tiistai 23. huhtikuuta 2013

Jari Tervo: Jarrusukka



Jari Tervo: Jarrusukka, Kirjakauppaliitto 2013, kirjan ja Ruusun päivä kampanjakirja, kaksi osaa, 118 sivua. Tämä formaattikirja on vastaava kuin viime vuotinen Tuomas Kyrön Miniä.

Tervon teos lähtee käyntiin kulttuurialan tohtorimiehen pulmalla: joulunäytelmän vauva on kuumeessa, myös ylipirteänä ja epäpätevänä yläkoulussa historian opettajana touhuava perheenisä käy ylikierroksilla. Seimessä sijainen pitää olla, vaikka vauva ei kuvaelmassa paljon näy, se on koko kuvaelman tärkein henkilö.

Mies ei etene muidenkaan näyttelijöiden valinnassa, mistä löytyisi itämaan viisaita miehiä, ja neitsyt, tämä on kaikki käsitelty tervomaisella otteella "Itämaan tietäjät vaikenivat tupakkaepisodin loukkaannuttamina, mutta suostuivat epäilemään, ettei kukaan luokan tytöistä halunnut leimautua neitsyeksi". s.21. Ositus vuotaa, kun "itämaan tietäjät ilmoittivat sairastuneensa nuhaan. He toivoivat sen jatkuvan joulun yli" s.24

Mies etsii maanisesti näyttelijöitä, ja se johtaa ylilyönteihin.

Toisaalla tohtorin vaimo ydinperheen poliisi-äiti Asta-Linnea Kiuru kaihoaa menettämäänsä kolmatta lasta, ja mankuaa mieheltä "Hedelmöitä minut".
***
Ennen kuin loppuun päästään käydään poliisilaitoksella selvittelemässä asioita, tutustutaan jarrusukkiin, ja sen omistajaan, saadaan katsaus yläkoulun historian opetuksesta, Kolmannen miehen lääkeongelmasta, koulun käskysuhteista, tutustutaan mukaviin naapureihin, ja saadaan tietoa Itäkeskuksen monikulttuurisuudesta.

Sana jarrusukka esiintyy monesti teoksessa, mutta ensimmäisen kerran se mainittaneen sivuilla 40 ja 41.
Kysyin tiesikö rouva Lindsten, mikä oli jarrusukka oli? s.40, tiesihän Signe-rouva, kun jalassa jarrusukat itsellänkin olivat, ja siihen todetaankin, että "Elämä, tuokio jarrusukkien välillä" s.41
***
Henkilökohtaisesti tunnustan, että en pitänyt kirjasta lainkaan, se oli hyvin kirjoitettu, hauska, ja ajoin erittäin jännittäväkin, siinä oli loistavia havaintoja koulusta, kerrostaloyhteisöstä ja elämästä.

Mutta pääongelma on tämän bloggarin korvien välissä. Siinä tehtiin huumoria asioilla, joiden tällaista käsittelyä en pidä korrektina. Kuten yleensä tiedän olevan makuasioissa vähemmistöä. Luultavasti siis kirja saa myönteisen vastaanoton ja kiitosta nokkeluudestaan.
***
edit klo 16:45
Älkää tämän antako lannistaa hieno kampanja jotain saa ilmaiseksi, hyvä kirja, hyvä kirjailija, saa kokemuksia, ja saa testattua onko kovempi huumorintaju kuin tällä puupäisellä bloggarilla.

Kun kirja on ollut jonkin aikaa markkinoilla kirjaan ne kaksi asiaa, mitkä rassaavat, mutta ne liittyvät niin olennaisesti juoneen niin en vielä mainitse :)

Tervon Troikan arvio on  täällä
Pyhiesi yhteyteen arvio täällä.
Hotakaisen Kantajasta, Kirjan ja Ruusun päivän kylkiäisestä on blogattu täällä.
***
Kunnianosoituksena Jari Tervolle, tässä pähkinänkuoressa, mitä hänestä julkisuuden kautta tiedämme

Jari Tervo
Näkyvin toimi Jari Kalevi Tervolla on jokaviikkoinen Uutisvuodon kapteeni, jossa sanavalmiin kapteeni Tervon voittoprosentti on yli 50%. Jari Tervo on älykäs ja humaani kirjailija, joka taannoin valittiin vuoden taksiasiakkaaksikin. Tervolla ei ole tiettävästi ajokorttia ja hän lienee käynyt siviilipalveluksen. Jari Tervo on nettitietojen mukaan on syntynyt Rovaniemellä 2.2 1959. Koulutukseltaan hän on humanististen tieteiden kandidaatti pääaineena ollut kotimainen kirjallisuus. HuK tutkinto oli vanha yliopiston välitutkinto. Voi olla, että tiedo ei pidä paikkaansa, mutta yo-todistuksessa oli varsin monta laudaturia.
Jari Tervo valmistui toimittajaksi Sanoma Osakeyhtiön toimittajakoulun kautta. Jari Tervo kirjoitti pitkään Ilta-Sanomiin eli oli vuosina 1984 - 1995 lehden kotimaan uutistoimittajana. Tervolla on vaimo ja lapsi.
Kirjailijaksi ei tulla yhdessä yössä ja haluamalla, Jari Tervo aloitti runoilijana jo opiskeluaikanaan. Jari Tervo on julkaissut viisi runoteosta, ensimmäisen Tuulen keinutuolin vuonna 1980, Intialainen lippalakki -teoksen jälkeen (1999) Tervo ei ole julkaissut runoteosta. Näiltä ajoilta on peräisin ensimmäinen (tunnettu) palkinto, Tervo voitti J.H Erkon kirjoituskilpailun vuonna 1979 (ei siis J H Erkon palkintoa vuoden parhaasta esikoisteoksesta).
Vapaana kirjailijana Tervo on ollut vuodesta 1995 alkaen.  Tervo tunnettiin kirjailijauransa alussa satiirisista teoksista kotikaupungistaan Rovaniemestä. Nämä ovat kirjoitettu 1990-luvulla,  Jari Tervo julkaisi vuonna 2000 päiväkirjan Kallellaan, joka käsitteli poikansa syntymää. Tästä voi päätellä, että hän asuu pääkaupunkiseudulla ja nykyisin hän kirjoittaa fiktiivisiä historiallisia romaaneja, ja poliittista satiiriakin, kuten Myyrä (2004), Ohrana (2006) joka kertoo mm. jatkosodan aiksen "rakkauskertomuksen", Troikka (2008), joka kertoo kansalaissodan jälkeisistä salahankkeista sekä satiirinen politiikasta kertova Koljatti (2009), jossa pääosissa on Pekka Lahnanen sekä uusin Layla (2011), joka käsittelee kurdinaista ja kurdeja.
Jari Tervo ei ole (vielä) saanut Finlandia-palkintoa, joka jaetaan vuoden parhaimmalle kotimaiselle teokselle kolmesta ehdokkuudesta huolimatta, käteen on kuitenkin läiskähtänyt kuitenkin sekä Kalevi Jäntin palkinto vuonna 1993, kahdesti Suuren Suomalaisen Kirjakerhon palkinnot vuosina 1994 ja 1999, sekä vuonna 2005 WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto. Jari Tervo kirjoittaa Wsoy:lle.

20 kommenttia:

  1. Itse en aio hankkia tuota kirjaa enkä ruusuakaan, mutta Tervo on kyllä kekseliäs. Työpaikallani ollaan kirjojen kanssa tekemisissä päivittäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän itse Tervosta olen blogannut mainiosta "Pyhiesi yhteyteen" ja Troikasta, joka on myöskin hyvä. Tervo on tarinankerttoja ja huomoristi ja humanisti.

      Tässä kyse on kuitenkin siitä miten päähenkilö hankkii lapsen ja mikä sen nimi on, se jakaa lukijat tiukkapipoisiin, joka minä tässä asiassa tunnustan olevani :)

      Tosin tässä Tervo käsittelee asiassa hyvässä hengessä, mutta silti.

      Poista
  2. Minulta tämä jää hommaamatta, mutta mielenkiintoista nähdä, miten kirja otetaan vastaan. Osa naislukijoista tuntuu vierastavan Tervon kirjoja. Moni tulee lukemaan Tervoa tämän kirjatempauksen ansiosta vaikkei muuten lukisi. Harmi jos kirja ei ole niin hyvä kuin Tervon parhaimmat. Minun sukuni tarina-kirja on minun suosikkini Tervolta (tähän mennessä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, osa naislukijoista ehkä vierastaa, osa voi pitää älykkönä, mitä Tervo onkin.

      Kirja on hyvä, mutta tässä minua tökki -sanotaan se nyt suoraan ja varokaa juonipaljastuksia- lapsenvaunujen ja lapsen ottaminen uimahallin edestä, lisäksi lasta kutsutaan sillä nimellä, jota hänen olisi pitänyt esittää näytelmässä.

      Poista
  3. Kiitos arviosta, minulta taitaa jäädä kirjaistokset tekemättä. Olen itsekin aika tiukkapipo joissain asioissa, eikä Tervo ole suosikkini muutenkaan (olen lukenut vain Poliisin pojan, lukiossa "pakotettuna"). Siis uskon että on hyvä kirjailija, mutta ei "minun kirjailijani".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki ei natsaa kaikille. Monessa kirjailijassa on tämä viiva, jonka yli monesti menevät jotkut pitää toiset ei.

      Poista
  4. Minulla oli jo kirjasta kuullessani sellainen tuntuma, ettei tätä ehkä kannata lähteä metsästämään. Eipähän harmittanut sitten niin kovasti kun huomasin, ettei kotikaupunkini ole koko tempauksessa edes mukana... Yritin joskus Tervon Kallellaan mutten päässyt alkua pidemmälle. Layla taas oli osastoa ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, en ole lukenut Laylaa, mutta Kallellaan olen. Luin sen jo kauan sitten, mutta tuntemukset olivat myönteiset, päiväkirja tavallaan sekin, tässä ollaan aika paljon samoissa tunnelmissa, maidonkorviketeorioista puhutaan ja kakkavaippa lentää, mutta mutta ...

      Poista
  5. Minä en ole lukenut yhtään Tervon kirjaa kokonaan (yhtä yritin vuosia sitten, mutta en tykännyt), enkä tästäkään kirjasta ollut lähtökohtaisesti kiinnostunut. Mutta juoni kuulostaa itse asiassa aika veikeältä. Harmi ettet sinä tykännyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei harmita, ei kirjasta pidä aina pitää minusta, tässä oli paljon hyvää, ja uskon, että valtaosa nauraa kippurassa, toisaalta olen blogissani ajatellut kirjoittaa miltä oikeasti tuntuu, ja minusta huumori meni vähän liian pitkälle.

      Poista
  6. Luin tämän pysäkillä puoliväliin, ja oli ihan iloinen yllätys siihen asti. Täytyy lukea illalla loppuun =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen osa on ihan hauska, toisessa osassa "hankitaan" se pääosan esittäjä ja nimetään se...

      Poista
  7. Yhtään Tervoa en ole tähän mennessä lukenut joten tämä periaatteessa houkuttaisi kokeiltavaksi, mutta en nyt ainakaan omakseni tullut hankkineeksi. Katsotaan jos tulee jossain vastaan (ja voi testailla huumorintajuakin jossa on kyllä omat rajansa mutten tiedä ovatko ne samat kuin sinulla).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisi tämän tulevan kirjastoon, joten sitten pääsee testamaan. Nopealukuinen kirja.

      Poista
  8. Jarrusukka saattaa kuvauksesi perusteella sopia hyvinkin kyseenalaiseen huumorintajuuni. Jouduin omani hankkimaan nettikirjakaupasta, joten hypoteesia ei heti pääse testaamaan. Saako kysyä, minkä kirjan siivellä Jarrusukan hankit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin nipun sekalaisia pokkareita, en siis vain yhtä kirjaa, tai oikeastaan vaimoni osti, joka arveli, että haluan tämän kirjan, kun viimevuotisenkin luin. Odottelen muidenkin arvioita.

      Poista
  9. Niin, Tervolla on aina ongelmana se, että huumori menee huulenheitoksi ja vakavasti otettava muuttuu viihteeksi. Myöskään loput eivät aina ole tarpeeksi napakoita. Laylassa tuli kummallisia epäuskottavia juonikiemuroita, jotka minun mielestäni pilasivat lopun. Jarrusukka olisi saanut loppua jarrusukan hakuun ja kohtaus vaimon kanssa olisi saanut jäädä lopusta pois. Jarrusukka symbolisoi avuttomuutta elämän alussa ja lopussa, mutta kirjan vanhukset olivat kyllä kaikkea muuta kuin avuttomia, miklomatkin juonijat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, koska kirja on ollut jo markkinoilla "pitkään" eli muutaman päivän voin todeta, että minusta poliisin ei pidä painaa villaisella tekoa, jossa lastenvaunut sisältöineen otetaan itselle, toiseksi en pitänyt siitä mikä nimi lapselle annetaan.
      Jos joku esittäisi joulupukkia joulunäytelmässä, hän ei olisi Joulupukki vaan esimerkiksi Jokke.

      Poista
  10. Odotan tätä kirjaa mielenkiinnolla, en ole nimittäin vielä ainoatakaan Tervon kirjaa lukenut. Vuosia ajattelin ettei hän varmastikaan ole minun kirjailijani, mutta nyt mieleni on alkanut muuttua pikkuhiljaa, haluan ainakin kokeilla avoimin mielin. Luulen kuitenkin lukevani Laylan ennen Jarrusukkaa, se on minulla nyt kirjastosta lainassa ja eräpäivä on ihan pian. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellinen kommentoija kiteyttää Tervon hyvyyden ja huonouden, missä on huumorin ja huulenheiton raja, ja mikä on oma raja kyseisessä ganressä. Totean vielä, että tyyli sopi Pyhiesi yhteyteen ja jopa Ohranaan sekä Troikkaan, tässä jokaisen nauruhermot päättävät asian :)

      Poista