Ilmari Kianto: Punainen viiva

Punainen viiva on Ilmari Kiannon vuonna 1909 julkaisema teos, joka kertoo Suomen ensimmäisistä eduskuntavaaleista,  ajasta ennen ja jälkeen vaalien.

Päähenkilö Topi Romppanen asuu Kainuussa lähellä rajaa Korpiloukossa, joka on mökki missä palaa päre ja on russakoista alkaen kotieläimiä: koira Jysky, Ranstakka kissa, lampaita sekä Ämmikki-lehmä ja mulli, lehmä- ja karhuasiasta bloggasin tänne.

Topi lienee oikeammin Tobias on nainut vaimokseen Retriikka Juntusen, ja heillä on viisi lasta Sakeus, Sylvesteri, Peata Parpara (lukee näin, luulen että oikeasti Beata Barbara tässä Kiannon tekstissä on jotain kummaa murretta, jota nyt sadan vuoden kuluttua ei puhuta), Iita Linta Maria sekä Pirjeri (olisikohan tämä Birger?)

Kiannolla on kummallista kieltä, vastentahtoista ja minusta vastenmielistä ja kummia sanontoja "vaimo haaksi, vaimo hauta", en edes ymmärrä, sivistys siis pätkii, seuraavan joka on myös kirjassa ymmärrän, tai en siis kokonaan "Akaton mies ... kuin hännätön susi"

Topi käy suutari Raappanan mökissä ja voi kauhistus siellä puhutaan politiikkaa ja luetaan sanomalehteä ja pyydetään saapumaan sosialidemokraattien perustavaan kokoukseen ... kokouksessa miehet puhuvat ja Kianto tarkastelee kokouksen ajan Romppasen kotona, kun russakat pitävät omaa kokoustaan, minun huumorintaju ei ymmärrä tätä vertausta. Muutenkin liian osoitteleva teos minusta. Esimerkiksi suutarin mökissä ei laulettu virsiä vaan "intteri naalia" Perustavan kokouksen jälkeen kahvia tuodaan, sitten juodaan ja köyhälistö haaveili liikaa, into koskettaa renkiä ja piikaa .., esimerkiksi yhdeksännen luvun alussa lukee seuraavasti "jospa nuo käräjäin käkkyrähäntäiset parakraahvit ja lain paksut puustaavit hyvinkin ruvennevat suojaamaan köyhänkin selkänahkaa eikä ainoastaan varakkaan ihramahaa?"  Vaaliasetelma kärjistää kylän suhteita. Kianto kirjaa vaali-ilmoituksen lukuisilla kirjoitusvirheillä ... "puhuu sosialitemokrati Puoluven lähetä Mä akitaa Tori to-veri Puntarpää".

Topi aikoo vetää äänestyksessä punaisen viivan, ja mitä siitä sitten seuraakaan, en tiedä, minkä viivan Riika hänen vaimonsa toinen päähenkilö vetää, mutta seuraukset tulevat koko perheelle. Sairautta, lapsiakin kuolee ja .. juoni on siis varsin yksinkertainen ei tarvitse analyysia. Eläinten puhe minusta vain tehokeino. Eläinkuva voi olla yhden kirjaesseen aihe.

Historiasta tiedämme, että Suomi oli Uuden-Seelannin jälkeen ensimmäisiä maita, joissa naiset saivat äänioikeuden, tämä tapahtui 1906 ja vaalit olivat 1907, vaikka Suomi oli Venäjän suurruhtinaskunta. Ikäraja äänestykseen taisi olla 24 vuotta.
Sosialidemokrattien voitto kirjassa aikaansaa toiveita "Maat uudestaan jaetaan! Köyhäin verot poistetaan! Vanhuuden eläkkeet varataan! ... Ylellisyys herroilta kielletään! ..." Tosi on, että toiveet olivat liian korkealla, ja kauan kesti ennenkuin tavoitteet saavutettiin. Sisällissota oli odottamassa hieman yli vuosikymmenen päässä.

Tapahtumapaikkana, miljöönä on Kainuun korvet, miljöö on siis 1900-luvun alun korpikainuu rajan pinnassa Suomen suuriruhtinaskunnassa. Kiannon kuvaus ei minusta kyllä ole mitään mukavaa luettavaa. Ensin on kurjaa ja sitten vielä kurjempaa, ja aivan lopussa sitten erikoiskurjaa ja porukkaa lakoaa kuka tautiin, kuka ilman punainen viiva rinnassa. Romppasten lisäksi Raappana monesti mainitaan, ja Kuppari-Kaisa on yksi henkilö. Tarinassa tarkasteltiin tapahtumia myös eläinten silmin, ja sekä Topi ja Riika näkivät unia.

Agitoijat siis käskivät "iänesttää" soli-sali-ratteja, niin köyhälistön kurjuus lakkaa, no se, että lakkaako, selviää lukemalla, ja jokaisen muunkin lukiolaisen lukulistassa lienee tämä teos, joten ei juonesta sitten sen enempää, netistä kyllä löytyy parempia analyysisivuja, oikeilla hakusanoilla. Käännekohta on minusta sosialistien voitto, sairaudet ... minusta ei monestakaan syystä uskottava, varsinkin kun Suomi oli Venäjän suuriruhtinaskunta ei siis itsenäinen, eli eduskunnalla ei kovinkaan suurta valtaa ollut.

Mutta mikä on mielestäsi kirjan opetus tai teema? 
Onko se kenties: et mitään ylitä, älä edes yritä? Vai punainen viiva, huonoin viiva? Vai onko kirja vain vaalien, agitoinnin ja elämänmenon ja uskomusten kuvausta, ja Kiannon muka-hienoa tekstiä? Vai onko teoksessa taso, jota Jokke ei ole saavuttanutkaan? 

Aina vaaleja edessä ja takana  ja agitoijia on medioissa, mutta eivät käy niinkään tuvissa vaan enemmän "somessa". Uskonto on tässäkin teoksessa kovin keskeisellä sijalla, jotenkin uskonto ja politiikka kilpailevat keskenään.

Niin ihmisten lisäksi karhu esittää kirjassa pääroolia sekä alussa että lopussa, sääli lehmän kannalta, karhu voisi pitäytyä villieläinten syömisessä. Samalla selviää kirjan aikajänne syksystä kevääseen eletään, joulu ja uusi vuosi välissä vietetään ja tietysti ne vaalit käydään.  Kuva on Yle-areenasta, jossa on filmi katsottavissa TÄÄLLÄ. Filmi on mustavalkoinen ja kestää 1,5 tuntia.

*****
Ilmari Kianto (1874 – 1970) on kuulu suomalainen kirjailija, joka vaihtoi sukunimensä 1906, aiempi sukunimi oli Calamnius. Punaisen viivan ohella hänet muistetaan teoksesta Ryysyrannan Jooseppi.

Hannu Salama: Juhannustanssit

Hannu Salama:  Juhannustanssit Seven 2006 ja alkuperäisen sensuroimattoman kirjan toinen painos, sivumäärä 245, lukuja 11. Kansikuva on hieno ja kokkoakin kirjassa poltettiin, mutta vain hetken, metsääkin syttyi palamaan.

Hannu Salaman  Juhannustanssit on  kirjoitettu 1964 ja jonka perusteella Hannu Salama tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen jumalanpilkasta ja teoksesta poistettiin eräitä kohtia. Myöhemmin presidentti Urho Kekkonen armahti Salaman. Miksi muuten Kekkonen armahti Salaman? Mikä motiivi Kekkosella on puuttua asiaan?  Ihmettelen, eihän ehdollisessa vankeustuomiossa olla vankilassa. Tässä on kyse rajanvedosta, kuinka paljon kirjoittaja voi kirjoittaa roolihahmonsa sanomaan.  Sensuroidut sivut ovat muurari Hiltusen "evankeliumia rienaavaa" hoentaa Paavolle, Paavon vastauksia ei ole sensuroitu, minusta hoenta on aika mautonta. (wikipediassa on ilmeisesti oikeat kohdat sivulta 139-142 ainakin miltei kokonaan, sensuroidussa versiossa on viite poistosta). Toisaalta ymmärrän molempia kantoja. Jos roolihenkilön voi laittaa sanomaan tai tekemään mitä vaan, silloin kaikki olisi sallittua, mutta pitää olla joku raja. Kirjasta julkaistiin sensuroitu versio, jonka luin ensin, mutta nykyisin on saatavissa sensuroimaton versio, jonka luin (kuvassa). Minusta Hiltusen kohdat eivät tue kirjan sanomaa, lähinnä vain provosoivat.

Juhannustanssit kertoo maaseudun juhannusjuhlista. Kirjassa on monta "päähenkilöä", joiden jokaisen juhannuskommelluksia seurataan, joten kuva juhannuksesta nivoutuu pala palalta kohti päätepistettä, joka on auto-onnettomuus.

Kirjan  tapahtumapaikka on pääosin maaseudun tanssilava ja sen ympäristö. Viinaa juodaan, tapellaan, tulen kanssa leikitään ja naisia vikitellään, pidemmällekin päästään, sitäkin kuvataan ja kännissä ajetaan, eli normijuhannus?

Tapahtuma-aika on juhannus 1960-luvulla, ja juuri juhannuksena avautuu monta patoa. Paavon kiinnostuksen kohde on oman velipuolensa vaimo. Paavo on isännän avioton lapsi ja suhteet velipuoleen ovat jännitteiset. Nainnin asteelle Paavo ei pääse, mutta kaupunkilaistunut Helena ajautuu naintipuuhiin. Paavo ja Helena edustavat ihmisiä, jotka ovat kaupunkilaistuneet, mutta juuret ovat maalla. Paavo ei kuitenkaan ole ollut hyväksytty yhteisössä, Helena puolestaan peittää asiallisen kuoren alle miehen nälkänsä.

Kirjassa on monia henkilöitä, esimerkiksi.

Lasse Raitala, linja-auton kuljettaja, yksi päähenkilöistä. Lassen silmin avataan kertomus ja päätetään, Lasse on kuudetta vuotta naimisissa, ja kasvattaa lasta, joka ei ole hänen, hänellä on naisystävä Raija, joka ehkä jättää hänet
Paavo Kenttäläinen, entinen paikkakuntalainen ja isätön poika, Pekan "velipuoli" ja Lassen kansakoulukaveri. Paavo on fil.yo ja on humanisti, siis opiskelijana
Pekka ja Kirsti, talollinen aviopari.

Muurari Matti "Masa" Hiltunen, rienaava "saarnaaja" ja Korpun veljesten kaveri, onnettomuuksissa kaataa veneen ja joutuu auto-onnettomuuteen, ollut YK-sotilaana Egyptissä

Vahtimestari "Pate" Helmelä, joka syrjähyppii ja hänellä on ollut suhde Paavon äidin kanssa ja monen muun kanssa. Helmelällä on muija. Helmelä on tutustunut Huckleberry Finnin seikkailuihin ja varsinkin sukuvihalukuun.

Helena, Lahtelan nuorempi tytär, asuu kaupungissa, talo maalla

Korpun veljekset: Risto ja Jussi Korppu, heillä on auto, ja ovat ajaneet aiemminkin Buickin pylvääseen, Risto opiskelee kauppakorkeassa

Sikavaaran Seppo, Paavo Kenttäläisen lapsuuden paras kaveri, ei esiinny kuin puheissa
Antti Lahtinen, nuori poika, jonka tyttöystävä (lähti mukaan tanssipaikalta) kuoli linja-autossa, Antin vatsa repesi.

Mäkelän Eppu, kartanon renki, Pässinen,  Immo "Ikuinen" , Ville, joka tappoi sorsan tanssilavalla, Raili laulaja, fonisti, kitaristi-Pekka, kännikala-Onni, Rudolf, Veijo ...

Juonitiivistelmä luku luvulta
I: Lassen linja-autokuskin toimia tarkastellaan. Paavo Kenttäläinen tulee kyytiin. Matka suuntautuu tansseihin.
II: Paavo saapuu tanssipaikalle, ja hän muistelee lapsuuttaan. Hän on isännän avioton lapsi. Velipuoli Pekka on paikkakunnalla tilallinen, naimisissa Kirstin kanssa.
III: Pekka ja Kirsti tulevat tanssipaikalle. Paavo tanssittaa Kirstiä. Kokko sytytetään, mutta rannan puut roihahtavat.
IV: Helena katuu, että on tullut maalle juhannukseksi, harkitsee talonsa myyntiä.. Helmelän osallistumista raittiusseura Väkevään ja Siweyden Turvan kokouksia käsitellään. Kirsitiina Sikavaara on ampunut Helmelää. Syynä lienee ollut Helmelän suhde Sikavaaran rouvaan. Korput ja Hiltunen pyörivät autonsa vieressä.
V: Antti Lahtinen puhuu tytön kanssa, Paavo ja Kirsti tanssivat taas, sopivat tapaamisen koivukujan päähän. Helmelä ja Helena menevät rantaan ja ovat sillai kahdesti. Helmelä kyselee Kirsitiinasta, joka on Helenan sukua. Raija raivoaa autossa Lasselle miesten "luonnosta" haluta vain sitä yhtä. Lasse avautuu ankeasta avioliitostaan, lapsia on liuta. Hän haluaisi olla Raijan kanssa naimisissa.
VI: Paavo puhuu Hiltusen kanssa, joka tarjoaa viinaa ja suoltaa rienaavaa saarnaansa ss 139-142, saarna tulee paloittain. Paavo pohtii motiivejaan Kirstin suhteen. Haluaa loukata velipuoltaan Pekkaa. Hiltunen tuo sorsan autoon. Ville niminen humalainen tappaa sorsan, jonka seurauksena, Paavo tappelee Villen kanssa ja saa ruhjeita. Kirsti unohtuu, eikä mitään tapahdu Paavon ja Kirstin välillä.
VII: Luvussa tarkastellaan bändin asioita, Railia, Pekkaa ja Onnia.
VIII: Tilanne nähdään Kirstin kannalta, Pekka on mustasukkainen. Hakkaa kotipihallaan Kirstin.  Lopulta Kirsti ei olut Paavon kanssa.
IX: Kerttu ja Pirkko menevät Korpun autoon, missä Hiltunenkin. Jussi ajaa ja muut kähmivät toisiaan. Lopulta hurjastellaan ja käännytään takaisin päin ja törmätään bussin kanssa. Onnettomuus on verinen, ja Korpun autosta selviää ehkä vain jompikumpi tytöistä. Paavo, Lasse ja Helena auttavat uhreja, sammuttavat tulipaloa.
X: Bändiläisten asioita, Raili ja Onni ja kumppanit setvivät välejään, minusta bändijuonihaara ei linkity teokseen.
XI: Paavo on Lassen kanssa "talleilla" ja pohtii tulevaisuuttaan ja Helenaa, joka on vanhapiika. Onko heillä yhteinen tulevaisuus? Aiemmin Paavo on ajatellut jättää tyttöystävänsä Helsingissä. Lasse paljastaa käyttävänsä piristeitä, jotta voi ajaa.

Juhannustanssit  -kirjassa on monta episodia, jotka osa nivoutuvat yhteen, osa taas ei, eli  kirjaa on hieman vaikea lukea ja tässä avata, kirja on kuin humalaisen juhannus. Esimerkiksi Siweyden Turvan yhteyttä tapahtumiin on vaikea käsittää muuta kuin Helmelän ja Kirsitiinan kohtaamisen vuoksi, joka taas linkittyy Helenaan. Vesilinnun tappaminen sensijaan, vaikka on hieman sekava tapahtumavyyhti, linkittyy Paavon päätökseen olla menemättä Korpun autoon, ja Paavo kiittääkin sorsaa elämästään. Muutama luku Railin toilailuja on hieman irrallinen..

Yhtä selkeää päähenkilöä ei ole, mutta Paavo ja Lasse sekä Helmelä että Helena ovat paljon esillä, myös Korppu ja Hiltunen. Paavon ja Helmelän taustat ovat ankeita, ja heidän juhannuspartnerinsa liittyvät ankeuden syihin. Helmelän ja Helenan välillä "se" tapahtuu (kahdesti) luonnossa, ja on alkuvoimainen kohtaus. Miehet esitetään varsin naturalistisesti, ja panemista, siitä puhumista ja törkeitä juttuja on riittämiin, luultavasti useimpien makuun liikaa. Ympäristön kuvaus on toistuvaa ja hyvin tarkkaa ja osuvaa. Tämä teos kuvaa 1960-luvun alun kesäisen maalaismaiseman naturalistisen tarkkaan ihmisineen, ja se on tämän kirjan hienous.

Teemoja on tietenkin monia, jotkin yllättäviäkin esim. maalta muutto, osa henkilöistä vain käymässä kotiseudulla opiskelevat Helsingissä, myös aviottoman lapsen asema maaseudulla, ilmeisempiä on juhannuksen vietto, viinajuonti ja "nainti". Olen lukenut kirjan kaksi kertaa molemmat versiot, ja molemmat kerrat ovat  olleet yllätyksellisiä.

Kirjassa on hyvää kerrontaa ja tiettyjä rivoja sanontoja, jotka Salama on jyräyttänyt paperille, ja osasta välähdyksen jälkeen kuului jyrinääkin. Nyt miltei puolenvuosisadan jälkeen kuminat ovat kaikonneet.

Esimerkkejä Juhannustanssit kirjan alapääsanastosta eli jumalanpilkka ei todella ole ainut kirjan rivous, joskin on luonnollisesti vakavampi, mutta tässä joitain näytteitä:
Samanlaisia rakoperseitä kaikki, s. 9
Saatuaan looraa s. 16 ja loora-asia pidemmässä muodossa s.204 pumpulipimslooraa
s.20 nai piikaa
Irmelin kanssa toimitun sukupuoliyhdynnän jälkeen s.31
Sanon minä, että sillekin nartulle saa muutaman markan maksaa joka sunkin kanssa lähtee s.35
Helmelä ... heitti rouvaa juuri laittamillaan saunanlauteilla ... He lempivät  navetanparvessa, saunanlauteilla, perunakuopassa, lehtimajassa,  ... ss64-65
Tähän lopetan lainaukset, joita tulee teoksessa vielä tarkemmin kuvattuina ja autenttisina otoksina , mutta lopuksi mainitsen että sivujen 123 - 124 mukaan Harjun Lillikään antanut kuin kahdelle Panssarirykmentille ja Hämeenlinnan Tarmolle. Näitä tosiaan riittää siis rivouksia ja yllättävissäkin kohdissa.

***
Hannu Salama on syntynyt vuonna 1936 Kouvolassa, mutta muuttanut ensin Tampereelle ja sittemmin Helsinkiin. Hannu Salaman esikoisteos vuodelta 1961 on nmeltään Se tavallinen tarina.

Jukka Parkkinen: Onnenpoika ja pelienkeli

Jukka Parkkinen: Onnenpoika ja pelienkeli, wsoy, 2000 toinen painos, Sivumäärä on 188, lukuja 21.

Tapahtumapaikka: Kaupunki, nykyaika
Henkilöt on Mika Porttila on 15-vuotias koululainen, Minna edellisen sisko, toimistotyöläinen äiti, edustaja-isä, Mikki ja hänen Taimi-mummonsa, rappioalkoholisti ja hyväksikäyttäjä Aaro, Lasse Nurminen tietokonekauppayrittäjä, opettajia, kavereita ja Tomi Nykänen ja Noora
Teema: Päihteettä paras; paha, pahempi, perheväkivalta. Koita pysyä pinnalla, vaikka kaverit uppoavat. Nämä eivät kyllä tulleet mieleen, kun kirjaa luin, mutta jälkeenpäin.
Uskottavuus: Onko uskottavaa, että hemmo heiluu peliautomaateilla ja pelaa, ja ravivetää, ihmetyttää tällaiset nykäset ja noorat? Kyllä jossain vaiheessa voi heilua häkki, jos ovat yli 15-vuotiaita, muuten odottaa koulukoti tai muu vastaava.
Kansi: Kuvaa omalla tavallaan kirjan tapahtumia, markka sopii peliautomaattiin. Kuningatar-korttia ihmettelen, miksi sen kaverina on V eli ilmeisesti korttipakan jätkä (=sotilas). Mikki on myös kuvassa.

Minusta Jukka Parkkisen  Onnenpoika ja pelienkeli alkoi ihan mukavasti Mika Porttila tekee kirjallisuusesitelmää, ja katsoo netistä pelikertoimia, ja chatteja, hankkiutuu Nurmisen firmaan asentamaan monitoreja (=näyttö), menee pelaamaan linja-autoaseman baariin. Juonikudelma on alkuun hyvä, mutta teos kääntyy niinkuin moni muukin koulun "pakkokirja" ankeisiin ahdistaviin alakuloihin. Onnenpoika saa pelienkelin kanssa kirjassa voittoja, muuta onnea pelienkelillä ei ole eikä tule.

Päähenkilö on siis  Mika Porttila on 15-vuotias, joka käy yläkoulua. Mikalla on fillari ja tietokone, ja hän tekee opettaja-Mäkiselle kirjallisuusesseetä. Rahapeliretkillään hän "tutustuu" Mikkiin, josta kuoriutuu jotain muuta kuin aluksi luuli. Mikki asuu mummon tykönä, ja kirjassa selviää miksi. Taimi-mummo kuuluu kertomuksen hyviksiin, mutta ei saa Aaro-poikaansa kuriin. Taimilla on monen tonnin maksut maksamatta ja haastava elämäntilanne, kun hulttio-Aaro ottaa kaikki rahat ja ryyppää. Mika yrittää raapia rahaa kasaan, koska tajuaa, että Mikin eno Aaro vie kaikki Taimin rahat ja tekee vielä pahempaakin, lopussa tuhoaa Mikin seestymisen alun ja tappaa tämän henkisesti. Mikki on erityiskoulussa ja sielu on pahasti haavoilla.

Päihteitä, pahoinpitelyä, pahoinvointia, siinä mausteripaukset tähänkin kirjaan ja jotenkin tuntuu tapahtuuko tällaista, ja pitääkö siitä kertoa, oli kirjassa hyvääkin, eli Mika Porttila jotenkin koitti laittaa hanskaan tilanteensa. Kävi töissä, ei koukuttunut ruohoporukkaan. Ruohoneiti Noora ja Nykänen niminen roolihahmo joutuvat vaikeuksiin, mutta Mika saa velat kuitattua. Mutta miten, pelaamalla Mikin kanssa automaattipelejä, ravivetoa, eli annetaanko tässä hyvää mallia. Kirjan loppuratkaisu on aivan liian rankka yläkouluikäisille.

En väitä, ettäkö kirja olisi kokonaan huono, hyvin kirjoitettu, looginen, ehkä uskottavakin, ja koskettava, mutta en yksinkertaisesti pidä tällaisista kirjoista, koska Mikin kohtalo oli liian kova. Muutenkin Mikki oli tarinan ulkohenkilö, ja Mikin menneisyyden hahmot (haamut) vaan mainitaan lopussa ja tulevaisuuden tumma taival.

Kirjassa yrittää olla jotain sisäpiiri-huumoria, puhutaan Väkilannan (Apulanta) levyn polttamisesta ja muistaakseni teoksesta Lohkon  Kaupungin sinisilmäisin Lyyli tai sinne päin. ATK-opettajan lempinimi on Weepee, WP=WordPerfect tooosi vaanha tekstinkäsittelyohjelma ja on viruksen tekoa, ja minua ei edes naurattanut, imuroin kerran tai siis tietokoneeseen tuli oikea virus ja oli koko tietokone tyhjennettävä.

Kuten aina Mika Porttilalla on perusperhe, mikä aina koulun lukukirjoissa on: sisko, äiti ja isä. Luokalla on aina joku levoton hemmo: Nykänen, sitten on jokunen tyttö löysällä moraalilla, tässä Noora, sitten on joku sekoaikuinen, eli sekin löytyy ja löytyy eläkeläinen, joka muistamaton, aikuisista hyviksiä löytyy yleensä joku opettaja ja tässä vielä tietokonefirman omistaja.

Kirjailija Parkkinen luulee, että peruskoulun 8-luokalla kirjallisuusesseitä hierotaan kauan. Tuskin Mika Porttilan tasoinen koululainen näkisi näin paljon vaivaa. Tämän kirjan lukemiseen meni tältä heebalta kolmisen tuntia ja siinä ajassa keitin kasaan myös tämän arvion. Olkaa hyvä: Lohkolla tai ilman.

Opettajalle tästä nettijutusta ei kannata mainita :)

****
Parkkisen Jukan kirjoista bloggauksia
Suvi Kinoksen seitsemän enoa
Kaupungin kaunein lyyli
Viekas mies tuli taloon
Sinun tähtesi Allstar

Mika Valtari: Sinuhe ekyptiläinen

Kolmannen painoksen etukannen kuva (yläosa)

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen, 15 kirjaa lääkäri Sinuhen elämästä n. 1390 -1335 e.Kr on postattu täällä, tämä on hupaisa valepostaus.

Mika Valtarin Sinuhe ekyptiläinen.
 Sinuhe oli enemän kuin hammaslääkäri, hän oli kunikaalinen kallonporaaja, hän poraili paljon kalloja. Isänsä ja äitinsä olivat löytäneet hänet kaislakorista. Kaislakori kävi pieneksi ja Sinuhe päätyi elämäntalosta kuoleman taloon, jossa tapasi mielytävän naisen empaatisen Neverneverneverin. Miksi kuolemantalosta sanottiin, etteivät halua häntä enää tavata NEVER? Sinuhe ei halua tavata häntä never-ei koskaan (lähti omat rahat), never (meni isän hautapaikka) ja never (lähti äidinkin). Siksi kurtisaanin nimi oli Nevernevernever.

Mukava kirja, mutta miksi Baketamon teki sen huvimajan, oliko hänellä niin huvia. Haukamies Horemheb, miksi hän oli niin vihainen Sinuhelle? Oliko sillä yhdellä pyörtyilevällä kaverilla sillä faaraolla jotakin häikkää terveyden kanssa, se tais siinä delata niinkuin moni muukin.

Oliko Sinuhella jano, kun halusi juoda Niilin vettä? Olisi ostanut enerkiajuomaa, niin olis jaksanu vähä paremmin, nyt oli vähän siipi maasa ja sillai niinku depikses.

Tapahtumapaikka oli alussa ja lopussa Keminmaa, missä hoettiin samoja loruja jostain maailman muuttumattomuudesta. ja siitä kuinka yksin oli, olihan sillä monenlaista kaveria, olisi pitänyt niistä kiini.

Suurin oivallus on minulle sanonta "helpompi rutista kuin rutistaa", joka ei tosin ollut kirjassa, mutta kuvaa minusta sitä.

Timo Parvela: Tuliterä : Sammon vartijat 1, 3 Louhi



Tuliterä Tuliterän kannessa

Älä lue arvostelua ennakkoon, koska -voi sisältää juonipaljastuksia-

Alkuasetelma:
Kun Väinämöinen ja Louhi taistelivat Kalevalassa Sammosta, taistelu päättyi Sammon hajoamiseen. Pirstaleet levisivät ympäri maailmaa, kaksi suurinta palasta Väinämöinen kätki, jotta ne levittäisivät vaurautta koko maailmaan, pörriäiset haluaisivat kaiken hyvän itselleen … Tämä on alkusoitto monen osan saagalle, kuten oli Suden veli kirjakin.

Kirjan päähenkilöitä
Ilmari (viidesluokkalainen), ja hänen siskonsa Anni (kuudesluokkalainen), Ilmarin isä oli kadonnut, kuten Ilmarin kaverinkin Ahdin isä. Loviatar, joka on Saanan "äiti", Tuonelan joutsenet ja Ahti, joka on siis Ilmarin kaveri, jonka isä on myös kadonnut. Anni on Ahdin sisko, Vanha tarinan kertoja, hiisejä, Aino ja veli Jokkeri joka onnella ja varastamalla sai Tuliterän haltuunsa. Jokkeri osoittautuu jokeriksi, joka onkin hyvisten puolella....

Juoni (voi sisältää lisää paljastuksia):
On Sammon suojelijat ja niiden haluajat. Sekaisin on nykyaikaa ja vanhaa saagaa (siis Kalevalaa). Saaga (ei Saana) herää henkiin ja jatkuu vielä jatko-osin, joita en ole ainakaan vielä lukenut.

Nimi Tuliterä tulee ... Jokkerin hallussa olevasta jännästä tavarasta, jossa "tuliterä".
Teoksen nimi paljastaa missä mennään. Sammonvartijat, eli on olemassa siis hajonnut Sampo mitä pitää varjella, myös muita maagisia tavaroita on, ja osa näiden tavaroiden paljastumisesta maagisiksi ovat käännekohtia. Kanteleella on ytyvaikutus. Pahat keräävät hajonneen Sammon osia. Tämä ei paljasta juonen yksityiskohdista ja loppuratkaisuista mitään... Hyvikset ja pahikset kamppailevat, sitten on kanteletouhua.

Tarina ei ole minusta kovinkaan uskottava, Loviatar, hiisit, kaiken näköiset muut pörriäiset, mutta pitääkö kaiken olla, kannattaa kuitenkin lukea, koska on kirja aika vauhdikas ja yhdistää nykyaikaa ja Kalevalan saagaa. Minusta on hienoa, että Kalevalan myyttiä käytetään fantasiaan.

Tuliterä on palkittu vuonna 2007 "nuorisokirjasarjassa" Topelius-palkinnolla, Parvelalle palkinto painoksestaan, kiitosta kirjoitetusta kertomuksestaan.

Kakkososan nimi on Tiera, missä sammonpuolustajat suuntaavat kohti pohjoista. Hiidet tulevat vastaan ja on luvassa kovat karkelot. Tiera on erään henkilön nimi. Rehtori uupuu matkalla, tai uuvutetaan. Sammon palaseksi paljastuu maaginen kannel, joka alun alkaen oli puheena.

Louhi on kolmososan joka on samalla päättöosa, ja kirjassa on lyhyt juonikuvaus sekä ykkösestä ja kakkosesta, joten, jos haluat päästä helpolla kiinni juoneen, käy lukemassa kolmososan alkusivut, tai samalla kaikki kolme kirjaa. Teoksessa Louhi todetaan taistelun jäljet, kerätään kamppeet ja yritetään pelastaa maailma. Miten lopulta käy selviää sivulla 322, sivuilla 323-325 Anni joikhaa kolmipolvista trokeeta Kalevalan mitalla ja tiivistää seikkailua.  Minusta Parvelalta hyvä kulttuuriteko. Kiitos tästä, jos kiinnostus Kalevalaa kohtaan kasvaa, mainiota.

Parvela on tietoisesti ottanut mallia tarinassaan Taru Sormusten Herrasta -trilogiasta, ja viittaa siihen sivun 56 kysymys "Mitähän Aragorn olisi tuuminut, jos Galadriel olisi lyönyt hänelle poronkoiven matkaevääksi". Tolkienin Galadriel antoi lembasia, haltialeipää, mutta antoi Frodolle myös toivon valon.

Suomalaisina tiedämme, että Kalevala oli ensin, Tolkien otti vaikutteita myös Kalevalasta. Parvela on ottanut vaikutteita Taru Sormusten herrasta trilogiasta, tämäkin on trilogia, on epämääräinen saattue, etsitään Louhen, Pohjolan emännän paikkaa (Sauron), on hiisiä (örkit), Loviatar (Saruman), Tieran kylä on "syöttinä" (Gondor), kun saattue etsii Pohjolan emännän paikkaa on Tiera (Faramir). Sammon kappaleet ovat kuin sormukset ja kannel ehkä tärkein, näkykivet ... erojakin on ja paljon,

Vaikutteita on myös Potterin loppuosista, esim.on olemassa taikamaailma ja todellinen maailma, todellisen maailman valtiot ihmettelevät ilmastonmuutosta, ja alkuun on normaali maailma, mutta on olemassa kaksi maailmaa "taika" ja tavallinen, myös Sammon vartijat seikkailevat myös oikeassa maailmassa, ajavat autoa ... Pohjolan emäntä mönkii maan alla, mutta yrittää saada valtaansa molemmat  maailmat...

Loppuun asti päästään porukalla sisarukset Ahti ja Anni sekä Aino ja Jokkeri, Ilmari sekä Saana, josta paljastuu yllättävimmät piirteet. Toinen on Tuliterällä tuhoa aikaansaava Tellervoutuva Jokkeri, tehokas kaveri.

Suuryhtiöt kuvataan pahoiksi, luonnonsuojelijat pyyteettömän hyviksi, minusta liian pelkistetty asetelma. Samoin nykyaikojen teennäiset elementit tuntuvat väkisin keksityiltä, esimerkiksi Vatikaanivaltion ja Islannin johdolla valtioiden rupeaminen suuryhtiön osastoiksi!?!

Olen lukenut Narnian tarinat, johon myös viitataan, Taru Sormusten Herrasta, trilogian, kaikki Potterit ja Kalevalan, joten en ihan hirveän haltioitunut ollut, toisaalta en ole oikeassa ikähaarukassakaan, aikuinen tuumii tarinasta eri lailla kuin lapsonen, tarinat on kuitenkin ammennettu samojen satujen sammiosta.

--
Timo Parvela: Hilma ja täydellinen lemmikki, kuvitus Kristiina Louhi

Hilma on menossa kouluun ja hän jakaa huoneensa pikkuveljen kanssa. Hilma haluaisi jotain omaa, kun kaikki on jaettu ja yhteistä   .. sitten pohditaan mitä se voisi olla   ... teoksessa on 59 sivua ja siinä leikitään Nalle Puhin jälkileikkiä, missä ovat sekä Tärppä että Särppä. Aivan mainio kirja, jota voisin lukea, jos olisi kenelle lukea. Laadukas kirja on ollut Läsrörelsenin ja Mäkkärin 2010 kampanja kirjana, mutta on WSOY:n kirja, eli saanee ostaakin.

Hyvä Timo Parvela ja Kristiina Louhi :)

S.E Hinton: Olimme kuin veljet

S.E Hinton: Olimme kuin veljet, Otava Seven 2005, That was then, this is now, 1971, suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen

S.E  Hintonin  Olimme kuin veljet on jengikuvaus USA:sta.

Päähenkilöt

Bryon Douglas (kirjan minä) asuu USA:ssa. Köyhästä perheestä, jossa on vain äiti ja kasvattiveli Mark.

Mark on kasvattipoika Bryonin kotona. Markin tausta on ankea, vanhemmat ovat ampuneet toisensa.

Bryonin äiti

Mike Chambers, hakattu poika sairaalasta. Kirja on sangen väkivaltainen. Miken hakkaaminen oli epäreilua, koska hän oli juuri auttanut mustaa tyttöä 

M&M, teini (syö M&M-makeisia), mutta siirtyy ikävämpiin aineisiin, pilveen ja LSD:hen.
Cathy Carlson M&M:n isosisko, seurusteli Bryonin kanssa,
Ponyboy Curtis, joka seurustelee Cathyn kanssa lopussa, tuttu kaveri Me kolme ja jengi kirjasta, samalta S E Hintonilta.
Angela Shepard, kännäävä tyttö, jolla on aggressiivisia veljiä.

Juonipaljastuksia, tiivistelmä

Aluksi Mark ja Bryon (päähenkilö ja minäkertoja) ovat Charlien pelibaarissa. Charlie baarin omistaja antaa poikien olla baarissa, vaikka ovat alaikäisiä. Bryon on 16-vuotias ja Mark vuoden nuorempi. Pojat juovat cokista. Tapaavat  M&M:n jolla on siskoja ja veljiä ja on lapsenvahtina ja joka käyttää rauhanmerkkiä. Mark ja Bryon polttavat mm. tupakkaa. Curly Shepard käy M&M:n kimppuun. Mark ja Bryon hakkavat päällekävijät. Bryon etsii töitä, sopii treffit Cathyn kanssa. Mark hakataan. Pelaavat Dirty Davea vastaan biljardia, joka uhkailee heitä kujalla, mutta Charlien poikkisahattu haulikko pelastaa heidät, mutta ei Charlieta, joka ammutaan kuoliaaksi. Kirjassa on siis paljon huumeita ja hakkausta, ja jepareista puhutaan ja ammutaan. Bryon kummastelee aluksi miksei M&M lue pornolehtiä, mutta M&M muuttuu pilviveikoksi  ja sitten vielä muihin aineisiin, joten ei M&M ole mikään puhtopoika.  M&M luisuu kaltevaa pintaa pitkin pohjaa. Jääkö M&M:n  tripille? Se on kirjan yksi avainkysymyksistä ja vaikutti Cathyyn M&M:n siskoon, sitten Bryoniin, joka ilmiantoi Markin, joka kaupitteli kamaa.

Markin suurin ongelma on siinä, että hänen vanhempansa ovat epäonnistuneet eikä Markilla ei ole enää vanhempia, vaan Mark on kasvattina Bryonin kodissa. Mark kuitenkin pilaa oman elämänsä, koska on tehnyt ainakin autovarkauden, josta on ehdonalaisessa, ja edelleen varastaa ja myy huumeita.

Bryonin lähtökohta on parempi, koska hänellä on sentään äiti, joka tosin on sairaalassa. Markilla on vain fantasia cowboysta. Bryonilla on risaista, mutta hän saa homman hetkeksi pakettiin. Bryon on köyhä, mutta menee sentään ostoskeskukseen töihin. Mark on varastellut kuusivuotiaasta alkaen ja on paatunut taparikollinen.

Kirjassa on väkivaltaa, aseita, rikoksia ja huumeita, niistä varmastikin saadaan teemaa selville. Teema on myös vastuunotto, sitä pitää pystyä ottamaan.

Käännekohta: "veljesten" tiet erkanevat, eli kun Bryon ilmiantaa huumekauppiaana toimivan Markin. Bryon jää yksin. Hänen omatuntonsa soimaa.

Kirjan nimi viittaa  Markiin ja Bryoniin. "Olimme kuin veljet" he asuivat yhdessä. Mutta Bryon huomaa, että Mark myy huumeita, ja Bryon siis  ilmiantaa tämän osin kostaakseen Cathyn tapauksen. Mark joutuu vankilaan, ja syyttää tästä Bryonia. Myös äiti syyttää Bryonia, mikä minusta on ihmeellistä, ei yhden ilmoitus tuota kenellekään vankeutta, vaan vankeustuomioon tarvitaan oikeudenkäynti, todisteet ja tuomio. Lisäksi huumeiden myynti on vakava rikos. Kirjan englanninkielinen nimi That was then, this is now viittaa Markin ja Bryonin keskusteluun, kun Mark on vankilassa, hän toteaa että "se oli ennen se, nyt on toisin" ja katkaisee välinsä "veljeensä".

Rehellinen arvioini: en todellakaan tykännyt. En tiedä miksi, opettajat kehuvat ja kriitikot kiittävät. Kirja on juoneltaan epäuskottava, ja on olevinaan hurja, minusta tämän tyyppisissä kirjoissa ei ole yhtään mitään muuta kuin ankeutta, vaikka en ole asunutkaan USA:ssa 1960-luvun lopussa. Kukaan äiti ei voi syyllistää poikaansa huumekauppiaan paljastamisesta. Kuinka alle 15-vuotias voi olla ehdonalaisessa ja riehua kadulla. Miksei ehdonalaisvalvoja puutu asiaan? Nuoria hakataan sairaalakuntoon. Köyhä ei pääse Amerikassa sairaalaan ilman vakuutusta. Missä ovat vanhemmat? Lisäksi bileet, jatkuvat hakkaamiset ja itse asiassa koko kirja on epäuskottava, huono ja moraaliton nuorisosatu. Tämä on vain oma mielipiteeni.

Kirjan teema on myös yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus, köyhällä on ankeat olot. Kova työ ei ole välttämättä oikotie onneen Amerikassa, jossa koulutkin ovat maksullisia. Mutta tämä ei tullut mitenkän ilmi, sillä täydenpalvelun sairaalaan pääsivät kaikki nuoret, vaikkei vanhempia näkynyt mailla halmeilla.

Viimeisen sivun jossittelut ovat aivan turhia "Entä jos olisin saanut tietää Markin välityshommat joskus toiste,,, entä jos en olisi tavannut Cathya" Jossittelu on turhaa. Mark mokasi itse pelinsä. Kaveri oli täysin rikollinen luonne johtuen lapsuudesta. Tulevaisuus ei minusta ole Markin ja Bryonin osalta välttämättä ohi. Molemmat ovat nuoria. Aina on mahdollisuus. Toivotaan, että Mark löytää elämälleen suunnan, ja raitistuu ja parantaa tapansa, ja ottaa sen vastuun, joka minusta on olennaista. Bryon otti vastuun omista ratkaisuistaan, vaikka jossittelee.

Hintonin tyyliä näyttää olevan käyttää nimissä tavaroita esim. M&M, ja Me kolme ja jengi -teoksessa Sopapop, ei todellakaan naurata.

Hintonin Taistelukalan bloggaus on TÄÄLLÄ.

Tämä postaus on huonompi kuin kirja, joka minusta oli huono, mutta onneksi lyhyt.

*****

S.E on lyhenne etunimistä Susan Eloise, mutta lyhenne ehkä siksi, että kirjailija on nainen, joka on syntynyt 1948. 

Melvin Burgess: Hepo

Tämä kirja on ollut koulujen lukulistalla. Ja tämä postaus on kaivettu kovalevyltä, mutta hieman muokattu.

Kannen yksityiskohta

Tätä kirjaa inhosin, enkä pystynyt sanasta sanaan lukemaankaan, joten "juonipaljastukset" eivät ole luotettavia. Teos on kuitenkin laatukirjan maineessa ja hyvä kuvaus niistä vaikeuksista, mitä kotona on, ja alamäestä mitä niistä voi seurata,.... 

Hepo -teos kertoo Häkän ja Gemman kotoa karkauksen ja luisumisen huumeiden käyttäjiksi, ja siitä, miten huumeiden käyttö rahoitetaan ja mihin kaikki lopulta ajautuu.

Jokainen kolmekymmentäkaksi lukua on jonkin henkilön näkökulmasta katsottuna ja näkökulmia ovat : Gemma, Häkä, Skolly, Richard, Vonny, Rob, Lily, Sally, Emily Brogan, Häkän isä, joillakin on siis useita näkökulmia (Häkä ja Gemma). Kertojan vaihdolla saadaan eri näkökulmia.
Tapahtumapaikka on Englannin Bristol, jonne ensin Häkä ja sitten Gemma karkaavat Minelystä, joka on alun ja lopun tapahtumapaikka.

Kirjan keskeiset henkilöt Gemma ja Häkä ovat 14-vuotiaita, kun kirja alkaa. Häkä ei tule toimeen vanhempiensa kanssa, äiti juo hieman, isä enemmän. Isä hakkaa Häkää, jonka oikea nimi on David, ja isä on alkoholisti. Häkä karkaa kotoa. ja Gemma pian perässä. Häkä on ajelehtija, ei saa mistään kiinni, ajalehtii ongelmasta toiseen, varmasti siksi, että häntä on hakattu, ja koti on ollut painajaismainen paikka.

Gemmalla on asiat kotona hyvin, mutta hän seuraa poikaystäväänsä, isän kanssa on vain vähän ongelmia. Gemma varastaa isän Visan ja saa sata puntaa, jolla hän ostaa punkkarivaatteet ja käy konsertissa. Gemma on "gimma", joka luulee hoitavansa tilanteet, ei hoida, varsin lapsellinen, koko ajan luisutaan alemmas ja pois kaikesta "normaalista", ja luulee, että homma pysyy lapasessa, ei pysy.

Tarina on minustava todella ahdistava. Kierre alaspäin näkyy ulospäin, mutta Häkä ja Gemma uskottelevat itselleen, että ongelmaa ei ole ja tilanne on heidän hallinnassaan. Bristolissa asuisi järkeviäkin ihmisiä, mutta Häkä ja Gemma ajelehtivat niistä eroon. Häkä on alkuun Bristolissa talonvaltausporukoiden kanssa, näiden toiminta ei ollut päihdevetoista. Tyhjään taloon murtaudutaan ja sinne muutetaan asumaan. Ruoka kerjätään tai varastetaan kaupasta eli ei aivan laillisella pohjalla, mutta pahempaa on koko ajan tulossa. Kun Gemma tulee, kuviot muuttuu, ja aina vaan ankeammiksi ja ankarammiksi. Tulee uusia "kavereita" kuten Lily ja Alan ja Helen, ja uusia päihteitä, ja myös viikatemies korjaa satoa: Alan ja Helen. Teoksessa on raskaudet (mm. Lily ...), huumeet, vankilat ja ihan kaikki lieveilmiöt...

Tämä on minusta surullista, ja ahdistavaa, kirjan kohtaukset muistaa pitkään.

Kirjan tarkoituksena on varmasti estää kokeilut, ja toivottavasti se sen tekee.

Ehkä teos opettaa "ymmärtämään" sen elämän lainalaisuuksia, sellainen elämä on aivan kamalaa. Teos toivottavasti antaisi kipinää sille, että ongelmat voisi nostaa päivävaloon ja ratkaisuun, kun ne ovat vielä pieniä. Varhainen puuttuminen on tärkeää. Päihdeongelma usein juontuu muista ongelmista. Ne, jotka eivät ole ongelmissa eivät koskaan tajua niiden asemaa, joilla on ongelmia, tämä on joka asiassa usein näin.

Luvuttain
1: Gemma ja Häkä yötä farmarivolvossa, mitään ei tapahdu
2: Gemma: Gemmalla menee kotona huonosti
3: Häkä: Bristolissa. Skollyn kaupasta saa suklaata ilmaiseksi
4:Skolly: Skolly auttaa kodittomia. Häkä nimi tulee siitä, että ei polta, koska tupakasta tulee häkää.
5: Häkä: Häkä pyytää Gemmaa asumaan
6: Gemma. Gemmalla kotiarestia
7: Richard: Richard liimaa pankin lukkoja kiinni, ilkivaltaa
8: Gemma: Gemma varastanut isältä 100 puntaa
9: Vonny yrittää Gemmaa kotiin
10:Gemma: Lily tulee kuvioihin
11-18: käyttöä, varkauksia, luuloja vapaudesta
19: Gemma: Lily raskaana. Alan ja Helen kuolleet
20-21: Käyttöä
22: Skolly: pohtii muutosta kodittomia, surettaa Davidin (Häkä) alamäki. Vietiin sairaalaan
23: Häkä: Häkän mietteitä. Pohtiipiirtämäänsä voikukkaa. Pidätetty hallussapidosta. Vieroitukseen.
24-26: Käyttöä ym. Gemman raskaustesti postiivinen.
28: Emily Brogan: Gemman äiti, pyytää Gemmaa kotiin
29: Häkä: Vankilassa
30-32: Puheenvuoro vielä Häkän isällä, Häkällä ja Gemmalla. Gemmalla vauva, Häkä ei ihan kuivilla. Häkän isä saanut potkut.

--

Samaa teemaa Suomesta Raili Mikkasen Koukussa. Päähenkilö taisi olla Sanna, ja oli tälläkin "kavereita", ja oli Tomi-veli, ja Mummot. Mummo on usein näissä kirjoissa se mukava henkilö niin tässäkin, eli respektit kaikille mummoille :)

Jos luet Koukussa -kirjaa voit todeta, että kävi Saana Jenkeissä ja luisui päihteisiin ja siitä seurasi kaikenlaista, myös kotimaassa.

Molempien kirjojen sanoma on siinä, että päihteet kannattaa jättää kokeilematta, ja jos tässä onnistuvat on näillä kirjoilla paikkansa. Ja jos pääsee irti, pitää olla nollalinja.

Kolmas kirja, jossa käsitellään aihetta on

Ruohoa lunta , jonka kirjoittajaa ei tunneta, tai ei ainakaan mainita. Mainitaan vain, että tekijä on kuollut yliannostukseeen.

Ruohoa lunta -teos on julkaistu O.K- -sarjassa vuonna 1974, alkuteos Go ask Alice on vuodelta 1973 USA:sta. Teos on pelkkä päiväkirja, jossa on päivämääriä ja tekstiä, ja alkaa:

Syyskuu 16
Eilen ajattelin olevan onnellisin ihminen koko maailmassa, koko linnunradalla ... ja nyt kaikki on rojahtanut päälleni .. ja lakata olemasta...


Päiväkirja kattaa noin kahden vuoden ajan. Aluksi päiväkirjassa on selkeitä päiviä, myöhemmin ei ole aina päivämääriäkään. Mielialan vaihtelut huomaa helposti ja yksinäisyyteen ja arvottumuuteen liittyviä ajatuksia.

Aluksi kirjoittaja kommentoi katkennutta suhdetta Rogeriin, puhuu muutosta, isä on dekaani. Sitten alkaa ongelmien luettelu: laihdutus, kalorit, läskit, laihuuden ihannointi hyppää minun silmilleni, laihtunut 5,5 kg, ja 1,5 kg, sitten muutto, yksinäisyys, arvottomuuden tunteet ja lihoaminen ...

Kesällä isovanhempien tyköön, jossa ensin tylsää, ja sitten "kavereilla" bileet, jossa on virvoitusjuomaan on sekoitettu huumetta, ja kesällä monia huumebileitä, ensimmäinen kerta, jonka jälkeen pelkää raskautta, käyttää unilääkkeitä, piristäviä ja rauhoittavia ....

Kierre menee syvemmälle, ja kaikki päättyy noin kahden vuoden kuluttua noin 16-vuotiaana mainintaan kuolemasta. Ankea kirja, mutta minusta alun paino-ongelmat tarkoittivat, että ongelmia oli heti alusta saakka.

*****

Reija Kaskiaho: Tulitikkuihmisiä, 2001 Wsoy, Bulevardisarja 005, 198 sivua, 8 lukua.

Kirjan tapahtumapaikka: kaupunki Suomessa, luultavasti rannikolla.

Päähenkilö Teemu Varala on 15-vuotias, joka täyttää 16-vuotta kirjan tarinan aikana, asuu äidin kanssa, joka on yksnhuoltaja. Teemulla on kaveri Pate, joka asuu vanhempien ostamassa asunnossa, ja päihteitä vedetään myös huumeita.. Alkuun Teemu ja Pate yrittävät murtoa ja käyttävät huumeita. Kirjan teksti ja taitto on muka lennokasta, porukoissa pyörii Timppaa ja Tomppaa ja kaikenlaista kamaa.

Äidin ex-miehen Joukon (tai luultavammin nykyisen tyttöystävän  Sirkun) tytär Marjaana muuttaa Teemun kotiin ex-miehen nykyisen tyttöystävän ulkomaan komennuksen ajaksi, mikä on ensimmäinen ja pahin epäloogisuus. Marjaana pääsee poikien mukaan.

Kirjassa vilisee epäloogisuuksia, mutta kirjailijalla on aina täysi vapaus, mutta toisaalta tämäkin kirja kertoo päihteistä ja niiden vaaroista. 

Kirjassa kamaan kuolee ilmeisestikin Marjaana, joka on teoksen tulitikkutyttö. Kirjan nimellekin siis saadaan selvitys tulitikkutyttökin kuoli H.C Andersenin sadussa toisesta syystä sadussa kuoli pakkaseen ja kylmään ja tässä päihteisiin.