Keijo Leppänen Keihäsmies

 

Keijo Leppänen: Keihäsmies, Tero Pitkämäen elämä, Tammi 2020, sivumäärä 231 ja lisäksi tilastot, hakemistot ja valokuvat.

Tero Pitkämäki (s. 1982 Ilmajoki) on 2000-luvun suomalainen keihäsmies, jos katsoo arvokisamitalien määrää, olympiapronssi, MM-kulta, hopeaa ja pronssia, EM-hopeaa ja pronssi. Lisäksi Pitkämäki on voittanut 10 Timanttiliigan osakilpailua. Ennätys on kaudelta 2005, lukemat olivat 91,53. Se on toiseksi pisin suomalaisen heitto uudella keihäällä (vain Aki Parviainen 93,09, Tero Pitkämäki 91,53 ja Seppo Räty 90,60 ovat ylittäneet suomalaisista  90 metriä).

Terolla kausi 2005 oli tilastollisesti paras, vaikka hän jäi koti-MM-kisoissa neljänneksi. Seuraavana vuonna 2006 tuli EM-hopea ja 2007 MM-kulta. Vuoden 2008 olympiakisoista Pitkämäki saavutti olympiapronssin. Uran viimeinen arvokisamitali oli MM-pronssi vuonna 2015. Uran dramaattisin hetki oli 2007 Rooman Timanttiliigan kisoissa, kun Pitkämäen heittämä keihäs osui pituushyppääjä Sdirin kylkeen. Sdiri palasi vuonna 2008 pituushyppypaikalle.

Kirjassa on minusta väkinäisiä tai noloja lapsuusmuistoja, inttikokemuksia Niinisalosta ja tilastojen läpikäyntiä, ja kilpakumppanien kommentteja, lisäksi Tero kommentoi menneitä keihäänheittäjiä alkaen Jonni Myyrästä, joka voitti kaksi keihäskultaa vuoden 1920 ja 1924 olympiakisoissa ja kuoli 1955.

Minusta tämä kirja summasi hyvin Teron uran, mutta lukukokemuksena se oli minusta hyvin vaisu heitto yli sektorin ja vielä yliastuttu. En tiedä, missä syy siihen, että Keijo  Leppänen ei saanut "kirjoituskynäänsä" oikeaan kulmaan eikä pönkkä pitänyt.

Tero Pitkämäki on kuitenkin hyvä urheilija, ja nykyisin valmentaa keihäänheittäjä Oliver Helanderia, jonka ennätys on 89,83, joka tulos on neljänneksi paras uudella keihäällä, Antti Ruuskanen on heittänyt viidenneksi pisimmälle suomalaisista 88,98. Seppo Räty on heittänyt keihästä 96,96, mutta keihäsmalli on "kielletty", itäsaksalainen Uwe Hohn heitti vanhalla keihäsmallilla 104,80 vuonna 1984.

****

Keihäsnaisia on ollut Suomessa Tiina Lillak MM-kultaa 1983, Olympiahopeaa 1984 ja hänellä oli ME ja ennätys "vanhalla keihäsmallilla" 74,76, Päivi Alafrantti EM-kultaa 1989, Mikaela Ingberg MM-pronssia 1995  ja kaksi EM-pronssia, Heli Rantanen Olympiakultaa 1996. Paula Tarvaisella on nykykeihään Suomen ennätys 64,90.

Kerjäläinen ja jänis, Tuomas Kyrö

Kansi hempeän hieno, sisältö rosoisempaa

Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis on vuoden 2011 satoa siinä on 328 sivua, joka on jaettu yhteentoista nimettömään, mutta selityksillä varustettuun lukuun, jossa on jaotteluja. Teos on kuin grilliltä tilattu lihapiirakka kaikilla höysteillä ja runsailla mausteilla. En sano tätä halventaakseni, koska hahmoja pursuilee teoksessa, heidät limitetään yksityiskohtaisine esittelyineen teoksen maailmaan ja juonen lankaan. Lihapiirakan välissä on sisäfilettä, lauantaimakkaraa, veripalttuakin, mausteina sinappi, ketsuppi, majoneesia ja monenlaista salaattia ja hillosipuleita ja muutama rusina sekä kivellinen kuivattu luumu. (Luumun kivelle on erilaisia käyttötarkoituksia)

Päähenkilön romanialaisen Vatanescun lisäksi oli monia muita Jegor Kugar "itärikollinen", Ding, Ming ... Po:t, Usko Rautee, Harri Pykström ja vaimo, Goodluck Jefferson, Urmas Öunap, Sanna Pommakka ja tietenkin Kani tai kani. Kaikki henkilöt tulevat tarinaan kattavine, tiiviine osin ilkeine esittelyineen, joka tuo mieleen reijomäki -tyylin. Lukujen esittelyt ja niiden koominen käsittely tuo jopa mieleen Dickensin Oliver Twistin, henkilöiden polkujen risteymät ja satiirit  ovat reijomäki-, jaritervo-, karihotakais-, ja mikkorimmisvaikutteisia , eli tämä on se koko lisukkeinen suomalainen satiirinen proosateos.

Mausteet tulevat sekä yhteiskunnan ja yksilöiden minusta kantaa ottavasta arvioinneista että Suomen kansan urheilu- ja kulttuurihistorian esiin nostamisena.

Usko Rauteen analyysi työnhakijoista ja jogurteista, Jegorin konnuuden kuvailut, Vatanescun kerjääminen, ja marjojen keräily, jokamiehenoikeudet, "kapiaisten" eläköityminen, ostoskeskusten rakentaminen, prepaidliittymät, koulukiusaaminen, Koivukylän naiset, Puistolan ala-aste, koivuhalkojen tuonti ovat ideoiden ilotulitusta. Urheilussa Lasse Virenin kaatumiset, Kukkosen selostukset, urheiluun liittyvät romanialaiset Nadia (Comaneci, voimistelu), ja Ilie (Nastase, tennis) ovat penkkiurheilun huippukohtia.Aiempi näyttää, että kertoja on kaikkitietävä, mille asialle Kyrö itsekin hymähtää (s. 223-224: minä olen kaikkitietävä kertoja, minä kuljen näiden henkilöiden ihon sisällä ja tarvittaessa nousen heitä yläilmoista katsomaan).

Alkuun Kerjäläinen ja jänis  tuntui teennäiseltä, ilkeältä, ja laskelmoivalta, mutta matkan jouduttua Lappiin, aloin pitää tarinasta, vaikka pidän ilkeinä Koivukylän naisen luonnehdintaa, urheilukaupan "Lex Luthorin" esittelyä, ja prosaistin teoksen Nyrkki puhuu, mies ei -esittelyä ja eräitä muitakin.

Itse Kerjäläinen ja jänis  on kuin forrestgump, sattumaa sattuman perään, ja Vatanescu ui kuin kala vedessä juonen laineiden suuntaan. Itse tarinalla on yhtymäkohtia Risto Jarvan elokuvaan/Arto Paasilinnan teokseen Jäniksen vuosi (jossa Vatanen niminen mies jäniksen kanssa kiertää Suomea). TV-historiaa käsitellään, koska Pykström on VHS-fani, ja materiaalia löytyy, myös Ere Kokkosen tuotantoon on ikävä viittaus, eli teoksessa on reijomäki-ilmiötä: voimakkaita mielipiteitä on, kuten luonnonsuojelijoista, facebookista, poliittinen järjestelmästä sekä ihmiskaupasta.

Juonen ponnin on itse asiassa yksinkertainen. Vatanescun poika tarvitsee nappulakengät, jota varten kaikki työ ja järjestelyt tehdään, sattuma tai tässä tapauksessa kaikenkattava Tuomas Kyrön kynä ja avoin alitajunta aikaansaavat loput juonenkäänteet. Uskoisin, että teoksesta joko pidetään tai sitä inhotaan, minä sekä että. Tapahtumien kilohinta on vähäinen.

"Absurdien anekdoottien aikaansaama ihmisfaabeli, joka ottaa kantaa kaikkeen ajankohtaiseen rososesti, mutta päättyy lällyyn loppuun"

Tästä on blogimaailmassa arviointeja,  Booksyn hyvä arvio täällä.

Kirja oli lainakirja anopilta, luultavasti se ei vaikuttanut arviointiini!

--
Vatanescun havittelemien nappulakenkien ja totaalijalkapallon tiimoilla olisin odottanut jotain analyysia Ajaxista, ja Jari Litmasesta. Romania on ollut jalkapallon MM-lopputurnauksessa seitsemästi, 1994 jopa puolivälierissä. Minusta lahjakkain romanialainen pelaaja on eittämättä Georghi (Georghe?) Hagi, jota on karpaattien Maradonaksi sanottu. Hän on pelannut Steaua Bukarestin lisäksi muissakin huippujoukkueissa esim. Real Madridiissa ja Galatasarayssa. Hagi on syntynyt 5.2.1965, hän on Italia 90 World Cup kirjan mukaan 177 cm pitkä, ja painanut silloin 72 kg, samaan aikaan ovat Romanian maajoukkueessa pelanneet esim. Petrescu, Bumbescu, Lacatus, Camataru, Popescu ja Balint.

Romanialaisen Maricica Puican kultajuoksun voi katsoa youtubesta, siellä on myös Ilie Nastasen US open 1972 voitto-ottelun koosteen, ja  Marina Borgin haastattelu ja Nadia Comanecin voimistelua.

Ylen elävässä arkistossa varmasti löytyy klipit Virenin neljästä kultajuoksusta, kuten Väätäisen, Vasalan ja Vainion kultajuoksuista. Yhteistä kansan keihäänheittokultamuistelua ovat Seppo Rädyn, Tapio Korjuksen, Aki Parviaisen, Heli Rantasen, Päivi Alafrantin ja Tiina Lillakin kultaheitot. Jorma Kinnusen ME- ja Pauli Nevalan kultaheittoa en ole koskaan nähnyt livenä, mutta youtubessa on klippi "keihään tähtihetkiä", jossa Myyrästä alkaen on kultaisia heittoja ja kiskaisuja: Nevalan heitto kilpailunumerolla 111, ja on siellä 1984 olympiakultaheittäjä Arto Härkönen ja EM-kultamies 1974 Hannu Siitonen ja hieman vanhemmat Kaisa Parviainen ja Tapio Rautavaarakin.
Postauksen lopuksi vielä yksi asia: olen asunut sekä Puistolan juna-aseman vieressä, jossa tosin on Tapulikaupunki, Puistola on hieman eteenpäin, että Koivukylässä.