tiistai 22. toukokuuta 2018

Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys


Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys, Wsoy 1940, Seven-pokkari, sivumäärä 272.

Mika Waltarin Palmu -dekkarit ovat loistavia, niiden kertoja on nuori, mutta poliisina kokematon etsivä Virta, jonka tädin toinen mies ministeriöstä on hommannut työpaikan. Murhatutkimuksia johtaa sikaria tuprutteleva komisario Frans Palmu. Autokuskina on etsivä Väinö Kokki.

Juoni ja henkilöt, mutta loppuratkaisua siis syyllistä ei paljasteta
Komisario Palmun erehdys -dekkari alkaa, kun tulee ilmoitus, että rikas, älykäs, boheemi, turmeltunut ja huikentelevainen Bruno Rygseck löytyi kylpyhuoneestaan kuolleena, paikalla poliiseille oven avaa Batler eli hovimestari Veijonen. Bruno Rygseck on hukkunut omaan uima-altaaseen, jonka mitat ovat 2mx3m. Kylpyhuoneen ovi runneltu ja raollaan, mutta valo on poissa (eli palaa, kun Batler on kääntänyt katkaisijaa, Palmu päättelee tästä, että uhri on murhattu). Uhrille on annettu tekohengitystä ja hänet on viety ambulanssilla sairaalaan. Hovimestari on tyhjentänyt altaan. Lattia on liukas vedestä ja saippuasta. Saippuasta jäänyt viiru lattialle. Saippua on nostettu telineeseen. Uhrilla on ollut kuhmu päässä.

Motiivi juontaa Brunon kummalliseen seuraleikkiin eli osallistujien on pitänyt tehdä rikos, josta uhri ei voi ilmoittaa poliisille, vaikka uhri on menettänyt jotakin korvaamatonta. Vuorineuvoksen tytär Irma Vanne kähveltää ihalemansa Laihosen käsikirjoituksen, Laihonen asuu äitinsä luona. Brunolla on kaksi köyhää serkkua konttoristi Airi Rykämö ja hänen veljensä ylioppilas Aimo Rykämö. Brunolla on hallussaan Aimon väärentämiä vekseleitä. Airi on jollain tavalla lunastanut vekselit, ja hänellä on Brunon salaoveen avaimet. Asiaa vihastuttaa seuraleikin tuomaria insinööri Vaaraa, joka seurustelee tai haluaisi seurustella Airin kanssa. Aimo Rykämö on varastanut Brunon tädin neiti Amalia Rygseckin sekarotuisen kissan prinsessa Adelinen. Brunon rikos on se, että hän tarjoaa kissalle myrkytettyä kermaa, ja kissa kuolee. Ilta on päättynyt kiihkeästi, ja aamulla on selvitelty asioita. Insinööri Vaara on tullut vihoissaan taloon, kuten myös Amalia Rygseck, sekä Brunon vaimo rouva Alli Rygseck. Taloon on aamulla kokoontunut kaikki muutkin edellä mainitut. Epäilyksiä herättää lisäksi hovimestari eli Batler, joka on saanut potkut edellisestä työpaikasta hotellista kavalluksen vuoksi. Palmu, Kokki ja Virta tutkivat rikosta kunnes ministeriöstä tulee käsky lopettaa tutkimukset, sillä Rykämö-yhtiön pääjohtaja Gunnar Rygseck on vedonnut ministeriin. Poliisikolmikko, neiti Vanne ja kirjailija Laihonen suuntaavat Kämppiin, syövät, juovat, keskustelevat ja Kokki laulaa. Palmu tulee päissään työpaikalleen, ja siellä ilmenee, että rouva Alli Rygseck on kuollut syankaliumilla myrkytettyyn absinttiin. Tutkimukset alkavat uudestaan.

Poliisit kuulustelevat uudestaan talossa olevia, edelleen kaikki valehtelevat ainakin joissakin kysymyksissä. Aimo Rykämö on velkaantunut ja väärentänyt vekseleitä, niiden avulla Bruno on vaatinut suosionosoituksia Airi Rykämöltä, insinööri Vaara on raivoissaan. Vaara on repinyt sivuja Brunon punaisesta muistikirjasta ja yrittää lyödä Palmua. Poliisikolmikko kutsutaan Rykämö-konserniin, jossa isokiho Gunnar Rygseck pyrkii ohjaamaan poliiseja ja vaikutusvallalla ja rahalla saamaan haluamansa lopputuloksen eli keskeyttämään tutkimukset.

Kirjan suola on nerokas dialogi ja miljöö ja myös se, että monilla päähenkilöillä on motiivi ja tilaisuus, siksi he epäilevät toisiaan, mutta samalla yrittävät suojella muita.

Komisario Palmun erehdys? Koska todisteita on miltei mahdoton saada, komisario Palmu virittää ansan, osittain hölmön kertojan kustannuksella. Lopussa sitten selviää, kuka on syyllinen ja miksi sekä murha-ase. Lisäksi lemmenasiat selkiävät.

"Hän on vain yksinkertainen insinööri. Parempi niin sillä ”nerous ei koskaan ole puhtaasti myönteistä”.


Kirja ilmestyi 1940, se filmattiin vuonna 1960, josta filmistä kannen kuvakin eli Joel Rinne esittää komisario Palmua, ja Matti Ranin kertojaa eli Toivo Virtaa. Kirja on miltei suoraan elokuvakäsikirjoitus, eli menee elokuvan mukaan lähes kokonaan, mutta elokuva on miltei komedia. Filmi on minusta parempi kuin kirja,

Filmissä näyttelee senaikaisia tähtiä,  Elina Pohjanpää esittää Irma Vannetta, ja Pentti Siimes Aimo Rykämöä. Leo Riuttu näyttelee kirjailija Laihosta. Elina Salo esittää Airi Rykämöä,  Matti Oravisto esittää insinööri Vaaraa. Saara Ranin on loistava Amalia Rygseck, ja Leevi Kuuranne on ilmeetön Batlerina. Uhria eli Bruno Rygseckiä esittää loistava Jussi Jurkka, ja hänen vaimonsa osan esittää Hilman päivien tähti Aino Mantsas.



Leo Jokela on virtuoosimainen etsivä Kokkina, tässä hänen teoria murhaajasta.

Ensimmäisestä Palmu-dekkarista Kuka murhasi rouva Skrofin on bloggaus TÄÄLLÄ.
****

Mika Waltari, Suomen yksi suurimpia  kirjailijoita, syntyi 19.9.1908, hän menehtyi 26.8.1979. Waltarin tunnetuin teos on Sinuhe Egyptiläinen, josta bloggaus on täällä.

11 kommenttia:

  1. Minustakin elokuva on parempi kuin kirja, joka ei ole huono sekään. Elokuvan roolitus on onnistunut loistavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän kaikista filmeistä, mutta tämä on minusta paras. Kuka murhasi rouva Skroofin on ehkä kirjana parempi kuin tämä, mutta filminä ei yllä tämän tasolle.

      Poista
  2. Joel Rinne komisario Palmuna on mainio ja Leo Jokelan esitys Silmät tummat -laulusta yhdessä Palmu-elokuvassa on jättänyt lähtemättömän jäljen. Komiikkaa parhaimmillaan. Kirjoja en ole lukenut ja ei ehkä tulekaan luettua, kun elokuvat ovat niin vahvoina mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, se oli siis tässä elokuvassa se laulu.

      Poista
    2. Kiitos, tämä filmi ei edes kulu katsellessa,ja pidän miljööstä myös, minkä vuoksi kaikkia Palmu-filmejä, myös sitä viimeistä on mukava katsella.

      Poista
  3. Komisario Palmu -elokuvat ovat osa lapsuuttani & jokun aika sitten ne tulivat kesällä uusintoina niin että katsoin ne myös omien poikieni kanssa. Aina yhtä riemastuttavia! Kirjoja en ole lukenut -- jostain on tarttunut mieleeni, että Waltari olisi "tehtaillut" niitä rahapulassa. Mutta Waltari oli niin lahjakas, että tällaisetkin työt ovat kohtuu laadukkaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on varmasti kirjoitettu nopeasti, mutta ei samalla sisällä sitä pessimististä Waltaria, mikä vaivaa hieman Sinuhea, eikä sitä täydellistä virtuoosimaisuutta, joka vaivaa hieman Mikael Karvajalkaa ja Mikael Hakimia, eli tässä Waltari ilakoi. Filmi on kyllä huomattavasti parempi.

      Poista
  4. Hauska ja eloisa postaus:) Komisario Palmun nosti viimeistään Joel Rinne ajan hampaan ulottumattomille.
    Waltarin laajaa ja eri aihealueista koostuvaa tuotantoa ei voi lakata ihmettelemästä eikä ihailemasta!
    Omasta hyllystä löytyy 33 kpl, joiden kaikkien pariin on tullut elämän varrella yhä uudelleen palattua.

    "Mika Waltarin etsintä ei tuonut valmiita vastauksia, vaan hän jätti portin perimmäiseen auki. Hän ei uskonut ihmisjärjen voivan ratkaista kaikki olevaisen ongelmat, eikä hän kieltänyt yliluonnollisen olemassaoloa.
    Hänen elämännäkemyksensä kiteytyi kolmeen arvoon: inhimillisyys, suvaitsevaisuus ja kaunis turhuus."
    Tästä Panu Rajalan kommentista olen mieluusti samaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos upeasta kommentista, joka on minusta monipuolisempi, kun bloggaukseni :)

      Joel Rinne on minulle komisario Palmu. Waltaria arvostan, mutta en ole lukenut kuin kymmenkunta opusta, ja 31.7 ja 19.9 bloggaan Mikael Karvajalasta, jonka luin toiseen kertaan ja MikaelvHakimiin, jonka luin ensimmäiseen kertaan. Syyskuun 19 on Waltarin syntymäpäivä, ja 31.7 on klassikkohaaste.
      Rajala on todellinen tiedon aarreaitta, olen kuullut hänen analyysiaan Sinuhesta ja sen kirjoitusprosessista. En ensi lukemalla tajunnut siitä läheskään kaikkea enkä ehkä nytkään.

      Poista
  5. Waltari yksi mielikirjailijoitani ❤️ Göteborgissa lukiossa kirjoitin aineen Sinuhesta.
    onko Alma Söderhjelm tuttu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alma on suht' tuntematon, mutta tiesin kuka hän on. Sinuhen olen lukenut kolmesti, ja aina kirja vaan paranee, ensimmäisellä kerralla tuntui aika kyyniseltä kirjanlta, mutta nyt ymmärrän sen paremmin.

      Poista