keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen



Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen  Otava 2007, sivumäärä 270.

Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen on joko parodia tai tragikomedia. Sen päähenkilö vadelmavenepakolainen Mikko Virtanen on kotoisin suomenkielisestä Kouvolasta, mutta Mikko elää kaiken ruotsalaisuuden kautta. Mikko ihailee ruotsalaista sosiaalidemokraattista kansankotia, ruotsalaisten perhemallia, peruskoulua, kasvatusta. Iästään huolimatta Mikolle ovat tärkeitä Abban voitto Euroviisuissa keväällä 1974, Kaarle XVI Kustaan ja Silvian häät vuonna 1976 sekä Ruotsin saavuttama jalkapallon MM pronssi vuonna 1994. Teoksen alku on hulvattoman hauska, mutta pian tarina kääntyy sairaskertomukseksi. Mikko Virtanen, vaikka on Polilta valmistunut tietotekniikkamies ja työskentelee Soneralla, on täysin kajahtanut. Hän vakoilee ruotsalaisia joululomalla Thaimaassa, hakeutuu Ruotsiin ja vadelmavenepakolaisena kelluu sosiaalidemokraattiseen systeemiin varastetuuaan identiteetin ja pääsee naimisiin ja saa kaksoset....

Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen on parodinen sairaskertomus ihmisen yksisilmäisestä fanaattisesta ihailusta systeemiä kohtaan, jota systeemiä lopulta ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan.

*****
Jos et ole lukenut kirjaa, älä lue seuraavaakaan, älä lue muutenkaan.

Vaikka kirja oli hauska, meinasin jättää teoksen kesken, koska tajusin jo muutaman sivun jälkeen, että sairaskertomus tämä tulee olemaan, mutta onneksi luin se loppuun.

Vadelmavenepakolaisessa vertaillaan suomalaista ja ruotsalaista yhteiskuntaa toisiinsa. Ihailen Nousiaisen taustatyötä kaikista ruotsalaisuuden ilmiöistä. Mikko Virtanen lopulta päätyy vankilaan unelmansa vuoksi tekemistä murhista. Mikko ihailee ruotsalaista sosiaalidemokratiaa, joka kaiketi alkoi Per Albin Hanssonin pääministerinä olosta vuosina 1932 - 1946 (kaksi "kautta välissä kolme kuukautta jolloin oli maalaisliiton Axel Pehrsson-Bramstorp pääministerinä), saman puolueen Tage Erlander oli pääministerinä oli pääministerinä 23 vuotta vuodesta 1946 vuoteen 1969, ja sen jälkeen Olof Palme oli pääministerinä vuonsina 1969 - 1976 ja 1982 - 1986.

Vadelmavenepakolainen -kirja on toteutettu päiväkirjana, joka alkaa vuonna 2002 ja päättyy vuonna 2010, peilaten Mikon lapsuuden ja nuoruuden 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla. Kun Olof Palme helmikuussa 1986 murhataan, Mikko  menee lopullisesti raiteiltaan. Kun Anna Lindhille käy samoin Mikko oirehtii vielä enemmän. Mikko viettää joululomat Thaimaassa salakuunnellen ruotsalaisia lapsiperheitä, ja hän opiskelee kansankodin perhe-elämää ja keskusteluja. Mikko tekee identiteettivarkauden ja samalla murhia, ja pääsee Göteborgiin töihin IT-firmaan. Juonen kuljetus on samalla kepeää ja kipeää. Kirjassa ihaillaan ruotsalaisia ilmiöitä, palavereja, konsensusta ja keskustelukulttuuria. Minusta Mikko eli ruotsalaisittain Mikael on jo liiaksi ruotsalainen. Vasta vankilassa Mikko huomaa, että ihanneyhteiskuntaa ei ole ja maahanmuuttajat ovat liian hyvin edustettuina ruotsalaisten kalterien takana. Mikko jää kiinni etenkin kahdesta syystä, hän ei laula Allsång på Skanssenilla, ja sekoilee keskusteluohjelmassa puhuen siitä, että veteraanien olot pitää turvata. Kirja saa kiitosta valtavasta määrästä yksityiskohtia. Minusta kuitenkaan ei ole uskottavaa, että Mikko olisi ollut töissä Clas Ohlsonilla, sillä ensimmäinen aukesi Suomessa vasta 2002, Ruotsissa sen sijaan jo 1918. Mikko saa siirron Kakolaan vuonna 2010, wikipedian mukaan vankila jäi käytöstä pois jo vuonna 2007.

*****
Miika Nousiainen  (s.1973) on suomalainen kirjailija, jonka esikoisteos tämä Vadelmavenepakolainen on. Kirjan nimi tulee Ruotsin laivalla lapsuudessa syödyistä vadelmaveneistä, joiden ylöstuleminenkin maistuu hyvältä. Ruotsin kansallispäivä on tänään 6.6.


Rita on blogannut tästä NÄIN Hannele näin, Mai näin.

15 kommenttia:

  1. Nuo yksityiskohdat ovat pielessä, mutta kirja oli alussa hauska. Olisin toivonut hulvattomuuden jatkuvan loppuun asti, mutta toisin kävi. En pitänyt lopusta.

    VastaaPoista
  2. Oletkin valinnut hyvän ajankohdan postaukselle: Ruotsin kansallispäivä. Luin tämän kirjan liki kymmenen vuotta sitten, enkä muista yksityiskohtia. Mieleen on jäänyt se, että kirja oli hulvattoman hauska. Luettiin tätä yhdessä Lukutoukka-Kristan kanssa. Hekoteltiin ja nautittiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hulvattoman hauska, ja minusta hyvä.

      Poista
  3. Hyvää Ruotsin kansallispäivää ! 🇸🇪 Ihastuin Vadelmavenepakolaiseen ihan täysillä, luin sen kaksi kertaa (!) melkein peräperää. Miehenikin innostui lukemaan vaikka hän ei yleensä juurikaan lue suomeksi.

    Tykkään Ruotsista, ruotsin kielestä, nautin mielettömästi kaikesta niihin viittaavista jutuista. Ihailin Nousiaisen yksityiskohtaista tietämystä, sitä miten kirjan päähenkilö pyhitti ja kaunisti kaiken ja eli ruotsi-magiaa. Loppu oli hieno; hän tuli tavallaan järkiinsä ja huomasi Suomen ja suomalaisuuden ansiot 🇫🇮

    Oivallinen postaus, Jokke. Kiitos linkityksestä ♥ myös Main linkityksestä, en ollut huomannut että hänkin on kirjoittanut tästä teoksesta. Menen lukemaan...

    PS Itsessänikin saattaa olla aineksia "sairaskertomukseen". Koen ruotsinkieli-, espanjankieli- jne hurmiota. Onneksi se naamioituu siihen että olen kieltenopettaja 😎😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hauskasta ja hyvästä kommentista. Lievä hurahtaminen kieliin ja kulttuurrin on positiivista. Ihmisellä pitää olla pieniä iloja.

      Poista
  4. Lukenut kirjan ja nähnyt filmin, minä en oikein ymmärtänyt Nousiaista, pitääkö hän Ruotsista vai ei? Minä muutin Ruotsiin jo 1971, en ihan täysi-ikäinen, molemmat maat muuttuneet. Suomesta tiedän aika vähän, käyn harvoin. Siihen oli Suomi perässä tasapainojutuissa... (lukenut tosi suomea pari vuotta Göteborgin yliopistolla, vielä yksi vuotta sitten luin yhden pienen kurssin suomeksi, ja kirjoitin pikku akateemisen tentin suomeksi - kieltä en halunut hävittää, vaikka politiikasta en enää paljon tiedä mitään. Suomalaisia yhdistyksiä paljon Göteborgissa, Kalevalanaisilla paljon hyvää ohjelmaa, kaikkia ei toki kerkiä.) Kirjastot Göteborgissa täynnä suomalaisia kirjoja, pitäisi ehtiä enemmän:
    http://hannelenparatiisi.blogspot.com/2018/05/komiaa-miesta-kattoo-viikon-syomattakin.html

    Pitäisi lukea kirja uudestaan, löysin sit kirpparista... en muista mitä ruotsalainen miheni tykkäs.
    Molemmat maat tänään rikkaita ja tasapainoisia - johtuen kyllä että ilmaiset koulut kaikille, myös naisille ihan alusta asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannele.
      Minäkään en tiedä, mitä Miika Nousiainen haluaa sanoa, ja mitä mieltä on, sen lukija saa päättää.
      Luulen, että Suomessa ihaillaan Ruotsia, tai sellaista Ruotsia, jota ei ole enää. Minusta viimeaikaiset päätökset ovat johtaneet siihen, että Ruotsissa on kovempi linja muualta tuijoihin kuin Suomella, eli Ruotsidemokraattien gallup-suosio painaa. Suomessahan otettiin Perussuomalaiset (ei ole verrattavissa Ruotsidemokraatteihin) hallitukseen. Seuraus oli suosion lasku, ja hajoaminen, rippeet puolueesta on yliedustettuna hallituksessa, gallup-kannatus 1,5%.
      Toisaalta Suomessa on kateutta ruotsalaisuutta kohtaan ja tätä kielijuttua.
      Olen itse käynyt Tukholmassa, Göteborgissa, Sunsvallissa, ja Östersundissa. Osaan auttavasti kieltä, mutta pärjään. Pisin aika jonka olen Ruotsissa viettänyt on vain kaksi viikkoa. Seuraan SVT1:n ohjelmaa.
      Minusta ihmiset ovat samanlaisia ja samanarvoisia. Poliittiset järjestelmät vaihtelevat, ja Suomella ja Ruotsilla on pohjoismainen hyvinvointijärjestelmä.
      Kuten postaukseesi kirjoitin Neuvostoliiton hajoaminen, Kylmän sodan loppuminen, ja EU-jäsenyys vähensi Suomen tukeutumista Pohjoismaiseen yhteistyöhön, mikä minusta on tärkeää. OLen ollut Norjassa muutamana kesänä, on myös hyvä maa.

      Poista
    2. et osaa ruattia auttavasti, luetkin ruotsalaisia kirjoja ja kirjoitat tosi hyvin! (minulla oli aina 4 tai 5 ruotsin todistus Suomessa)

      Poista
    3. Itse asiassa minullakin oli yhdessä vaiheessa ruotsin numero 6, mutta nostin sitä ja olin sellainen kasin oppilas. Ruotsia ei koulussa opi minusta puhumaan ja lukemaan. Opin lukemaan vasta ruotsiksi, kun opettelin taidon kunnolla suomeksi. Kirjabloggauksesta on todella opettanut lukemista. Nuorempana ruotsissa ihmiset alkoivat puhua englantia, mutta viime vuosina olemme selvinneet ihan riikinruotsilla.

      Poista
  5. Aika hillittömän hauska kirja tämä kyllä oli. En ainakaan muista, että loppukaan olisi pilannut lukuelämystäni. Sekopäistä ja älyvapaata menoahan tässä on, mutta joskus tekee hyvää lukea jotain sellaistakin! :)

    Olen lukenut Nousiaiselta vasta tämän ja Juurihoidon, ja ainakin näistä olen pitänyt. Juurihoidossa meno ei tainnut olla aivan näin levotonta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta loppu sai päähenkilön tolkkuihinsa, eli itsekin pidin lopusta.

      Poista
  6. (minä rupesin noin kymmenen vuotta sit kirjotteleen suomalasis puutarha blogeis, minulla oli suomalainen sanakirja tietokoneen vieres kun en muistanut edes tavallisia arkisanoja aktiivisesti... Opinhan siinä suomee taas uudestaan. Nyt joskus slangi ja tekniikka vähä vaikeeta... muistan eka kerran kun kaveri sanoi et voin soittaa hänen kännykkään, enkä tajunut 🤓

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkisanat ovat vaikeimpia. Myös sanat jotka oppii lapsena kuten kasvien, lintujen ja hyönteisten nimet ovat vaikeita. Toisaalta kun on sanakirja ja innokkuutta niin onnistuu ja kehittyy.

      Poista
    2. niin, kasvien kans tein kovin töitä kun siitä kiinnostunut.

      Poista