Tove Jansson: Nukkekaappi ja muita kertomuksia

Tove Janssonin Nukkekaappi ja muita kertomuksia (Dockskåpet och andra berättelser) on novellikokoelma  vuodelta 1978 ja suomentanut Eila Pennanen, minulla oli neljäs painos vuodelta 2003.

Nukkekaappi ja muita kertomuksia sisältää 12 hyvinkin erilaista novellia.

Ensimmäinen Apina novelli kertoo kuvanveistäjämiehestä jolla on lemmikkiapina. Apina on ailahtelevainen ja mies ei ymmärrä, että apina ei ole ihminen. Luettuani Kiplingin Bimi novellin, totean, että tämä oli varsin laimea.

Nukkekaappi novellissa Alexander ja Eri asuvat yhdessä, ja Alexanderin nukkekaappi-projekti etenee ja yksityiskohtia hiotaan. Sähköt tekee Boy. Erik taas joutuu korjaamaan jäljet. Dramatiikkaa tihkuu loppuratkaisussa. Novellissa on kuvattu hienosti mukavan harrastuksen kasvavan perfektionismin vuoksi maanisiin mittoihin:  talo tekemisen lisäksi hienot huonekalut, kaikki yksityiskohdat, sähköt ja valot. Taiteilija flowssaan unohtaa kaiken muun, ja toinen korjaa työn lastut ja roskat. Toinen merkille pantava asia juonta paljastamatta on se, että Alexander tekee talon ilman piirustuksia, huone kerrallaan, yksityiskohta kerrallaan. Toinen voisi suunnitella kaiken paperilla ja toteuttaa, tai sitten näiden välimuoto. Janssonin tuntien hän tietää nukketalon valmistamisesta todella paljon ja se huokuu tässä novellista. Tove Jansson on tehnyt Tampereelle (Metson Muumilaakso –museo) yhdessä Pentti Eistolan ja Tuulikki Pietilän kanssa Muumitalon, korkean hienon talon, jossa on huonekaluja ja viimeisteltyjä yksityiskohtia. Lisäksi on paljon muita rakennuksia ja asetelmia. Hän tietää, miten nukketaloja, ikkunoita ja huonekaluja valmistetaan, hän ehkä tietää miten syvälle talon rakentamiseen voi uppoutua. Tarina on kertomus tavoitteesta saada aikaan hieno nukketalo, ja uppoutuminen yksityiskohtiin ja niiden perinpohjaiseen viimeistelyyn. Novelli on silti hieman pitkäpiimäinen.

Aikakäsite

Mummun aikakäsitys on sekaisin, huolestuu lapsenlapsi. Luulin pitkään, että kyseessä on tytär, mutta kyse onkin Lennart-nimisestä kaverista, joka vie Mummun Alaskaan. Siellä tavataan John, ja oikeastaan tarina jää sille tasolle. Novellin kerronnassa minäkerronta vaihtuu Lennartin sukupuolen ilmitulon jälkeen kaikkitietäväksi.

Lokomotiivi

Tässä päähenkilönä on dostjevskimäinen koneenpiirtäjä ja sihteeri, joka näkee unta vetureista, ja hän yrittää niitä myös piirtää. Tässäkin tarinan kuluessa selviää, että kyseessä on mies ei nainen, joksi aluksi häntä luulin. Mies tapaa naisen. Mies on liian pedantti ja elää fantasioissaan, kuten nainenkin, valitettavasti heillä on eri fantasia. Tarinan loppuratkaisu kärjistyy junamatkalla ...

Kertomus Hilosta  Havaijista

Havaijilainen baarimikko on oppaana Frans-nimiselle turistille, joka näyttää ruskealta hiireltä. Nukkekaapin Boy näytti oravalta, eli Janssonilla on ihmiskuvauksessa jyrsijäteema päällä. Päähenkilöllä on mummo, joka muistaa suuret 1900-luvun alun hyökyaallot ja on miltei satavuotias. BM kääntää mummon tarinoita oman mallinsa mukaan turistille, joka taas puijaa häntä, eli pelitys on käynnissä. Frans on hotellivuokrarästiläinen, joka alkaa työskennellä, jotta ylöspito järjestyy. Tarinan kuluessa saaren romuongelma ilmenee.

Muisto uudesta maasta on kiintoisa novelli amerikansuomalaisista. Isosisko Johanna tienaa siivoojana rahansa ja huolehtii pikkusiskoistaan Mailasta ja Siiristä. Siiri menee "luvatta" naimisiin italialaisen kanssa, jolla ..
Tässä on jännitettä moneen suuntaan, ja minusta oikein hyvä tarina. Sitä sopii pohtia, jos muuttaa uudelle mantereelle, kuinka paljon on amerikkalainen ja kuinka paljon suomalainen, ja tämä novelli antaa siihenkin ajattelukehikon

Sarjakuvapiirtäjä -tarina on kiinnostava, koska Tove Jansson teki itse sarjakuvaa. Pakkotahtisuus minusta näkyy Muumisarjakuvissa, enkä erityisesti pidä Muumi-sarjakuvista. Tässä novellissa Blubby -sarjakuvaa piitänyt Allington himmeni kuvasta tilalle Fried palkkaa Samuel Steinin, jonka työkaverina on Carter, punatukkainen erakko. Pohdintaa harrastetaan sanomalehtisarjakuvan luonteesta, eli jatkosarjoissa ensimmäinen kuva purkaa jännityksen seuraavat  rakentavat uuden tilanteen, jota viimeinen kärjistää. Tämä tietty rytmi on havaittavissa esimerkiksi varhaisimmassa Tinteissä, jota lehdissä julkaistiin.
Tärkeitä teemoja ovat tässä novellissa sarjan myynti muihin maihin, oheistavarakauppa, lukijakirjeet, aikataulu, aiheet, oman itsen ja läheisten ammentaminen, ja burnout, joka on käsittelyssä myös Muumipappa ja Meri teoksessa.

White Lady novellissa on kolme vanhaa ladya, jotka menevät ravintolaan. White Lady on drinkki. Minusta ladyt elävät vanhojen tapausten, kreivien lumoissa. Kirjailija Ellinor on katsomassa kreivien sijaista nuorison reivejä, eli hakemassa materiaalia kirjaansa. May jää taustaan, eikä Regina ole kuningatar. Nomen est omen, ei tässä pidä paikkaansa.

Taidetta luonnossa on minusta hyvä juttu. Työhönsä sitoutunut taidenäyttelyn vahtimestari ajautuu väittelyyn abstraktin taiteen merkityksestä ja tulkinnasta. Olen samaa mieltä kuin ostajat, että taidetta jokainen tulkitsee tyyllillään, eikä ole olemassa yleistä kaavaa, jokainen saa tehdä oman tulkintansa, ja myös ostaja.

Päärooli novellissa näyttelijä kutsuu luokseen nynny-serkkunsa sisäistäkseen pääroolinsa. Nynnyssä on myös hyvää.

Kukkalapsi on tarina Flora nimisestä naisesta, joka avioituu liikemiehen kanssa. Elämä lipuu ohi myös leskenä ollessaan, ja kotimaassa shampanja maistuu, ja kuvitellut vieraat viihdyttävät. Floran elämä on kuin samppakaljan kupla, pramea, mutta vailla sisältöä.

Suuri Matka. Elena ja Rosa ovat ystävättäret. Rosan äiti, joka on sairas, on suunnitellut matkaa, jota ei ole koskaan tehnyt. Rosa on roikkuja, roikkuu äidissä, jonka kanssa asuu ja Elenassa. Elena rohkaisee lopussa Kanarian saarille. En ihan ymmärtänyt novellia. Rosa ja Elena kuvataan hiiriksi!

Novelleissa on monesti naisia kaksi tai kolmin, miehiä, mutta perusperheitä ei käsitellä. Paljon käsitellään taidetta, sen tekemistä, ymmärtämistä, teatteria. Boheemia elämää eletään: tupakkaa poltetaan, ja kuplajuomaa juodaan. Ihmisiä kuvaillaan jyrsijöiksi. Taide on myös läsnä. Rehellisesti sanoen novellit ovat varsin pitkästyttäviä.

Tove Jansson tunnetaan Muumipeikon "äitinä". Muumipeikosta on kirjoja ja sarjakuvia. Sarjakuvia Tove teki 1940-luvulla Ny Tid –lehteen ja 1954 alkaen Englannissa Evening News lehteen. Hänen veljensä Lars Jansson jatkoi muumisarjakuvaa 1970-luvulle asti. Sarjakuvista en erityisemmin siis pidä, ehkä pakkotahtisuus näkyi liikaa, lisäksi jotkut aiheet ovat arveluttavia.

Tove Jansson on myös kuvittanut muiden töitä, esimerkiksi J.R.R Tolkienin Lohikäärmevuoren, joka ilmestyi suomeksi 1973. Tämän kirjan olen lukenut ja kuvituskin on hieno.

Tove Jansson on maalannut myös useita maalauksia. ja olen ollut näyttelyssäkin, ja teoksia oli modernejakin, ja Tampereen Metsossa on Muumilaakso, jossa Muumitalo ja erilaisia asetelmia. Tove Jansson kuoli 27.6.2001.

Kirjailijana tunnetuimmat teokset ovat muumikirjat: Vaarallinen matka, Muumipeikko ja pyrstötähti, Muumipeikko ja taikurin hattu, Vaarallinen Juhannus, Taikatalvi, Muumipapan uroteot, Muumipappa ja meri sekä Muumilaakson marraskuu. Muumikirjoja on pidetty lastenkirjoina, mutta esimerkiksi Muumipappa ja meri ja Muumilaakson marraskuu sekä novellikokoelma Näkymätön lapsi eivät ole lastenkirjoja. Wsoyn www-sivujen mukaan Tove Janssonin kirjoja on käännetty yli 30:lle kielelle. Tove Jansson on suomenruotsalainen ja hän on kirjoittanut teoksensa ruotsiksi. Hänen kirjojaan ovat myös Haru eräs saari, Kuvanveistäjän tytär ja Kunniallinen petkuttaja, jonka olen lukenut, ja on aikuisten kirja, enkä siitä oikein pitänyt, luultavasti olin liian nuori ymmärtääkseni siitä mitään. Tämä on viimeinen Jansson postaus vähään aikaan.

Pelistä otettu kuva muumitalosta, nukkekaappi tämäkin on

Sarjakuvakirjan kansi