maanantai 2. tammikuuta 2012

Vänrikki Stoolin tarinat, J.L Runeberg


Vänrikki Stoolin tarinat on suomalaista kulttuurihistoriaa. Olen lukenut aiemminkin J. L. Runebergin runoileman teoksen läpi, tämä Gummeruksen painos on Paavo Cajanderin suomentama. Teosta on analysoitu yli 150 vuotta. Teos on kovinkin isänmaallinen ja sisältää Maamme, ja Porilaisten marssin. Erityisen hyvä on lopun katsaus tekstien henkilöihin. Koko teksti löytyy gutenbergistä yllättäen vain suomeksi tai en löytänyt ruotsiksi, joka on alkukieli.
Maamme -runon eräs säkeistö kuuluu "Täss' on sen veri virrannut hyväksi meidänkin, täss' ilon on nauttinut ja tässä huoliaan huokaillut se kansa, jolle muinahin kuormamme pantihin" , moniko osaa kaikki säkeet, minä en.
Vänrikki Stool -runossa on säkeistö "Mukaani vein sen, kääntelin sivuja jonkun hetken, en tiedä, kuin näin esihin sain Savon miesten retken; ma lu'in rivin lu'in kaks, vereni tunsin kuumemmaks"
Luutnantti Zidén -runossa eräs kohta kuuluu "Veriseltäpä hiekalta kättään vain luutnantti se nyt kohottaa, näkö kirkastuupi ja riemahtain povi kuolinhetkenä nousee, hän hattua heiluttaa".

Laskin summittain runoista sanoja, se on vaikeaa, sillä kaikkia ei huomaa niiden eri taivutusmuotojen ja yhdyssanojen vuoksi, mutta  veri on mainittu ainakin 65 kertaa,  hurme 13,  tuoni muutama, surma 14 kertaa. Kaatua sen sijaan ehkä vain kerran, isänmaa ainakin seitsemästi, kuten lippukin, sotilas yli tusinan, mutta soturi luultavasti ainakin tiu. Kivääri ainakin kolme kertaa, taistelu 63, ryssä 17, vaara 12. Ketkä taistelevat, no miehet, mies 113, ja muodossa mieh* luultavasti ainakin 80 kertaa. Tanner muutaman kerran, mutta tantere miltei 10 kertaa, voitto 23 kertaa, ja haavo* 15 kertaa, luoti toistakymmentä ja miekka kymmeniä. Voit itse yrittää laskea tarkasti, mutta tämä noin summittaisena läpilukuna. Tästä päästään kiinni teemaan, ja se on isänmaallisuus, taistelut, sota, verenvuodatus, mutta myös kunnia, sillä sana pelko esiintyy runoissa, mutta vain liittyneenä ei -sanan kanssa, rohkeutta tarkoittavia sanoja on muutenkin enemmän.

Torpan tyttö runossa on tämä teema, siinä on säkeistö "Tee hauta mulle, äitini, jo päättyy päivät multa; paennut taistelua on tuo kurja sulho-kulta; mua muistanut ja itseään, ja sua kuullut vaan, ja veljein toivon pettänyt ja isiensä maan."

Otto von Fieandt -runossa todetaan "Kiireesen ei Suomen mies ole luotu, sen hän ties; miehuutt' ei, vaan tapaa moitti, vauhtia siis auttaa koitti"

Kuoleva soturi runo on minusta hyvä, siinä kunnioitetaan vastustustajaa kuten Kulnev runokin.

Selvityksistä ilmenee, että moni sotapäällikkö sai tai joutui sotimaan 1810-luvun muissakin sodissa, Napoleonin takia oli jokseenkin levotonta.

Sodan vaiheet minulla on joten kuten hallinnassa, mutta Viaporin antautumista en kyllä oikein ole koskaan ymmärtänyt, kuinka joku voi antautua sillä tavoin, ja muutenkin.

Lukemalla runokokoelman pääsee hyvin teemaan sisälle, verta vuodatetaan isänmaan vapauden ja voiton puolesta. Jälkimmäisestä kokoelmasta nostaisin esille alkupään runot Sotilaspoika ja Porilaisten marssi, jossa sama tematiikka tulee selkeinä helminä esille.

Sotilaspoika
"Mun isän' oli sotamies, ja nuori, kauniskin, jo viisitoista vuotisna hän astui rivihin.... .
...Kun viisitoista vuotta vaan ma kerran täyttää saan, samaanpa käyn mä taisteluun ja nälkään, kuolemaan. Miss' ankarimmin luodit soi, Laajimmin tulta salamoi, en sinne käymätt' olla voi tiet' isäin astumaan".

Porilaisten marssi
"Pojat kansan urhokkaan, mi Puolan, Lützenin ja Narvan tanterilla verta vuoti, viel' on Suomi voimissaan, voi vihollisen hurmehella peittää maan! Pois, pois, toimet rauhaisat! Jo tulta tuisku, myrsky käy, jo viuhkaa kanuunasta luoti. ....Suojelematt' ei jäänyt maamme, harvennut todistaa sen joukko urhokas. Eespäin nyt jalo lippu uljakas! Täss' suomalaiset on sun henkivartijas".

---
Kiitos Ketjukolaajan löysin projekti Runebergistä runot ruotsiksi, eli tässä muutama käännös ruotsista, jonka käännös on runollinen  hurme

Vem täljde väl de striders tal,
Som detta folk bestod,
Då kriget röt från dal till dal,
Då frosten kom med hungerns kval,
Vem mätte allt dess spillda blod
Och allt dess tålamod?

Tään kansan taistelut ken voi ne kertoella, ken?  
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen?
--
Min fader slöt på Lappos slätt, sin fana närmst invid:
Det sägs, det var den första gång han blekna setts i strid!
På Uttis malm, för Gustavs land,
Min farfar dog med svärd i hand;
Hans fader föll vid Villmanstrand,
Han var från Carols tid.
Lapuan kentäll' isä kuol' lippunsa vierehen;
sodassa, kuulin, vaaleni sen kerran ainoisen.
Utilla, eestä Kustavin. mun vaarin' uupui hurmeihin,
Lappeella isä vaarinkin, mies Kaarlen aikuinen

Jälkimmäinen Sotilaspoika eli Soldatgossen, ensimmäisen voitte itse päätellä. Rivitin itse, toinen on Runebergistä siististi näin, mutta toinen on Gutenbergistä, jossa teksti on osittain "pötkönä". Vastaan rivitysvirheistä :)

3 kommenttia:

  1. Upeata paneutumista! Muuten, on olemassa myös Projekt Runeberg, jonka sivuilta ruotsinkielinen Fänrik Ståls sägner löytyy.

    VastaaPoista
  2. Oletpa ottanut itsellesi oikein kansalliseepoksen luettavaksi. Minun täytyy häpeäkseni sanoa, tten ole teosta koskaan lukenut, vaikka ainakin näin nykyisenä porvoolaisena se kuuluisi yleissivistykseen.

    Mielenkiintoista tilastointia sanoista, antaa kyllä kuvan teoksen teemoista.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Jaana kommentista.
    Kiitos linkistä ketjukolaaja, kävin sivuilla ja sotilaspoikaruno menee ruotsiksi alku ja loppu

    Min fader var en ung soldat, den vackraste man fann, Vid femton år gevär han tog, ...

    ... Och lever jag tills jag blir stor och fyller femton år,
    Till samma svält, till samma kamp, till samma död jag går.
    Där kulor vina tätast då,
    Där skall man finna mig också,
    Där vill ock jag försöka på
    I mina fäders spår.

    Vaikka en ole ruotsinkielinen hyvin pystyy lukemaan ja ymmärtämään. Kiitos.

    VastaaPoista