sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä



Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä, alkuteos Drakarna över Helsingfors, suomentanut Arja Tuomari, Otava 1996, pokkaripainos 2012, sivumäärä 527.

Moni pitää tätä Leijat Helsingin yllä -romaania Kjell Westön (s. 1961 Helsingissä) uran parhaana. Kirjan päähenkilö on Rikhard "Riku" Bexar, suomenruotsalaiseen varakkaaseen perheeseen 1960-luvun alussa syntynyt normaali poika. Bexarin perheenpää isä Henrik oli sotalapsena Ruotsissa ja Henrik on yrittäjä ja myöhemmin toisen palveluksessa rahoitusalalla, kunnes saa potkut maltillisuutensa takia hurjimpina kasinovuosina. Perheen äiti Benita on kotona, Benitalla ja Henrikillä on kolme lasta, esikoinen Daniel eli Dani, Marina eli Marsu sekä Riku. Kirjan juonen kuljetus kattaa ajanjakson 1940-luvulta 1990-luvun lamaan, kirjassa sangen arkiset tapahtumat toistuvat ja miljöö on Helsinki. Tätä reseptiä Kjell Westö on käyttänyt hyvin samanlaisesti teoksissaan Älä käy yöhön yksin sekä  Rikinkeltainen taivas joka on täysin samalla kaavalla kirjoitettu, ja jossa taivas on illalla rikinkeltainen, tässä se on syvän ja turkoosin sininen. Sininen on muutenkin kirjan väri, sillä Henrik ihastuu Saksassa ollessaan sinistä leijaa lennättävään tyttöön, ja kirjassa harvoin mainitut leijat ovat sinisiä.

Leijat Helsingin yllä on siis pitkälti Riku Bexarin kasvutarina suomenruotsalaisessa Helsingissä, mutta myös kuvaus perheen pahoinvoinnista, avioerosta, ja huumeiden käytöstä. Arvostan korkealle suomalaista kirjallisuutta, ja etenkin Kjell Westötä, mutta minä olen lukenut tällä formaatilla kirjoitettuja kirjoja kiintiöni täyteen. Tämä teos on toki merkittävin siksi, että tämä on ensimmäinen siitä vakiomuotista tullut romaani. On hieman turhauttavaa lukea samat lapsuuden leikit, musiikin kuuntelut, seksikokemukset  ja etenkin tässä teoksessa olleet armeijatarinat. Joko olen kertausharjoitusten tarpeessa tai Westö ei ole käynyt armeijaa. Hän kirjoittaa, että Ufa (Marina tuleva mies) on intin loppuvaiheessa vänrikki, minusta reservin vänrikiksi ylennetään vasta kotiutuksen yhteydessä ja RUK:n käyneet ovat upseerikokelaita varusmiesaikana. Riku saa "marssilla" kohtauksen, ja Sammy ottaa Rikun kamoja kantoon, Westön mukaan Sammy juoksee tämä 100 kg:n lasti kannossa maastossa, tuskinpa. Sammylla on myös Rikun rynkky eli rynnäkkökivääri, eli oma ase ja Rikun ase. Sotilas ei anna omaa asettaan missään olosuhteissa pois. Lisäksi paikalla leijuu joku innokas tai paremminkin raivokas kapiainen. Kantahenkilöstö on minusta asiallista porukkaa.

Kjell Westön Leijat Helsingin yllä on mosaiikkimainen tutkielma helsinkiläisen suomenruotsalaisen Bexarin perheen sisäisesti onnettomasta perhe-elämästä.

Hyviä arviota tästä  Linnealta, ja Katjalta.

Juoni, henkilöitä ja huomioita (älä lue, jos aiot lukea kirjan)
Romaani tarkastelee Bexarin perhettä toisen maailmansodan ajoista lähtien. Tapahtumia tarkastellaan kertojan kuvaamina, sekä Riku Bexarin että Marina  Bexarin silmin. Onnettoman perheen tragedian siemenet ehkä kylvetään ulkomailla, Henrik on lyhyen aikaa sotalapsena Ruotsissa, työkuvioiden vuoksi hän viettää aikaansa Länsi-Saksassa, jossa lienee ihastunut sinistä leijaa lennättävään naiseen. Henrikin ja Benitan aviotaipaleesta syntyy kolme lasta, mutta esikoisen Danin elämästä ei tule menestystarinaa. Menetystarinan renkaita ovat riidat isän kanssa, mukana olo kuolonuhreja vaatineessa auto-onnettomuudessa, ulkomaille lähtö, huumeiden veto ja vastuuttomuus. Perheen ilmapiiri vaikuttaa myrkkykaasun tavoin kaikkiin perheenjäseniin. Marina on jotenkin raiteillaan, ja lukee itsensä luokanopettajaksi, ja avioituu kulttuurimaisteri Rufus Palmin eli Ufan kanssa, joka puolestaan antaa keltaisen nesteen nousta päähänsä, ja hassaa rahojaan galleriaansa ja isojen poikien sijoituksiin. Marinan mitta täyttyy kirjan loppupuolella Ufan toimintaan.

Rikun koulutaivalta seurataan westömäiseen tapaan. Riku lyöttäytyy yksiin Sammy Cederin ja Robert Robbi Åstrandin kanssa. Sammy on juonen kannalta merkityksellinen. Hän on työläisperheestä, mutta hänen tahdonvoimansa on kova. Ruotsinkielisissä kouluissa kiusataan kaikkia, vapaa-ajalla tiiraillaan tussuja, juodaan viinaa, poltetaan tupakkaa, panokokemuksia hankitaan, lorvehditaan, kuunnellaan musiikkia, ajelehditaan, kunnes kumppani löytyy ja syntyy lapsi mutta ei  tulla tolkkuihin. Olen hyvin suvaitsevainen ihminen, ja rakkaus on kaunista. Minusta kirjasta olisi voitu leikata Nikki pois. Nikki "viettelee" ensin Marinan ja myöhemmin Rikun, ja selitetään hänen New Yorkin seksiluolatanssit ja puhelinpalvelut, minusta 527 sivusta olisi ollut paljon karsittavaa. Riku on löytänyt vaimon eli Niina "Kookoksen" ja heillä on lapsikin Raymond eli Raj.

Nousukauden jälkeen talous pysähtyy, ja kaikki romahtaa, jo sitä ennen Dani möhlii työnsä, ja suhteensa tyttäreensä. Danin kuolema ei ole päätepiste vaan minusta yksi väkisin keksitty tapahtuma tässä moraalisessa ja henkisessä alamäessä. Cederin veljekset Sammy ja Benno keinottelevat ja häipyvät Espanjaan, Robbilla menee omat rahat ja firman rahat sekaisin ja hänet pidätetään. Kookos heittää Rikun asunnostaan tämän myytyä levykokoelman, joka ei ollut häädön syy vain viimeinen pisara. Riku perustelee - tämä on juonipaljastus-  pahaa oloaan sillä, että Helsinki on muuttunut. "Minua nakertava olio oli helsinkiläisotus, oikea pääkaupunkilaisrotta, joka piiloutui taitavasti minun katseeltani, kätkeytyi kaupungin sekasortoon ja hälinään, sen yksitoikkoiseen ja katkeamattomaan muminaan". s. 438. Uskomatonta vastuuttomuutta ja haihattelua, Westöllä on aina joku täysin tolkuton henkilö, usein mies.

Kirjan loppusivuilla perheen matriarkka Didde täyttää 85-vuotta, ja hän on ainoa suvusta joka on tolkuissaan, tosin sukuun naitu Rikun vaimo Ninni on myös tolkun ihminen, lääkäri ja äiti. Muuten kaikki tarinat ovat ryyppäämistä, naimista (mikä toisen naimisessa kiinnostaa? Minua ei mikään), huijaamista, petosta, seksitansseja, huumeiden vetoa, sitten on Arto Rahjan epäonnistunut NHL-ura, jonka jälkeen hän pelaa koukkupolvisena raakkina HIFK:ssa.

Kjell Westön Leijat Helsingin yllä on hänen läpimurtoteoksensa, hyvin pidetty ja filmattukin.
*****
Kjell Westön (s. 1961 Helsingissä) Finlandia-palkittu Missä kuljimme kerran romaani on hyvä. Myös ruotsiksi lukemani Hägring 38  on hyvä ja blogattu täällä
Kjell Westön lehtikirjoituksia on julkaistu teoksessa Halkeamia. Rikinkeltaisisia yksityiskohtia olen tarkasteltellut täällä.

12 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoista lukea postaustasi ja palauttaa mieleen kirjan tapahtumia. Luin tämän heti silloin ilmestymisen jälkeen ja muistan, että pidin tästä kovasti.

    VastaaPoista
  2. Tämä on vielä lukematta, mutta on oman kirjahyllyn aarteita.
    Hieno postaus.

    VastaaPoista
  3. Westö kävi Göteborgis, vielä en lukenut...
    Tunneks tämän:
    https://hannelesbibliotek.blogspot.com/2019/01/banaanitalo-av-leo-ylitalo.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Westö oli 2017 Göteborgin kirjamessuilla. Kävin jo kommentoimassa, toivon että kommentti jäi sinne, mutta Leo Ylitaloa en aiemmin tuntenut. Selailin nettiä, niin on Suomessakin myynnissä. Aihepiiri kiinnostaa. Tunnen ihmisiä, jotka ovat muuttaneet Ruotsiin tai Ruotsista.

      Poista
    2. kiva kuulla sitten mitä tykkäät kirjasta

      Poista
    3. Varasin kirjan, mutta sitä ei ole vielä kirjastossa, mutta olen ykkösenä jonossa.

      Poista
    4. (seuraava kirja Göteborgin suomalaisessa lukupiirissä Pidä huolta äidistä - Please Look After Mom av Kyung-sook Shin)

      Poista
    5. Tuotakaan en ole lukenut, mutta varmaan hyvä kirja,

      Poista
  4. Kiitos nostalgiahiukkasten nostatuksesta!
    Wästön kerronta on kauttaltaan ilmavaa ja herkästi havainnoivaa sekä hänen Helsinki-kuvauksensa ovat tällaiselle stadin friidulle antoisia.

    Sosioteettien suhteen paikka paikoin poden lukiessa "svenska talande bättre folk" -sydroomaa, niin herkullisia kuin ne sinänsä ovatkin. Nämä "touhutoope"-stoorit olen lukiessa jättänyt omaan marginaaliseen arvoonsa tarpeettomina, lisäarvoa tuomattomina häkellyksinä.

    Hyvä huomio tuo sotilasosio - et nähtävästi ole kertausharjoitusten tarpeessa - sillä Kanssakulkija oli ehdottomasti samaa mieltä mainiten sen poikkeuksen, että Kirkkojärven marssilla poikkeuksellisesti oli myös kaverin ase kannossa, vaikka se ei periaatteesa ollut sallittua:)

    Wästö on paikkansa kotimaisessa eturivissä ansainnut ja hänen tuotantonsa pariin palaa mieluusti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, WEstö on virtuossi, ja täytyy jättää nämä touhutoopet pienemmälle huomiolle.

      Poista