Volter Kilpi: Alastalon salissa

Volter Kilpi: Alastalon salissa I ja II -osat, Kuvaus saaristosta, Seven pokkari, Otava 2011, alkuteos vuodelta 1933. Sivumäärä I-osa 421 sivua  Ensimmäisessä osassa 10 lukua.

Volter Kilven Alastalon sali on valittu kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiseksi romaaniksi. Sen tapahtumapaikka on Alastalon sali, johon kokoontuu väkeä, jota vastaanottamassa on Alastalon isäntä. Tapahtuma-aika lienee 1800-luvun loppupuoli? (oletukseni). Tarkoituksena on keskustella, kuka sijoittaa rahaa Alastalon parkkiin (on siis laiva). Rakennettavasta parkista puhutaan ensimmäisen kerran luvussa 9 sivuilla 370  Alastalo kysyy Langholmalta "Oletkos sinä nyt ajatellut sitä parkkiasiata paremmin, josta viimisviikollakin oli juttua, kun minä ja Härkäniemi seilasimme asiassa Langholmassa". Parin sivun kuvailun jälkeen sivulla 372 Langholma vastaa "Sinä olet siis ajatellut että jaksamme  ilman velantekoa ja rahan juoksemista rakentaa parkkilaivaan pitäjään?" Pitäjä on Kustavi. Mutta tätä puheenvuoroa ennen on paljon kuvailua ja tämän jälkeen, sillä parkkikirjaan kyllä merkitään osuuksia, mutta  ...

Teos alkaa itsenäisellä ja loistavalla kuvauksella kirkkomaasta. Seuraava bloggaus kertoo lähinnä juonesta ja henkilöistä, joka tulee Volter Kilven tekstistä ilmi. Juoni ja henkilöt eivät oikeastaan ole olennaisia vaan kerronta ja siinä ilmenevät mestarilliset vivahteet ja viipyilevä ote, joka paljastaa kylän miesten suhteet.

Juonitiivistelmä: Varsinaisesti teos alkaa, kun Alastalo ottaa vieraita vastaan. Alastalon saliin kokoonnutaan laatimaan parkkilaivan omistuskirjat, eli Alastalon isäntä Hermann Mattsson järjestää tilaisuuden. Hän ottaa vieraat vastaan. Usea heistä menee istumaan sohvalle kuka piippuhyllylle. Pukkila (ilmeisesti nimeltään Petter Pihlman) menee peräsohvaan istumaan. Pukkila on päättänyt kokonaan pitää mölyt mahassaan, mutta jo ensimmäisen osan lopussa päästää sappeaan ulos. Hän on kateellinen Alastalolle vaimosta, laivoista ja kaikesta. Hän suhtautuu myös muihin vieraisiin tunteella. Kateellisena hän kyttää Karjamaan Eenokkia ja haaveilee isommasta sohvasta kuin Alastalo.
Alastalon emäntä on Eevastiina, joka on pitojen emäntä ja tarjoilija yhdessä 17-vuotiaan tyttärensä Siviän kanssa.
Käteltyään isännän Malakias Afrodite Härkäniemi suuntaa askeleensa piippuhyllylle. Harkitsevainen Härkäniemi huomaa Pukkilan, joka on ottanut hyvän piipun. Härkäniemi ei halua antaa Pukkilalle tytärtään, koska Pukkila pitää piippua pesästä, eikä polta tunnolla.  Härkäniemellä ei tosin ole tytärtä eikä vaimoa vaan on joskus kilpaillut Eevastiinasta Alastalon kanssa. Härkäniemi on leppoinen eikä ole katkera. Härkäniemen piipun valintaa tarkastellaan luvun verran ja muutenkin piipuista puhutaan. Alastalon Hermanni on ostanut piiput eri paikoista, Aronssonilta maaherran piipun ja tusinan verran muita piippuja muualta. Malakias komea piippu kourassaan pohtii piippuhyllyllä piippuja ja niiden polttamista, mutta Härkäniemi ei otakaan heti piippua vaan muistelee Efram Langholmaa, tuomari Ristimäen piippua, kalastustyylejä, Pukkilan linnustusta, mutta ottaahan Härkäniemi ottaa lopulta piipun.

Pukkila kadehtii, kadehtii ja kadehtii Alastalon isäntää, hieman pienemmän pirtin omaavalle Karjamaan Eenokille kehuu itseään ja panettelee Alastaloa. Pukkila ei halua parkkia Alastalolle. Pukkila ottaa piipulliset Härkäniemen kanssa. Sitten ajatukset menevät Mustaan klupuun. Musta klupu on luoto, Pukkilalle huono. Pukkila panettelee itsekseen Alastaloa ja Langholmaa, toivoisi, että oltaisiin Pukkilan salissa.

Salissa Alastalon Eevastiina tarjoilee itsensä tekemiä leipomuksia. Siviä, Alastalon Hermannin tytär kaataa kahvia, suutahtaa Härkäniemelle, muttei tohdi vanhalle sedälle, vaikka Härkäniemi ollut myös ihastunut Eevastiinan, hän ei enää kade, mutta silloin. Härkäniemi pohtii vaimoväkeä. Salissa on hyvät tarjoilut, koska myös totia tarjotaan, luonnollisesti myös kahvia tarjotaan ja sämpylöitä. Kahvi ja sokeri ovat koko parkkilaiva-touhun ydin. Niitä tuodaan laivalla ja tietenkin tullitta.

Teoksen kuudennen luvun voi kirjailijan mukaan jättää lukematta, koska siinä ei tapahdu mitään. Edellä oleva on tapahtunut viidessä edellisessä luvussa, joten kuudes luku kannattaa lukea. Luvussa asioita katsotaan Lahdenperän silmin. Lahdenperä on naimisissa eikä hän ole ahne, hän on lähtenyt eräistä häistä mitään syömättä. Hänen silmin katsotaan Pukkilaa ja muita vieraita. Lahdenperällä on metsää Vaarniemessä eli ruplia pystyssä. Parkki tarvitsee puuta.

Seitsemännessä luvussa kuullaan kuinka sokeritoppia tuodaan ja tullimiehiä juotetaan rommilla. Alastalon Mattson muistelee satamaan tuloa, jolloin tullimiehet kärkkyivät ja etsivät sokeria. Alastalo juottaa ruotsalaista rommia Alastalon salissaan tullimiehille ennen tarkastusta, lastiksi on ilmoitettu tulliton suola: 80 tullitonta suolatynnyriä, mutta joukossa on paljon sokeria. Alastalo piikittelee jutussaan etenkin Pukkilaa tai enemmän vielä tullimies Blombergiä, joka ei ole paikalla, tullimies juotetaan humalaan ja kahvit ja sokerit tuodaan maihin.

Kahdeksannessa luvussa Härkämäki kertoo seuraavasta reissusta. Alastalo tuo silloinkin sokeria ja suolaa, Blombergin hän kertoo tulleen odottamaan laivaa ja  halunneen tarkastuksen jälkeen rommia. Ovella olevan käryn Janne hoitaa, hän pelastaa Alastalon pinteestä, tosin tämän neuvosta huutamalla, että englesmannit tulevat. Janne riia Alastalon tytärtä Siviää.

Yhdeksännessä luvussa puhutaan otsikon mukaan jo parkkilaivastakin. Pukkila on päättänyt pitää kaikki sisällä, mutta jupisee "parkista puhelen parkinpaskasta". Karjamaan Eenokki aloittaa parkkipuheet.
Alastalo kertoilee "jollei mies ole piilu kädessä ... päästäköön housut kintuille ja lainatkoon peukalonsa tikuksi takapuolen putsaamiseen ..." Tilanne kehittyy ja  Pukkilan kiukku purkautuu kymmenennessä luvussa "Rikinkös laivaasi vain rakennat ... paskoja sinä puhelet" johon Alastalo kuittaa ivarotlalla. Sanailu jatkuu vertailuilla laivoista Pukkilan Usko ja Alastalon Siwiä. Tämän jälkeen Pukkila puhisee hevosista ja ajureista. Ensimmäinen osa päättyy.

Volter Kilpi: Alastalon salissa II -osa, Kuvaus saaristosta,
Toinen osa sisältä 405 sivua ja 13 lukua. Teos alkaa luvusta yksitoista.
Juoni: Efram Langholma kysäisee, onko kirjat merkitty täyteen. No ei ole edes aloitettu. Totivesi tuodaan ja alkoholin huuruja levittäytyy saliin. Rommia, vettä ja sokeria. Janne katsoo Siviää, joka Eevastiinan kanssa piikoo piiputtelevia miehiä.
Härkäniemi kertoo vaasalaisesta Villestä, joka varustaa fregatin, kapteeniksi lähtee Kalle. Fregatti tulee seitsemän vuoden päästä kurjassa kunnossa mutta rahaa, kahvia ja rommia on, puhutaan varojen jaosta. Alastalo tuo parkin paperit ja piirustukset. Parkin piirustukset laitetaan esille, niitä Lahdenperä ensin kommentoi, lähinnä siksi, että hänellä on metsää, puita, joita parkin rakennus tarvitsee. Härkäniemi kehuu piirustuksia, Pukkila murjottaa ja napisee.
Laivakirjat tuodaan ja niitä täydennellään. Langholma on kylän "päällikkö" ja hän merkitsee osuutensa (1/8) ensimmäisenä. Alastalo sitten toisena, muiden merkitsemistä hidastaa Pukkilan ja Alastalon välillä oleva suukopu Siviästä.

Lopulta halukkaat merkitsevät osuutensa jopa Pukkila, jonka tuntemuksia tarkastellaan. Kateuden myrkyttämä mies. Katkeruuteen löytyy syitä. Janne on Pihlmanin piian avioton poika, jonka isäksi Pukkila väittää mielessään Löfgreniä. Jannen äiti Jata-Fina on vielä merkinnyt Jannen sukunimeksi Pihlman. On siinä miehellä nielemistä. Janne, joka on kapteeni ja kaikkea, kuittaa parkistakin enemmän kuin Pukkilan oma poika Evald, jolle Pukkila olisi halunnut myös Siviän ja Alastalon talon. Siviä on menossa Jannelle. Jannen äitiä Jata-Finaa Pukkila nimittää termillä  "minun muinainen kertainen kompastuslystini". Tulkintani mukaan Janne on Pihlman myös geenistöltään.

Parkin paperit allekirjoitetaan,  paperit laitetaan klahviin ja Alastalo polttaa maaherran piippua. Toimitus kesti Alastalon salissa kuusi tuntia ja lopussa Alastalon sali on tyhjä.

Laivakirja sen sijaan ei ole tyhjä siihen rustasivat osuutensa ainakin
Langholman Efram Eframsson 1/8
Alastalon Hermann Mattsson 1/8
Karjamaan Eenokki 1/32
Petter Filemon Pihlman -Pukkila 1/16
Krooklan Mikkel Mikkelsson 1/32
Härkäniemen Malakias 1/8
Lahdenperä 1/16
Söderberg "Säröpäri" 1/32
Alfred Erland Sjöberg "Syöpäri" 1/32, rahalla, mies on velaton
Kaukisten Franssi 1/32 tarjoaa neljäsosaa, mutta mies on rahaton juopp, vain kahdeksantena päivänä viikossa selvänä
Nordeval Adolf 1/64
Janne Pihlman 1/16
Evald Pihlman 1/32
Pöyli 1/64
Jäderholm 1/64
Näistä minusta tulee vain 52/64 laivasta, joten olen lukenut tai laskenut epätarkasti. Odotan parempia analyysejä omistuksista.

Sama pätee tulkintoihini juonesta, joka siis ei ole niin tärkeää kuin Kilven mestarillinen kerrontatyyli.

Hieno kirja.
****
Volter Kilpi (entinen Ericsson) oli kustavilainen kirjailija. Volter Kilpi eli vuosina 12.12.1874 - 13.6.1939. Alastalon sali on hänen pääteoksensa ja  Saaristosarjan ensimmäinen osa ilmestyi 1933.

Kustavissa vietetään Volter Kilpi -viikkoa, tässä pienennetty 2013 vuoden esite. Merellisissä maisemissa ovat myös jutut Alastalon salissa, sillä ainakin Turun Hirvensalossa sijaitseva Pikisaari sekä Turun Ruissalon Kuuva mainitaan kirjassa.