Juhani Kopposela: Työyhteisö sairastaa, toimittanut Anu Ahonen

Alekopat ovat mielenkiintoisia, koska niissä on usein todella hyviä kirjoja, nyt luin alle eurolla myydyn

Juhani Kopposela: Työyhteisö sairastaa, toimittanut Anu Ahonen, painovuosi on jo 2005, joten se selittänee poiston syyn.

Olen käynyt koulun, rippikoulun ja armeijan. Kaikki oli pakko käydä, ja olivat kasvattavia kokemuksia. Näissä organisaatioissa on myös työyhteisöongelmia. Tämä on yllättävää, koska armeija on johtamisen ja organisoinnin saralla tehokas, koulussa on kasvatuksen asiantuntijoita, ja kirkko on sielunhoidon paikka. Tämä tarkoittaa minusta sitä, että joka työyhteisö voi alkaa sairastaa.

Juhani Kopposelan kirja on kokemuksia ja ajatuksia seurakuntayhtymän työyhteisökriisistä.

Kirjassa oli hyviä havaintoja: (lainaukset eivät aivan sanatarkkoja, vaan omaa tulkintaa)

Työpaikan ongelmia voi kuvata flunssaisella ololla, ei ole oikein sairas, mutta ei tervekään s.11

Työpaikalla pitää olla oma laskuoja, jotta haisevat vellit pääsevät pois s.13 … muuten häviää vähitellen käsitys normaalista käytännöstä  s.13

Valta on työyhteisön johdolla … tai jos hän ei sitä käytä, jollakin toisella … vallankäyttö voidaan naamioida.

On parempi, että alainen reagoi, kuin että hän pitää pahan olon sisällä, … johtaja ei saa pelätä alaisen reaktiota

Jos kiusaaja eristetään kiusattavasta, hän etsii uuden kiusattavan

Sairastunut työyhteisö voi näyttää ulospäin toimivan hyvin, mutta siellä ei puhuta, ei tunneta eikä luoteta.

Yksittäinen henkilö ei voi ratkaista koko työyhteisön ongelmia, koska kyse on koko työyhteisöstä.

Luin kirjan 175 sivua suhteellisen nopeasti, koska sivut ovat pieniä, fontti suurta ja lukujen välissä on kuva ja tyhjä sivu. Kuitenkin kirja oli hyvä, sain paljon uusia ajatuksia ja pystyin jäsentämään omia kokemuksiakin. Kirja ei ole kaikkitietävä, mikä on hyvä, siinä ei ole liikaa: ei teoriaa eikä omia kokemuksia, vaan kokemukset on koetettu pyöräyttää yleiselle tasolle. Kiitos Kopposela :)