keskiviikko 24. tammikuuta 2024

Rex Stout: Caesar on kuollut

 


Rex Stout: Caesar on kuollut, alkuteos Some Buried Caesar, 1939, suomentaja Eero Ahmavaara, WSOY 1989, SaPo 26, sivumäärä 304. Nero Wolfe -dekkari #6

Rex Stoutin kuudenneessa Nero Wolfe -dekkarissa  Caesar on kuollut ollaan poikkeuksellisesti matkan päällä kuten edellisessä osassa Liian monta kokkiaMatkalla orkidea-näyttelyyn Archie Goodwin ajaa ojaan (rengas tyhjeni) ja Nero Wolfe päättää oikaista haan kautta lähimmälle talolle, valitettavasti aitauksessa on rotu-sonni, 45 000 dollarin arvoinen Hickory Caesar Grindon. Goodwin ja Wolfe pääsevät miltei ehjin nahoin pois aitauksesta. Sonnia vartioidaan lisäksi haulikon voimin.

Sonnin on ostanut Thomas Pratt, jolla on New Yorkissa pratterioita, ruokapaikkoja. Sonnia ei ole suinkaan ostettu laiduntamaan ja toimimaan siitoksessa, vaan Pratt aikoo teurastaa Caesarin, ja paistaa sen nuotiolla ja tarjoilla sen parhaat palat lautasella sadalle valitulle vieraalle. Tämä on hänen ravintolaketjunsa mainostempaus.

Tämä sonnin  kohtalo huolestuttaa, mutta enemmän se raivostuttaa varsinkin Guersney-liiton henkilöitä Lew Bennett etunenässä. Sonnin myynyt köyhtynyt osakesijoittaja ja karjatilallinen Monte McMillan selittelee kauppoja. Tiluksilla on paikalla miljönääri Thomas Pratt, ja hänen edesmenneen veljensä lapset, golfia pelaava hehkeä  Caroline ja arkkitehti Jimmy, naapuri Frederick Osgood, tämän vaimo Marcia ja kotona asuvat, mutta aikuiset lapset Clyde ja Nancy. Carolinen vieraana on miehiä nielevä Lily Rowan, joka oli juuri jättänyt Clyden ja aikoo vampata Jimmyn. Caroline haluaa palkata Archien jotta tämä estäisi veljensä vamppaamisen. Paikalle tulee New Yorkista Clyden tuttu Howard Bronson.

Sonnia vartioidaan tarkasti, Archien vuorolla yöllä kuuluu ääniä, ja  Clyde Osgood löytyy kuolleena aitauksesta. Tapausta pidetään sonnin tekosena, mutta Nero Wolfe on tarkka. Nero Wolfe ottaa pestin Fred Osgoodilta. Alkaa murhatutkinta, joka paljastaa murhaajan (lopulta).

Rex Stoutin Caesar on kuollut on aiheltaan virkistävän erilainen, mutta kuitenkin klassinen  "kuka sen teki ja miksi" -dekkari.

Pidempi oppimäärä
Tässä dekkarissa Archien heilastelema Lily Rowan esiintyy ensimmäisen kerran. Archie joutuu tässä poliisin kiinniottamaksi ja vangituksi, hän on tietenkin on syytön. Archie ei ota kovinkaan vakavasti kiinniottoaikaansa vaan perustaa Crowfieldin piirikunnan vankien yhdistyksen ja laatii kirjelmän vankien oloista.
Lily Rowan kutsuu Archieta Escamilloksi, ja tarkoittanee Carmen-oopperan hohdokasta härkätaistelijaa, joka voittaa härkien lisäksi Carmenin sydämen, joskin Don Jose lyö Carmenin veitsellä hengettömäksi mustasukkaisuuttaan.

Pisin opimäärä
Murhan motiivi on hyvin yllättävä ja liittyy sonniin. Sonniin liittyy useitakin yllätyksiä. 

Nero Wolfet ovat hauskoja, tässä irvitään karjaporukkaa, eli kuinka monta VR-jälkeläistä sonneilla on. VR tarkoittaa valiorekisteriin vietyjä lehmiä, eli paljonko on jälkeläisten maidon ja voirasvan tuotanto. Myös karjakaupoista annetaan kyyninen kuva.
Thomas Pratt kertoo olevansa massaruokkija. Hän myy päivässä ravintoloissaan 42 000 annosta, ja keskihinta on minusta korkea, annokselta 23,07 $:a. Thomas Pratt on nousukas, ja hän on huonoissa väleissä Osgooodin kanssa, jonka perhe on omistanut maata vuosisatoja. Pratt ostaa rahoillaan maata, kun sitä on myynnissä.
En muista, että siitos-sonni olisi ollut murhan motiivi  mutta Matlock-tv-sarjassa oli hevonen murhan motiivina.

Tämän dekkarin rankkaan sarjan parhaimmistoon, on niin monta hyvää, että on vaikea valita paras.
*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Ajattelin  lukea ja blogata  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

8 kommenttia:

  1. Tuon olen lukenut 100 vuotta sitten!
    Muistin heti otsikosta että Caesar on sonni.
    Muuta en sitten muistanutkaan 😀😎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin tästä dekkarista, on minusta sarjan parhaimpia, vaikka asiantuntijat eivät nosta tätä parhaiden listalle.

      Poista
  2. Tämä on ollut minun suosikkikirjani Wolfe-sagassa. Luin sen ensimmäisen kerran teini-ikäisenä, isäni ostama Sapo-nide ilmestyi 1957. Siinä muuten kannessa on härkä, ja muutenkin kansi taidokkaampi kun tuossa minkä olet nyt lukenut.

    Chris Steinbrunnerin & Otto Penzlerin dekkarihakemistossa (1976) on hyvä yhteenveto Stoutin taidoista: "Tyyliniekkana Stoutilla on vain yksi puute: hän ei osaa kirjoittaa huonoa lausetta."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kyösti. Olen löytänyt vasta nyt Rex Stoutin. Olen nähnyt tuon härkäkannen upea kansio, tämä oli kirjaston kirja ja oli kyllä mainio.
      Monet netti lähteet rankkaavat parhaaksi dekkarin Ovikello soi. Hankin juuri kirjan. Ainakin joka toisen kirjan nimi voisi olla Ovikello soi, kun usein tulee asiakas etuovesta.

      Poista
  3. Kerrassaan mainio osa Stoutin vakuuttavasta sarjasta!
    Eikäpä juohdu mieleen, josko milloinkaan muulloin olisi törmännyt sonniin - kuten tässä oivasti nimettyyn Caesariin - kirjalllisuudessa saati dekkarigenressä:)
    Tuo Kyöstin loppusitaatti on helppo allekirjoittaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyöstillä on tietoa miltei kaikista dekkarigenreistä, kuten muustakin kirjallisuudesta. Kallion lukiolaiset laittaisivat tähän sisältövaroituksia, Archiella juttu lentää, mutta myös sisältövaroitus viihtymisestä.

      Poista
  4. Tähän sarjaanhan täytyy kohta tutustua! Tämä osa kuulostaa kyllä kiinnostavalta, tuo härkäkuvio tuo mukavasti poikkeavuutta genreen.

    VastaaPoista