sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja

Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja, osa 1, valikoinut Aulis Ojajärvi, wsoy 1960, sivumäärä 308. Tämä on uudempi painos alemmasta, joka vuodelta 1966, kirja on koottu vuonna 1960


Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja on Kouluhallituksen hyväksymä novellikokoelma, jonka on koonnut Aulis Ojajärvi 1960, minulla on painos vuodelta 1966.

Teoksessa on  35 novellia ja kirjailijoiden lyhyet esittelyt. Kirjoittajista yhdeksän on saanut Nobelin, osa kirjoittajista on elänyt ennen Nobel-aikaa. Useassa novellissa loppu on yllättävä, niissä voi olla tarina tarinan sisällä. Useassa on sarkasmia tai ironiaa, eli asia voidaan esittää toisessa valossa ivallisesti  kuin oikeasti tarkoitetaan.

Novellit, juonitiivistelmät ja huomiot

Giovanni Boccaccion Metsästyshaukka
Federigo Firenzestä rakastuu tulisesti kauniiseen firenzeläiseen Monna Giovannaan, joka on jo naimisissa. Federigo uhraa omaisuutensa, mutta Monna ei jätä miestään. Mies kuolee ja jättää omaisuutensa pojalleen. Poika on hemmoteltu. Hän haluaa köyhtyneen Federigon metsästyshaukan, joka on Federigolle kaikki kaikessa.  Monna Giovanna menee vierailulle Federigon tyköön, jolla ei ole mitään tarjottavaa. Hän tappaa haukan ja tekee siitä juhla-aterian. Nainen haluaisi haukan elävänä pojalleen. Federigo tunnustaa tappaneensa haukan. Poika kuolee pettymykseen tai tautiin. Federigo ja Monna Giovanna menivät naimisiin. Federigo on näyttänyt pystyvänsä uhraamaan jotakin arvokasta ja toisaalta elämään köyhänä. Avioliitosta tuleekin onnellinen.

Prosper Mérimée: Mateo Falcone 
Korsikassa ei kannata olla petturi. Porto Vecchiossa asuu Mateo Falcone, joka on ylimys ja mainio ampuja. Hän on taistellut vaimostaan ja surmannut kilpakosijan, ja rangaistuksen jälkeen saanut kolmen tyttären jälkeen viimein pojan. Poika on kotona yksin, kun Gianetto Sanpiero pyytää piilottamaan hänet santarmeilta. Poika ottaa rahan vastaan, ja piilottaa. Hän paljastaa santarmeille miehen olinpaikan kellosta. Isä Mateo Falcone tulee kotiin, ja kuulee olevansa petturin isän. Hän pyytää poikansa lukemaan kaikki tuntemansa rukoukset, ja ampuu ainoan poikansa. Kunnia on Korsikassa tärkein, petturi on pahin, heidät kitketään pois. Hän kutsuu yhden vävyistää kotiinsa.

Edgar Allan Poe: Amontilladotynnyri
Novellin kertoja on kateellinen mies. Hän hautoo Fortunatolle kostoa. Fortunato on ylimys, joka on oiva viinintuntija. Fortunato houkutellaan viinikellarin soppeen Amontilladotynnyrin avulla, ja muurataan holviin. Kostajan vaakunassa on jalka, joka murskaa käärmeen ja teksti "Nemo me impune lacessit" eli Kukaan ei vahingoita minua ilman rangaistusta.

Nikolai GogolVaunut
Kenraalin yleellisillä päivällisillä tilanomistaja Pythagoras Pythagorovitš Tšertokuitski, joka on hassannut vaimonsa myötäjäiset todella erinomaiseen kuusivaljakkoon, kullattuihin ovilukkoihin, kesyyn marakattiin ja ranskalaisen hovimestarin hankkimiseen, kehuskelee omistavansa wieniläiset 4000 ruplan vaunut. Kenraali tulee katsomaan vaunuja. Tšertokuitski häipyy ja piiloutuu vaunutalliin, josta kenraali hänet löytää. Suurin novellin anti on kutsujen kuvaus, ruuaksi on mm. sampea, lohta, sterlettejä, kurppaa, peltopyytä ja muuta herkkua, juomia on runsaasti ja kutsuilla myös pelataan.

Ivan TurgenevPiirilääkäri
Kertoja on sairastunut, ja kuulee piiririlääkäriltä pitkästyttävän tarinan sinappihauteessa. Lääkäri Trifon Ivanyts on ollut parantamassa kuumeista tyttöä, johon rakastuu. Tyttö lakastuu kuumeeseen ja kuolinvuoteella kertoo vanhemmilleen että rakastavat toisia. Piirilääkäri kiistää tämän. Hän menee myötäjäisten vuoksi naimisiin kauppiaan kärttyisän kakaran kanssa. Piiriläkärin mukaan vaimo on ilkeä akka. Minusta typerä tarina.

Gottfried Keller: Neitsyt ja nunna
Beatrice on nunnaluostarin kaunis esilaulaja. Häntä haluttaa mennä ulkomaailmaan. Neitsyt ottaa hänen paikkaansa. Beatrice avioituu Wonneboldin kanssa ja saa kahdeksan poikaa. Kun vanhin on 18 vuotta hän palaa luostariin. Poissaoloa ei ole havaittu, sillä Neitsyt on ollut hänen paikallaan. Lopussa äiti näkee salskeat sotaan lähtevät poikansa. Tämä oli hyvä novelli.

Fedor DostojevskiRehellinen varas ei ole suosikkini tarinani, kellariloukun kaltainen kämpän kuvauksen osalta. Astafi Ivanovits on tullut kertojalle alivuokralaiseksi. Kertojan hieno takki varastetaan ja Astafi kertoo omien housujensa varkaudesta. Hän oli ottanut jupporetku Emeljan Iljitsin alivuokralaiseksi. Astafi epäilee husuvarkaudesta Emeljan juopoa. Asiaa vatkataan koko novellin ajan. Vasta kuolivuoteellaan Emeljan tunnustaa pöllineensä housut. Typerä novelli.


Björnstjerne Björnsson: Kotkanpesä, tämän ymmärsin ehkä, on lyhyt novelli. Runsaat kaksi sivua. Tässä Endrenkylän vuoren rinteillä on kotkanpesä, jonka pojat haaveilevat saavuttavansa ja hajottavansa. Leif kehuu kiiipeävänsä, ja tuhoavansa sen. Vanhemmat jarruttelevat intoa, poika yritti, tippui ja liiskaantui. Yllyttäjät eivät uskaltaneet auttaa.
Nuoriso, joka oli enimmin kiihottanut Leifiä kiipeämiseen, ei nyt rohjennut ryhtyä edes auttamaankaan hänen pois korjaamistansa; muutamat eivät sietäneet katsoakaan häntä. Vanhojen täytyi siis käydä käsiksi. Vanhin mies tarttui Leifiin kiinni ja sanoi: "Hullusti tämä kävi; mutta", lisäsi hän ylöspäin katsoen, "onpa kuitenkin hyvä, että on jotakin niin korkealla, ett'eivät kaikki pääse siihen käsiksi." (lainaus gutenbergistä)
Tässä on tarinan opetus vai onko? Björnsson on nobelisti, kirjoittaisiko hän ainoan opetuksen ylös. Tämä on opetus, mutta niitä lienee monia muitakin. Minusta pitää ottaa vaarin vaarien neuvoista ja olla yrittämättä liian uhkarohkeaa, mutta pesä oli joskus hajotettu. Toisaalta kotkat olivat napanneet karitsan ja jopa lapsen, eikö pidä olla haaveena tuhota kotkanpesä? Yrittää, Leif oli vapaa, yrittämään, vaikka kiipeämisen aikana joku tyttö tunnusti rakkautensa, olisiko Leifin pitänyt kääntyä takaisin, luovuttaa. Entä jos kotka olisi napannut hänen tulevan lapsensa Toisaalta kun joku on saavuttamattoman, pitäisikö se jättää rauhaan?  Mikään ei koskaan muutu, jos ei yritä.
Tätä voi ja kannattaa pohtia monelta kannalta, perustele vastauksesi :)

Mark Twain: Bakerin sininärhitarina 
Jim Bakerin mukaan sininärhet ovat viisaita. Ymmärtää niiden puhetta. Tarinassa sininärhi pudottelee tuhansittain terhoja reiästä. Terhot putoavat taloon. Kaikki linnutkäyvät katsomassa ihmettä. Pöllön mukaan asiassa ei ole mitään katsottavaa. Ei minunkaan mielestä. Aiemmin on ironinen viittaus politiikkoihin.
Mark Twain kirjoittaa s.79 "Närhellä ei ole periaatteita sen enempää kuin kongressinjäsenellä", varsin kyynistä, eikä tietenkään totta. Monessa novellissa kerrotaan "tarina" tarinassa.

Alphonse Daudet: Herra Seguinin vuohi  vapaudella on omat rajansa. Herra Sequinilta on lähtenyt jo kuusi vuohta vapauteen, ja susi on syönyt ne. Seitsemäs kasvatetaan pienestä asti kotivuoheksi, sekin haluaa vuorille. Herra Sequin varoittaa sudesta ja suden tultua torvea. Vuohi jää suden kanssa. Koko yön se taistelee sutta vastaan. Aamulla se hengähtää, että pelastuin ja menee nukkumaan, jolloin susi pistelee sen suihin
Eli aina pitää olla luonnossa varuillaan.

August Strindberg: Jotta päästäisiin naimisiin, tämä on  kipakkaa kuvausta avioliitosn "auvosta", ylkä ylen yrmeänä. Adolf on viulisti hovisoittokunnassa. Hän kihlaa nuoren tytön, jolla on vastenmielinen perhe, paljon siskoja ja veljiä, jotka vain irvistelevät. Mies luulee, että asiat selkenevät avioliitossa, mutta ne menevät vielä huonommiksi. Kun mies on harjoituksissa ja soittamassa, veljet ja langot mässäilevät ja ryypiskelevät. Mies antaa yksityistunteja ja vaimo pitää soittoa  sianteurastuksena. Mies on onneton huinii poissa kotoa, nainen kun on halunnut vain naimisiin. Kirjailijana Strindberg  oli lahjakas, ja vaikka oli ruotsalainen ei saanut Nobelin palkintoa. Kirjan mukaan tästä novellista tuli oikeudenkäynti.

Guy De Maupassant: Matkalla
Matkalla -novellissa tohtori kertoo kuolleesta potilastaan kreivitär Maria Baranovista. Tämä on menossa Pietarista Etelä-Ranskaan parantolaan, hänellä on rintatauti. Junaan tulee mies, joka haluaa pois maasta. Nainen auttaa, jos mies lupaa olla puhumatta tämän kanssa. Nainen hiipuu ja kuolee sairauteen. Molemmat rakastavat toisiaan, mutta mykkäkoulu jatkuu.


Guy De Maupassant: Koru tarina oli traagisen hyvä. Mathilde Loisel saa miehensä kanssa kutsun opetusministerin luo. Hän lainaa ystävättärensä korua, joka katoaa. Hän ostaa uuden 36 000 frangilla. He raatavat yötä päivää  kymmenen vuotta, jotta velat, korot ja koronkorot on maksettu. Vuosikymmenen jälkeen Mathilde on työn tainnuttama, hän tapaa ystävätterensä, jolta kuulee, että kaulanauha oli jäljennös, jonka arvo on 500 frangia.

Anton Tšehov: Taiteen tuote on hyvä novelli. Sasa Smirnov maksaa lääkärille, irvokkaalla pronssikyntteliköllä. Lääkäri ei pidä alastomista hahmoista, ja maksaa sillä asianajajalle. Asianajaja välittää tuotteen eteenpäin, ja pian kynttelikköä tarjotaan Smirnoville, joka ostaa sen, ja vie pariksi lääkärille.

Anton Tsehov: Näyttelijän lähtö, Novelli on surullinen, Stsipov suurikokoinen näyttelijä ajautuu teatterin johtajan kanssa riitoihin, ja jää hiljaisena kotiin. Näyttelijöitä ja teatterin johtaja käyvät lepyttelemässä häntä. Stspiv puhuu vain Vjazmaan lähdöstä, ja lopuksi hän kuolee. Novellin juju lienee siinä, että näyttelijä ei näytellyt omaa sairauttaan.

O. Henry: Elämän napakiikussa
Rauhantuomari Benaja Widdup joutuu sovittelemaan Ransie Bilbron ja hänen vaimonsa aviokriisiä. Vaimo on tuskastunut miehensä  salapolttoseuraan, ja mies taas on kyllästynyt vaimon villikissan luonteeseen. Novelli on nerokas. Viiden dollarin seteli kiertää, kun otetaan avioero, mutta mennään avioon uudestaan.

Rudyard Kipling: Bimi
Hans Breitmann kertoo tarinan orangutangin häkin vieressä. Samanlainen orangutangi oli ollut hänen tuntemallaan Bertranilla. Oragutangi asui huoneessaan, poltti sikaria ja söi pöydässä. Betran hylkää avioituessaan oragutangin, joka hakee vaimon ja tappaa sen. Tarina päättyy siihen, että Bertran juottaa Bimin juovuksiin ja kuristaa, ja kuolee itse samalla. Karmea tarina, jonka opetus lienee se, että villieläimet on syytä pitää luonnossa ja kodissa on vain ihmisiä ja oikeasti kesyjä eläimiä.



W. Somerset Maugham: Glasgown´n mies
Tätä kauhunovellia on kiitetty ja ylistetty, mutta tästä kauhutarinasta en pitänyt. Napolissa Shelleylle Glasgow'n mies kertoo tarinaa Algecirasisin lukitusta talosta josta kuuluu kummallisia ääniä aina keskiyöllä. Lieneekö ihmissudesta vai kuuhullusta kyse, mutta vaiva tuntuu tarttuneen Glasgow'n mieheen, jonka silmät muuttuvat punaiseksi lopussa. Mary Shelley muuten kirjoitti Frankenstein kirjan.

Herman HesseTraagillista. Sanaa  "traagillista" ei saisi käyttää lehdessä, kieli köyhtyy väittää entinen runoilija sivistynyt Johannes, joka runouden kysynnän hiipumisen vuoksi on sanomalehden latoja. Hän latoo aika ajoin kielen köyhtymisestä faktoja päätoimittajalle. Hän valittaa myös sanan "traagillista" liiallisesta käytöstä. Hän latoo virheellistä tekstiä ja kuolee. Kuolinilmoitukseen ei sanaa Traagillista laiteta.

James Joyce: Valitettava tapaus
Herra Duffy on työssäkäyvä yksinäinen mies, joka tapaa mukavan rouva Sinocon, naisen, jolla on aviomies ja lapsi. Mies on jättänyt naisen yksin, ja nainen on sisältä kuollut. He alkaavat tapailla Duffyn kanssa, minusta viattomasti puhellen ja pidellen toisia kädestä. Duffy paljastaa käyneensä sosialistien kokouksessa, mutta jättänyt touhun eri kuppikuntien vuoksi. Rouva haluaisi enemmän ja Duffy jättää rouvan. Neljän vuoden kuluttua lehdessä lukee "valitettava tapaus". Rouva Duffy on alkanut juoda ja jäänyt junan alle. Duffy soimaa tapauksesta itseään. Tunteilla ei pidä leikkiä, eikä jälkeenpäin tunteilla. Minusta rouva oli naimisissa, suhteella ei olisi ollut Dublinissa tulevaisuutta. Tämä on minusta erinomainen novelli. Tässä puhutaan myös prostituoiduista eli nykykielellä huorista, mutta Duffyn suhde Sinicoon oli henkinen.

Sigrid Undset: Puoli tusinaa nenäliinoja
Asianajaja Iversenillä on kuusi lasta, ja vanhin heistä on herttainen Bildit, joka haluaisi olla kuin muut ja käydä tanssikoulua. Isä menee Osloon liikematkalle ja lupaa tuliaisia. Isä-Iversen  hummailee Oslossa, ja tuo tuliaisiksi kuusi nenäliinaa, jotka maksavat 60 äyriä. Bildit on odottanut enemmän, samoja nenäliinoja on myynnissä kotikaupungissakin Tämä oli minusta eheä tarina.

Franz Kafka: Hiilisangolla ratsastaja on henkilö, joka lähtee ostamaan hiiliä. Hiilikauppoja ei synny vaan ostaja häipyy  ämpärillä äärettömyyteen.

Franz Kafka:Maalaislääkäri, tarina on kuin sekava painajaisuni. Lääkäri lähtee sairaan potilaan luo. Vaunut on, hevosta ei. Yllättäen sikolätistä löytyy uudet hevoset. Rosa lääkärille tärkeä tyttö jää kotiin rengin ahdisteltavaksi. Potilas on terve, mutta haluaa kuolla. Seuraavassa hetkessä hänellä on visvainen matoja kuhiseva haava, mutta nyt potilas haluaa elää. Painajainen päättyy lääkärin lähtiessä alastomana yöhön.

Molemmat tarinat olivat tosi outoja, enkä toista ihan ymmärtänyt, enkä usko kenenkään muunkaan niitä täydelleen selittävän.

Karen Blixen: Sormus, Kaunis ja symbolinen tarina, missä Sigismund on mennyt naimisiin Lovisan eli Lisan kanssa. Vuohia on tapettu, Lisa näkee resuisen miehen piilopaikassa, hän tarjoaa tälle vihkisormuksen, jos tämä lähtee pois. Mies potkaisee sormuksen  pois ja sulaa tai haihtuu pois. Mitään tietämätön Sigismund lupaa hankkia uuden sormuksen kadonneen tilalle.

Katherine Mansfield: Laulutunti Oikea naisnovellisti. Laulutunti novelli on rakennettu hienosti. Neiti Meadows on saanut sulhaseltaan kirjeen, jossa hän toisaalta tunnustaa rakkautensa, mutta ilmoittaa olevansa kykenemätön avioliittoon. Laulutunti sujuu huonosti. Tunti keskeytyy sähkösanoman vuoksi. Basil, sulhanen ilmoittaa olleensa aasi, ja neiti Meadowsin laulutunti sujuu hienosti.

Katherine Mansfield: Kuppi teetä on toisenlainen, mutta hyvä tarina. Rosemary Fell on rikkaissa naimisissa Philipin kanssa., hänellä on pieni poika. Rosemary ei ole erityisen kaunis. Päivittäisellä ostosretkellä hän tapaa naisen, joka pyytää kuppia teetä. Rosemary vie naisen kotiinsa. Philip hätkähtää nähdessään naisen.
Philip selittää, että nainen on kaunis. Rosemary antaa naiselle 3 puntaa ja lähettää hänet pois.
Tulkintoja on useita. Yksi on se, että kyseessä oli Philipin entinen tai nykyinen heila tai nainen, luultavasti entinen. On myös mahdollista, että Philip ei tunne naista, jolloin Rosemaryvon hyvin kateellinen....

Pär Lagerkvist: Kellarissa on hieno novelli, ja siinä on hieno opetus ja teema. Kellarissa asuu raajarikko Lindgren, jonka kertoja tapaa kaupungilla. Lindgrenin jalat ovat surkastuneet (jo syntymästä asti) ja hän kerjää elantonsa. Hän on kuitenkin kiitollinen hyville ihmisille, jotka antavat almuja, ei ole niille katkera, jotka eivät anna. Lindgrenin asenne on valoisa. Hän pyytää miehen asuntoonsa puhumaan ja tarjoaa kahvit vaatimattomassa kellarihuoneessaan. Kun kertoja menee kotiin, olo on hänelläkin valoisa.

William Faulkner: Käsi veden pinnalla
Rikosjuttu, varsin pitkäsiimainen ja hyvä. Lonnie Grinnup löydetään omasta pitkästä siimasta kuolleena. Lonnie oli kalassa kuuromykän Joen kanssa. Kuolemansyyntutkimus pidetään ja eräästä yksityiskohdasta eli melasta piirisyyttäjä Stevens päättelee, että kyse on murhasta, jonka tekijäkin saadaan selville, eikä se ole tämä kuuromykkä. Hyvä minidekkari.

Ernest Hemingway: Isäukkoni
Draamaa ja huiputusta laukkaradalla, en muuten tiennyt, että Milanon San Siro on myös laukkarata. Luulin, että se on Interin kotikenttä. Itse tarina on traaginen. Isäukko Joe Butler on jockey (laukkahevosen ratsastaja). Hän voittaa yhden ajon, toisessa hän voittaa vedonlyönnissä, kun toinen jockey hidastelee ennakkosuosikin selässä. Kaikki kuitenkin päättyy isäukon kuolemaan laukkaradalla. Pojan traumatisoi muiden ilkeät kommentit isäukosta kuoleman jälkeen.

Ernest HemingwayJonkin loppu
Nick ja Marjorie, pari, tutkailee Hortons Bayssa vanhoja maisemia entisen sahan vieressä. Nick on loppu, häntä inhottaa reipas Marjorie. Novelli on lyhyt, onko suhde kokonaan loppu, vai kiukutteleeko Nick vain väliaikaisesti, jää auki. Nick vierastaa reipasta ja tietäväistä naista. Varsinainen hapannaama.

Halldór Kiljan Laxness: Silli
Kyse on tosiaan sillistä, silliä on taas tullut, ilmeisesti Islantiin, josta Laxness on kotoisin. Yhteisö elää sillistä, ja vauraus ja köyhyys ovat sillistä kiinni. Novelin alku esittää sillin merkityksen yhteisölle. Loppuosa novellista tarkastelee Niityn Kataa, joka on  90-vuotias nainen. Kaikki naiset lapsesta alkaen perkaavat silliä, kun sitä on. Myös valas on ollut islantilaisille tuolloin tärkeä. Nykyisin valaiden pyyntiä rajoitetaan, mutta käsitykseni mukaan Islanti saattaa pyytää vielä valaita.


John Steinbeck: Korkeat vuoret
Tämä oli todella hyvä noveli. Judy Tiflin, pieni poika, pohtii korkeita vuoria. Vuorilta tulee vanha paisano, nimeltään Gitano. Judyn isä Carl, ei aio ruokkia miestä, ja puhuu työtä tekemättömien lopettamisesta. Isällä on tallissaan kolmekymmentävuotias Easter-hevonen. Vuorokauden aikana, jonka Gitano on tilalla, hänen ja pojan välille syntyy ainutlaatuinen yhteys, vanhus -lapsi -side. Varsinkin pojan näkemä miekka askarruttaa mieltä. Gitano ottaa tallista luvatta hyödyttömän hevosen ja lähtee vuorille, jossa on ollut nuorena. Gitano on muuten syntynyt laaksossa, aivan tilan vieressä. Novellissa ei ole ulkoisia tapahtumia paljonkaan, mutta on ajatuksia herättävä.


Graham Greene: Kutsujen loppu
Kutsujen loppuhan on kuolema. Kaksoiskauhua olisi hyvä tiivistys novellille, sillä Peter Morton herää tammikuun viidentenä ja katsoo kaksoisveljeään Francista. Veljillä on psyykkinen yhteys. Francis on nuorempi. Peter pystyy aistimaan veljensä pelkoa, veljellä on enneuni. Francis pelkää pimeyttä... Piiloleikki päättyy ikävästi. Peter pystyy aistimaan veljensä ja pelkonsa, mutta ei pysty aistimaan, mitä siitä seuraa. Vaikka kaksoisveli kuolee, Peter pystyy aistimaan rajapinnan yli.

Alberto Moravia: Pienokainen
Arvattava tarina Italiasta. Suurperhe saa seitsemännen lapsen. Koska sosiaaliviranomaiset ovat hätistelleet jo perhettä, vanhemmat aikovat viedä lapsen kirkkoon ja jättää. Kirkkoja kierretään, mutta lapsi pysyy mukana. Kirkossa paheksutaan imettämistä, vaikka Madonnallakin on lapsi. Lapsi jätetään autoon, mutta haetaan pois, ja huudetaan autonomistajalle.

Albert Camus: Yövieras
Tämä oli hieno päätös teokselle. Tapahtunee luultavasti Ranskan Pohjois-Afrikassa. Tässä kansankoulun opettaja Daru saa murhan tehneen miehen yöksi vartioitavakseen. Hänen pitää viedä mies tuomittavaksi. Mies on tappanut serkkunsa. Oltuaan yön hänen kanssaan Daru antaa tälle rahaa ja päästää miehen menemään. Tässä novellissa myös siirtomaan kitka näkyy sekä tietynlainen Darun ulkopuolisuus. Lopussa koulun liitutaululla on uhkaus. Mikä ei varmaankaan realisoidu, sillä Daru ei luovuta miestä ranskalaisille.

LAST EDIT 16.10.2015.

Novellit on yllä luettu ja arvioitu. Novelli on lyhyydestään huolimatta tai sen vuoksi vaikea luettava, sillä siinä on lyhyeen mittaan mahdutettu henkilöt, juoni ja loppuratkaisu. Monesti novellissa on voimakas motto tai ajatus. Ojajärvi on minusta valinnut hyvät novellit. Novelli kannattaa lukea ensin nopeasti läpi ja toiseen kertaan hitaammin tai päinvastoin, sillä yksi lukukerta ei useinkaan riitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti