sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Ian Fleming: Timantit ovat ikuisia


Ian Fleming: Timantit ovat ikuisia, 2012 Sivumäärä 343, alkuteos Diamonds are forever 1956, suomentanut Arto Tuovinen.

Timantit ovat ikuisia-kirjan juoni on filmiin verrattuna osittain erilainen. Kirja on varsin vauhdikas ja monilta osin sävyltään erilainen kuin filmi. Kirjassa ei ole Ernst Stavro Blofeldiä eikä Wintin ja Kiddin suhteella tehdä "huumoria" asia tulee ilmi vain sivulauseessa. Kyse on (vain) brittien halusta hallita maailman timanttikauppaa. Edellisessä osassa Elä ja anna toisten kuolla, oli kyse (vain) kultakolikoista ja Veri-Morganin aarteesta. Filmit ovat siis panoksiltaan suurempia  ja niiden järjestys on erilainen.

Timantit ovat ikuisia -kirja alkaa autiomaassa, missä skorpioni Sierra Leonen rajalla Ranskan Guyanassa väijyy uhriaan. Helikopteri hakee raakatimantteja, joita ahne hammaslääkäri on nyppinyt mustien miesten suista vastaanotollaan ja antanut seteleitä tilalle. Lontoossa MI5:n tiloissa M:n huoneessa James Bond opettelee luupin käyttöä ja saa tietoa timanteista. Timanttikauppa on kirjan mukaan brittien käsissä (siis 1950-luvulla, jolloin briteillä siirtomaita), kuitenkin timantteja salakuljetetaan ainakin miljoonan punnan arvosta USA:han. James Bond ujutetaan salakuljettajaksi tehtävänään paljastaa verkoston johtajat. Bond saa uuden henkilöllisyyden, hän esiintyy Peter Franksina, hyvätaustaisena pikkurikollisena.
Bondin lavastus toimii pitkään ja hän salakuljettaa timantit USA:han golf-palloissa. Palkkio pitäisi suorittaa hevoskilpailuissa. Koplaan kuuluva Hämärä Tree - punatukkainen kummallisen näköinen kyttyrämies- käskee pelata Saratogassa Ujoa hymyä. Kyse on hevoshuijauksesta ja manipuloiduista tuloksista ja rahanpesusta. Juoneen kytkeytyy edellisessä seikkailussa  (Elä ja anna toisten kuolla) ruhjoutunut käsi- ja jalkapuoli entinen CIA-mies Felix Leiter, joka tutkii hevoshuijauksia Pinkertonilla. Hevosten huulitatuointeja on muunnettu ja yönsilmiä väärennetty. Koukkukätinen Felix Leiter saa Ujon hymyn jockeyn Kilistäjä-Bellin rikkomaan sääntöjä, jolloin voittanut Ujo hymy hylätään eikä rahanpesu onnistu. Tämän jälkeen James Bond saa aitiopaikalta tutustua mutakylpypaikassa, kun Kilistäjä-Bellin kasvot poltetaan mudalla.  Polttajina on konnakaksikko Wint ja Kidd, joista Wint imee syylää ja on sadisti, mutta on lentopelkoinen. Leiter vihjaa pojilla olevan suhde. Wint ja Kidd ovat Bondin riesana myös tarinan loppuosassa, jossa James lopulta eliminoi molemmat.
Tarinan Bond-tyttö on neiti Tiffany Case, pituus 165 cm, ikä 27 vuotta, kotoisin San Franciscosta. Tiffanyn äiti oli ilotalon emäntä, joka ei maksanut suojelurahaa, jolloin kuusitoistavuotiasta Tiffanya  joukolla "kaltoinkohdeltiin". Nimensä tyttö oli saanut isän äidille jättämästä Tiffanyn puuterirasiasta, syntyneen lapsen sukupuoli oli väärä ja isä lähti, rasia jäi. James saa tarinan kuluessa Tiffanyn rakastumaan itseensä ja lopuksi viettävät lakanahetkiäkin.
Timanttivarkauksiin, casinotoimintaan ja hevoshuijauksiin on syyllistynyt Spangin joukko. Joukon johtajina toimivat Spangin veljekset Rufus ja Seraffino, joista jälkimmäinen toimii USA:ssa. James suuntaa hakemaan palkkiotaan Las Vegasiin, jossa provosoi tapaansa mukaan konnia voittaen ruletissa "liikaa", mutta myös peiterooli vuotaa. Konnat yrittävät tappaa Bondia. Takaa-ajo huipentuu  Spectre-villen lännen kaupunkiin, jossa Spang leikki villiälänttä, ja jossa on aitoja höyryvetureja ja junia. Tiffany vaihtaa puolta, ja Bond junaraiteita, jolloin Seraffino Spang suistuu vuoren rinteeltä alas.

Kovien karkeloiden jälkeen Tiffany ja Bond matkustavat Queen Elizabethillä Englantiin. Laivalla Wint  ja Kidd hyökkäävät Tiffanyn kimppuun. Kaverukset Bond tyrkkää lopulta veteen. Kirjan lopussa tukitaan vielä toisen Spangin veljeksen suu ja suljetaan Afrikan pään timanttiputki.

Kirjassa on paljon kuvailua matkustamisesta, syömisestä, Las Vegasin hotelleista ja eri uhkapeleistä. Tämä on ollut uutta 1950-luvulla. Kirja on julkaistu vuonna 1956, eli paljon aiemmin kuin Puzon Kummisetä -kirja. James Bondin ruokavalio on äyriäisvoittoista: ostereita, simpukoita, rapuja sekä pariloitua hummeria (ilmeisesti pyrstöjä). Juomana on kuivia martineja, kerran sekoitettuna mutta ei ravistettuna. Myös viskiä ja jokivettä juodaan. Jokivesi -juttua en ymmärtänyt, mutta sentään mitä kuumat koirat ovat.

Kirjasta kertovaan filmiin on linkitetty Ernst Stavro Blofeld mutakylpy, joka on filmissä Jamesin kosto vaimon kuolemasta, filmin aurinkoenergia näkökulmaa kirjassa ei ole, eikä myöskään alun timanttien salakuljetusta Euroopan sisällä. Hevosten yönsilmä -asiaa on hyödynnetty Bond-filmissä Kuoleman katse. Lupa tappaa -filmissä Felixiä ruhjotaan.

Kotoinen Cheekimme viittaa tähän Timantit ovat ikuisia -filmiin biisissään Timantit on ikuisia.

Erittäin vauhdikas ja viihdyttävä Bond-kirja.






Timantit ovat ikuisia -filmi sen sijaan on minusta huonompi. Filmi alkaa James Bondin (Sean Connery) etsiessä Ernst Stavro Blofeldia. Mies on tekemässä itsestään kaksoisolentoja. Bond hukuttaa muutaman mutahauteeseen. Filmissä timantit ovat vain välikappaleena, niitä Blofeld tarvitsee koko maailman kiristykseen. Sateliitit tuhoavat eri maiden sota-aluksia ja ohjuksia, kunnes öljynporauslautta, jossa Blofeld on, tuhotaan.
Filmin alkupuolella Bond saa tietoja timanteista, jonka jälkee Bond esiintyy Peter Franksina. Hän hakee eteläafrikkalaisen hammaslääkärin toimittamat timantit Hollannista, jonne hän matkustaa Hovercraftilla. Filmissä on näytetty kirjan skorpioni-kohtaus hieman muunnettuna. Avoimesti käsikkäin kävelevät Wint ja Kidd raivaavat kaikki timanttien kanssa tekemisessä olleet henkilöt. Bond vie timantit Hollannista ruumisarkussa USA:aan, missä arkku poltetaan. Timantit otetaan uunista, jonne tungetaan Bond, mutta hän pääsee pois. Stand-up koomikko Hämärä Tree ottaa hänet pois. Sitten sekoillaan pelipaikoissa, jossa Wint ja Kidd tappavat Hämärän. Filmissä on takaa-ajoja poliisiautoilla ja kuuautoilla ja puuhastellaan tutkimuslaitoksessa ja Bond hitsataan maanalaiseen putkeen, toiminta huipentuu öljynporauslautalla. Blofeld on esiintynyt erakkomiljonääri Williard Whytenä, jonka on vanginnut. Seikkailussa Felix Leiter on terveenä ja CIA:ssa. Whyte vapautetaan. Blofeld saa hallintaan satelliitteja ja tuhoaa ohjuksia ja kiristää maailmaa, mutta hänet laitetaan kuriin, muttei saada kiinni. Lopussa Bond eliminoi Wintin ja Kiddin. Tiivistelmästä jo selviää, että kirjan henki on varsin erilainen, kuin myös filmi-Tiffanyn tausta. Tiffany Case-Jones (Jill St John) on normaali tyttö, jonka äiti on synnyttänyt Tiffanyn liikkeessä.
******
Olen blogannut myös Bond-kirjasta Tohtori Ei.
ja 
Casino Royale on blogattu täällä.
Elä ja anna toisten kuolla täällä.

6 kommenttia:

  1. Bond on jo todellinen klassikko. Elokuvat olen katsonut jo moneen kertaan, mutta yhtään kirjaa en ole lukenut. Suosikki-Bond on tietysti Sean Connery.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sean Conneryn kannalla olen itsekin, ja pidän elokuvina parhaimpina neljää ensimmäistä Bondia. (Tohtori Ei, Salainen agentti Istanbulissa, Kultasormi sekä Pallosalama), myös Älä kieltäydy kahdesti on minusta hyvä, vaikka ei ole virallinen Bond-filmi.

      Poista
  2. Näissä vanhoissa Bond-kirjakansissa on jotain viehättävää. Tämä ja edellisen bloggauksesi tyttökannet ovat hienoja. Sopii jotenkin Bondien henkeen, että kirjaakin myydään Bond-tytöllä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bond-tyytöjä on analysoitu paljonkin. Tässä Tiffanyn taustaa filmiin on muutettu, mutta muissa bloggaamissani teoksissa ei ole. Erilaisia Bond-tyytöjä todella on esim. nuori Tatjana Romanova, vanhempi Octopussy-täti, sellisti Kara Milovy, tohtori Holly Goodhead, nätti neiti Havelock, sähläävä neiti Goodnight (tai mikä oli Kultaisessa aseessa), Elät vain kahdesti oli japanilainen, ....

      Poista
  3. Bond-filmejä katsellessa ei ikinä tule mieleen, että voisihan sen Bond-annoksensa kirjoinakin nauttia! Fleming-postauksesi ovat olleet mielenkiintoista luettavaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos olen lukenut muuten Ian Flemingin minusta hyvän lasten kirjan Chitty Chitty Bang Bang, siinä on merkillinen ihmeauto ja muistaakseni tavisperhe, hyvä kirja, jonka yksityiskohdat ovat hautautuneet muistin syvempiin kerroksiin :)

      Poista