Evelyn Waughin Mennyt Maailma

Evelyn Waugh:  Mennyt Maailma, Kapteeni Charles Ryderin hengelliset ja maalliset muistelmat, Seven 2009, suomentanut Pentti Lehtinen, prologi, epilogi ja kolme osaa, sivumäärä 333. Kansi elokuvan mukaan, alkuteos Brideshead revisited  The Sacred and Profane Memories of Captain Charles Ryder. 1945 Aivan alhaalla TV-sarjan DVD:n kuva

Henkilöt
Charles Ryder, Oxfordin opiskelija, ja tuleva taiteilija. Charles on syntynyt 1900-luvun alussa ehkä 1904, on Venetsiassa 19-vuotias, on siis kirjan lopussa vain noin 35 vuotias.
Ned Ryder, Charlesilla on "kuiva"  (ja myös ilkeän hauska) isä Ned, ei muuta perhettä, Charlesin äiti kuollut sodassa oli Punaisen Ristin palveluksessa Serbiassa. Charlesin isä on todella humoristinen hahmo, joka huumori kumpuaa englantilaisesta kuivasta ihmistyypistä ja hillitystä ivasta. Sivuhahmo.
Sebastian Flyte, Oxfordin opiskelija ja lordi Marchmainin nuorempi poika, nuorukainen, joka on juuttunut lapsuuteen, ja jonka (alkoholi)-ongelmat pahenevat
Julia Flyte, lordi Marchmainin vanhempi tytär, konservatiivi, oli naimisissa Rex Mottramin kanssa, aikoi avioitua Charlesin kanssa, mutta saatuaan arvonimet ja perinnöt alkaa uskonnolliseksi. Julia on syntynyt vuonna 1905, eli sodan alkaessa 1939 hän on vain 34-vuotias.
Rex Mottram, kanadalaissyntyinen liikemies, ja poliitikko, Julian aviomies ja ex-mies, ministeri
Lady Marchmain (Teresa), roomalaiskatolinen, lordi Marchmainin vaimo, ja perheen valtaa käyttävä ja manipuloiva valtiatar.
Lordi Marchmain (Alex), vaimoaan paossa oleva lordi. Mies lähti sotaan vuonna 1914 ja jäi sodan jälkeen ulkomaille.
"Bridey" on Flyten perheen esikoinen ja Bridesheadin jaarli, pedantti ihminen, hän avioituu rouva Musprattin kanssa kirjan loppusivuilla.
Cordelia Flyte, perheen kuopus, uskonnollinen ja vilpitön, haluaa nunnaksi, toimii sairaanhoitajana, tekee yllättäviä tempauksia, syntynyt v. 1911.
Anthony Blanche, eksentrinen hahmo Sebastianin ja myöhemmin Charlesin ystävä, erikoiset elämäntavat, mutta terävä kaveri, varoittaa Charlesia useasti "kammottavasta perheestä". Rehellinen ja kummallinen.
"Boy" Mulcaster, Charlesin ystävä, oikeistolainen lordi, kamala öykkäri, mutta tästäkin hahmosta pidin, on rehellinen ja suora omalla tavallaan.
Celia Mulcaster, Charlesin herttainen mutta pettävä vaimo, lapset Johnjohn ja Caroline.
Samgrass, Sebastianin äidin petollinen pikku kätyri, historian dosentti ja kiinnostunut sukututkimuksesta ja rojalismismista, monsignour Bell on myös äidin kätyri
Cara, venetsialainen kaunotar, ja lordi Marchmainin kumppani. Hyvä ihminen, joka pelasti lordin juomasta itseään hengiltä
Nanny Hawkins, Sebastianin lastenhoitaja, joka asuu Bridesheadissa. Sebastianille rakas ihminen.
Kurt, Sebastianin asuintoveri ulkomailla, muukalaislegionalainen, jolla kuppa ja märkivä jalka
Lunt, Charlesin palvelija Oxfordissa,
Jasper Charlesin serkku Oxfordissa,
Wilcox on hovimestarina Bridesheadissa pääasiallisin tehtävä on ensin tarjota viinejä ja myöhemmin olla tarjoamatta alkoholia Sebastianille.

Tapahtuma-aika ja -paikka
Tapahtumat kattavat vuodet 1923:sta aina toiseen maailmansodan syttymiseen asti 1939 tai 1940, milloin joukkoja koulutettiin Bridesheadin alueella. Tapahtumapaikkoja on Brideshead, Oxford, Lontoo, Venetsia ja Pohjois-Afrikka sekä Pariisi.

Kirjan juoni tiivistetysti:
Prologissa Paluu Bridesheadiin Charles Ryder on kapteeni Britannian armeijassa toisen maailmansodan aikana, he majoittautuvat hienoon Brideshiden linnaan, muu komppania ihmettelee hienoa linnaa, joka on tyhjillään. Roomalaiskatolinen kirkko ja suihkulähde on ihmetyksen kohteena. Charles tunnustaa Hooperille linnan olleen hyvinkin tuttu ja tarina alkaa.
Ensimmäisessa kirjassa Et in Arkadia Ego Charles toteaa olleensa Bridesheadissa yli kaksikymmentä vuotta sitten. Charles on nimittäin opiskellut Oxfordissa, mutta hän kävi Bridesheadissa vasta vuonna 1923. Hän  oli saanut asunnon ensimmäisestä kerroksesta, ja Sebastian oli antanut ylen viinisekoitusta Charlesin asuntoon. Kolmannella lukukaudella soutukilpailujen aikana juhlijoita on ja mitä kirjassa paheksutaan hameväkeä. Hän tutustuu paremmin lordin poikaan Sebastian Flyteen. Hän käy Sebastianin kanssa kurmitsan munia syömässä, ja tämän perheen kotilinnassa Bridesheadissa avoautolla katsomassa Sebastianin lastenhoitaja Nanny Hawkingia, ensimmäisellä kerralla Sebastian näyttää agnostikko Ryderille perheen upean kappelin. Sebastianilla on perhe eli isoveli Brideshead, sisko Julia, joka kuuluu konservatiivinaisiin, ja pikkusisko Cordelia, joka on hyvin uskonnollinen, kuten perheen äiti lady Marchmain. Perhe on katolinen. Perheen isä on muuttanut uskonnollisuutta Italiaan ja asuu siellä naisystävänsä kanssa Caran kanssa. Sebastian haluaa pitää Charlesin erossa perheestään. Sebastian ja Charles viettävät vapaa-aikansa yhdessä lähinnä juhlien. Käänne tapahtuu, kun Sebastianille sattuu pikku haaveri krokettikentällä ja nilkan nimetön luu murtuu, ja pojat viettävät kesän kahdestaan Bridesheadissa, lumotussa linnassa, kuten Charles aikaa kuvaa. Charles maalaa toimistoon. Lisäksi he käyvät Sebastianin isä luona Venetsiassa. Charles ja Sebastian matkustavat Italiaan, missä perheen isä on paossa manipuloivaa vaimoaan. Cara kertoo Charlesille, että lordi on ollut juoda itsensä hengiltä, ja Sebastian on ongelmissa. Sebastian ja Charles juovat, mutta Sebastianin juominen on erilaista, tuhoisaa. Hän juo paetakseen perhettään, jota vihaa, luultavasti hän vihaa myös itseään. Sebastian haluaa Charlesin seuraa, mutta ei halua perheen sekaantuvan Charlesin ja hänen väleihinsä. Sebastian on seuraavan lukuvuoden kontrollissa. Lady on hyvin manipuloiva ja paha ihminen, vaikka näyttelee hurskasta. Sebastian on hyvin juro ja juo. Sebastian yhä useammin juo liikaa hän riitelee myös Charlesin kanssa. Heidät pidätetään, ja Rex Mottram saa heidät vapaaksi sakoilla. Ensimmäinen osa päättyy siihen, kun perhe lähettää Sebastianin päällystakkinsa kanssa herra Samgrassin kanssa ulkomaille. Charles lopettaa Oxfordissa ja aloittaa taidekoulun ulkomailla.
Toisessa kirjassa Hylätty Brideshead Charles kutsutaan vieraaksi kartanoon jouluksi on taidekoulussa Ranskassa. Samgrass esittelee kuvia ulkomaan matkalta, todellisuudessa Sebastian on kadonnut ja juonut ja katoillut. Sebastian on tarkkailussa, ja viinat pidetään piilossa ja Charlesin välit perheeseen katkeavat, koska hän lainasi Sebastianille rahaa ketunmetsästyksen aikaan, ja Sebastian jättäytyi pois jahdista ja joi itsensä juovuksiin. Charles palaa ulkomaille taidekouluun. Rex yrittää viedä Sebastiania hoitoon, mutta Sebastian karkaa Rexin pelivoittojen kanssa. Cordeliakin on salakuljettanut viskiä Sebastianille. Julia tahollaan menee naimisiin onnenonkijan Rex Mottramin kanssa. Rex on ollut aiemmin naimisissa, joka perheen äitiä kauhistuttaa. Rexin vanha avioliitto mitätöidään ja he menevät naimisiin. Rex pärjää liike-elämässä ja politiikassa, mutta avioliitto on onneton. Julian raskaus päättyy kesken. Lady Marchmain on sairas, hän ei suostunut Rexin ja Julian liittoon vaan luvan Rex pyysi lordilta. Charles tulee Englantiin vuonna 1926 poliittisen tilanteen vuoksi. Lady Marcmain hyvin sairas ja myöhemmin kuolee. Charles yrittää hakea Sebastiania kotiin. Sebastian asuu Pohjois-Afrikassa Marokossa Fezissä rähjäisesti erään entisen muukalaislegioonalaisen Kurtin kanssa. Kurtilla on kuppa ja ampunut itseään jalkaan. Sebastian on todella heikossa kunnossa, eikä tule kotiin vaikka äiti on kuollut. Charles järjestää Sebastianin "raha-asiat" ja palaa Englantiin. Lordi Marchmain myy kaupunkiasunnon ja järjestelee raha-asioita, jotta perheen vararikko estetään.
Kolmannessa osassa Lankaa nykäistään
Charles on naimisissa Boy Mulcasterin siskon kanssa. Tullessaan maalausmatkalta Etelä-Amerikasta Charles tapaa Julian laivassa, koska oma vaimo on merisairas, he viettävät aikansa sängyssä. Charles ottaa avioeron, ja menettää molemmat lapsensa vaimolleen, joka on ollut uskoton avoliiton aikana. Julia ottaa tahollaan avioeron Rexistä. Heidän pitää mennä naimisiin.
Lordi Marchmain on kuolemassa Bridesheadissa. Brideshead on nainut lesken.
Isä kuolee ja jättää omaisuuden Julialle, koska Julia on menossa naimisiin Charlesin kanssa. Julia muuttuu yht'äkkiä hyvin jyrkäksi ja uskonto alkaa vaikuttaa. Hän jättää Charlesin, pitää omaisuuden, ja Charles jää yksin. Sota alkaa ja Charles joutuu palvelukseen, ja päätyy vielä kerran Bridesheadiin, joka on tyhjänä.
Teos päättyy epilogiin Paluu Bridesheadiin jossa Charles tapaa neiti Hawkinsin, jonka mukaan lady Marcmain eli Julia ja Cordelia ovat Palestiinassa, kaikki on tyhjää niin rakennus, kuin Charlesin elämä. Charlesin elämä rakkaudeton, lapseton (menetti oikeuden nähdä poikansa varttuvan) ja on keski-ikäinen.

Mennyt  maailma on hyvä suomennos, englanniksi Brideshead revisited. Se on kapteeni Charles Ryderin kaihoisaa muistelua maailmasta, joka on iäksi mennyt, uusintavisiitti Bridesheadin kivilinnaan kovia kokeneena kapteenina, ei niinkään sodassa vaan rakkaudessa. Sotajoukkojen harjoituksista annetaan hieman sarkastinen kuva, mutta Britannia ei hävinnyt maailmansotia, vaikka tietty elämäntapa hävisikin talous-  ja siirtomaamenetysten myötä.

Evelyn Waughin teoksen kantavat teemat ovat kiintymys, rakkaus, väärät valinnat, petollisuus, manipulointi, mutta etupäässä ja uskonnollisuus ja tekopyhyys. Teoksen tekee loistavaksi sen yksityiskohtainen kerronta Oxfordin maailmasta ja sen yläluokan omituisuuksista, maailmasta, joka on mennyt. Kirjan ote tarinasta on minusta jopa parempi kuin tv-sarjan. Toisaalta tv-sarja on musiikiltaan, kuvaukseltaan ja järjestelyiltään hienoin näkemäni sarja. Waughin sanat on saatu elävinä kuvina tv-ruutuun.

Sebastian tilaa ylenantonsa jälkeen Charlesin asunnon täyteen kukkia, kymmenittäin erilaisia kukkalajikkeita, ja eri värisiä. Kuka normaali ihminen toimii näin? Tv-sarjassa tilanne on lavastettu visuaalisesti oikein. Sebastian, Charles ja nalle lähtevät ajelulle, jossa nautitaan korillinen mansikoita ja merkkiviiniä. Romaanissa tuodaan Sebastianin ongelmat heti näkyville, Sebastian on jäänyt lapsuuteen, joka ilmenee nallen kantamisena. Nallella on jopa oma nimi (Aloysius), jolle puhutaan, johon siirretään tunteita, ja jonka väitetään tekevän asioita. Nallelle ostetaan hiusharja kampaamosta, eikö kenenkään kellot kilise, ja toimita kaveria hoitoon? Sebastian vie uuden ystävänsä Charlesin katsomaan ensiksi lastenhoitajaansa, joka hypelöi rukousnauhaansa, sinäänsä mukava henkilö tämä Nanny Hawkins, jota Sebastian ei ota Oxfordiin, koska hän patistaisi tätä kirkkoon. Äidin manipulointi on tuhonnut Sebastianin mahdollisuudet rakentaa omaa elämää ja tehdä jotain itse. Sebastian esittelee linnan "perheeni asuu tuolla", eikä "tämä on kotini" Sebastian ei halua esitellä Charlesille perheelleen, ja pelkää tämän ystävyyttä perheeseen. He ovat niin hemmetin mukavia, ja sinä et ole minun ystäväni, ja juuri näin siinä sitten käykin. Perheen ja varsinkin äidin "mukavuuden" vahvistaa vielä isän asuinkumppani Cara, jos jollekin asia jäi jotenkin epäselväksi. Kirjan ainoa heikkous on liiallinen selittäminen, ymmärsin heikot viestit hyvin, joskin olin katsonut ensin tv-sarjan. Sebastian häpeää itseään ja se on ainakin yksi juomisen syy. Sebastian on onnellinen vain kerran ensimmäisellä retkellään Charlesin kanssa. Charlesin luonnehdinta Sebastianista oli "hän oli hurmaava suvuttomassa kauneudessaan"

Oxfordissa Charles tapaa miltei heti Anthony Blanchen, jota sarjan perusteella pidin liian absurdina henkilönä, jolla on teatraaliset eleet ja änkyttävä "äksentti". Kirjassa kaverista saa maneereistaan huolimatta paljon terävämmän kuvan ja häntä kuvataan "synnillisyyden perikuvaksi". Anthonyn Blanchen analyysi tilanteesta jo alun alkaen oli pureva, mutta valitettavan osuva, syntyi "kaameaan perheeseen". Anthony Blanchen kuvailussa tuodaan kaverista ja perheestä kaikki esille. Hän pystyy esiintymään omana itsenään, joka ei 1920-luvulla ollut lainkaan yleistä. Waugh käyttää Blanchea välillä päivittämään tapahtumat ulkomailla. Toinen sarjan öykkäri oli Boy Mulcaster, joka on ehkä vähemmän ärsyttävä kirjassa, itse asiassa varsin suorasukainen henkilö, kuten Rex Mottram, jonka uraputkea ihmetyksellä voi seurata aina parlamenttiin asti. Jasper varoittaa Blachesta Charlesia, ja Charlesia Anthony Blanche koko perheestä.

Kuivaa englantilaista huumoria esitellään paljonkin isä ja poika Ryderin ruokahetkissä. En muuten ymmärrä isän ja pojan "sotaa". Mikä on isän tarkoitus vinoilla hienovaraisesti Charlesille ja hänen ja omille vieraille, miksei asiaa voi esittää suoraan, tai olla kutsumatta vieraita. Teosta lukiessa Charlesin isästä saa vielä kuivemman kuvan, mutta toisella kertaa teosta lukiessani nauroin melkein ääneen näitä kummallisia ruokahetkiä ja keskusteluja. Pojan aloittaessa opiskelut käytiin vain seuraava keskustelu "Tapasin tulevan valvojasi Athenaeumissa, halusin puhua etruskienkuolemattomuuskäsityksistä, hän halusi puhua työväenluokan iltakursseista;niinpä teimme kompromissin ja puhuimme sinusta". Kesälomakeskustelut kannattaa lukea vaikka irrallisina, ne edustavat hauskaa englantilaista huumoria. Isän huomiot kirjan lopussa ovat ihan teräviä.

Kirjassa on jonkin verran mainintoja viinistä ja ruuasta. Bridesheadin mukaan viini on "merkittävä yhdysside miesten välillä", minusta ei ole ainakaan tässä kirjassa, esimerkiksi Rex ei ymmärrä Charlesin kanssa lounastaessaan viineistä mitään kuten ei arvosta Charlesin tilaamia ruokia suolaheinäkeittoa eikä merianturaa. Kirjassa on mainintoja kirjoista. Lady lukee ääneen perheelleen The Diary of Nobody -teosta, jonka katsoin olevan humoristinen Grossmithien kirjoittama teos. Ladyn läsnäollessa huumori on tosin kaukana, kamala manipulointi saa varmasti kuuntelijat hymähtelemään tekopyhästi. Ladyn pahimpana sanallisena ylilyöntinä pidän Rexin taustan epäilyä. Hänestä epäillyttävää on siirtomaatausta, ja hänen tummuutensa, "hänessä saattaa olla jopa n-verta -itse asiassa hän on epäilyttävän tumma." s.183!

Charlesin kiinnostus piirtämiseen ja arkkitehtuuriin ilmenee kirjassa heti, kuten myös tv-sarjassa. Charles piirtää luennollakin. Charles tekee pyöräretkiä, joilla piirtelee rakennuksia jo "poikasena", ja maalausjuttua selitetään paljon enemmän kirjassa, hän maalaa Bridesheadiin monta maalausta kuten maalaa Marchers Housesta neljä maalausta: julkisivun, puiston, portaat ja suuren salongin. Charlesin tulkinta isästään on, että hän pitkästynyt kuten Sebastianinkin isä, joka on maanpaossa Italiassa, pommisuojassa vaimon tekopyhän manipuloinnin vuoksi, mutta jättää valitettavasti lapset sille alttiiksi. Caran luona on helppo olla turvassa lady Marchmainilta. Lady Marchmain tuntuu olevan manipuloiva, kun saa kolmasosan pyörimään tahtonsa mukaan, kolmasosan karkaamaan, ja kolmasosan oireilemaan joko juomalla tai muuten. Oikeastaan kirjan ainoat henkilöt, jotka ovat suoria ja "normaaleja" ovat Boy Mulcaster sekä Anthony Blanche.

Charlesinkin käytös oli varsin omituista, kuinka voi olla naimisissa ja olla isä, eikä ole edes kiinnostunut, minkä nimisiä lapsia itsellä on. No asiaa esitettiin Celian uskottomuudella, ja  oliko tytär edes hänen, entä poika ja Charles puhuu vain taiteestaan.  Charlesin kummallisuutta lisää minun silmissäni se, että on ilmeisesti ollut ensin rakastunut veljeen ja sitten siskoon. En uskalla analysoida tätä syvemmälle, mutta tuntuu, että on syvemmin rakastunut Sebastianiin kuin Juliaan, jonka kanssa vain oli fyysinen suhde. Charles oli väärän perheen lumoissa niin kuin Blanche kahdesti kertoi, mutta Charles ei uskonut. Valitettavasti Julia uskoi, että ei voinut mennä naimisiin. Erojen taustat on minusta selvitetty uskottavasti lapsettomuus, uskottomuus ja yhteenmeno "puhdas" rakkaus, mutta miksi jättää asiat aina puolitiehen, Julian vanhemmathan olivat jo kuolleet. Sebastianin kohtalon ja käytöksen tajuan ja ymmärrän, mutta en Lady Julian käytöstä alun alkaenkaan. Sebastian ei kestänyt perheen ilmapiiriä, mutta miksi Julia hurskasteli, kun hän oli saanut isän perinnön itselleen. Jotain hyvin merkillistä vanhassa Ladyssäkin oli, hänen näennäisen altruistinen huokailunsa ja näennäinen hyvyyshän saa toisissa kummaa käytöstä aikaan. Monet manipuloinnit hoidetaan sanomalla, vaikenemalla, rahahanan avaamisella tai kiinnipitämisellä. Ikävää näissä manipulaattoreissa on se, että heidän vaikutus jatkuu heidän poismenonsakin jälkeen, jolloin loputkin myöntyvät ladyn vaatimuksiin, Julian ratkaisu siis oli äitinsä "toive" tai kuten hän yrittää selittää rukous.

Useissa Mennyt maailma -teoksen analyyseissa on korostettu uskontoa ja kritiikkiä siihen, tässä kutsutaan nimellä langan veto, toisessa suomennoksessa siiman nykäisy. Näen tragedian olevan kuitenkin vain ihmisten aiheuttamaa, uskonto on läsnä heille tärkeänä taustalla. Analyysini voi olla vääräkin, koska Brideshead ja Cordelia ovat aitouskovia, kuten lienee ollut itse ladykin, ainakin vanhempi.

Päähenkilö kapteeni Charles Ryder saakin syyttää itseään, että jätettiin, jättihän hän itse perheensä. Vaihtokauppa ei minusta ollut hyvä, mutta omista valinnoista ei voi muita syyttää. Hän pohtii asiaa itsekin, mutta toteaa lapsuutensa jääneen elämättä sotavuosien ja äidin kuoleman vuoksi. Hänen lapsuutensa oli yksinäinen, ja isän erakoitumisen vuoksi hän halusi pitää hauskaa. Charles ei syytä muita, hän alistuu osaansa.

Perinnön saanut lady Julia oli varmasti tyytyväinen, elihän hän "itse" jo synnissä "Eustacensa" kanssa. Eustace liittyy hänen nuoruuden haaveisiin ja hänellä oli rakkaussuhde kuninkaallisen henkivartiokaartin majurin kanssa ja joitain suhteita ikäisiinsä. Hän kuitenkin meni naimisiin Rexin kanssa jo 20-vuotiaana. Charles kuvaa Juliaa poikamaiseksi (piirteitä kuten Sebastianissa!), pitkäraajainen ja lattarintainen. Julia harrasti "sitä" Rexin kanssa jo ennen avioliittoa. Amerikassa hän oli rakastajansa luona, vaikka oli Rexin kanssa naimisissa. Hän oli seksisuhteessa myös Charlesin kanssa avioliittonsa aikana. Miksi hän omaisuuden saatuaan alkoi hyveelliseksi ja jää naimattomaksi?,  Anthony Blanche totesi kirjan alussa, jo että hän esiintyy mielellään kuvalehdissä ja eikä yritä teeskennellä minkäänlaista viattomuutta. Ihmettelenpä, onko hän lesbo. En oikein usko; hän ei halua muuta kuin valtaa." s.55. Blanchen analyysi oli oikea, hän halusi valtaa ja arvonimen ja omaisuuden. Kaikki muu on minusta tekopyhyyttä!

Mulcasterin sisko ja lapset olivat varmasti tyytyväisiä lopulta kun pääsivät penseästä perheenpäästä eroon niinkin helposti, ja ilman rahan menetyksiä ja raivoisampaa riitaa. Celiahan oli uskoton avioliitossa, mutta oliko se Charlesin saamattomuutta. Tämä on hyvinkin mahdollista.

Koska Sebastianin elämä oli jo pilalla jo heti kirjan alussa. Luettuani kirjan toistamiseen havaitsin, että Sebastian on täysin kolmevuotiaan tasolla (on oikeasti iso kokoinen alistettu kiukutteleva lapsi). Hän peilaa kaiken nallensa kautta, tämä ei minusta ilmennyt tv-sarjassa näin paljon. Miksi mies tilaa koko asunnon täyteen kukkia? Onko motiivilla eroa jos kukat ovat miehelle tai naiselle?  Toisaalta tunnustan täydellisen tietämättömyyteni Oxfordin opiskelijaelämästä 1920-luvulla. Mutta aikuinen mies nallensa kanssa, ja joka pelkää äitiään! Fezissä Sebastianilla ei ole enää nallea, mutta hän hoivaa Kurtia, ja peilaa kaiken Kurtin kautta. Kurt on Aloysius. Tämä on mielenkiintoinen psykologinen näkökohta, jonka tajusin toisella lukukerralla.

Charles Ryderin hengelliset ja maalliset muistelmat päättyvät kaihoon ja pettymykseen kaikista mahdollisuuksista ja komeista kulisseista huolimatta.

Käännöksestä
Ensimmäisen kirjan ET IN ARCADIA EGO IV luvun alku on minusta käännetty ovelasti, eri tavalla kuin teoksen Suuren suomalaisen kirjakerhon käännöksessä, kääntäjää ei mainita teoskappaleessa, tämän kääntäjä on taitava Pentti Lehtinen, arvostan uusintalukukerroilla hänen käännöstään.
Lehtinen ylistää luvun alussa  Nuoruuden velttoutta,  .. "uskoin olevani varsin lähellä taivasta noina velttouden päivinä Bridesheadissa". Toisessa käännöksessä puhutaan Nuoruuden joutilaisuudesta  ... Minä ainakin tunsin olevani hyvin lähellä taivasta näinä Bridesheadin joutilaina päivinä. Uusintalukukerralla velttous on parempi kuin joutilaisuus, sillä aateliset ovat aina joutilaita. Pojat olivat kieltämättä velttoja.

Seuraava käännös on veikeä ... "tavoitin seksuaalisuuden ohuen lepakonpiipahduksen, jonka kuulin vain yksin" (sytyttää tupakan Julialle, joka ajaa autoa s.76) ja toisessa käännöksessä "kuulin vienon eroottisen äännähdyksen, heikon kuin lepakon vihellyksen, jonka tajusi vain minun korvani", jälkimmäinen käännös ei ole niin kryptinen.

Sebastianin ja Charlesin juodessa vuosikertaviinejä puhutaan " ja kylvimme kylvön, jonka tuottama sato oli tuova minulle lohtua monena ankeana vuonna". Toisessa käännöksessä kylvökohta kuuluu: kylvin siemenen, joka oli kantava runsaan sadon ja tuottava lohtua monina tyhjinä vuosinani.

Sivulla 250/333 s kuvataan Charlesin ja Julian ensimmäistä "yhteistä hetkeä" myrskyssä laivamatkalla ja käännöksissä varsin erilaisesti.
"Nyt ei ollut oikea hetki nautinnon hienostuneille ihanuuksille; niidenkin vuoro oli tuleva ajallaan pääskysten myötä ja lehmusten kukkiessa. Nyt ankaran merenkäynnin aikana, kysymys oli vain mahdollisuuksien toteuttamisesta. Oli kuin kapeiden lanteidensa luovutuskirja olisi laadittu ja sinetöity. ....josta olisin nauttiva myöhemmin eri mahdollisuuksia kaikessa rauhassa kehitellen".

Toisessa käännöksessä, kansikuva yllä
"Se ei ollut oikea hetki hekuman iloille, ne tulisivat aikanaan, ne tulisivat aikanaan, pääskysten ja lehmuksenkukkien keralla. ... uudesti synnyin hänen hennoista helmastansa....alkuperältään ikivanha ja merkitykseltään juhlallinen pyhä toimitus".
Nämä käännökset ovat varsin erilaisia, joskin olen leikellyt niitä tulisi turhan pitkiä lainauksia.

Minusta käännökset osoittavat, että alkuperäisteksti on erikoista mutta kaunista, mutta vaikeasti käännettävää, ja ajan kuluessa, myös kielen sanojen merkitykset muuttuvat. Nykyään veltto ei ole kaikille sana joka toisi mieleen autuutta, onnea, auerta, positiivisuutta, eikä edes viattomuutta, mutta kuten totesin pidän kovin käännöksestä, sehän kuvaa menneyytä maailmaa entisenä aikana.

Nimet
Teoksessa esiintyvät nimet, tarkoittavatko ne jotain: Brideshead (brides morsiamet), Rex (latinaa rex=kuningas), Samgrass (some grass tätä merkitystä puoltaa Rexin nimitys Greenacre), Hardcastle (lujalinna), Cara (cara mia, italiaa =rakkaani), Julia (Romeo ja Julia, ei mikään onnellinen loppu), Charles (kuten Flaubertin Madame Bovaryn  "sankari"), liian kaukaa haettua, mutta erikoisia nimiä teoksessa on.

Kokonaisuus
Kirjan on oman aikakautensa mestariteos. Siinä on ajaton tarina loistosta ja rakkaudesta, mutta sisältää viiltoja oman aikakautensa ilmiöihin esimerkiksi sotaan ja tekopyhään kulissielämään. Waughin kerronta on kaihoisan tarkkaa ja hän osaa vangita tunneväreilyn. Waugh taitaa myös kuivan huumorin, jota kirjassa viljelee Ned Ryder.
Yksinjäämisen kaihon kokee Charels Ryder, joka oli lopulta lonely rider. Samalla lukijalle valottuu englantilainen aristokraattinen ontto tekopyhä ydin.

Kirjailija Evelyn Waughista eli vuosina 1903-1966. Evelyn Waughin elämänvaiheet ovat hieman kuin Mennyt maailma -kirjassa, hieman opiskelua Oxfordissa (1922 alkaen) aristokraattisia ystäviä. Hän on tiettävästi käynyt taidekoulua ulkomailla. Hän kääntyi roomalaiskatoliseksi, koska ensimmäinen avioliitto ajoi karille, hän meni toistamiseen naimisiin. Waugh oli  mukana toisessa maailmansodassa. Waugh kuvaa prologissa avioliiton neljäntenä vuotena tapahtuvaa pettymystä, kun kyllästyy rutiineihin ja huomaa toisen vilpillisyyden.

Tämä on yksi parhaista lukemistani kirjoista. Mestariteos.

***

TV-sarjasta on tehty DVD, jonka kansi on skannattu ylhäällä. Kannen kuvassa ovat Charles, Sebastian ja nalle, eli Aloysius eli näyttelijät Jeremy Irons ja Anthony Andrews. Tämä Granadan sarja kestää yli 11 tuntia, ja se lienee yksi kaikkien aikojen hienoimpia tv-sarjoja ikinä, näyttelijöinä edellä mainittujen lisäksi John Gielgud ja Sir Laurence Olivier. TV-sarja on vuodelta 1981.

Osa kirjan kohtauksista on karsittu tv-sarjasta, esimerkiksi poikien viinin maistelua, jossa kylvetään kylvöä, ei näytetä. Charlesin maalausta näytetään Bridesheadissa vähemmän, toisaalta linna on muutenkin upea. Velttoudesta ei puhuta vaan raukeudesta. Mutta Charles sytyttää tv-sarjassakin tupakan Julialle ja kokee sen eroottisesti, mutta lepakon piipahduksista ei puhuta käännöksessä. Sen sijaan isän ja pojan ruokahetkiä on runsaasti, minusta ne eivät ole tv-sarjassa hauskoja vaan kiusallisia.

Julialle Sebastian sanoo, että ei saa sanoa Mr Ryder, mitä Julia käyttää, vaan Charles, ja Cordelialle puolestaan että pitää sanoa Mr Ryder eikä Charles, jota Cordelia käyttää.

Cordelia on hyvin kuvattu tv-sarjassa ja reipas tyttö, on ainoita positiivisia hahmoja koko sarjassa.

Ihmettelin sekä kirjassa että tv-sarjassa Sebastianin lukemaa yksittäistä lehtiuutista, että on taas tuhma partiojohtaja, mihin tämä liittyy, sillä on joku merkitys ollut itse kirjoittajalle, veikkaan, mitään linkkiä teokseen sillä ei ole.

*****

Mennyt maailma on filmattu vuonna 2008, jonka vuoksi kirjakin on uudelleen julkaistu. Kirjan kannessa (yllä) ovat keskeiset näyttelijät ja hahmot eli ldy Marchmain, Charles, Julia ja Sebastian. Tarina leikkaa toisesta maailmansodasta suoraan aiempaan taidenäyttelyyn ja laivamatkaan, jossa Charles (Matthew Goode)  tapaa Julian (Hayley Atwell), jonka jälkeen palataan ajassa taakse päin Oxfordiin, missä Sebastian (Ben Whishaw) puklii Charlesin asuntoon. Eloukuva etenee kronologisesti loppuun, osa kirjan tapahtumista on muutettu tai poistettu.
Filmin ote on kovin erilainen ja motiivit Charles ihastuu filmissä varsin pian Juliaan. Tehokeinona käytetään paljon suulle suutelemista. Anthony Blanche suutelee Sebastiania suulle , kuten myös Sebastian Charlesia.  Sebastian suutelee suulle myös siskoaan Juliaa. Hän sanoo rakastavansa tätä, koska hän on "minun kaltaiseni". Kirjassa nimeenomaan Sebastian inhoaa itseään, ja sanoo, ettei voisi rakastaa itsensä kaltaista. Sebastianin ahdingon pahentajana on äiti. Sebastianin äiti vaikuttaa varsin inhottavalta. Julia on sidottu kiinteämmin juoneen jo alusta saakka. Charlesista on tehty ateisti eikä agnostikko. Kirjassa hän oli agnostikko. Julia on kirjasta poikkeavasti jo Venetsiassa. Julia ja Charles suutelevat yöllä porttikongissa ja Sebastian murjottaa mustasukkaisena. Julian äiti ei hyväksy Charlesin ateismia ja naittaa Julian. Tämä on outoa, sillä isällähän on päätösvalta ja rahat, lisäksi Julia on täysi-ikäinen.  Rex Mottram tulee kuvioihin, toisin kun kirjassa Rex myy myöhemmin Julian kahdesta Charlesin taulusta Charlesille, asiasta tulee riitaa vanhan lordin kuolinvuoteella.
Filmin tulkinta on hyvin erilainen kuin kirjassa, sillä filmissä Charles on lapseton eikä Charlesin vaimon uskottomuudesta puhuta mitään filmissä. Filmissä Charles on aktiivinen toimija ja minusta jopa onnen onkija, kirjassa pelkkä sivusta katsoja. Filmissä Sebastian on kiukutteleva ja hänestä leivotaan jotenkin poikkeavaa. Kirjan tulkinta on toinen, hän oli äidin uhri, mutta sinäänsä tavallinen paljon herkempi ja monisyisempi, tosin hänen nalleaan analysoidaan paljonkin. Filmin selitys Julian talon omistajuudelle on Brideshedin kuoleminen pommituksessa, ei testamentti. Filmikäsikirjoituksessa olisi pitänyt uskaltaa muuttaa vielä enemmän tai mennä kirjan juonen mukaan. Samankaltaisuus tv-sarjaan ilmenee kuvauspaikoissa: Brideshead, Oxford ja Venetsia.

--- Last edit 2.1.2014, minusta klassikko sekä kirjana ja sarjana---

Hankin 9.10.2014 kirjan englanninkielisenä pokkarina, minusta aivan upea kansi, tässä on Bridesheadin talo ja auto.