Koskenniemellä on asiantuntemusta, ja mieli(kieli)piteitä, mutta teoksen kieliasu on vanhahtava. Koskenniemi kehuu suureellisesti monta runoilijaa ja runoa, ja kehuu myös Suvivirren, mutta hieman kummalla tavalla: "suvivirren teho, jollei juuri sen naiivia sisältöä säestävään naiiviin poljentoon" mitä naivia on kevään tulossa? Toisaalta monta runoilijaa jää kehumattakin.
Tässä teoksessa on paljon saksankielistä runoutta runsaasti Goethen runoja. Ruotsinkielisiä runoja on myös, Runebergiä hän arvosti kovasti. Olen postannut Vänrikki Stoolin tarinoista, mutta saksaa en ymmärrä runouteen asti.
Koskenniemen runoista parhaiten tunsin ennen tätä teosta runon Koulutie, joka on perinteinen, luultavasti Koskenniemi arvostaa loppusoinnullista runoa hyvin kontrolloitua ilmaisua, laitan tähän runon ensimmäisen säkeistön, huomaa aikamuotona preesens, ja runo on aika perinteinen, mutta siinä on myös sävyjä.
Olen unessa useasti
Kotiportilta kouluun asti
minun askeleeni vie.
***
Säkeistössään ja koulun aitaa vastaan
jo vanhan rehtorin nään
Miten tuttu astunnastaan,
ja ryhdistä miehisen pään!
***
Säkeistössään ja koulun aitaa vastaan
jo vanhan rehtorin nään
Miten tuttu astunnastaan,
ja ryhdistä miehisen pään!
Koskenniemi kuvaa rehtorin Mauno Rosendalin ja lähde on K A Wegeliuksen Routaa ja rautaa.
***
***
Teoksen lopussa Koskenniemi selittää omien runojen syntyä, ja runoissa Pääkallokiitäjä ja Maariankämmekkä on sama loppusoinnillisuus ja "määrämittaisuus" havaittavissa.
Koskenniemi käsittelee myös suomalaisia naisrunoilijoita kuten Maila Talviota ja lopussa nuorena nukkunutta Saima Harmajaa. Heidän runojaan en toista tähän, se on toisen postauksen paikka. Maila Talvio on suomentanut sekä Quo Vadiksen että H.C Andersenin tarinoita.
Jokaisella aikakaudella on oma kielensä. Koskenniemen kieli on ollut juhlallisista varmasti jo tuolloin, laitan tekstinäytteen ja kaksi runoilijaesittelyjä tähän, niin voitte arvioida hänen sanojensa tehoa.
metafyysillisille mietteille on ominainen suuri lyyrillisyys, niin on hänen etiikkansa sen sijaan varsin rationalistinen. Sääli on sille tuntematon … s. 189
Uuno Kailasta kuvataan seuraavasti ”Ranskan rivieralla, taivaansini-rannikolla, keskellä etelän kevättä sammui Suomen runoilija-toivo, lyyrillinen lieska, kirkas ja kuuma tuli, jonka polttovälineenä oli nuori ihmiselämä. Zeun kateellinen salama on syössyt Faethonin alas tämän luvattomalta taivaankaariretkeltä”.
Saima Harmaja rakkaudentunteen lyyrikkona
… näkemään yhden alkuperäisemmistä lyyrillistä elämäntöistä … s. 236 …Kuolemantaudin ansari-ilma joudutti Saima Harmajan ehkä vieläkin nopeampaan varhaiskypsyyteen …s. 240.
--
V.A eli Veikko Antero Koskenniemi (1885-1962) oli akateemikko, runoilija ja kulttuurivaikuttaja, joka ehkä parhaiten tunnetaan Finlandia-hymnin sanoista. Kuten wikipedian jutussakin sanotaan Koskenniemi arvosti mitallista loppusoinnullista runoutta ja antiikin perinnettä. Tämän kirjan yleisin sana lienee lyyrillinen, myös tragediallinen sana mainitaan useasti. Itse asiassa nautin lukemastani. Tätä kirpputorilta ostamaani teoskappaletta ei ehkä ole ennen luettu kokonaan, koska sivuja ei ollut avattu. Tätä teosta on ollut saatavissa myös huuto.netistä.
Tämä on positiivinen blogi. Arvostan V.A Koskenniemen runoutta ja elämänuraa.
Teoksen kirjoittamattomista virkkeistä, ja paatoksellisuudesta voin kuitenkin päätellä, että Koskenniemellä on ollut luultavasti oma oppositionsa.
---
Suomi on kaunis karu maa, ja pieni kieli, joten samaan suuntaan kannattaa venettä soutaa, kun on pilvistä, poutaa, matka taittuu joutuin, ei haittaa tyven, ei virta, mutta epäpura riita, kansan turmioon vie, se on tuhon tie, lyhyt lie, loiva, kovin ei motivoiva, siis yhteen hiileen pitää puhaltaa, läpi tyrskyjen taivaltaa, perille vie kohtaloon, onneen, ja kansan autuuteen. (Jokke Böcker -2012)
--
V.A Koskenniemi on laatinut esipuheen myös Victor HugonKurjien 1927 wsoy:n painokseen, aloittaen näin: ”Harvoin kertomataiteellista teosta on odotettu yhtä kiihkeästi ja
tervehditty yhtä kansainvälisellä innostuksella kuin Victor Hugon …
Koskenniemi on haltioissaan, kuten seuraavasta ilmenee: Sen valtavia, joskus hiukan muodottomia mittasuhteita vastaa
jättiläismäinen mielikuvitus, runoilijafantasia, jonka näkevä voima sen parhaimmillaan
ollessa vangitsee elämän sykäshdyttävän suurena värikkäihin freskoihinsa.
Haltiotila ilmenee monipolvisine lauseineen, attribuutit
milteipä ahdistavat paatoksellaan.
Alkusanojen kolmannella sivulla (kaikkiaan seitsemän sivua)
löytyy nykyään muotisana ikäänkuin ja yhteen kirjoitettuna Runoilija
kuljettaa väsymättömästi lukijaansa ikäänkuin
näköalavuorelta toiselle -
Hieno kirpparilöytö! Vaikuttaa taitavalta sanankäyttäjältä esim. "lyyrillinen lieska". Tuossa Koulutie-säkeistössä kiinnitin huomiota siihen, että loppusoinnut eivät ole mitään helppoja kukka-sukka-tyyppisiä vaan sananylisiä: useasti/kouluun asti, koulutie/askeleeni vie.
VastaaPoistaKoko runo löytyy täältä
Poistahttp://oulu.ouka.fi/kirjasto/kirjailijat/koskenniemi/koulutie.htm
Siinä on kymmenen säkeistöä, eikä tosiaan ole vaate- aate lainaa - painaa -riimien tasolla, vaan on erittäin lyyrillinen :)
VAK:lla todella oli oppositionsa tämän kirjoittamisen aikoina, sekä modernistit että vasemmistolaiset kirjailijat voidaan nähdä tässä roolissa.Asiasta löytyy enemmän muun muassa Häikiön kirjottamasta VAK:n elämäkerrasta, josta jokin aika sitten kirjoitin: http://jaana-tlltoisenthdenalla.blogspot.com/search/label/V.A.Koskenniemi
VastaaPoistaIhana tuo sinun lopussa oleva lauseesi "tämä on positiivinen blogi". Niin se varmaan on.
Linkkaan juttusi tähän, muistin nyt postauksesi, se oli oikein hyvä.
PoistaKirjoittaako Koskenniemi tosiaankin: "riimi sitoo ja eristää..." vai onko se Jokken tulkinta? Positiivisesti ajatellen se voi kenties tarkoittaa sitä, että riimitys ja mitta pakottavat runon kirjoittajan pysymään asiassa. Eli sillä tavalla sitovat runon sanottavaansa ja eristävät sen sivullisilta vaikutteilta.
VastaaPoistaLainaus on VAK:n ei Jokken, laitan vielä tähän sanasta sanaan kun ennätän :)
PoistaVAK selittää asiaa jo sivulla 39, seuraavat lainaukset on osia monen sivun selityksestä, jotka olen "tylysti" tiivistänyt että sitoo ja eristää, joka kyllä lukee suoraankin tekstissä, Vak oli tällaisen runon kannattaja ja kirjoittaja.
Poistas. 40 -41
"Ensinnäkin on torjuttava se ..., että riimi olisi jonkinnäköinen ulkoinen koristus.... vaan eroittamaton osa runon rytmiikkaa ..... Loppusoinnulla on runossa paljon sisäisempi, keskeisempi, konstruktiivisempi merkitys. Se ....
SITOO JA ERISTÄÄ RUNORIVEJÄ "...
Ahaa..! Kuulostaa hieman semanttiselta. Aluksi vaikuttaa kuin Koskenniemi ei näkisi loppusointuja teknisenä elementtinä ja sitten hän kumminkin kirjoittaakin niitten merkityksestä nimenomaan runon rakenteen kannalta. Mutta minun pitäisi tietysti lukea se kohta kokonaan laajemmassa asiayhteydessä. Sain vain aluksi lukemastani sen käsityksen kuin hän olisi jotenkin luopumassa loppusoinnuista, näkisi ne jotenkin turhina tai peräti ahdistavina.
PoistaPitänee editoida juttua, ettei tule väärin käsityksiä. Eli riimi sitoo tietyt runon rivit toisiinsa ja eristää ne muista riveistä, jolla on vaikutusta runon muotoon. Koin riimin aikaansaaman sitomisen ja eristämisen positiviisena ominaisuutena.
PoistaHieno postaus. Juuri tämän takia blogistasi niin pidän -koskaan ei tiedä mitä kirjallista helmeä seuraava postaus käsittelee ja skaala on laaja.
VastaaPoistaKiitos :)
Poista