keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Yann Martel: Piin elämä

 


Yann Martel: Piin elämä, alkuteos Life of Pi 2001, suomentanut Helena Bützow, Tammen keltainen pokkari, sivumäärä 394.

Kanadalaisen Yann Martelin (s.1963) Piin elämä on rakastettu kirja, joka on filmattu 2012, ja ollut sekin menestys. Filmin julkaisun aikana oli paljon mainintoja, että kirjaa olisi myyty 3,141593 miljoonaa kappaletta. 

Tarinan päähenkilö Piscine Molitor Patel on intialainen poika, joka sai nimensä Pariisissa olevasta uima-altaasta. Poikaa haukuttiin koulussa, joten hän lyhensi nimeään Piiksi, joka on siis likiarvoltaan tuo  3,141593. Tarina alkaa Piin lapsuudesta Intiassa. Perheellä on Pondicherryssä eläintarha, perhe lähtee paremman elämän toivossa Kanadaan rahtilaivalla, joka uppoaa, vain Pii ja muutama eläin selviävät. Kirja katsoo taaksepäin Kanadasta käsin Piin lapsuutta, ja traagista matkaa Kanadaan. Rahtilaivalta selviää vain Pii ja Bengalin tiikeri, jotka matkaavat uskomattomat 227 vuorokautta pelastusveneessä. Maailma on ihmeitä täynnä, vai onko? 

Piin elämä on värikäs ja monivivahteinen korttitalo, joka sortuu pienestäkin epäilyksestä.

Tarinan rakenteesta
Kirja on jaettu kolmeen osaan. 
Ensimmäisessä osassa käsitellään Piin lapsuutta. Piscine Patelin perheellä on Pondicherryssä eläintarha, siellä oli eksoottisia eläimiä. Perhe ei pidä Indira Gandhin poliitiikasta, eikä Intiassa sallita eläintarhoja, joten perhe päättää lähteä Kanadaan rahtilaiva Tsimtsumilla. Kanadassa aikuinen Pii asuu ja puhuu tämän tarinan kirjoittajalle. Piillä on oma perhe
Toisessa osassa laiva uppoaa pian Manilan satamasta lähdön jälkeen. Toisen osan tarinan pääpaino on Robinson Crusoen opein tapahtuva pelastuminen laivan haaksirikosta ja elämä pelastusveneessä, jossa ovat Pii, oranki, hyeena, seepra ja tiikeri. Hyeena tappaa ja syö orangin ja seepran ja tiikeri popsii hyeenan. Pii inventoi pelastuslautan tarpeet, kalastaa, kesyttää tiikerin, ja he kärsivät yhdessä. Lopulta Tyyni valtameri on ylitetty ja saavutaan Meksikoon.
Kolmannessa osassa Japanin liikenneministeriön edustajat kuulevat Piitä laivan selittämättömästä uppoamisesta.

Lukukokemuksesta
Pidin eniten kirjan ensimmäisestä osasta. Eläintarhan kuvaus on runsasta, ja herättää ajatuksia, mutta eläinten karkailusta esitetään kummia teorioita. Tarina on hyvin juonivetoinen, ja se sisältää alkuun kaiken syleilevää uskonnollista sanallista suitsutusta. Tarinoiden uskomisesta on jatkossakin kyse.
Kirjasta on netissä pidetty, linkkaan tähän Rising Shadown -arvion, koska sen kommenteissa on erilaisia lukukokemuksia, myös niitä, missä kirjasta ei ole pidetty.

Piin elämä on hyvin rikas ja vaihteleva lukukokemus. Kansikuva on upea.

Faktoista vielä sen verran, että kuten kirjassa mainitaan Pondicherry oli Ranskan hallinnassa useampaankin otteeseen, mutta Ranska luovutti alueen hallinnan Intialle marraskuussa 1954. Alue sijaitsee kaakkoisosassa Intiaa, ja nimi on nykyään Puducherry.
Indira Gandhi (1917 - 1984) oli Intian pääministeri kahteen otteeseen tammikuusta 1966 maaliskuuhun 1977. Piin perhe lähti Madrasista 21.6.1977 eli hetkenä, jolloin Indira Gandhi oli hävinnyt vaalit, ja syrjässä. Indira Gandhi oli pääministerinä vielä vuosina 1980 - 1984, aina salamurhaansa asti.
Yann Martell (s.1963) voitti Piin elämällä Booker-palkinnon, jonka ovat voittaneet monet laatukirjailijat. Booker-palkinto jaetaan kirjalle, joka on julkaistu englanniksi ja Britanniassa tai Irlannissa (UK + Ireland).

8 kommenttia:

  1. Uskomattoman hieno teos. Kirjasta on tehty myös elokuva, joka on pitänyt katsoa, ostin sen tytölleni. Kiinnostusta kyllä on.
    Minä en oikein tykännyt siitä uskonnollisesta alkukuvauksesta. Intialaiset kuvaukset olivat mielenkiintoisia. Tykkäsin siis merestä ja eläimistä, yhteisestä matkasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota filmiä en ole nähnyt, jos tulee tv:stä katson, miten on toteutettu.

      Poista
  2. Martell on Bookerinsa ansainnut, sillä tämä on moniulotteinen ja kiintoisa teos, jossa löytyy useimmille meistä jotain kiehtovaa. Omat kiinnostuksen kohteet osuvat yhteen Main mainitsemien kanssa.

    Sen sijaan Martellin teokseen "Beatrice ja Vergilius" (2014)kanssa, niin omaleimainen kuin se onkin, en löytänyt samanlaista sielujen sinfoniaa...

    VastaaPoista
  3. Vaikuttaa aika unenomaiselta teokselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tässä on omat kiemuransa, joita ei voi kertoa.

      Poista
  4. Elokuva jäi katsomatta kun pelkäsin jo ennakkoon tiikerin puolesta:) kirja kannattasi kyllä kahlata läpi, niin mielenkiintoisesti taas avasit. Kiitos tästä.

    VastaaPoista