Marina Tsvetajeva: Piru ja muita kertomuksia, suomentanut Elina Kahla, Like 2013, sivumäärä 255.
Kokoomateoksessa on kerrottu venäläisen runoilijan Marina Tsvetajevan elämän vaiheista, joista alempana enemmän. Kirjan tarinat ovat julkaistu runoilijan emigranttiaikana Lännessä.
Kokoelman ensimmäinen ja pisin juttu on Piru. Marina on kertomuksen mukaan ollut älykäs lapsi, mutta myös herkkä. Hän on kuvitellut Pirun asuvan isosiskonsa vuoteella, ja se on vartioinut kirjahyllyä. Marina on pienenä virittynyt kirjan nimistä kuten Kuolleista sieluista, joka on Gogolin teos, mihin kirjaan ei kuitenkaan liity yliluonnollisuutta vaan huijaus. Marina on nähnyt pahoja unia hukkuneista, ja nähnyt pirun korttipakan pataässässä, ja silloin pelattiin Mustaa Pekkaa normaalilla korttipakalla, ja Musta Pekka oli Patajätkä. Yksin ollessa, mieli mustana "painaudun otsa vasten alinta ikkunaruudun neliötä, pidätellyt kyyneleet polttelevat silmissä, kunnes lopulta lasken katseeni ja annan kyynelten tulla .. ikkunalasin välissä pumpulin peittämällä laudalla vihertävässä lasissa, aivan kuin pirtussa! - hyppelehtii kokonainen parvi pikkuruisia harmaita, pelottavan hilpeitä pajunkissoja sarvineen ja koipineen muuttaen koko ikkunalasin pirun palmusunnuntaipulloksi." s. 17. Marina on kokenut hyvän ja pahan hyvin herkästi ja kokonaisvaltaisesti.
Kirja sisältää nimijutun lisäksi yhdeksän lyhyempää tarinaa, niiden juonia kertomalla ei saa teoksesta oikeaa kuvaa, sillä teoksen kiehtovuus on tekstissä, kuvitelmissa ja ajatuksissa, ei tapahtumissa itsessään.
****
Marina Ivanovna Tsvetajeva (26.9.1892 - 31.8.1941) oli venäläinen runoilija, jonka syntymästä on tänään 125 vuotta.
Marina Tsvetajevan vaiheita käsitellään myös Riikka Pelon Finlandialla palkitussa romaanissa Jokapäiväinen elämä. Silloisen (juliaaninen) kalenterin aikaan Marina syntyi lokakuussa.
Marina Tsvetajevan isä oli professori Ivan Tsvetajev ja äiti Maria Meyn. Marina kävi ranskankielistä sisäoppilaitosta Sveitsissä, myöhemmin kimnaasia Venäjällä. Marina avioitui vuonna 1912 Sergei Efronin kanssa. Vallankumouksen jälkeen Marina perheineen siirtyi länteen, lopulta Ranskaan. Perhe hajosi, mutta kaikki lopulta palasivat Neuvostoliittoon. Toisen maailmansodasta selvisi vain perheen tytär Alja. Marina kuoli oman käden kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti