Ellery Queen: Sormenjälkijauheen arvoitus

 

Ellery Queen: Sormenjälkijauheen arvoitus alkuteos The French Powder Mystery 1930, suomentanut Aulis Rantanen, WSOY 1978, SaPo-sarja 223, sivumäärä 336.

Sormenjälkijauheen arvoitus on Ellery Queen -sarjan toinen dekkari ja sarjan parhaimmistoa.

New Yorkin French-tavaratalon näyteikkunasta löytyy ruumis. Ruumis retkahtaa näkyviin keskipäivällä, kun siivooja avaa seinällä olevan sängyn mekanismin. Vainajaa on ammuttu kahdesti revolverilla. Tästä alkaa murhaajan jahti. Murhattu on tavaratalon omistajan upporikkaan Cyrus Frenchin vaimo Winifred Marchbanks French. Frencheillä on asunto tavaratalorakennuksen ylimmässä kerroksessa. 

Paikalle singahtaa ensin tavaratalon etsiviä ja sitten New Yorkin poliisi mukanaan Richard Queen ja hänen poikansa Ellery Queen. Ellery havaitsee näyteikkunan esittelytilasta monta ratkaisevaa johtolankaa. Poliisin tutkimukset alkavat, ja jokaista kuullaan, tarkastetaan alibeja ja lopussa Ellery Queen selittää kaikki johtolangat ja niistä seuraavat päätelmät. Tietenkin rikollinen jää kiinni. 

Sormenjälkijauheen arvoitus -dekkari on varsin yllättävä ja kuten mainitsin sarjan parhaimpia.

Alla enemmän dekkarista sen juonesta ja ratkaisustakin, syyllistä enkä motiivia en kuitenkaan paljasta.

Teos alkaa 1930 päivätyllä esipuheella, jossa selvitetään, että Richard Queen on  ollut New Yorkin poliisissa. Ellery kirjoittelee dekkareita salanimellä  ja ratkoo rikoksia. Tämä tarina on siis jo tapahtunut.

Teoksen alussa johtokunta on koolla, French valmistelee fuusiota. Koska johtokunnan jäsenet ovat paljon tavaratalossa ja asunnossakin, heitä epäillään, kuten vainajan aviomiestä, tytärtä, veljeä ja johtokunnsn jäseniä, kaikista on esittely dekkarin alkulehdillä.

Ellery Queen kerää johtolankoja ja tajuaa oikeastaan heti, että ruumis on siirretty näyteikkunan sänkymekanismiin, ja murhapaikka on muualla, itse asiassa Frenchin asunnossa. Sieltä löytyy paljon uusia johtolankoja, kuten onyx-kirjatukien tahrat ja sormenjälkijauhe, josta tulee dekkarin nimi. Huulipunapuikko on tärkeä johtolanka. Lisäksi asunnossa on kokoelma erikoisia kirjoja. Missä tai kenellä on asunnon kuudes avain?

Loppuluku on 37 sivua pitkä, ja siinä Ellery Queen käy läpi kaikki johtolangat ja niistä tekemänsä päätelmät, deduktiivisen päättelyn seurauksena murhaaja jää kiinni aivan lopussa, viimeisessä lauseessa.

Tämä on 1930-luvun klassinen dekkari, mutta amerikkalainen. Keskiössä on murha, jonka salapoliisi selvittää omalla älyllään. Rikoksen motiivia ja syyllistä ei alkuasetelman perusteella voi arvata, eli johtolankoja kertyy. 

Kirjoitusajankohdasta ja suomennoksen ajankohdasta johtuen kieli on alussa varsin rasistista. Siistijä on musta, ja hänestä käytetään sekä nimitystä n33k3risiivooja ja lyhyemmin n3kru, ja hänen hysteriaansa liioitellaan ja kuvataan hyvinkin paljon epäedullisessa valossa.

Tavaratalon kirjaosastoa johdetaan huonosti. Johtokunnan sihteeri nuori Ellery Queenin tuttu Westley Weaver oli saanut Frechiltä tehtävän tutkia, miksi kirjaosaston tuotot olivat vähentyneet. Westley havaitsee tutkimuksissaan outojen kirjojen ilmestyvän tiettyyn hyllyyn. Hän kerää  viisi kirjaa talteen ja vielä kuudennenkin. Mikä on kirjojen tarkoitus? 

No. Siinä on viestijärjelmä ennen tor-verkkoa ja telegrammia, joilla levitetään huumeita. Cyrus French on muuten Paheiden vastustajien puheenjohtaja. Kirjan aivan alussa poliisit ja syyttäjä Samson pohtivat huumesyndikaatin röyhkeää toimintaa. Tavaratalon kirjaosasto toimi syndikaatin viestijärjestelmän solmukohtana. Valitut kirjat ovat eksoottisia ja fiktiivisiä, tai en löytänyt niitä, kuten Stani Wedjowski: 1300-luvun kaupankäynti, A. I. Thoromorton Hassutusten antologia ....

Minusta lajityypissään oiva teos.

*****
Ellery Queen -tarinoita alettiin julkaista 1928 ja ensimmäinen dekkari Silinterihatun arvoitus julkaistiin 1929, tämä Sormenjälkijauheen arvoitus on vuodelta 1930.

Alkusanojen mukaan Queenit, myös Elleryn poika ja vaimo, ovat Italian vuoristokodissa ja nämö ovat kertojan kirjoittamia. Taloudessa ahertaa Djuna, joka on  kokki ja  palvelija. Ellery Queen puolestaan dekkareita omalla nimelln. 

Ellery Queenia kirjoittivat amerikkalaiset serkukset Frederick Dannay ja Manfred Bennington Lee, ilmeisesti nimillä Daniel Nathan ja Manford Lepofsky, dekkareita on kymmeniä, ja loppuvaiheessa muut kirjoittivat loppuun tarinoita, ja ehkä kokonaankin, kuten bloggamani Vastapeluri. 

Olen blogannut myös Ellery Queenin kirjasta Kymmenes rikos.