Eeva Kilpi: Talvisodan aika

Eeva Kilpi: Talvisodan aika, lapsuusmuistelma, WSOY 1989, tämä painos 2011.

Eeva Kilpi asui talvisodan alla luovutetussa Karjalassa Hiitolassa Raivattulassa, ja kävi Elisenvaaran yhteiskoulua (nykyisin toimii koulu Pöytyällä).  Perhe on varsin varakasta, isä on liikemies ja isä on juuri hankkinut Opel Omega auton lisäksi talo ja tilukset ovat suuret.

"Tulee sota", isä sanoo moneen kertaan jo ennakolta ja sota alkaakin syyskuun alussa maailmalla. Kaikki haluavat uskoa rauhaan, jota kertojakin rukoilee. Halutaan tarttua myöntyväisyyspolitiikko Chamberlainin sanoihin "Rauha meidän elinajaksemme "ja Suomen ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimukseen. Kirjasta on myös helppo tajuta, mikä oli Mainilan laukausten alkuperä ja tarkoitus. Sota syttyy 30.11.1939  jolloin myös pommitukset Viipurissa ja Karjalassa alkavat. Kirjassa kuvataan radiossa tulleita propagandalähetyksiä, jossa pilkataan suomalaisia joukkoja.

Oppikoulua käydään syksyllä 1939 vain kuukauden, sen jälkeen koulurakennusta tarvittiin armeijan tarpeisiin. Eevan Kilven muistelmat etenevät nuoren tytön silmin ja muistikuvin, aika pysähtyy, kun sota alkaa: "Aika on alkanut kulkea äärimmäisen hitaasti. Koneet ovat pysähtyneet taivaalle ikkunaruudun yläosaan ja pommit jotka ovat jo irroneet niistä riippuvat niin ikään ilmaan pysähtyneinä maan ja taivaan välillä". s.43.

Pommitusten vuoksi joudutaan kotitalo jättämään ja muutetaan noin 10 kilometrin päähän Jyvävaaraan. Sota huolettaa ja eniten painaa ajatus Suomen miehittämisestä ja Siperiaan joutumisesta. Siksi kirjassa pohditaan helppoa tapaa tehdä itsemurhaa, sellainen ei ole hengityksen pidättäminen. Tuntoja kirjataan sotapäiväkirjaan, usein rukousmuodossa. Joulua kuitenkin lapset odottavat ja se koetaan. Joulun jälkeen kertoja pääsee isoäidin nuorimman tyttären vihkimiseen. Isoäidin nuorimmaisen tarinaa avataan paljonkin. Tyttö oli syntynyt isoäidin toisesta avioliitosta, lapsi on saanut paljon huomiota, ollut miss Käkisalmi, reputtanut kevään ylioppilaskirjoituksissa, mutta päässyt syksyllä suvun helpotukseksi ylioppilaaksi ja kokenut uskonnollisen herätyksen ja nyt menossa naimisiin apupapin kanssa. Kilpi vihjaa, että rakkaus ei pääty onnellisesti?

Perheyhteisö on karjalaiseen tapaan suuri, siihen kuuluu isän ja äidin ja lasten lisäksi isoäiti ja tätejä. Pipitäti makaa lähinnä vuoteessa. Kun kertoja saa sodan jatkuessa sydämen tykytystä, on pipitädillä omat ivasanat valmiina, kun lääkärinkäynnin jälkeen tykytykset ovat ohi. Eeva Kilpi kertoo, että vaiva on ollut hänellä säännöllisesti toistuva riesa. Kilven mukaan lapsi kestää huonosti ivaa, eikä pysty puolustautumaan ivaa vastaan vielä itseironialla.

Jyvävaarastakin tulee lähtö 26.2 1940, kun Elisenvaaraa, Hiitolaa ja Käkisalmea pommitetaan ankarasti. Koko ajan lapsilla on toive, "sitten kun pääsemme kotiin", sama on toistunut rukouksissa "anna meidän päästä kotiin". Juna-asemat ovat täynnä evakoita, ja junat ovat täynnä, jos pääsevät pommitusten vuoksi edes kulkemaan.

Talvisota päättyi 13.3.1940 ja rauhaehtojen mukaan Karjala menetetään, mutta asukkaat saivat hakea muutaman päivän ajan  tavaroitaan. Lapsille tärkeitä leluja ja kirjoja tuotiin uuteen kotiin, joka oli uudesta rajasta viiden kilometrin päässä, ja Hiitolasta 50 kilometrin päässä. Liikemiehenä isä otti lainaa hypoteekkiyhdistyksestä ja osti edullisesti maata rajan pinnasta.

Vaikka lapset haluavat palata kotiin ja kaipaavat sitä, kertoja kotiutuu nopeasti uuteen paikkaan ja hän havainnoi, kun tuomi puhkeaa kukkaan ja on välirauhan aika.

Eeva Kilpin kirjoittama Talvisodan aika on minusta hyvä. Herkät tuntemukset ovat seuloutuneet vuosien ajan. Kilpi pohtii myös muistamisen ja unohtamisen rajaa. Kaikista tapahtumista ja päivistä hän ei jostain syystä muista. Talvisodan aika on ensimmäinen osa trilogiassa, jonka seuraavat osat kertovat Välirauhan ajasta ja Jatkosodasta. Vuonna 2001 Kilpi on julkaissut teokset Rajattomuuden aika, kertomus lapsuudesta. Talvisodan aika osoittaa maailmanpolitiikan realiteettien alle jääneiden siviilien kohtalon. Kilpi havainnoi lapsen näkökulmastakin varsin realistisesti sodan todellisen syttymissyyn, ja oikeat olosuhteet. Eräs täti oli kyllä väärässä, tädin mukaan rauhaa ei voi tulla, kun sotaakaan ei ole julistettu. Historia näytti, että voi tulla ja tuli, vaikka uusi sotakin oli jo ovella. Kilpi kirjoittaa kuitenkin, että on nykyisin (tai myöhemmin) pasifisti, luultavasti hän myös lapsena oli pasifisti. Minusta rauha on aina tavoittelemisen arvoinen ja parempi olotila, kuin sotatila, Pasifismistaan huolimatta Kilpi saa teokseensa radiolähetysten propagandan, Mainilan laukaukset, hyökkäämättömyyssopimuksen, Terijoen hallituksen, ja suuremmat alueluovutukset, mikä rintamatilanne oli. Silti tämä on muistoihin pohjautuva kaunokirjallinen lapsuuden kuvaus ajasta, jolloin se on loppumassa.
*****
Eeva Kilpi (s.1928) on suomalainen kirjailija, jonka tuotanto kattaa 32 teosta.

Eeva Kilven  Välirauha ikävöinnin aika bloggaus on TÄÄLLÄ.
Eeva Kilven Jatkosodan ajan bloggaus on TÄÄLLÄ