Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
perjantai 29. tammikuuta 2016
Herge: Sininen Lootus
Herge: Sininen Lootus, Le Lotus bleu Casterman 1946, suomentanut Jukka Kemppinen, Otava TUPLATINTTI 1 1997.
Sininen Lootus alkaa suoraan Faaraon sikarien tapahtumista. Tintti on maharadza Rawhapoutalahin luona ja huumausainekoplan johtaja eli Rastapopoulos on karkuteillä, hän ei kuollut pudotessaan rotkoon. Tinttiä tulee tapaamaan mies Shanghaista. Ennen kuin mies saa kerrottua viestiään häneen ammutaan nuoli, jossa on hulluksi tekevää myrkkyä. Tarinan kuluessa myrkkyä ammutaan moneen muuhunkin. Tintti kiiruhtaa Shanghaihin ja kokonainen uusi Tintti-kausi voi alkaa.
Tämä on ensimmäinen albumi, jota varten Hergé teki runsaasti pohjatyötä niin kuvituksen kuin tarinan suhteen. Juoni kärsii minusta hieman siitä, että tapahtumia on jopa liikaa. Tämäkin ilmestyi mustavalkoisena Le petit Vingtiemessä.
Tintin vastaanotto Shanghaissa on tyly. Japanilainen Mitsuhirato valehtelee, että Tintin pitää palata Intiaan. Tinttiä yritetään murhata monesti, mutta paikalliset pelastavat hänet useasti. Tintti puolustaa paikallisia (kiinalaisia) ja paljastaa japanilaismielisten sabotaasit. Alueella juonivat myös konna Gibbons ja kansainvälisen vyöhykkeen poliisipäällikkö Dawson.
Radjaidjahilla myrkytetään lisää ihmisiä, ja siihen keksitään lopussa vastalääke, ja Rastapopoulos paljastuu oopiumliigan johtajaksi. Sininen Lootus on oopiumpaikan nimi.
Tintti tapaa matkallaan kiinalaisen orpopojan Tsang Tsong-Jenin, jolla on myös esikuva elävässä elämässä. Tintti pelastaa Tsangin joesta, myös Tsang pelastaa Tintin hengen. Heistä tulee hyvät ystävät. Tsang ja Tintti voittavat lopuksi konnat ja Tsang saa uuden kodin Shanghaista.
Albumissa hölmöilevät myös Dupondtit.
Sininen Lootus on erinomainen albumi sanomaltaan ja piirrosasultaan. Albumi tuo esille japanilaisten ja eurooppalaisten itsekkäät intressit Kauko-Idässä ja lähinnä Kiinassa.
Tintin ystävyydessä Tsangin kanssa on paljon vertauskuvallisuutta. Suvaitsevaisuus ei ollut muodissa 1930-luvun lopulla.
Albumissa Tintti Tiibetissä (1960) Tintti lähtee Nepaliin ja Tiibetiin pelastamaan Tsangia lento-onnettomuuden jälkeen. Tintti Tiibetissä on loistava albumi, josta bloggaus TÄÄLLÄ.
Osallistun tällä Kurjen siivellä haasteeseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aiemmissa albumeissa vieraiden maiden ihmiset ovat olleet lähinnä eksoottisia koristeita. Sinisessä lootuksessa he ovat oikeita, samaistumiskelpoisia ihmisiä. Hergé on kehittynyt taiteilijana.
VastaaPoistaHyvä kiteytys :)
PoistaMinäkin luin tämän jokunen aika sitten, ja tykkäsin kovasti. Aito tapahtumaympäristö (ei siis oltu missään keksityssä valtiossa) ja idän eksotiikkaa monessa ruudussa - kyllä tämä oli paljon parempi kuin sarjan ihan ensimmäiset albumit.
VastaaPoistaTotta.
PoistaMahtaakohan tämä ilmestyä mustavalkoisena, Tintin juhlakirjassa on pari sivua mustavalkoisena (missä Dupondit vievät Tintin poliisilaitokselle)