sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Juri Kazakov: Syksyä tammimetsissä


Juri Kazakov: Syksyä tammimetsissä, novelleja, Otava 1976, kahdeksan novellia, sivumäärä 173. Venäjästä suomentanut Marja Koskinen, kirjan sivukannessa lukee "Neuvostokirjallisuutta".

Juri Kazakov (1927 - 1982) on kirjoittanut kahdeksan novellia, novellit on päivätty vuosille 1956-1959. Niminovelli on toiseksi viimeinen. Se on kaunis kuvaus kirjailijamiehen odotuksesta meren äärellä. Hän kaipaa rakastaan, joka tulee Arkangelista, pohjoisesta. Kazakov kuvaa kuten monissa muissakin novelleissa luontoa, satamaa, sen poijuja ja kalastusta. Tupakkaa poltetaan ja votkaa on maustettu pihlajanmarjoilla. Tunnelma on kaunis. Viimeinen novelli Ajokoira  Arcturus jatkaa kaihoisaa teemaa. Novellin minä asuu seudulla, jossa on sokea ajokoira. Vuokraisäntä on leskimies, jonka pojat ovat kuolleet rintamalla, hän ottaa koiran hoiviinsa ja kiintyy siihen kovin. Tarina on kiinnostava eikä se lopu kuin tarinat yleensä.

Tämä novellikokoelma oli minusta teknisesti hyvä. Sitä, kuinka hyvin tämä kuvaa 1950-luvun Neuvostoliittoa en osaa arvioida, mutta ei ehkä kovin hyvin, toisaalta Neuvostoliitto oli laaja maa, mutta sana Neuvostoliitto ei mainita, eikä käsitellä mitään joka kuuluisi neuvostosysteemiin.

.Joka tapauksessa muista novelleista poimin toistuvia seikkoja.

Ensimmäinen novelli on Manjka. Manjka tyttö on orpo postinkantaja, joka toimii jakaa lähetyksiä välillä Vazintsystä Zolotsaan. Pitkät taipaleet Manjka menee jalkapatikassa ja jakaa kirjeitä, ristisiteitä ja lehtiä kalastajille. Parfili Volokitin on armeijasta päässyt raisu ja ahkera työmies, joka tarttui raskaimpiin töihin. Hän riiustelee kaunista Lenjkaa.
Manjka on kovinkin ihastunut Parfiliin ja lopussa hän pääsee hakemaan myrskyssä Parfilin kanssa pyydyksiä. Meri raivoaa ja Parfili kantaa Manjkan kotiin, riisuu vaatteet, ja ... sitä ei tapahdu. Manjkalla on ylpeytensä, hän lähtee pois, eikä vastaa Parfilin uteluihin näkevätkö sunnuntaina kerhotalolla. Tarinassa mainitaan kirkkopyhä. Parfili juo votkaa ja antaa sitä myös kastuneelle Manjkalle. Novelli sisältää myrskyn kuvausta.

Jonninjoutavaa novellin päähenkilö on poijumies Jegor. Yksin hän työpaikallaan ja sytyttää poijuja punaisia ja valkoisia. Vie  ja hakee vastarannalta väkeä. Vaan on juopon vikaa Jegorissa kuten vaimossakin, joka tosin hukkui syysjäihin votkan hakumatkallaan.  Jegor vielä votka kippaa, eikä siitä pidä Aljonka, joka pitää Jegorista. Jegor muistelee armeija-aikaansa laivastossa ja kavereitaan. Novellissa on kaunista luonnon kuvausta. Aljonka haluaisi Jegorin vakiintuvan.

Tuolla juoksee koira -novelli kertoo moskovalaisesta mekanikko Krymovista, joka lähtee kalareissulle Moskovasta bussilla. Matkustajat joivat pullonsuusta. Krymov puhuu naisen kanssa. Hän menee kalaan ja kokee idyllisen reissun. Tämä oli minusta varsin kaunis kertomus, vaikka siinä ei muuta tapahtunutkaan.

Aatami ja Eeva -novelli tapahtuu pohjoisessa. Taidemaalari Agejev on itsekeskeinen, hänelle on tulossa naisystävä Vika Moskovasta lomalle. Nainen (Vika) ei saa mieheen yhteyttä (ei minkäänlaista). Vaikka mies puhuu kansasta ja taiteesta, hän on Vikan mukaan egoisti. Myös taidekriitikoita arvostellaan. Agejev menee saarelle, jossa restaroidaan kirkkoa, Agejev jää sinne maalamaan kalastajia ja luultavasti kirkkoa. Tässä novellissa on mainittu toistuvat seikat: pohjoinen luonto, kalastajat. Yllättäen novelleissa toistuvat myös jazzmusiikki ja kirkko, tässä kirkon restaurointi.

Kirottu pohjoinen -novellissa päähenkilö on Jaltassa, mutta toisaalta puhuu pohjoisessa kalastamisesta. Novellissa on tuutuja elementtejä, majakan rubiininpunainen valo, asutaan hotellissa, alkoholista puhutaan. Mielenkiintoista on teema Tsehovista. Novellissa käydään Tsehovin asunnossa ja pohditaan Tsehovin onnellisuutta ja ravintolassa juodaan Tsehovin kunniaksi ja novellin minä pohtii: "Tsehov tarvitsi Venäjää, oli kaiken aikaa lähdössä Huippuvuorille". Novellissa puhutaan pohjoisen meren voimasta. Tsehov on minusta linkki venäläiseen kirjallisuuteen.

Sinistä ja vihreää -tarina käsittelee ensirakkautta. Tarinan minä Alosa kaiholla katsoo taakse päin Liljaan ensirakkauteensa, jonka kanssa koki ensisuudelmankin. Liljalle ilmaantuu kuitenkin toinen suutelija käsipuoleen ja he menevät naimisiin. Tässä pitkähkössä novellissa on eniten Moskovan kuvausta. Päähenkilö on koulun kymmenennellä luokalla ja pyrkii instituuttiin, josta valmistutaan joko opettajaksi tai insinööriksi.

Lainaan  Sinistä ja vihreää-tarinasta kohtia, jotka kiinnostavat minua
"minä kuulen jazzia. Pidän paljon jazzista ... kuuntelen jazzia toisen kerroksen sinisestä ikkunasta. Siellä on ilmeisesti hieno vastaanotin".
"Olemme menossa elokuviin". Elokuvista ja elokuvateattereista on monia mainintoja
"Sitten sytytän tupakan". Tupakan poltosta ja tupakan savusta puhutaan toistuvasti. Tässä ei puhuta votkasta, niin kuin muissa tarinoissa.
"Kaduilla ei ollenkaan ihmisiä, vain miliisejä. He katsovat meihin". Tämä on ainoa kerta, jolloin viranomaisista tai miliiseistä puhutaan. Tässä ei puhuta kalastajista, mikä tapahtuu muissa tarinoissa.
"Matkustan äidin kanssa pohjoiseen". Pohjoiseen mennään, pohjoisesta tullaan tai pohjoisessa ollaan. Yleensä metsästetään ja kalastetaan, ja veden äärellä ollaan, myös laivoja ja proomuja ja poijuja kuvataan. Yhdessä jutussa kirkkoa restauroidaan, muuten on puhetta kirkosta tai kirkkopyhästä. Hotelleissa ja sen baareissa majaillaan, juodaan konjakkia ja tupakoidaan.

Nämä lainaukset antavat itse kirjasta liian yksinkertaisen kuvan, kerronta on nimittäin kaihoisaa ja kaunista, mutta minusta hyvin laimeaa, ja tarinat eivät minua koskettaneet. Tarinoista puuttuivat vastakkainasettelu, kiihkeät tunteet, työläisen hiki, metsästyksen veri ja kalan suomut. Minusta novellikokoelma ei edusta (inho)realismia, ihmisen elämään kuuluu minusta tietty määrä hankaluuksia johtuen ihmisestä itsestään, hänen ympäristöstään, naapureista ja ympäröivästä yhteiskunnasta.

Juri Kazakov on kuitenkin taitava kirjailija, joka käyttää kynäänsä hempeästi tunnelmakuvien luomiseksi, kuitenkin lukukokemus oli laimea.

*****
Tällä saa ensimmäisen rastin Le Masque Rougen kirja-bingoon, eli kategorian päätän myöhemmin alle 200 sivun kirja, venäläinen kirjailija, ostettu (kirppari), kannen perusteella hankittu ja luettu,

2 kommenttia:

  1. Jokke, mistä tämän kirjan keksit? Ihan outo tuttavuus tämä herra Kazakov. Tuo kirjan sivussa oleva maininta "Neuvostokirjallisuutta" on kyllä monia ajatuksia herättävä. Huh. Vähän niinkuin ne metrien korkuiset patsaat neuvostosuurmiehistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin kirpparilta ja ajattelin lukea juuri neuvostokirjallisuutena. Sen takia sisältö ihmetytti sanaa neuvosto tai neuvostoliitto ei mainittu. Miliisi-sanakin vain kerran.

      Poista