Karl Albert Wegelius: Routaa ja Rautaa

K A Wegelius: Routaa ja Rautaa, osa 1 Tornion etappi

K.A Wegelius Routaa ja Rautaa, Peräpohjolassa ja Kainuussa jääkäriliikkeen vuosina suoritettu itsenäisyystyö, on viisiosainen kirjasarja, joka on kokonaisuudessaan päätynyt meille. Kirjasarja on varsin painava, yhteispaino on 3,9 kg. Painatukseen kuuluu karttojakin, ja ensimmäisen kirjan mitta on "vain" 288 sivua, mutta teos on jo varsin raskas painoltaan, eli painotekninen ratkaisu on ollut poikkeava. 

Seuraavat huomiot ovat Wegeliuksen tekstistä. Poliittisia tulkintoja en tee. On huomattavaa, että teosten pääpaino on ensimmäisen sortokauden ja maailmansodan aikana, ei siis vapaussodassa tai kansalaissodassa eikä veljessodassa, joskin kirjasarja on kirjoitettu kun tämä yksi sota oli koettu, ja kansa jaettu. 

Näissä kirjoissa kansaa ei tässä suhteessa ole jaettu, toiminnan lähtökohta on ensimmäinen sortokausi. Edvard Iston maalaus on mustavalkoisena kuvana ensimmäisillä sivuilla, siinä kotka on Suomi-neidon kimpussa, jolla on kädessään lakikirja. Myöhemmissä kirjoissa nousee esiin myös kutsuntalakko 1902, mutta teosten pääpaino on kuitenkin Jääkäriliikkeen käytännön organisoinnissa, eli miten miehiä on siirretty Ruotsiin ja takaisin. Reitistä Saksaan ei ole kirjassa tietoa, lisäksi on paikkakuntien tilanteesta ja osallistuneista henkilöistä runsaasti tietoa, henkilöiden nimet ja kuvat ovat...
K.A Wegelius: Routaa ja Rautaa, osa 1: Tornion etappi, kuvia ja karttoja, WSOY, 1926

Johdannossa historiaa ja historian tapahtumia. Tulkintatapa ilmenee lähinnä siten, mitä nostetaan esille, ja miten. s.17 puhutaan raakalaisvaltiosta, Routavuosilla tarkoitetaan passiivisen vastarinnan aikaa 1900-luvun alussa (luultavasti), Eugen Schaumaniista todetaan, että "teki ikimuistoisen tekonsa" s.24, ja edellisellä sivulla on hieman laajemmin Schaumannin motiiveista. Voimaliiton toimintaa esitellään, ja myös järjestön Konni Zilliacus. Kuten ylempää siis selviää kyse on ensimmäisen sortokauden aikaisista tapauksista. Teossarja kuvaa passiivisen vastarinnan, joskin pääpaino on kuvata niitä, jotka myöhemmin pyrkivät vaikuttamaan tapahtumiin aktiivisesti.

Teoksen pääpaino on kuitenkin Tornion etapin esittelyssä ensimmäisen maailmansodan aikana. Tornion historiaa avataan sen verran, että 1809 jäi osa suomalaisalueista "rajan taa". Torniossa mainitaan kasvaneen routaliikkeen oraasta, muokataan maaperää tuleviin otteluihin, "sortajan riehunnasta ei mitään välitetty". Pääpaino oli Torniossa rajan ylitys Ruotsiin ja sieltä reitti Saksaan koulutukseen. Tilanne ei ollut helppo, sillä "Haaparannassa venäläisten kätyreitä", puhutaan miinavyöhykkeestä, tiedustelutyöstä , puhutaan kotitarkastuksia tekevästä miehestä, joka näytteli "aivan selkärangattoman osan". Tässä teoksessa mainitaan monia henkilöitä, mutta päähenkilönä on jääkärimajuri Eero Heickell, joka joutui pakenemaan Ruotsiin, kävi Saksassa ja palasi Ruotsiin. Teoksen aluksi on Eino Leinon runo, ainoastaan teossarjan kolmas osa on ilman alkurunoa.

K.A Wegelius: Routaa ja Rautaa osa 2: Kemin etappi. WSOY 1927, 386 sivua liitteineen 420 sivua.

A.V Koskimiehen runo (Kemi, Ounas, Oulu ja Ii ..) avaa teoksen, sitten esitellään lyhyesti Kemin historia. Kemi on perustettu 1869, ja vuonna 1910 teoksen mukaan Kemissä on ollut 2222 asukasta. Seuraavaksi esitellään vuoden 1905 tapahtumia, missä Suomen aktiivinen vastustuspuolue "rantautui" Kemiin, ja kuvaillaan aseiden salakuljetusta. Teoksessa on monien henkilöiden kuvia ja henkilötietoja sivulla 80 esitellään tuttu Eero Kuussaari, joka oli edellisessä osassa vielä nimellä Heickell. Teoksen alkupuolella kuvataan maailmansodan alkuaikoja, toiveita, että Venäjä kumoaisi poikkeuslait, sekä jääkäriliikkeen historiaa ...

Liitteitä on todella paljon. Kemistä kuten ykköskirjassa Torniosta on asemakaavapiirustus, joitain muita karttoja ja reittejä merellä. Kirjan liitteissä on paljon "kirjeitä", "jäljennöksiä viranomais"kirjeistä" sekä valaisevat taulukot "Kemistä ja sen ympäristöltä lähteneistä jääkäreistä (nimi, toimi, lähtö, paluu ja tieto kattumisesta, jos kaatui), taulukon päivämäärät ovat vuosilta 1915-1917 ja merkille pantavaa on lähtijöiden ammatit: maalari, ylioppilas, työmies, maanviljelijä, liikemies, kauppiaan poika, talonomistajan poika, muurari, merimies ... eli en näe tässä erityistä luokkajakoa, eli 45:stä lähtijästä työmiehiksi kokoomataulukossa on luokiteltu 18 ja käsityöläisiksi 9, siis yli puolet. Saksassa heistä kaatui 6.
***

Lähtijät vaikuttavat minusta "ihan tavallisilta nuorilta". Kirjasarja minusta nostaa jaon suhteessa itsenäisyyteen, suhteessa sortokauden keinoihin ja myöntyvyyteen, ei sitä, mitä yhteiskuntaluokkaa nuorukainen on edustanut, kuten sisällinsodan aikana oli 1918. Pitää muistaa, että tilanne on ollut varsin vaikeaselkoinen ennen vuotta 1917, sillä venäläisiä aktivisteja (esim. bolsevikkeja) on ollut ulkomailla, joten jännitteitä on ollut kaikilla puolin ja kaikilta tahoilta, näissä kuvioissa erilaiset yhteistyökuviot ovat voineet olla mahdollisia, en tiedä, en ole historioitsija. Sen kuitenkin tiedän, että Venäjällä oli kaksi vallankumousta vuonna 1917. Toisaalta pitää myös tarkastella tilannetta jo ensimmäisestä sortokaudesta lähtien tai jopa fennomaaniajoista 1800-luvun loppupuolelta. Mutta annetaan arvo tälle, jos näitä tarinoita ei olisi kerätty silloin talteen, olisivat ne iäksi unohtuneet, kenties? Vertaan tätä teos sarjaa myös Linnan trilogiaan TÄÄLLÄ.
***

K.A Wegelius Routaa ja Rautaa osa 3: Oulu ja sen ympäristö, Tervolan ja Muurolan etapit, Rovaniemi, Haaparanta, Tornionjoki-laakso, Tornion- ja Kemijoen välinen kaira. WSOY 1929, 424 sivua liitteineen 497 sivua.

Johdannossa kiitetään kustantajaa ja paikallisen suojeluskuntapiirin piiripäällikköä tiedonkeruun onnistumisesta. Luultavasti kaksi ensimmäistä osaa ovat siivittäneet työtä, sillä myöhemmissä osissa on enemmän valokuvia, karttoja ja etenkin liitteitä. Tässä osassa palataan toiminnan erääseen alkusyyhyn eli Routa-aikaan ja 1901 asevelvollisuusasetukseen, joka johti esimerkiksi kutsuntalakkoon sekä aseiden siirtelyyn että kätkemiseen. Tässä tasapainoillaan määritelmilläkin " jyrkän passiivisen vastarinnan mies ... hyvin lähellä selvien aktiivistien ryhmää" (rehtori Rosendalista on kyse*), osuvasti määritelty, paljon on historiaa, henkilöitä, värväystä ja maanpakolaisuuttakin...

Tekstistä siis vähemmän huomioita, mutta liitteet ovat taas hyvin mielenkiintoisia. Listassa on 91 nimeä Saksaan lähteneistä jääkäreistä, virkamiehiä, ylioppilaita ja koululaisia on ollut heistä 13, työmiehiä 35 ja ammattityömiehiä 15 sekä maanviljelijöitä 16, pääjoukon mukana on palannut 36 ja Saksassa kaatui 3. En tiedä, mitä tarkoittaa maanviljelijä, onko ollut kartanon poika, vai torpparin poika. Liitteissä on myös Oulun lääninvankilan "asiakirjoja", pidätyksen syitä, ja onko vapautettu kuulustelujen jälkeen, liitteistä olen ollut lukevinani, että kuvernööri antanut pidätyskäskyn, ja irtolaisuus on eräs pidätysperuste. Jokainen voi tehdä johtopäätöksiä näistä, onko näissä ollut värväreitä vai etappimiehiä, en osaa sanoa. Luultavasti tästä on historioitsijoilla paljonkin tietoa, tätä kirjasarjaa on myynnissä huuto.netissa ja nettiantikvariaateissa, ja luultavasti Jääkäriliikettä on tutkittu paljonkin. Omia sukulaisia ei ole ollut jääkäriliikkeessä, ainoa side jääkärisanaan on se, että voitin armeija aikana äänitteen, jossa on Sibeliuksen Jääkärinmarssi.

Liitteistä selviää myös se, että (Helsingin) yliopiston v.t kansleri oli erottanut ylioppilaita, koska olivat jääneet pois 1903 kutsunnoista. Tämän seurauksena asiasta oli jätetty (paheksuva ja perusteltu) lausunto, josta syystä "oli seurauksena, että professorit R.A Wrede ja Th. Homén karkoitettiin Venäjälle" s.439. .

K.A Wegelius Routaa ja Rautaa osa Osa 4 : Kajaanin etappi, Kuopion ja Iisalmen seudut, Jääkäreitä liikkeellä Kainuussa. WSOY 1931, 394 sivua, liitteineen 426 sivua.
Teos alkaa Eino Leinon runolla: "Nouse Suomeni, suurena, rynnistäen ..." Alkukiitosten jälkeen väliotsikko "Kajaanin etappi", jonka aluksi Otto Mannisen runo, joka alkaa "Niin on ollut, niin on vasta:/ aina Suomen syöjät syö! ... Tämän teoksen lukijalle -osassa minulle selvisi K.A:n arvoitus. Wegeliuksen etunimet olivat Karl Albert.

"Kainuulaiset, tämä hämäräperäinen ja tarunsekainen suomalainen heimo asui jo kahdeksannella vuosisadalla Pohjanmaan rantamailla ..." 

Wegelius kertoo, että Pähkinäsaaren rauhassa suuren osan maata olisi pitänyt "kuulua itäisten naapuriemme vaikutuspiiriin, mutta Ruotsin taholta -kuten tunnettua tätä rajaa ei milloinkaan noudattettu" Kajaaninlinnan rakennustyöt aloitettiin jo 1604, mutta valmiina se oli vasta 1666 ...

Wegelius teksti on toisinaan kuvailevaakin "Korpi on synkkää ja ikisalo hämärää, sen salaiset silmät seuraavat erämiehen jokaista askelta" .. 

Tämän jälkeen Wegelius siirtyy vuoteen 1915 ja Kajaanin etapin järjestäytymiseen, ja kuvailee kaupunkia, raatihuoneesta on kuvakin. Wegelius kirjoittaa maailmansodasta "Venäjän tappio merkitsi meille voittoa". s.24.

Urho Kekkonen oli oppikoululainen Kajaanissa, ja hän haaveili myös asiasta (lähde bloggaamani teos). Yhtään Kekkosta ei kirjassa minusta mainita, eikä Kekkonen ulkomaille lähtenytkään.
***
Wegelius kirjoittaa muutakin, jota en tähän listaa, koska pidän enemmän todellisten henkilöiden toimien kuvailusta. Tämä on kirjoitettu seitsemäntoista vuotta myöhemmin, ja sodan ja Suomen kohtalo oli tiedossa, mutta sisällissotaan Wegelius ei lainkaan tässä kuvailussaan viittaa, mikä on teoksen vahvuus näin jälkeenpäin.***

Seuraavassa paloja, jotka ole poiminut tekstistä, jokainen voi miettiä mitä tarkoittaa:

Teoksen mukaan 1914 Helsingin ylioppilaspiireissä suunniteltiin nopeaa upseerikoulutusta. Joululomalla levitettiin tietoa, Saksa oli näissä piireissä Suomen kannalta liittolainen. Naisylioppilaitakin värvättiin (paljonko oli naisylioppilaita yliopistossa???).

Tornion ja Kemin kautta kulki valtaväylä Saksaan, joka 6.1.1916 tukkeutui, painetta tuli Merenkurkkuun. s.42, ja seuraavalla sivulla 28.8.1915 Kuninkaallisen Preussilaisen jääkäripataljoonan eli Suomalaisen Jääkäripataljoonan perustamismääräys.

Venäjän (maaliskuun) vallankumouksen jälkeen Kajaanin ja Kuopion välille muodostui yhteys. Teoksessa luetellaan Kuopion jääkärit. Siirtymisestä selitetään perusperiaatteet,: matkaohjeet, matkarahat, varusteet ja jonkin verran etapeista kuten siirtymisestä.

Pakotarinoitakin kerrotaan, mainitaan sotavankien siirtyminen Venäjältä Ruotsiin, mutta pääpaino on kertomus Elja Rihtniemen (primus inter pares) paosta.
***
K.A Wegelius: Routaa ja Rautaa osa Osa 5 : Vaasan lääniin lukeutuvalla Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla jääkäriliikkeen vuosina suoritettu itsenäisyystyö ynnä Uumajan etappi. WSOY 1933, 481 sivua, liitteineen 515 sivua. 

Kirjan sisäkannessa on mainos: "suuremmoinen sarjateos itsenäisyystaistelumme valmistelusta säilyttää ikuisiksi ajoiksi muistoon sankarallisten jääkärien ja tuhansien uhrautuvaisten kansalaisten suurteot"  
"Teossarjaan kuuluu seitsemän nidettä"
Aseveljet ... kaksi osaa (näitä minulla ei ole, jos jollain on blogatkaa, se on "kahden nuoren jääkärin sankarisatu")
Routaa ja rautaa   ... viisi osaa

Tekstiosuus alkaa Otto Mannisen runolla, sen jälkeen Etelä-Pohjanmaan kuvailua. Johdannossa kerrotaan, että Antti Isotalo (ei HÄN, vaan kaimansa) esitti toiveen, että Etelä-Pohjanmaan jääkäriliikkeen muistot kerättäisiin. K A Wegeliuksen mukaan teokset ovat saaneet lämmintä vastakaikua ... joskus on huomautettu epätasaisuuksista.

Viidennessä osassa Routaa ja rautaa käsitellään itsenäisyysajatuksen heräämistä Etelä-Pohjanmaalla, värväystä, on listat lähteneistä ja takaisin tulleista jääkäreistä, täällä enemmistö on minusta maanviljelijöitä, esim. selviää, että Vaasasta lähteneistä 65 palasi jääkärinä, Alahärmästä 43 ja Kortesjärveltä 39. Puhutaan Uumajan etapista. Hienoa, että nämä on kerätty talteen, enemmän tämä merkitsee heille, jotka ovat olleet toiminnassa, mutta on hyvä dokumentti myös jälkipolville.
Teossarja päättyy  paatoksellisiin loppusanoihin
"Tätä jaloa muistoa ja näiden suurten tekojen saavutuksia suomalainen, sinä mies ja nainen, nouseva polvi, hoida ja vaali ...
***

Kirjaidea on hieno, hieno toteutus ja loistava kunnianosoitus jääkäriliikkeelle. Itsenäisyyttä ylistetään. Tarkastelu on Pohjanlahden rannikolta, osin sisämaasta.
***
Piipitän vain pieniä muttia väliin, eli lämmin vastaanotto on tullut lukijoilta, väitetään alkupuheissa, osa kansasta ehkä ei ole lukenut teossarjaa, osa kansasta oli hiljaa nuoli haavojaan, varsin juuri 1930-luvun alussa, vaikkei jääkärien takia, mutta kansalaissodan jälkimaininkien, tässä puhutaan vapaussodasta, sama sota, syyttömät kärsivät eniten, sitten siviilit ja totuuskin jossain vaiheessa hämärtyi kiihkon tieltä. Asiaa eristää pian vuosisata. Kansa on eheytynyt, historia on tarkastellut tilanteet ja jokainen voi lukea, mitä on tapahtunut ja miksi.
***
Kirjasarjassa on hyvää se, että tarkastelu loppuu vuoteen 1917, kirjasarjassa ei ole yhtään mainintaa punaisista, ei veljessodasta eli kansan kahtiajako on tyystin jätetty vaille huomiota. Ei ole lainkaan torpparikysymystä, ei sosialismia, tiukasti vaan itsenäisyysajatusta ja jääkäriksi lähtöä. Tiukka rajaus on erittäin hyvä asia. Enkä halua muttailullani ottaa mitään pois näistä sankariteoista, jotka itsenäisyyden kannalta ovat olleet tärkeitä ehkä ratkaisevia. 
***
Historian kokonaiskuvaan tätä "sarjateosta" ei kuitenkaan ole asetettu, eikä aikakauden haavoja ole huomioitu. Kritiikkiä ei esitetä, toista näkökulmaa kansasta ei yksinkertaisesti ole, eikä tässä pidä ollakaan vastus on ollut ulkona ei sisällä.

Olen blogannut myös Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta, joten tasapaino ehkä säilyy tässä blogissa. Trilogia nostaa torppari-kysymyksen käytännön tasolla esiin. Ellen Salpakari on innokas fennomaani, jonka toimintaa varsin kirpeästi on tarkasteltu, ja hän on minusta kaksinaamainen henkilö, eli puhuu hyvää kansasta ja raivaamisesta, mutta ottaa tai käskee miehensä ottamaan Jussin raivaaman maan, parhaan osan itselleen. Poikansa Ilmarin toimia myös tarkastellaan, hän lähti jääkäriksi vuonna 1915 ja palasi takaisin.

Routavuosia ja jääkäriksi lähtöä olen tarkastellut myös täällä, silloin lähteenä on ollut Täällä Pohjantähden alla -teos
***


* Mauno Rosendal on päässyt V A Koskenniemen runoonkin, postaus täällä.

Seita Vuorela: Karikko

Teoksen nimi ja kirjan kansi varsin huonosti kuvaavat teosta

Seita Vuorelan Karikko on Wsoyn 2012 painama nuorten kirja, jossa on 357 sivua.

Teoksessa pääosissa on veljespari Mitja ja Vladimir, jotka päätyvät viimeisen rannan leirintäläävään äitinsä ja asuntoautonsa kanssa. Teos etenee luvuittain, jossa on  eri kertojia, eri kerrontatyylejä ja eri aikatasoja. Kronologisesti etenevät Siilo-luvut, eli Siilo 1, Siilo2, .. Siilo 15 ja se liittyy Vladimirin kuvaamaan graffittitapahtumaan siiloilla. Nämä luvut on ripoteltu pitkin kertomusta, ja ne siis ovat tapahtuneet menneisyydessä. Maagisessa nykyisyydessä eletään rantaelämää eri näkökulmin. Kovinkaan tarkasti en viitsi määritellä henkilöhahmoja enkä näkökulmia, sillä se paljastaisi monta yllätystä ja juonta ei ole uudesta kirjasta syytä lainkaan paljastaa, en halua katkaista mielenkiintoisen tarinan koukkuja. Maagisuus ja tarinan kertoja sekä Tuonelan virta yhdistävät teoksen teemoja Parvelan Sammonvartijat -sarjaan, mutta nykykirjat on monesti samantyyppisiä esim Wahlin Ruotsia idiooteille, Niemen: Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä jopa elokuva American beauty ja tv-sarja Lost. Jo alussa selviää, että nuori kuolee tarinassa, vaikka "lapset eivät kuole", ja "pojat eivät lakkaa kiipeilemästä, eikä kuolemasta"

Veljesten välejä hiertää joku, ja Vladimir on kuvaajastalkkeri, Mitja juoksija ja graffittitaiteilija. Siilotekstien välillä lienee Vladimirin ottamia otoksia, makuasia pitääkö kuvista, minusta kokeilemisen arvoinen idea.

Leirintäläävällä Mitja ajautuu rantapoikien yhteisöön Hylkyihin, jossa vallitsevat villien normit. Kapteeni on pomo, ja poikien nimet ovat haaksirikkoaluksia, esimerkiksi Lucitania. Pojat varastavat ruokansa, rummuttavat ja tanssivat. Tässä siis suora yhteys Kärpästen herraan. Kärpästen herrassa saari oli suljettu, ja ryhmän muodostuksen jälkeen alkukantaisuus otti vallan, toki siihen liittyi samoja elementtejä kuin tässä. Toisin kuin Kärpästen herrassa, tässä on tarina veljesten valinnoista, ja verisestä siteestä heidän välillään, muu on tavallaan rekvisiittaa myös lopun vimmainen välien selvittely, jossa Karikolle ohjataan laivoja ja Medusa-niminen hylky ottaa oikeuden omiin käsiin.

Minusta huomionarvoinen kirja, johon kannattaa tutustua. Kirjassa on todella rikottu kerronnan kaavaa, mikä on tosin tyypillistä nykyisin, Vähemmistönä on pertsakilu-kerronta. Nuoremman lukijan silmin en osaa teosta nähdä, luultavasti eräs teema eli kuolema nuorena todella pysäyttää, eli en suosita ala-asteiässä ainakaan..

Muita teemoja ovat ainakin suru, lähteminen, syyllisyys, irti päästäminen, irti pääseminen, kuolema, kuoleminen, pelko, pelon voittaminen ...

Suositan Saran postaukseen tutustumista se on hyvä analyysi, itse en uskalla tätä enempää avata ja luin teoksen kiireessäkin.

***
Vladimir oli filmifani ja monta mukavaa filmiä mainittiin, myös Anna Karenina, jossa kuitenkin oli pääosassa legendaarinen Scarlett O'Hara Tuulen viemää -sankari eikä mykkäfilmitähtikaunotar Greta Garbo. Myös Kellopeli (appelsiini) mainitaan sekä tieteiselokuva Matrix, jonka ykkösosasta kovasti joskus pidin, ehkä kakkosestakin, mutta päättöosasta odotin enemmän.
***
Laivojen nimet ovat usein feminiinejä, eli naisten nimiä, poikkeuksia tosin on esim. Georg Ots, mutta tässä oli Lucitania, huono pojan nimeksi!

*****
Seita Vuorela (os. Parkkola) (1971 - 2015) sai tästä Karikko-teoksesta ensimmäisen Tulenkantaja-palkinnon maaliskussaa 2013. Pohjoismaiden neuvosto palkitsi myös teoksen syksyllä 2013 ja kehui myös mustavalkoista kuvitusta, palkittavia mainitaan olleen Seita Vuorela ja Jani Ikonen. Ikonen on tehnyt kannen ja valokuvamaiset piirrokset, ja totta on, että ne olivat hienoja.

Kersti Bergroth: Kuninkaita

Kersti Bergrothin Kuninkaita, on Otavan painama satukirja vuodelta 1956, jossa on kymmenen satua. Kuvitus ja ilmeisesti myös kannen kuva on Kylli Kosken.

Kirja oli kirjaston poistokappale ja vaimoni omaisuutta nyt, hinta 0,70 euroa.

Luin ensimmäisen ja viimeisen sadun eli Prinssi, joka ei tietänyt, kuinka viisas oli eikä kuinka tyhmä hän oli sekä Tyttö ja hänen kuninkaansa. Kirja on imenyt elämän nesteitä, joten jätin enemmät lukemiset.

Molemmat sadut olivat kuitenkin hyvin opettavaisia ja herttaisia.

Ensimmäisessä Prinssiä varjellaan ulkomaailman vaikutteilta. Hän tapaa kuitenkin kerjäläistytön, jonka ajatukset syntymisestä johonkin luokkaan, ja ammatin hankkimisesta ovat meille kaikille huomion arvoisia, myös Prinssille. Vaikka tyttö oli syntynyt kerjäläiseksi, hän pyrkii sisäköksi, ja hänen veljensä suutariksi. Prinssi taas astuu kuninkaaksi juurikaan ponnistelematta. Tässä tarinassa tapahtuu rakastumisen vuoksi pikahäät, ja kerjäläistytön sisäkön haaveet saivat jäädä.

Viimeisessä tarinassa yltäkylläisenä elävä kuningas tapaa villaa kehräävän tytön, joka osaa puhua lintujen kanssa, ja tekee maittavaa leipää ja kalaa, jotka maistuvat viinin ja herkkujen turruttamalle kuninkaalle. Tapaamiset kuninkaan ja köyhän tytön välillä ovat merkityksellisiä. Tässä tarinassa tytön aviosääty ei vaihdu, mutta tapaamiset jatkuvat eräiden ongelmien ja katkosten jälkeen.

Kävin uudessa Turun kaupungin kirjastossa varaamassa erään kirjan, jonka matkan seurauksia tämäkin kirja on.

Turun kaupungin kirjasto on minusta moderni sivityksen keskus ja lukupaikka. Lasten kirjaston hyllyjärjestystä, joskus kummastelin, mutta ymmärsin sen viimein. Sokkelo on lapselle luultavasti elämys, ja kaikki kirjathan loppujen lopuksi löytyvät. Tilaa myös ylöspäin riittävästi. Lisäksi lasten osasto on alakerrassa parhaalla paikalla :)

Shakespeare William: Hamlet

Shakespeare William: Hamlet oli mahtava lukukokemus. Luin ensin Paavo Cajanderin suomennoksen vuodelta 1879, Gutenberg-palvelun kautta ja myöhemmin Matti Rossin uuden suomennoksen vuodelta 2013, kuva on kirjan kannesta, jossa on Ralf Långbackan loistava esipuhe "Hamlet -kysymyksiä ja arvoituksia".

Hamlet on nimeenomaan näytelmä, joka pitää katsoa teatterissa. Tämä bloggaus perustuu lukukokemukseen, jossa painottuu kirjoitettu kieli.  Hamletissa on kyse itsensä etsimisestä, Hamletin "yksinpuheluista", ja tietoisuuden kasvamisessa. Hamlet tajuaa palattuaan Tanskaan, että Claudius uusi kuningas on murhannut hänen isänsä ja nainut Hamletin äidin Gertrudin. Hamlet rakastuu Ofeliaan, Hamlet hylkää Ofelian, joka hukuttutuu. Hamlet itse asiassa surmaa myös Ofelian isän Poloniuksen, joka salakuuntelee verhon takana. Porukkaa muutenkin lakosi näytelmässä kuin sadonkorjuussa viljaa. Claudius ja Hamlet molemmat kuolevat eli tragediahan tämä oli, joskin kertomus sisältää aimo annoksen huumoria ja huikeita vuorosanoja ja runoja. Kuten Långbackan alustuksen nimestä voi päätellä, näytelmä sisältää paljon myös pohdintaa.

Tapahtumapaikkana on Tanska ja Helsingörin linna, jossa prinssi-Hamlet on murheen alhossa, kuningasisänsä poismenon johdosta. Epätoivoa raivoksi muuttaa haamun ilmoittama tyly tosiasia.

Sukurutsaan Hamletin Claudius-setä ryhtyi, ensin veljensä myrkyttämään pystyi, kuningattaren veljen oman, kovin soman Gertrudin hurmas. Hamlet epäilyilleen saa lisäpontta, vahvistuksen näytelmän reaktioista. Tuoni niittää miestä naista, ensin hurme vuosi Poloniukselt', tyttäreltään Ophelialt' järki häipyi, veteen uppos. Kuningas-setä juonii henkeä Hamletilta, mutt' Hamlet kirjeen avas, sen tavas, mutta loppukahinoissa huonost' kaikill kävi, potin omi Fortinbras, korskea Norjan orhi...

Näytelmän kuuluisin runo on kolmannen näytöksen eräs runo, jossa Hamlet runoilee, että
Ken nuo haitat kärsis
Ja hikois, voihkais elon kuorman alla,
Jos pelko, mitä tulee kuolon maassa, —
Tuoss' salatussa, jost' ei matkamiesi
Palaja ykskään, — niin ei huumais mieltä,
Ett' ennen kärsimme nää tietyt vaivat,
Kuin uusiin riennämme, joit' emme tunne?
Tuskin moni maallikko tästä korvaansa lopsauttaa, mutta jos kirjaamme runon alun, niin tuntemukset ovat erilaiset

Ollako vai ei olla, siinä pulma: , jossa
Jalompaa onko hengen kärsiä
Kaikk' inhan onnen iskut sekä nuolet
Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan,
Lopettain kaikki? — Kuolla, — nukkua,
Ei muuta; — luulla, uness' että päättyy....

Kuinka pintatasolla on siis Hamletin tuntemus?

Näyttelijät, jotka esittävät teosta ja teatteriyleisö sisäistävät tämän hyvin, entä muut?

Teoksesta jää vain muutama sananparsi elämään, vaikka jokainen rivi ja sana ovat suurta draamaa ja taidetta. Tajusin, että eräs kuninkaan vuorosana sisältää termin Vesissä toinen silmä, se on eräs Eeva Joenpellon teos, jonka olen lukenut, mutten tajunnut viitettä, vaikka olin lukenut kerran ennenkin Hamletin.

Teoksessa on hienoa kerronnan vienti, runoissa haamun vuorosanoista selviää Hamletille rutsainen petos, "se sukurutsa, haurelias peto. Älynsä tenholla ja konnan-taidollaan .... sai puolisoni tuon tekopuhtaan -riettaan himon helmaan. Oi, Hamlet, mikä lankeemus ja petos..."

***
Jätän analysoinnit viisaammille, mutta Tanska (tanskalainen ym) sisältyy näytelmään laskujeni mukaan 41 kertaa, ja minusta ei pelkästään myönteisessä mielessä, mikä on sääli, koska Tanska on vain tragedian näyttämö. Kuuluisin on Marcellon toteamus, että "Jotakin Tanskan valtioss' on mätää". Tähän minusta ei ole perusteita. Hamletinkin toteamus "Tanskanmaa on vankila" saa Rosencranzin vastaväitteet, johon Hamlet inttää vastaan, että Tanska on vankiloista pahin..

***

Cajander käyttää sanaa hornaa yhdeksästi.

Niin on se henki hornan, minkä näimme

Nyt yöst' on aika kummitusten; haudat

Nyt haukottaa, ja myrkkyns' itse horna

...

Näytelmässä on varhaisesta käännöksen ansiosta monia mainioita sanontoja, kuten murhe-vero

"Ett' isällesi murhe-veron maksat". Uusi vero varmaan olisi omiaan tasapainottamaan valtion taloutta. Vale -sana osuu loistavasti kuvaamaan tiettyä tilannetta "Ennenkuin valekyyneleitten suola/Veristä silmää punaamasta herkes"

***

Näytelmä lienee kirjoitettu ennen uskonpuhdistusta, joten eikö tämä haamu-kohta liity kiirastuleen?

Siks kunnes elämäni inhat synnit

Tulessa puhdistuvat. Jos ois lupa

 ***

Kuten Romeossa ja Juliassa Shakespeare on viehtynyt minusta lievään kaksimielisyyteen (anteeksi kirjallisuustietäjät :)

Onnettaresta puhutaan: .

Hamlet: Ettekä hänen kenkäinsä anturoina?

Rosencranz: Emme kumpaakaan.

Hamlet: Tyyssijanne on siis hänen uumiensa kohdalla, tai hänen suosionsa keskipisteessä?

Gyldenstern: Niin tosiaankin, me olemme hänen uskotuitaan.

Hamlet: Salaisissa asioissa kaiketi? Aivan oikein: hän on portto. — Mitä uutta?

...

Hamlet-tragediassa olevaa huumoria olen käsitellyt täällä.

Teoksen lukemista kovasti suositan ja bloggaamistakin :)

Gutenbergissä on Hamlet suomeksi

***

Hamlet on taipunut monesti myös elokuvaksi. Kuvassa oleva DVD:n kansi on sir Laurence Olivierin Hamlet vuodelta 1948, joka sai neljä Oscar-palkintoa: paras elokuva, paras miespääosa.

Jean Simmons näyttelee Ofelian osan, mutta miekankantajana on Christopher Lee, kaverilla on mahtava ura.

Filmi on mustavalkoinen, ja kuvasta näkyy paremmin kuin DVD-kannesta kuvauksen laatu. Filmissä painotetaan tarinaa miehestä, joka ei osaa valita. Filmi on varsin uskollinen Shakespearen tekstille ja näytöksille. Haamu esiintyy, on epäilys, masennus, Hamlet tuottaa teatterin esityksen, surmaa Poloniuksen, Ofelia kuolee, ja lopulta kuolevat suurin osa näyttelijöistä. En löytänyt koomisia piirteitä filmistä, mutta ilmeisesti se on ollut laadukas, jos on ollut vuoden paras elokuva.

Herra Tiukusen korjauspaja

Herra Tiukusen korjauspaja on julkaistu Tammen kultaisena kirjana numerolla 165, se ei kuitenkaan tarkoita, että teos olisi joukon jatkona, vaan laadukas ja liikuttava tarina siitä kuinka herra Tiukunen osaa korjata myös särkyneitä sydämiä.

Olen lukenut aiemmin kirjan, ostin sen alennusmyynnistä, se on tehty ilmeisesti vuonna 1981 nimellä Mr. Bell's Fixit Shop, teksti Ronnie Peltzman, kuvitus Aurelius Battaglia, ja suomennos Pirjo Rintakoski.

Herra Tiukunen osasi korjata melkein mitä vaan, pannut ja kannut, kellot ja sellot, mutta vasta, kun apulaisenakin häärineen  Jaanan lempinukke joutuu mummonsa koiran pennun raadeltavaksi, ja Tiukunen korjaa ja rakentaa sekä ehostaa nuken entiselleen, vasta sitten Jaana tietää, että Tiukunen osaa korjata särkyneen sydämen.

Tarina tihkuu herttaisuutta, ja vanhan ajan välittämistä, sitä henkeä, jonka sanotaan kadonneen. Herroja, jotka korjaavat ja puuhaavat, säilyttävät vanhaa tavaraa, työskentelevät, välittävät asiakkaista, ja nuorista, jotka auttavat, arvostavat ammattitaitoa, vanhempia ihmisiä. Tiukusen korjauspajalla on sekamelska, kissa pyörii paikalla, mutta hommat luistavat, sen toivottavasti lapset muistavat, vielä aikuisenakin.

Me aikuiset voisimme myös muistaa, että lapsille pitää tarjota myös malli siitä, että asioita voi korjata, ja onnistumme, ei pelkästään aina synkistellä.

Hieno kirja, joka minusta sopii sekä tytöille että pojille :)


***
 Mr. Bell's Fixit Shop, 1981 Ronnie Peltzman text, pictures by Aurelius Battaglia.

I think that this book  is very good book for children.

Mr Bells can really fix everythink also broken heart :)

 I've read this book in Finnish.
***

Norman Mailer: Yön armeijat

Norman Mailer: Yön armeijat Historia romaani muodossa - romaani historian tapaan, Weilin + Göös, 1968. Romaani on neljässä osassa sekä lisäosa "Romaani historian tapaan Taistelu Pentagonista".koostuu 282 sivusta.
***
Tämä on tärkeä kirja ja dokumentti tärkeästä ajasta, ja kohderyhmänä on Vietnamin sodan vastustajat ja suuret ikäluokat. Nyt teos on hieman kuiva, nuiva anekdootteja puiva itsekeskeinen kuvaelma sisäpiiri-intellektuellien viikonlopusta.
Norman Mailerin romaani hän-muodossa Norman Mailerista.

Lainauksia s.32 "Tämän lähestyvän kokemuksen ennakko-odotukset, jotka olivat ilmeisesti Mailerin elämän merisuolaa ainakin silloin kun se kävi häneltä hyvin ...Mutta hän oli jo keksinyt mitä sanoisi. Oli mahdollista aloittaa totuutta vääristelemättä sanomalla, että ensimmäinen puhuja muistutti kovasti Nelson Algrenia .... ... hän toimi sen periaatteen mukaan, että ellei voinut tehdä emäntäänsä onnelliseksi, oli toiseksi paras tapa käyttäytyä inhottavasti ..."
Mukana on liuta romaanikirjailijoita, runoilijoita, juttua on eräistä sattumuksista, viitteitä kemikaaleihin löytyy ja useasti sana seksi, mutta ilman mitään intohimon, toiminnan, rakkauden tai edes irstauden kontekstiä. Minulta jää varmasti jotain ymmärtämättä niin laimeaa on kiihkeän asian kuvaus, tästä on voinut jotain jäädä ymmärtämättä ja se on se vapautuminen, pystyy puhumaan asiasta kuin aamukahvin juonnista, minä en pysty..

Takakannessa viritellään odotuksia "Yön armeijat on osallistujan ja silminnäkijän kuvaus suuresta Vietnamin sodan vastaisesta mielenosoituksesta ..." omana huomiona totean, että Mailerin pidättäminen todetaan teoksessa seuraavasti. s.138 "Hän arveli, että hänet kohta vietäisiin johonkin lähelle".
***
Kirja kannatti silti lukea. LBJ eli ilmeisesti Lyndon B Johnson saa muutamin kohdin hieman rapaa siipiinsä, oli vielä tällöin presidentti. Lisäksi hieman ennen mielenosoituksia on käyty Lähi-idän sota 1967, joka vaikutti mielenosoittajien koostumuksiin, ja sota vaikutti maailman tilanteeseen. Antaa perspektiiviä maailman tilanteeseen. Myös Kylmän sodan mekanismien ymmärtäminen on välttämätöntä Vietnamin sodan alkamisen ja jatkamisen tajuamiselle.
***
Sekä Mailerin Yön armeijat että Rothin Meidän jengi ovat kuitenkin äärimmäisen tärkeitä teoksia. Vietnamin sodan vastaiset mielenosoitukset ovat olleet tärkeä etappi sodasta irtautumisessa. Pian koettiin paikan päällä TET-hyökkäys, ja vietnamilaisten huoltoreitithän olivat siirtyneet tunneleihin, joten pommitukset saivat aikaan vain mittaamatonta inhimillistä tuhoa, koska huoltoreitistöä ei tunnettu. Rothin teoksen arvon näen siinä, että se todistaa ensinnäkin amerikkalaisen sananvapauden, toisaalta teoksen ironia ja kritiikki ovat osin aiheellisia edeltävät ja seuraavat tapahtumat huomioiden. Hienoja huomioita.
***
Mailer oli minulle ehkä liian akateeminen ja sisäänpäin lämpiävä, Roth taas lämmitteli liikaa kertojamopoansa, joka kulki ja karkaili liian pitkälle toisiin sfääreihin. Mopo oli ilmeisesti liian viritelty, ja nyt aika on ajanut molempien teosten ohi. Jos pitäisi jomman kumman teoksia lukea valitsisin Rothin.
Nämä molemmat kirjat ovat kannanottoja maailmaan ja sen menoon, joka on koettu huonoksi. Rothia arvostan siksi, että hän uskalta sattirin keinoin tarttua asioihin ja kritisoida. Enemmän kaipaisin nykyisinkin satiiria maailman menoa kohtaan, argumentoivaa, älykästä, joskus jopa provosoivaa.
***
Minusta Mailerissa ja Rothissa olen näkevinäni jotakin samaa kuin jopa George Lucasissa ja Steven Spielbergissä, hienoja taitelijoita. Lucasin Svengijengi 62 ja Spielbergin Indiana Jones 3 luotaa hieman aiempia tuntoja ja tunnelmia..

Philip Roth: Meidän jengi

Philip Roth: Meidän jengi, (pääosissa Tricky ja hänen ystävänsä), Wsoy, 1972, alkuteos 1971 Our gang (Starring Tricky and His Friends), 209 sivua ja sisällys. Suomentanut Risto Lehmusoksa.

Teoksessa on kuusi osaa, joita ennen on lainauksia eräistä teoksista ja Richard Nixonin abortinvastaisesta lausunnosta 3.4.1971, luultavasti lausunto on annettu, mutta en sitä netistä löytänyt. Teoksen päähenkilö on ristitty Tricky Dixoniksi, joten lienee selvä, kuka Rothia ärsyttää, ja ketä Roth yrittää ärsyttää.

Teoksen ensimmäisessä osassa Tricky rauhoittaa huolestunutta kansalaista, Tricky kertoo puolustaneensa ihmiselämän pyhyyttä, mutta Roth osoittaa Trickyn My Lain siviilien surmaajan armahduksen olevan jyrkässä ristiriidassa abortin vastustamisen perusteen eli syntymättömän ihmiselämän pyhyyden kanssa. Itse asiassa koko teos on kyynistä kettuilua Trickylle ja Trickystä ja sarkasmia. Ensimmäisessä osassa irvitään aseettomien siviilien salaliitosta ...
Lainaus teoksen alusta:
KANSALAINEN: Herra presidentti, sallikaa minun onnitella teitä huhtikuun 3. päivänä antamastanne lausunnosta, jossa te asetuitte puolustamaan ihmiselämän ja vieläpä syntymättömän ihmiselämän pyhyyttä ... eli tästä lähdetään ja jatkuu kysymyksin
...ja hänen saamastaan tuomiota kahdenkymmenen kahden vietnamilaisen siviilin surmaamisesta My Laissa.  .... ja pohditaan, jos siviileistä joku on ollut raskaana ja siten teon tehnyt ja myöhemmin armahdettu luutnantti olisi "saattanut syyllistyä aborttiin". Kettuilu kohdistuu rankasti lausuntoon, sekä armahdukseen.

Toisessa osassa Tricky pitää lehdistövastaanoton, tämä osa ylittää kettuilussaan vielä ensimmäisen osan. Siinä pyöritään vielä sikiöteemassa, ja Tricky haluaa laajentaa äänioikeutta heihin uudelleen valinta mielessä.

Kolmannessa osassa Trickyllä on jälleen kriisinsä, eli taktiikka palaveri,
Siinä Tricky on jalkapalloilijan (amerikkalaisen?) "univormussa" ja pitää taktiikkapalaveria avustajiensa kanssa, sotilaallisen hengellisen, lainopillisen ... valmentajien kanssa. Jätän sisällön selittämättä, mutta eräs lainaus on mielenkiintoinen "kukaan ei potkaise minua pois mistään ... minua ei leimata enää häviäjäksi - ei sodan ei minkään   ... s.68.

Neljännessä osassa Tricky pitää puheen kansalle (Kuuluisa On jotain mätää Tanskan valtiossa -puhe),
Tässä eräs baseball-pelaaja on ollut eräissä sopimuskiistoissa, ja paennut Eurooppaan ja lienee Tanskassa. Tässä tulee Hamlet -rinnastusta ja Helsingöriä, mutta pääpaino on suurvaltaretoriikassa, ja hyökkäyspuheissa. Tämä menee monilta osin jo hyvin paljon yli, ja minusta ohi. Joukot tekevät pidätysyrityksen tiedustelutietojen varassa Helsingöriin, mutta nappaavat vain mustan koiran. Sinänsä hienoa kuvausta, ja hienoa satiiria, tällaisia operaatioita on ollut ja varmaan tulee olemaan, minua ei naurattanut, mutta tämän etuna oli se, että luin uudestaan Hamletin, josta bloggaus 3.11.2012.

Viides osa on nimeltään Trickyn salamurha ja lopuksi Come backin reitillä eli Tricky helvetissä. Kertokoon jo nimillään jo kaiken. En pitänyt useastakaan syystä näistä osista, ja teos kääntyi neljän vuosikymmenen jälkeen alkuperäistä tarkoitusta vastaan, sillä minusta ei ole uskottavaa, että kaikkien historian tapahtumien vyöryssä asia olisi näin koruton ja kamala. Parjaus on niin voimakasta, että lukija alkaa etsiä hänestä edes rahtusen oikeamielisyyttä, sitä kuitenkaan teoksesta löytämättä. Luultavasti ihminen on aina sekä hyvä että paha, eli mikään ei ole lukijan mielestä näin mustavalkoista.

USA:n presidentistä "Tricky Dickystä" annetaan kyllä kyyninen kuva, teksti on taitavaa, asioita yhdistellään hyvin, retoriikka on kohdallaan, mutta lukemiseni oli tervan juontia, en pitänyt teoksen lopusta lainkaan. Maailma on mätä, mutta näin raadolliseen en usko, tai en siis halua uskoa, sisälläni asuu pieni idealisti, jota kolautettiin kirjalla ja kovaa, mutta jonka idealistin elämän liekki lepattaa enää vain kevyesti.

***
Teoksen alussa on seitsensivuinen Jaakko Okkerin hyvä tiivistys teoksen lähtökohdasta "Meidän jengi on ennen muuta karikatyyri Richard Nixonista" ja aiemmin "lähtökohtana on Richard Nixonin poliittinen epäuskottavuus, lupausten ja tekojen välinen ristiriita". Teoksen eräs lähtökohta tiivistyy Okkerin mukaan näin: "My Lain murhaajan puolustaminen ja abortin vastustaminen saivat Philip Rothin kirjoittamaan Meidän Jengin".
***
Tämä teos on siis julkaistu Nixonin ensimmäisen presidenttikauden aikana. Ennen sitä toista ja keskenjäänyttä. En ole suuria ikäluokkia, joille Vietnamin sota merkitsi ”idealismin loppua”. Historian perspektiivistä näkyy minulle vain se, että Nixon vain jatkoi ja kiihdytti sotaa, joka demokraattipresidenttien aikana oli aloitettu. Sodan lopettaminen on vaikeampaa kuin sen aloittaminen. USA veti joukkonsa pois 1973, ja Etelä-Vietnam romahti vuonna 1975, lähinnä olen tutustunut kirjojen ja elokuvan kautta kamalaan sotaan, ja minusta myös turhaan. Olen historian kautta tutustunut sodan syihin, jotka pohjautuvat jo ainakin 1950-luvulle, ja joka sota minusta hiipi hiljalleen infernaaliseksi tv-sodaksi, jossa kaikki toiminta ei silti ollut näkyvää. Sota kuului minusta Kylmään sotaan.

***

Meidän jengi -teos on siis rankkaa vinoilua. Kirja on julkaistu Nixonin ensimmäisellä kaudella. Toiseksikin valittiin, mutta Watergate vei miehen.  Eräs luku tarkastelee uudelleen valinta -mietteitä, ennustus ei hirveän kauas maalistaan osunut. Kirja osoittaa ehkä satiirin voiman, mutta minusta teos kääntyi itseään vastaan. Teoksen julkaisu osoittaa myös USA:ssa vallitsevan sananvapauden voiman. Tämä on minusta sananvapauden ylistys, mutta tekstiltään  riman alitus eikä se ole minusta hyvän maun mukaista. Makunsa toki kullakin, tämä on luultavasti Vietnamin sodan vastustajien, rauhanliikkeen ja suurten ikäluokkien kirja, olen sodan vastustaja, mutta armeijan ja yleisen asevelvollisuuden kannattaja, en silti pitänyt kirjasta.

***

Teoksella on siis lähtökohtana todelliset lähtökohdat: My lain verilöylyn tekijän armahdus, abortin vastustaminen, erään baseball pelaajan ”protesti”, Tanskan (oletettu) vapaamielisyys, ja polittiinen retoriikka, katteettomat ja ristiriitaiset puheet sekä avustajakaartin lausunnot. Kun luin teosta, hämmästyin. Lähdin etsimään tietoja netistä. Todella kaikki etsimäni asiat löysin.

“Curtis Charles Flood, Position: Centerfielder, Bats: Right, Throws: Right,Height: 5' 9", Weight: 165”. Curtis siis pelaa baseballia ei ollut sodassa, ihmettelen jälkeenpäin baseball viitteitä, mutta hän oli ilmeisesti vaihtanut seuraa, ja oli sopimusriita. Näitähän ammattilais sarjojen työsulkuja ja tyltaisteluita on vuosien saatossa ja nytkin ollut.

“Sotilaat eivät löytäneet kylästä (My Lai) vihollisjoukkoja 16. maaliskuuta, vaikka he olivat varautuneet suurhyökkäykseen. Sotilaat tappoivat satoja siviilejä…

Itse asiassa tapahtui vielä paljon pahempaa, mutta tämä ja paljon muuta selviää googlaamalla.

Tämän jälkeen 17. maaliskuuta 1970 Yhdysvaltain armeija haastoi 14 upseeria oikeuteen… osasta syytteistä luovuttiin ...

Nixon netin tietojen mukaan vapautti ainakin yhden tuomitun. Lisäksi googlaamalla löytyi aineistoa, jonka mukaan Nixon olisi nauhoittanut omia keskustelujaan, ja niiden nyt lukeminen antaa vähemmän mairittelevan kuvan vaikka ovatkin ehkä yksittäisiä nostoja. Vietnamin sota tuli valinnan myötä herran ratkaistavaksi, hän ei sitä aloittanut, sotarikoksiin suhtautumiseensa hän sen sijaan olisi voinut vaikuttaa, kuten julkisiin lausuntoihinsakin.
***
Historian pitkä ketju toisaalta asettaa jokaisen teot omiin mittasuhteisiin, ja jokainen voi arvioida niitä, ja antaa historiallisia tuomioita ja arvioita.

Tässä blogissa niitä ei anneta eikä ohjeita jaeta. Tämä arvio on siis lähtöinen tästä teoksesta ja eri nettiteksteistä, jotka ovat varsin korutonta kertomaa.
***
Hieno kirja, ei niin hieno bloggaus. Suositan silti lämpimästi teosta harvoin sanan säilä sivaltaa näin monta kertaa suoraan maaliin ja vielä ilman etu- tai jälkikäteissensuuria. Tämä on sananvapauden voitto.