Erkki Liikanen: Komissaari, Siltala 2021, sivumäärä 384.
Erkki Liikanen (s. 1950) oli SDP:n kansanedustaja (1972 -1990) ja Holkerin hallituksen valtiovarainministeri (1987-1990), ja vuosina 1990 -1994 Suomen suurlähettiläänä EU:ssa ja kun Esko Ahon hallitus oli erimielinen Suomen ensimmäisestä EU-komissaarista, demaripresidentti Ahtisaari nimitti demari Erkki Liikasen 1994 komissaariksi Suomen liittyessä EU:n jäseneksi 1995. Erkki Liikanen aloitti legendaarisen Jacques Delorsin (komission puheenjohtaja 7.1.1985 -24.1.1995) komissiossa, jonka jälkeen hänet nimitettiin Jacques Santerin komissioon, jossa Liikanen vastasi budjetti - ja henkilöstöasioista vuosina 1995- 1999. Liikanen toimi myös komissaarina vuosina 1999-2004 Manuel Marinin komissoissa, vastaten yritystoiminta- ja tietoyhteiskunta-asioista.
Liikasen mukaan Brysselissä olo oli helpompaa kuin Suomessa, kun kadulla kukaan ei häntä tunnistanut. Komissaari ei edusta jäsenmaata, mutta Liikanen aloitti kuukausittaiset Suomen komissaarin tapaamiset suomalaisten meppien kanssa Myös presidentti Ahtisaaren kanssa oli tapaamisia.
Tuona aikana linjattiin talous- ja rahaliiton perusteet ja siirryttiin euroon. Vuonna 1996 Britanniassa oli BSE eli hullun lehmän tauti, josta oli sotkua. Maatalousasioissa oli (jo tuolloin) paljon setvittävää, myös "maatalousreformi oli hankalassa vaiheessa". Lisäksi komission ja parlamentin välillä oli aika ajoin luottamuspulaa. Parlamentilla oli tuolloin vähemmän päätösvaltaa.
1990-luvun lopulla puhuttiin Puolan, Tsekin ja Unkarin liittymisestä Natoon (joka lopulta toteutui 1999), myös Baltian maat halusivat Natoon. Samat maat olivat EU:n porstuassa, ja kaikki ovat nykyään Natossa ja EU:ssa. Venäjä ei halunnut Natoa rajoilleen, mikä ei trion liittyessä toteutunut.
Isoja asioita yritettiin linjata tai edistää: Euroopan kilpailukyky, tietoyhteiskunta, kemikaalivirasto ...
Ikäviä asioita olivat Kosovon kriisi, kaksoistorni-isku, joka ajassa on omat kriisinsä.
Tekstissä ilmenee myös että Liikanen lenkkeili ja juoksi maratonin aikaan 4:03. Lisäksi on mainintoja perheestä, jotka sivuutan bloggauksessani.
Erkki Liikasen kirja Komissaari on hyvä kirja Brysseliin EU-asioissa menijöille, mutta minulle se oli liian kuiva ja pikkuasioihin tarttuva, ansiokas työ kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti