Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koskela Pekka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koskela Pekka. Näytä kaikki tekstit

maanantai 15. toukokuuta 2023

Riku Korkki: Jäätävä kone

 


Riku Korkki: Jäätävä kone, Pekka Koskelan tarina, Tammi 2021, sivumäärä 302.

Urheilutoimittaja Riku Korkin kirja Jäätävä kone kertoo suomalaisesta pikaluistelija Pekka Koskelasta (s.1982), joka urallaan teki 1000 metrin maailmanennätyksen 1.07.00 vuonna 2007. Pekka Koskela saavutti sprintterien MM-kisoissa 2 hopeaa (2007 ja 2013), ja matkakohtaisissa MM-kisoissa 1000 metrillä pronssia 2005, ja 500 metrillä pronssia 2012. Lisäksi Koskela sai EM-joukkuepronssia vuonna 2018, yhdessä Harri Levon ja Mika Poutalan kanssa.

Kirja kuitenkin mainitsee Koskelan veljesten Pekan ja Pasin asuneen ensin Jyväskylässä, ennen muuttoa Seinäjoelle. Pekkaa kiusattiin kovin alaluokilla, mutta se ei estänyt urheiluharrastusta, joka johti nuorten sarjojen kautta aikuisiin. Pekka kävi armeijan, joka ei ole aivan tavallista urheilupiireissä. Urheilijoista hiihtäjä Matti Heikkinen (s. 1983), Olli-Pekka Karjalainen tuntevat Pekka Koskelan ja saavat "puheenvuoronkin", kuten myös Håvard Lorenzen (s. 1992), norjalainen pikaluistelija, jolla on olympiakulta, - hopea ja -pronssi ja joka on tonnin painellut alle 1.07:n.

Kirjan nimi on Jäätävä kone, ja kirjassa on paljon harjoitteita, punttitreenejä, harjoituspäiväkirjoja ja ruokaa, mitä on syöty. Koskela treenasi 18 000 tuntia. Lisäksi on käyty tärkeimpiä kisoja läpi. Pekalla oli voimaa, mutta ilmeisesti välineet eli terät eivät olleet täysin kilpailukykyisiä. Lisäksi käydään läpi urheiluapurahoja ja doping-testejä. Pekka on läpäissyt 400 d-testiä.

Pekan kanssa oli huipulla samaan aikaan Mika Poutala, josta vaietaan, Koskela voitti Poutalan kanssa joukkuepronssia 2018 EM-kisoista.  Lajin  historiasta ei myöskään puhuta. Nykyisin pikaluistelu on sisälaji. Toisin oli 100 vuotta sitten. Pikaluistelu oli olympiakisoissa talvikisojen alusta asti eli Chamonix'stä 1924 alkaen. Clas Thunberg (1893-1973)  saavutti 1924 ja 1928 kisoissa 5 olympiakultaa, hopean ja pronssin, lisäksi hän voitti 5 MM-kultaa ja 4 EM-kultaa ja himmeämpiä mitaleja. Kaija Mustonen (s. 1941) on viimeinen olympiamitalistimme 1968 Grenoblen kisoista, Kaijalla on olympiakulta, kaksi hopeaa ja pronssia. Viimeinen maailmanmestari on tietojeni mukaan Leo Linkovesi (1947 - 2006), joka voitti sprinttereiden MM-kultaa 1972, ja jolla oli 500 metrin ME 38,0.

Koska en harrasta pikaluistelua, enkä ole huippu-urheilija, tämä jätti minut hieman ulkopuoliseksi. En pitänyt myöskään hyppivästä ja ajoin kitkerästä tyylistä. Ostin tämä kahden euron laarista, joten siihen nähden mukava kirja.