Vladimir Nabokovin Lolita -teos on kolmiosainen: esipuhe ja kaksi osaa, teoksen neljän sivun esipuhe on John Ray Jr:n PhD:n ”käsialaa”. Esipuheessa ilmenee, että Humbert Humbert on kuollut vankeudessa 16.11.1972. Esipuheen jälkeen alkaa vinksahtanut minäkerronta, joka on kirjattu päiväkirjan omaisesti sivuille. Kaikki on luonnollisesti kirjailija Vladimir Nabokovin tekstiä, ja toivottavasti mitään todellisuuspohjaa tarinalla ei olisi. Kirjahan julkaistiin jo vuonna 1955!
Juoni ja henkilöt
Humbert Humbertiksi itseään nimittävä mies kertoo syntyneensä Ranskassa vuonna 1910, kertoo lyhyesti lapsuudestaan. Äiti on kuollut, kun Humbert on ollut nuori. Humbert kertoo tavanneensa noin kolmentoista iässä Rivieralla Annabelin, jonka kanssa hyväillyt. Annabel kuolee pian lavantautiin. H.H opiskelee psykiatriaa, mutta vaihtaa Englannin kirjallisuuteen. Hän on naimisissa 1935-1939 Valerian kanssa. Hän saa sedältään perinnön, jonka takia muuttaa Amerikkaan vuonna 1939, Valeria, josta ei oikeasti välitä on löytänyt toisen miehen ja H.H pääsee inhoamastaan vaimosta eroon. Humbert on mainosalalla ja parfyymialalaa, ja käväisee välillä parantolassa. Hän muuttaa vuonna 1947 Charlotte Hazen luo asumaan, jonka kasvattityttärestä "Lolitasta" Dolores Hazesta hän on väärällä tavalla kiinnostunut, hän näkee tässä Rivieran tytön. Humbert avioituu Charlotten kanssa Doloresin ollessa kesäleirillä. Humbert on hukuttaa Charlotten, mutta epäröi. Seuraavaksi Charlotta Haze löytää Humbertin paljastavan päiväkirjan ja lähtee, mutta kuolee "sopivasti", jää auton alle kiiruhtaessaan postilaatikolle. On mahdollista, että Humbert murhasi vaimonsa, sillä onnettomuudesta on käytössä vain hänen lausuntonsa. Lolita jää kuin tarjottimelle. Itse tarina on aikuisen miehen himo omaan kasvattityttäreensä. Kirjan juoni on suoraan sanoen kuvottava. Humbert ottaa Lolitan autonsa kyytiin ja matka pitkin Amerikkaa alkaa ja hotellit vaihtuvat. Humbert haluaa suhteen Lolitaan. Kuvio muuttuu kun Lolita onnistuu karkaamaan ja Humbert lähtee perään. Humbertin tähtäimessä on etnkin Lolitan uusi kumppani. Kerronnan kuluessa selviää, että Humbert on syytteessä murhasta, se kenet Humbrt murhaa jääköön jokaisen itsensä luettavaksi.
Tiedämme, että näitä tapahtuu, joten teos on hyvin kirjoitettu, ja kuvaa hyvin kieroutunutta mieltä ja pitää muistaa, että kirjan päähenkilön minämuotoinen puolustus ei ole objektiivinen kuvaus, vaan "minän" manipuloitu manifesti, jossa muiden näkökulmia ei tarkastella. Teos on klassikko, mutta kertaluku minulle oli miltei liikaa.
Kerronnasta versoo intertekstuaalisia viitteitä. Alkuun jo mainitaan, että hänelle on luettu pienenä ääneen Don Quijotea ja Kurjia ja puhutaan proustisia soinnutteluja” s.95 ja s.17 ja flaubert-maista s.177 kuvailua, lisäksi viitataan Flaubertiin ja hänen Emmaansa, Dickensiin, Stevensonin Aarresaaren, Christien Kuolema ilmoittaa lehdessä, ja Rolland Jean-Christopheriin. Kerronnan flaubertilaisuudesta on se seuraus, että täysin tarkkaan ei kuvailla tapahtumia, toisaalta melankolisen maanikon teksti ei ole edes täysin totuudenmukaistakaan, jokainen valistunut lukija näkee sumutuksen taakse ja näkee irvokkaan itsekeskeiset tuhoavat tarkoitusperät, jotka pöyristyttävät pitkään ja perusteellisesti. Kyse on siis hirviön puolustuksesta halveksimalleen jurylle.
Nabokovin kerronta on jokseenkin seittimäisen sekavaa ja rahtusen raskasta, mutta joissain kohdin hyvin oivaltavaa, pidin kirjaa joka tapauksessa mainettaan huonompana, onneksi takakansiteksti ei sentään avanut koko juonta.
Nabokovin kerronta on jokseenkin seittimäisen sekavaa ja rahtusen raskasta, mutta joissain kohdin hyvin oivaltavaa, pidin kirjaa joka tapauksessa mainettaan huonompana, onneksi takakansiteksti ei sentään avanut koko juonta.
Luin ostamani teoksen TBR100-listan vuoksi. Suosittelen tätä vasta täysikäisenä. Toisaalta on hyvä ymmärtää, että maailmassa on pahuutta, ja hyvä, että nykyaikana on paremmin varauduttu tämäntyyppisiin tilanteisiin, koska jokainen tapaus on liikaa. On hyvä, että lasten kanssa työskenteviltä tarkastetaan rikostausta, joskin tässä tapauksessa tausta olisi ollut tahraton, vaikka omatunto ei ollutkaan, kiinnijääminen ja tarkastus eivät valitettavasti estä sitä ensimmäistä tapausta.
***
Seuraavasta lainauksesta "minä vaihdoin Englannin kirjallisuuteen, millä alalla niin monet pettyneet runoilijat lopettavat piippua polttavina tweed-asuisina opettajina" päätellen heitto on kohdistettu runoilijapiireihin? Kirjailijoista heitetään sanoja seuraavasti: "huijarin kirjoittamasta näennäiskirjasta", rouva Hazen yhteydessä todetaan s73 "...rouva Haze, joka sokeasti uskoi kirkkonsa ja kirjakerhonsa viisauteen ..." Uskon Nabokovin ironisoivan kirjapiirejä petollisen puolustuspamfletin antamassa suojassa, koska heittoja on vielä lisääkin.
kuten s.45 "Hän oli ilmeisesti niitä naisia, joiden kiilloitetut sanat saattavat kuvastaa kirjakerhon tai bridgeklubin tai mitä tahansa muuta kuollutta sovinnaisuutta ..."
Runoilijoista annetaan myös erikoinen kuva. Päähenkilökin riimeili runon tynkää eräänkin uhrinsa loppukorinoita kuunnellessaan. Humbertin mielestä myös nimilista tytöistä on parasta runoutta.
Tämä romaani luultavasti antaa kirjallisuuden tuntijalle oivan analyysikentän, on ainakin monta kahvaa mihin tarttua.
***
Vladimir Nabokovin (1899 - 1977) kirjoitustyyli on minusta hyvin ranskalaista, vaikka on siis emigrantin käsialaa, Nabokov asui myös Pariisissa. Nabokov on syntynyt Pietarissa Venäjällä, josta on vuonna 1919 lähtenyt maanpakoon. Kirjan sisätakakansi mainitsee hänen opiskelleen Cambridgessä kirjallisuutta ja hyönteistiedettä. Hän muutti USA:han vuonna 1940, ja muutti takaisin Eurooppaan oletettavasti toisen maailmansodan jälkeen, ja kuoli Sveitsissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti