lauantai 11. kesäkuuta 2011

Veikko Huovinen: Rasvamaksa ja Havukka-ahon ajattelija


Veikko Huovinen: RasvamaksaSuuri Suomalainen Kirjakerho 1974, alun perin wsoy 1973.
Veikko Huovisen Rasvamaksan, joka sisältää parisenkymmentä novellia tai satiirista pakinaa. Kirja on kulkeutunut meille viime talvena erään kirjakerholaisen muuttokuorman ylijäämälaatikosta.

Tämä on ollut varmastikin aikansa Juoppohullun päiväkirja, koska alaikäiselle tätä ei voi antaa. Ensimmäisen tarinan nimikin on jo Ihmissyöntiä I-II. Tästä oli 7.1.2012 juttua Hesarissa, ja vahvistan, että Hesarissa ollut juttu pitää paikkaansa.  Teoksen nimi tulee tästä ensimmäisestä jutusta, jossa Huovisen sanoin "taisi olla ryyppymiehiä, tämä Pörhönen ... maksan ympärillä oli yhtenäinen valkea, noin puoli senttiä paksu rasvakerros". Maksan omistaja oli kehitysapulainen Kristian Pörhönen, jonka sissit kaappasivat juottivat minttuviinalla ... Aihetta käsitellään vielä toinen mokoma  syöntitapahtuma sattuu Suomessa ja asiaa käsitellään kotimaassa. 

Minusta teos on tältä ensimmäiseltä jutulta rasistinen, tämä on vain minun mielipiteeni, kuten minusta toinen kansikin



joka (yllä) on omituinen, ja ennakkoluuloja toistava ja provosoiva.

Tämän jälkeen teoksessa kerrotaan Heimojensa karkoittamat eli Tiina Tieva-Kuolpunasta ja Jari Eskelinpojasta, ja heimojen lisääntymisestä, varmaan arvaatte minkätyyppiseksi päähenkilöt on esitetty, hyvin hedelmällisiksi ja heidän vietti vetää siihen.

Teosta jatkaa Jutta Grahnin mies, joka on kumma hyypiö on sängyn alla ja huutelee törkeyksiä. Koska Jutta on onnellinen, Jutan ystävätär Lispe Ryynänen mesoaa tuomarimiehelleen, miksei mene sängyn alle ja huutele törkeyksiä.

Ota tyttö ojasta” on opettavaisin juttu, koska siinä uskotaan ihmisen hyvyyteen. Päähenkilöinä diplomiekonomi ja tulevan kauppatieteiden tohtorin Aimo Amfiteatrov, joka ottaa kyyytiin tulevan fil.kand Maila Kypenöisen. Tyttö on ojassa, on kuudentoista. Hän kouluttautuu ja lopussa on jo rakkauden kipinää. Pari menee naimisiin ja mies toteaaa, että "ota tyttö ojasta".

Muissa jutuissa on ruhtinasparia tunturihotellissa, kukistanutta monarkkia,  kysytään onko tukka hyvin?, Anaksimandros Hyrkäs hoitaa hanhikorppikotkaa, inkatautia tarttuu kuulantyöntöpaikalla, ja tapahtuu puolueagitointia, Lahtari ja Punikki tavataan...

Sammakonmiehen päivä oli minusta hauska juttu, jossa joku kaveri kokee toisten verkkoja, laittaa suolakalaa ja lappuja tilalle.

Sielunvaellusta on viimeinen juttu, jossa sielu vaeltaa, ei minusta niin mukava juttu.

Tätä kirjaa on vaikea kommentoida, muuta kuin se oli erikoinen lukukokemus, jos on yli 18 ja omaa ronskin huumorintajun, voi tästä pitää, minä en pitänyt, sen voin paljastaa, ihmettelen, että julkaisulupa on tullut. 

Teoksen nimi tulee niistä syöntijutuista.
*********




Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija, wsoy-pokkari, 2009, alkuteos 1952. 223 sivua
Päähenkilö Konsta Pylkkänen on maalla asuva "ajattelija". Hän harjoittaamaatalouselinkeinoa ja myy metsää. Konsta asuu ilmeisesti Iita ja Anselmi Hokman luona, heillä on lapsia ainakin Nikke (9 v), tapahtumapaikka on Kuhmon Lentua.

Teos alkaa Konstan valehtelulla lapsille luonnonilmiöistä, ja sitten syljeskellään lattialle ja rusakkasta rutistellaan huumoria. Seuravaksi jaarittelua mittarimadon vakoilusta ja atomin olemuksesta ja pommeista sekä avaruuden tyhjyydestä sekä tiktaattoreista. Konstan Pylkerö saa kirjeen Mooses Pessiltä, että kummalliset miehet "tutkivaten luontoa  ... residentin lupa ampua lintuja ..." oppaaksi pyytävät 500 markkaa päivä on palkka. Tonnin Pulkkänen saa ja spriitä.

Tylsää? Jollekin teoksen filosofia avautuu, minulle ei.

Joka tapauksessa Konsta Pylkkänen saa tehtävän olla lisenssien oppaana. Lisenssit ovat maistereita, jotka tekevät väitöskirjaa. Tusinoittain kanalintuja pitää ampua: metsoja, teeriä, pyitä ja riekkoja. Konstan Pylkerö matkustaa paikalle ja hän tutustuu nuorempaaan maisteriin Kronbergiin ja vanhempaan Ojastoon. Kronberg on ollut muuten sodassakin ja on kapteeni. Sitten alkaa lintujen ampuminen, nykyisin ovat toisenlaiset tutkimusmetodit vallalla. Ojastolla on tosin mikroskooppi, jonka kanssa pontikkahumalassa oleva Pylkerö huijaa Riitu-äitiään haukkunutta isäntämiestä väittäen tällä olevan loismatoja.
Pylkerö ampuu kohmelossa aikuisia lintuja Eräs ammuttu lintu on pyymetso, josta nykymittapuun mukaan ei juuri olisi kuolleena hyötyä. Teoksen "vilosohvian" mukaan kuitenkin tutkittavaa löytyy paljonkin. Linnut kopulta lähetetään kuolleinna ja osina Helsinkiin ja syntyteorioita linnuille mietitään ja nimiä Tetrao urogallus L. Tetrates bonasia L. s.179

Kyse on oikeasti "road-movie" -kirjasta. Konsta Pylkkänen lähtee kotoaan  ja kokee itsekin "seikkailuja" ja pyymetso tavataan. Lintututkijat menevät junalla Helsinkiin ja Konstaa korpeen ja sinne lopussa häipyy suuri vilosohvi suonsilmään tai onko sekään todellista.

Kirjan ansiona voi pitää sodanjälkeisen maaseudun elämänmenon kuvausta, verkkaisuutta, ja juoruisuutta. Eräskin emäntä ja isäntä juoruavat Konstan olevan avioton lapsi, isä mahdollisesti kuulu taidemaalari, äiti Riitu. Mahdollisesti Pylkerö syntynyt 1897, ja maailmalle lähti 1917, mahdollisesti akateemisia opintoja ehkä jopa paperitkin lehtori tai maisteri tai niin kuin luulen paperit ovat Pylkerön eli Mulkeron tyhjiä puheita. Mooseksen mukaan Konstalla olisi ollut maata olisi 137 hehtaaria, josta 9 hehtaaria viljeltynä.

Joku voi pitää kirjasta pelkästään luonnonilmiöiden ja luonnon hyvästä kuvaamisesta, sanankäyttö on myös muista kirjailijoista poikkeavaa, ja kuten Rasvamaksan novelleissa, koskaan en tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu...

Teoksen suuri ongelma on siinä, että käyntiinlähtö on niin verkkaista, että jollakin voi jäädä teos taipaleelle, minä saatoin lukuni loppuun ja minusta vilosohvioista huolimatta ehjä hyvä teos.

Tekstinäyte: s.88:
Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan....,Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se kahtoo taaksepin... eli tämä viisaus jälkiviisaudesta on näköjään Veikko Huoviselta (1927 - 2009).


4 kommenttia:

  1. Huovinen oli hieno kirjoittaja. En tosin ole lukenut hänen fiktiivisistä kirjoistaan muita kuin Koirankynnen leikkaajan. Havukka-ahon ajattelija tuli tv-sarjana 70-luvulla. Sitä seurattiin tarkkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teema voisi näyttää sarjan vaikka uusintana, tuleehan nyt Niskasen 8 surmanluotia.

      Poista
  2. Moikka, surffailin Rasvamaksasta ja törmäsin tähän juttuusi. Alun ihmissyönti on tyrmäävää mutta katsotaan mitä tuleman pitää. Tuota Jutta Grahnin miestä kehuttiin jossakin. Kaikkea sinä olet ehtinyt lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on näitä alkupään juttuja. Kaikkea on tullut tosiaan luettua. Hienoa että löysit jutun.

      Poista