sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Paul Auster: New York -trilogia



Paul Auster: New York -trilogia, alkuteos The New York Trilogy 1987, suomentaneet Jukka Jääskeläinen ja Jukka Sirola, Tammi 2018, sivumäärä 383.

Paul Auster yhdisti pienoisromaanit Lasikaupunki (City of Glass, 1985), Aaveita (Ghosts, 1986)  ja Lukittu huone (The Locked Room, 1986)  New York -trilogiaksi 1987, kirjalle oli vaikea löytää kustantajaa, mutta se siis ilmestyi.

Tarinat liittyvät teemoiltaan yhteen ja tapahtuvat kaikki New Yorkissa, vaikka päähenkilöt ja ajankohdat ovat erilaisia. Tarinoissa jonkun päähenkilöiden minuus häilyy, niissä esiintyy jokaisessa yksityisetsivä, niissä puhutaan baseballista ja tarinoissa avainesine on punainen muistikirja.

Lasikaupunki
Tarinan päähenkilö kirjailija Daniel Quinn on hukassa. Quinnin vaimo ja poika ovat kuolleet. Quinn kirjoittaa enää salanimellä William Wilson jännityskirjoja, joiden yksityisetsivä on Max Work. Quinn on kiinnostunut baseballista. Tarinan ensimmäinen käänne tapahtuu sivulla 15 "hän sattui olemaan paskalla kun puhelin soi". Soiton seurauksena Quinn tutustuu Virginia Stillmaniin, jonka mies Peter Stillman, on joutunut tiedemiesisänsä koekaniiniksi lapsuudessaan. Isä oli tuolloin eristänyt pojan. Poika oli otettu huostaan ja oli myöhemmin opetettu puhumaan, ja ihmisen tavoille. Isä suljettiin laitokseen. Lasikaupungin rationaalinen juoni, kertoo miten yksityisetsivää leikkivä Daniel Quinn yrittää suojella poikaa isältä (joka päässyt laitioksesta), ja Quinn seuraa vanhempaa Peter Stilmania, puhuu hänen kanssaan, ja kadottaa tämän. Sen jälkeen Quinninn kadottaa itsensä, ja minuutensa. Virginia Stillman puhuttelee Quinnia Paul Austeriksi. Quinn leikkii Austeria, ja käy tämän luona. Quinn kirjaa sekavia havaintoja punaiseen muistikirjaansa. Siellä on huomioita vanhemman Peter Stillmanin Eedenin puutarhan ja Baabelin tornin tutkimuksista, ja havaintoja Cervantesin Don Quijotesta. Lasikaupunki -nimeä en ymmärtänyt, mutta sanahelinää, ja tyhjää pölinää ainakin on kovin monta sivua.

Aaveita
Aaveita -tarina alkaa helmikuun kolmas vuonna 1947 ja tarinan kertoja ilmaisee sen tapahtuneen menneisyydessä.  White haluaa, että  Blue seuraa ja pitää silmällä Black-nimistä miestä. Seuraaminen on intensiivistä, ja raportit lähetetään Whitelle, joka lähettää  shekkejä. Kuten Lasikaupunki -tarinassa, tässä Whiten minuus ja ihmissuhteet hajoavat. Jäljitys kestää ainakin yli vuoden, ja Bluen mainitsema tuleva rouva Blue, löytää toisen ja on entinen tuleva rouva Blue. Blue pohtii baseballia, ja pohtii Jackie Robinsonia, joka siis debytoi ensimmäisenä afroamerikkalaisena baseball-pelaajana liigassa maailmansotien jälkeen Brooklyn Dodgersissa. Blue tutustuu myös 1854 kirjoitettuun Henry Davis Thoreaun teokseen Walden, jossa ollaan yksin metsässä. Näitä pohdiskeluja Bluen pää ei tunnu kestävän. Kun raportteja on lähetetelty, ja punainen muistikirja on täynnä, purkautuu toiminta väkivallaksi. Tässäkin jutussa mainitaan uloste "oli vaikea jutella, kun edessä oli potallinen ulostetta". s.216.
Tarinassa leikitellään väreillä. Blue seuraa Blackia, on saanut tehtävän Whitelta. Bluen mentori on ollut Brown. Blue asuu Orange-kadulla, ja baarimikkona on Red. Erään poliisietsivän nimi on Gold.
Aave -sana mainitaan ainakin kerran "aineellistunut aave ja entinen tuleva rouva Blue" s.204.


Lukittu huone
Tarina on alkanut seitsemän vuotta aiemmin, kun nimetön kertoja saa kirjeen nuoruuden ystävänsä Fanshawen Sophie-vaimolta. Herra Fanshawe on ollut kadoksissa puolisen vuotta, vaikka kotona on hehkeä vaimo ja kolme ja puolikuinen vauva Ben. Fanshawe on  ajelehtinut, lopettanut opiskelut, hankkinut vapautuksen armeijasta, ja ollut hanttihommissa ulkomailla. Avioliitossakaan heppu ei ole ollut helppo siippa. Fanshawe on ollut tuottelias kirjailija, mutta tuotokset ovat päätyneet pöytälaatikoon. Kertoja on varttunut yhdessä Fanshawen kanssa, Fanshawe on ollut jo poikana oman tiensä kulkija. Kertoja mainitsee yhtenä ystävänsä urotekona sen, että Fenshawe johdolla molemmat menivät bordelliin menettämään poikuutensa saman naisen kanssa - Fenshawe tietenkin ensin. Tämä kuvatkoon Fanshawen moraalia.
Sophia-vaimo antaa kirjallisen materiaalin kertojalle, joka on lupaava reportteri. Luettuaan materiaan hän lähettää sen kustantajalle. Fanshawen pääteos on Mikämaa, joka tietenkin viittaa Peter Paniin, ja osaltaan selittää Fenshawin oikullista ja lapsekasta persoonaa. Päähenkilö saa nimettömän kirjeen, Fenshawelta, jonka luultiin kuolleen, Fenshawe kehottaa naimaan vaimonsa Sophien, näin tapahtuukin, ja jo aiemmin "alapään maailma nousi pintaan". s, 299, perheenlisäystäkin tulee. Fenshawen kirja julkaistaan ja kertoja tekee siitä jutun. Arvostelut ovat hyvät, ja myyntikin ja muutkin Fenshawen tuotokset julkaistaan.... Kertoja alkaa kirjoittaa Fenshwen elämänkertaa, ja asioita nousee ylös. Tulee toinen kirja ja tapaaminen. Lopussa lukitussa huoneessa tai sen oven takaa saadaan osittaisvastauksia. Lukittu huone on varsin suora tarina, pisin ja ehein trilogian osista. Sophie on miehensä kadottua usuttanut Fenshawen perään Quinn-nimisen yksityisetsivän. Tässä tarinassa Fenshawen kuuppa himmenee lopullisesti, ja hän on houraillut punaiseen muistikirjaansa kirjallista tilinpäätöstä. Baseballista puhutaan tai Boston Red Sox mainitaan jutussa, joukkue on muuten voittanut maailman liigan vuosina 1903 (Boston American nimellä), 1912, 1915, 1916, 1918, ja pitkän tauon jälkeen vuosina 2004, 2007, 2013, ja  2018, on siis sarjan hallitseva mestari.

Paul Auster on tuskin New York -trilogiassaan vielä parhaimmillaan, mutta varsinkin Lukittu huone on hieno tarina. Austerin kerronnassa on samaa muistiin ja katoamiseen liittyvää tematiikkaa, kuin on nobelisti Patrick Modianolla. Kun Modianon teoksissa poraudutaan menneiden tapahtumien muistoihin ja haamuihin, Austerilla yksinäisyys on hallitseva. Sekä Auster että Modiano käsittelevät päähenkilöidensä pakonomaista käytöstä, mutta kiintopiste ja suunta ovat eri kohdalla tapahtumien aikajanaa. Minusta sekä Modianon että Austerin tarinoissa on havaittavissa kirjailijoiden omia heijastumia.

*****
Yhdysvaltalainen Paul Auster (s.1947) on tunnettu ja suosittu kirjailija.

4 kommenttia:

  1. Kiintoisa postaus mielenkiintoisesta kirjailijasta, jonka teokset eivät ole "läpihuutojuttuja" eivätkä päästä lukijaansa pitkästymään, eivätkä ihan helpollakaan...

    Kirjailijalta olen viimeksi lukenut "Mielen maisemissa" ja järkäleen "4321". Auster tuottaa sanavalinnoiltaan runsasta, tasalaatuista tekstiä. Pidän hänen tavastaan viljellä ketteriä käänteitä ja pyöritellä henkilöitään armottomasti, mutta suvaitsevaisesti, ymmärryksellä ja huumorilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auster on minulle uusi kirjailija, ja alitin tästä, uran alkupäästä. Sinä olet näköjään paljon pidemmällä Austerin maailmassa. Häntä on kehuttu kovastikin.

      Poista
  2. olen utelias tästä... mut aina joku muu kirja tulee luettua

    VastaaPoista