sunnuntai 21. elokuuta 2016

José Saramago: Elefantin matka



José Saramago: Elefantin matka, A Viagem do Elefante 2008, suomentanut Sanna Pernu, Keltainen pokkari, Tammi, sivumäärä 225.

Portugalilaisen nobelistin José Saramagon kirjan nimi on harvinaisen osuva, eli tarina kertoo Aasiannorsu Salomen matkasta Portugalista Wieniin vuonna 1551. Suuri vankeudessa ollut eläin on ollut Portugalin kuningas Juhana III:n, joka päättää antaa sen lahjaksi vaimonsa Katariinan serkulle Itävallan arkkiherttua Maksimilianille.

Tiedustelut lahjan vastaanottamisesta tehdään diplomaattipostilla, myönteisen vastauksen jälkeen eläin-parkaa aletaan siirtää idemmäksi jalkapelillä. Norsu syö paljon, joten heinän raahaamisesta muodostuu ongelma. Heinäpaaleja laitetaan rattaille, jota vetämään hankitaan härkiä. Olisin olettanut, että heinäpaali olisi varsin uusi keksintö 1800-luvun lopun tai 1900-luvun, joka tapauksessa heinäpaaleja on kärryt täynnä. Saattojoukko ei ole kovinkaan motivoitunut retkeen, komentajalla on lapset ja raskaana oleva vaimo kotona. Sensijaan eläintenhoitaja Subhro on joutunut siirtymään jo Intiasta Eurooppaan ja on ainoa, joka norsua osaa hoitaa.

Matkaa vaikeuttaa eri valtioiden valtapyrkimykset. Itävaltalaiset haluavat saada norsun "hallintaansa" ennenaikasesti, lisäksi sataa, ruuasta on pulaa ja sudet seuraavat.

Norsu luovutetaan Valladolidin kaupungissa. Arkkiherttua ristii Subhron Fritziksi ja Salomon Suleimaniksi. Matka jatkuu Ranskaan, sieltä laivalla Genovaan, josta Alppien yli Wieniin ...

Kirja on kirjoitettu vastoin sääntöjä isoista kirjaimista ja virkkeen päättämisestä pisteellä. Lisäksi uskonnoista ja niiden uskomuksista on puhetta. José Saramago yrittää olla ironisen hauska, lukija päättää pitääkö tyylistä: "suleiman aiheutti ruuansulatuskanavansa hajoamistuotteilla vakavaa vauriota sille jalolle asialle, että niinkin kaukana toisistaan olevat yhteiskuntaluokat kuin elefantinhoitajien ja arkkiherttuoiden voisivat elää sopusoinnussa keskenään..."  193 -194. Tämä ei ole ehkä paras osoitus, mutta en viitsi kirjoittaa lainaukseksi kahta sivua.

José Saramagon Elefantin matka on minusta varsin tylsä kirja, mutta osoittaa toisaalta Euroopan Uuden ajan älyttömyyttä.  Kirjassa mainittu Portugalin Juhana III (1502 - 1557) sai lisänimen Hurskas, hän perusti inkvision Portugaliin vuonna 1536. Juhana III astui valtaistuimelle 1521. Kristoffer Kolumbus yritti saada Portugalin Juhana II:a rahoittamaan matkaa meriteitse lännen kautta Intiaan. Juhana II ei rahoittanut matkaa, jolloin Kolumbus sai rahoituksen Kastiliasta. Kaikesta huolimatta kirjan tapahtuma-aikaan 1550-luvulla Portugali on merimahti ja "hallitsi" paloja Intiasta, joka selittää norsun rahtauksen Eurooppaan. Itävallan arkkiherttua Maksimilian II lienee herra, joka toimi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarina vuosina 1564 - 1575. Hän meni naimisiin serkkunsa Marian kanssa 1548 (korjattu). Parille syntyi liuta lapsia, kirjan mukaan peräti kuusitoista, joista osa ei selvinnyt aikuisikään asti. Älyttömyys sen sijaan ilmenee minusta kruunupäiden keekoilusta ja kaiken turhan tekemisestä. Intiasta norsun rahtaamisessa Portugaliin ei minusta ole mieltä, eikä sen siirtämisessä Alppien yli Wieniin, jossa se vajaan kahden vuoden kuluttua kuoli. Norsun matka kesti puolisen vuotta elokuusta 1551 tammikuun alkuun 1552, kuolo korjasi uljaan eläimen 1553. Hannibal käytti sotanorsuja toisessa puunilaissodassa. Alppien ylittäminen aiheutti suurta kuolleisuutta norsuissa Hannibalinkin kävi lopulta huonosti ja Rooma jäi valtaamatta.

*****
Saramago José (1922 - 2010) oli portugalilainen kirjailija, joka voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1998. Kirjasähkökäyrässä kirja on arvioitu napakasti näin.
José Saramagolta on suomennettu myös romaani Lissabonin piirityksen kirjuri

9 kommenttia:

  1. Tätä en ole lukenut, mutta Saramagon Oikukas kuolema oli aikasten mainio satiiri. Siinäkin tuo sama juttu: pitkät lauseet ilman välimerkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli olisi yleisimminkin käyttänyt tekniikkaa. Onhan tämäkin satiiri, tositarinakin vielä, mutta sääliksi käy norsu, joka ei moista sitten terveenä kestänyt, ja kuolikin ...

      Poista
  2. Minullakin on tämä hyllyssä ja pelkään sen tylsyyttä. Nyt vielä enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa minullakin tämä vietti aikaa pitkään hyllyssä, mutta lopulta onnistui lukeminen, eikä tämä huono ollut, vaikka toiminnassa ei ollut juuri järkeä ...

      Poista
  3. Minusta tämä oli oikeastaan aika huvittava teos ja ajatella, että tämähän on oikeasti tapahtunut joskus. Ihan hauska lukea kirjaa, jonka kielioppisäännöt ovat omanlaisensa. Tulee mieleen, että nuo himotekstinkorjaajat saisivat kovasti töitä tämän kirjan kanssa. Hiukan ärsytti viimeksi lukemani kirjaston kirjan äärellä, kun joku oli korjaillut tekstiä. Kirjailijahan voi tarkoituksella kirjoittaa puhekieleen omia juttujaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Vaikka itse nipotankin joskus, tunnustan että nipottajat ovat ärsyttäviä, minusta kirjan kieliasu oli sangen piristävä :)

      Poista
  4. Kirjoitit: Itävallan arkkiherttua Maksimilian II lienee herra, joka toimi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarina vuosina 1564 - 1575. Hän meni naimisiin serkkunsa Marian kanssa 1848.

    Mistähän vuosista on kyse? 1500-luvusta vai 1800-luvusta. Olen hieman hämmennyksissäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaan virheen, eli 1848 on tietenkin väärin, kiitos :)

      Asiasta lisää esim.
      https://fi.wikipedia.org/wiki/Maksimilian_II

      Poista