maanantai 8. elokuuta 2011

Analyysi Agatha Christie: Kuolema Niilillä

Analysoin Agatha Christien Kuolema Niilillä dekkarin. Teos on ilmestynyt 1937 ja teoksen suomennos on 1978 ja lukemani teoksen painovuosi oli 2008. Kirjassa on 250 sivua, ja 31 lukua, joista ensimmäinen luku jakaantuu 12 eri osaan.

Dekkari on juoniselostuksineen wikipediassa ja siitä on oma tv-elokuva, mutta porauduin teoksen rakenteeseen ja yksityiskohtiin, kun luin sen.

Juonen ydin on seuraava:
Linnet Ridgeway on rikas nuori nainen, jonka perittyä omaisuutta hoitaa asianajajat, hänen tulevaa aviomiestä arvuutellaan. Linnetin nuoruuden ystävä Jacqueline De Bellefort käy vierailulla, hän seurustelee Simon Doylen kanssa. Käy niin, että parit vaihtuvat ja myöhemmin aviopari Linnet Doyle ja Simon Doyle ovat häämatkalla Egyptissä. Simonin entinen kihlattu Jacqueline De Bellefort seurailee paria. Avioituminen aiheuttaa harmaita hiuksia myös Linnetin omaisuuden hoitajille.

Pian S.S. Karnak-laivalla alkavat murhatalkoot, pahaksi onneksi laivalla on myös Hercule Poirot, joka selvittää kaikki rikokset ja myös murhat. Muita mukana olijoita aviopari Doylen ja De Bellefortin lisäksi ovat rouva Otterbourne ja tytär Rosalie, Andrew Pennington, jonka asiat mutkistuvat avioliiton myötä,  neiti van Schyler, Ferguson, Fleetwood, rouva Allerton ja Tim Allerton, Cornelia Robson, neiti Bowers, Tohtori Bessner, signor Richetti, James Fanthorp ja eversti Race joka esiintyy muissakin Christien dekkareissa.

Teoksessa Hercule Poirot ratkaisee kolmen murhan tekijän tai tekijät.

Ensimmäinen onnettomuus tapahtuu luvussa 10 ja sivulla 97, ampuminen luvussa 12 ja sivulla 112, ja päähenkirikos tapahtuu heti sen jälkeen sitä on selitetty sivuilla 116-118 luvun 12 lopussa ja luvussa 13, ja sitä peittelevät henkirikokset luvussa 22 ja sivuilla 189 sekä luvussa 24 ja sivulla 202. Rikoksethan tapahtuvat laivalla, jonka hyttijärjestyksen kuva on luvussa 16 ja sivulla 147.

Alkuosassa esitellään siis henkilöt ja miljöötä, jos dekkarin lukisi uudestaan, löytyvät motiivit helposti. Kirjailija on kuitenkin ensinnäkin peittänyt asioita, ja koska on kyse dekkarista, niin kaikilla henkilöillä on rötöksiä tehtynä ja uusiin rötöksiin motiivit ja näitä varsin laveasti esitellään. Lisäksi oikeiden rikosten motiiviin johtavat langat lyhennetään, joskin ne ovat kyllä aivan avoimesti pöydällä, mutta muutamalla silmänkääntötempulla asia saadaan pois mielestä.

Englantilaisissa kirjoissa rikkauteen liittyvät motiivit ovat voimakkaampia kuin rakkauteen. Suomessa sanonnan mukaan ”kateus voittaa kiiman”, eli ihan uskottavaa rikkauden himo on suurempi kuin rakkauden himo? Rikkauden himo aiheuttaa sen, että kiristäjiä pitää hoidella dekkareissa päärikoksen tapahduttua.

Vääriä vihjeitä tulee siksi, että syyllinen ei tietenkään kerro oikeita motiiveja ja salaa asioita, koska on kyse englantilaisista kaikki muutkin salaavat kaikkea, joten ennen päärikosta tilanne on pingottunut ja teet menevät usein väärään kurkkuun.  Toisekseen, kuten Poirot monesti toteaa, eivät kaikki ryhdy rikokseen, eli motiivi ei aiheuta useinkaan toimintaa.

Päärikoksen jälkeen alkaa selvittely, joka keskeytyy uusien rikoksen tapahtuessa, joka useinkin vähentää epäiltyjen joukkoa. Poirot on yleensä armelias tyyppi ja pikkurikoksia kuten rikkailta varastamista hän voi katsoa läpi sormien, jos saa murhan selvitetyksi.

Loppuhuipennus, joka on yleensä useita lukuja, on Hercule Poirotin näytöstä
s. 233 ”Pidän yleisöstä, se minun on tunnustettava. Katsokaahan olen turhamainen. Pullistelen itserakkautta. Sanon mielelläni: Miten älykäs on Hercule Poirot”.
Näytöksen tarkoituksena on kirjassa sekä tyydyttää Poirotin turhamaisuus, ja usein saada murhaaja tunnustamaan. Lisäksi lukijoille selvitetään asia perinjuurin.

Murhakaava (älä lue, mahdollinen juonipaljastus)
Murha on hyvin suunniteltu, ilmeisen murhaajakandidaatin ongelma poistetaan harhautuksella. Liittolaismurha ei tule välttämättä ensiksi lukijan mieleen. Motiivi on viime kädessä raha. Tätä samaa murhakaavaa Christie on käyttänyt ainakin esikoisdekkarissaan Stylesin tapaus sekä myöhäistuotannon parhaimmassa teoksessaan Ikiyössä.

Agatha Christien Kuolema Niilillä täytti hyvän dekkarin kriteerit, epäiltyjä oli riittävästi, rikos oli uskottava, enkä arvannut kokonaan miten homma hoidettiin. Tässä dekkarissa olisi etua ns. kuvasta. Kun esimerkiksi salongissa tapahtuu ampuminen, olisi ollut hyödyllistä nähdä tilanne kokonaisuudessaan. Tätä kutsutaan lavastetuksi rikokseksi. Kuolema Niilillä loppuratkaisu on traaginen ja helposti muistiin jäävä.

Dekkareiden kaikkitietävät kertojat tietävät kaiken, mutta pimittävät juuri olennaisen tiedon, ja siinä on juuri dekkarin juju, ja tämän Agatha Christie (1890 - 1976) osasi.

**
TV-toteutus tuli 28.8.2015 (ja tuli 14.8.2005), alku on "rohkea" tai Simon ja Jackie ovat pedissä. Tämän jälkeen Jackie tulee Linnetin luo. Linnet vaikuttaa tv-toteutuksessa varsin ylimieliseltä ja hiukset blondatuilta. Jackie kertoo kihlauksestaan Simonin kanssa ja "tarjoaa" häntä tilanhoitajaksi. Linnet ja Simon tapaavat.
Poirot (David Suchet) saa tehtävän Linnetiltä, hän on avioitunut Simonin kanssa, ja Jackie ei ota asiaa kovin hyvin. Poirot ei ota tehtävää vastaan, mutta yrittää ohjeistaa Jackieta.
Tim Allertonista on tehty varsinainen puudeli. Kirjassa hän avioituu Rosalien kanssa, tv-filmissä ei, ei kiinnosta, samoin Poirot tanssii väkinäisesti rouva Otterbournen kanssa, jota on näytelty yli. Kirjassa murhan (Linnetin) suoritustapa on uskottava, minusta tv-toteutuksessa ei. Loppuhuipennus on kirjassa ja on toteutettu minusta hyvin.

Dekkari on filmattu myös 1970-luvun lopussa, ensi-ilta oli 1978. Poirot'a näyttelee Peter Ustinov, Lois Chiles on Linnet Ridgeway, Mia Farrow on Jacqueline  de Bellefort, Angela Lansbury on rouva Otterbourne, Bette Davis on van Schyler, Maggie Smith (mm. Potterien McGarmiwa) neiti Bowers, ja eversti Racena on David Niven, olen pari kertaa nähnyt tämän version ja siinä on kohtia, joista pidän. Ustinovin habitus ei ehkä vedä vertoja Suchetille, mutta se on lopulta makuasia. Kirjaa on myyty filmillä tai päinvastoin, tässä englanninkielisessä kannessa on kaikki päänäyttelijätkin.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti