Måns Mosesson: Tim - Aviciin elämänkerta, suomentanut Tarja Lipponen, Johnny Kniga 2021, sivumäärä 380.
Måns Mosesson on Dagens Nyheterin tutkiva journalisti ja kirjoittanut tämän teoksen.
Tim, Aviciin elämänkerta on Ruotsin kuuluisimman DJ:n elämäkerta, jossa käydään läpi hänen uransa ja elämänsä päättyminen. Tärkeä kirja, tärkeästä asiasta, nimittäin mielenterveydestä, sillä Tim kuoli oman käden kautta. Kirjoittaja kertoo koostaneensa teoksen sadoista haastatteluista, Aviciin kännykän sisällöstä, sähköposteista ja chattikeskusteluista. Perhe on avustanut projektia etenkin vanhemmat Klas ja Anki. Aviciin kuoleman jälkeen on perustettu Tim Bergling Foundation, joka tukee mielenterveystyötä ja pyrkii ennalta ehkäisemään itsemurhia.
Teos käsittelee lyhyesti Timin lapsuuden, ja nuoruuden. Isä oli yrittäjä, äiti näyttelijä, perheeseen kuului myös vanhempia sisarpuolia. Perhe asui Tukholmassa. Tim oli ujo lapsi. Lukioaikana Tim työsti musiikkia jo tietokoneella, ja sai ensimmäiset kontaktit. Alkuun Tim sai vaikutteita Swedish House Mafialta. Taiteilijanimen Avicii merkitys ilmenee kirjasta. Alku lähtee pienestä, kasvaa ja kasvaa kuin pullataikina. Yksi ongelma on se, että kun on kysyntää, kysytään ja artisti takoo keikkaa. Teoksessa kerrotaan Levels -biisin synnystä, Ibizan keikoista, Amerikkaan menosta, ja tyttöystävistä.
Kirjaan tähän mitä asioita tuli mieleeni. Jokaisella artististilla on paineita, onko suosittu, ja jatkuuko luovuus, artistia revitään joka suuntaan. Avicii jännitti myös keikkoja. Tarinassa on vahva päihdelanka. Kaikki alkaa niin pienestä, paineiden helpottamisesta viinalla. Kipulääkkeet tulivat kuvaan, kun lääkäri määräsi niitä haimatulehduksen aikana. Välillä oli parempia aikoja, välillä huonompia. Tyttöystäviä oli, mutta ne vaihtuivat.
Jotenkin tuntuu, että Avicii ei ehtinyt tai osannut pysähtyä. Kirjassa on myös fanien kommentteja somessa, hekään eivät (aina) ymmärrä, että artisti ei ole kone, vaan ihminen, ja Avicii oli vielä nuorukainen. Avicii ei tehnyt musiikkia rahasta, mutta sitä virtasi. Minusta äkillinen rikastuminen on myös ongelma, samoin kuin liiallinen keikkailu, kiertueet ja haastattelut. Avicii oli monesti vatsaongelmien vuoksi sairaalassa ja leikkauksissa.
Aviciin True levy julkaistiin syyskuussa 2013, siinä on hittibiisit Wake Me Up ja Hey Brother. Seuraava levy Stories julkaistiin 2015, Aviciin tyyli oli jo muuttunut, levy, ei ollut enää EDM:ää. Kolmas levy Tim ilmestyi postuumista kesäkuussa 2019, jossa on biisi Heaven. Biisin laulaa Chris Martin, joka on sanoittanut kappaleen yhdessä Aviciin kanssa. Biisi on äänitetty toukokuussa 2014.
Samana vuonna 2014 Chris Martin sai apuja Aviciilta biisiin A Sky Full of Stars, joka julkaistiin Coldplayn Ghost Stories -levyllä. Biisin tekijäksi on merkitty kaikki Coldplayn jäsenet, ja tuottajaksi Tim Bergling.
A Sky Full of Stars on suosikkini ja hyvin tuotettu, saundi on lämmin ja biisin jälkeen Coldplay Ghost Stories levyllä tulee herkkä O. Video on Ullevilta Ruotsista vuodelta 2017
Aviciin biisissä Wake Me Up, lauletaan All this time I was finding myself and I didn't know I was Lost. Henkilökohtaisessa elämässä Tim oli päässyt kertaalleen eroon lääkkeistä, mutta umpisuoli- ja sappirakko-operaatioiden jälkeen piti taas lääkkeitä syödä. Vuonna 2015 meno oli sangen sekavaa ja 2015 läheiset tekivät intervention. Tim suostui parantolareissuun, ja se auttoi. Loppukirja kuvaa tätä ajanjaksoa, ja Aviciin uraa, ja Timin henkistä etsintää, joka ei aivan raittiina tapahtunut. Viimeistä Omanin matkaa kuvataan myös. Kukaan ei tiedä, mitä Timin korvien välissä Omanissa liikkui.
Pidin kirjan loppuosasta, sillä siinä yritetään pohtia ja ratkoa ongelmia. Vuonna 2015 havaittiin työuupumus, eli ärsyyntyi helposti, häiriöitä keskittymiskyvyssä, kävi kierroksilla vaikka oli väsynyt. Terapeutti puhuu jäävuoresta, mistä näkyy vain pieni osa. Kirjassa käsitellään hypoteeseja, että some vaikuttaa masennusoireita lisäävästi. Minä näin tässä päihdetragedian, joka on hyvin kuvattu.
En avaa kirjaa enempää, koska kirjan lukeminen oli raskasta. Kirja oli kuitenkin lukemisen arvoinen ja hyvä. Elämme vääristyneessä kulttuurissa, jossa someillaan, mutta mitä enemmän someillaan, sen huonompi olo tulee. En ole diginatiivi, enkä ole missään internetissä omalla nimellä, en ota selfieitä, eikä identiteettini rakennu somen tykkäyksiin, mutta siitä huolimatta some vaikuttaa minuun kuten meihin kaikkiin, myös niihin, jotka eivät ole somessa. Kirjassa on paljon opetuksia, ja yksi on "tee somesta renki älä isäntää". Viisaus ei ole näin kristalloitunut, mutta väänsin sen tuohon kuosiin. En hajoa, vaikka ei tulisi yhtään kommettia tähän bloggaukseen.
