F. M. Dostojevski: Valkoisia öitä

F. M. Dostojevski: Valkoisia öitä, alkuteos  Belyje Notshi 1848,  Projekti Lönnrotin julkaisu, julkaistu 1896 Rauman Kirjapaino-Osakeyhtiön kirjapainossa. (Kansikuva on oma kyhäelmä).

Tarinan kertoja on Pietarissa asuva 26-vuotias yksinäinen mies, joka käyttää aikaansa kävellen Pietarin katuja ja pohtien yksinäisyyttään ja tarkkaillen hänelle tuntemattomia kaupunkilaisia, joihin hän on kiintynyt, kuten Pietarin taloihinkin. Miehellä on hieman tuloja, ja omaisuutta 1200 ruplaa. Hän asuu ahtaassa asunnossa Matrenan (isoäitinsä?) kanssa.

Juhannuksen aikoihin mies harhailee Pietarin katuja, ja entisestään ahdistuu, kun pietarilaiset matkustavat kesähuviloihinsa. Tällöin miehen elämässä tapahtuu odottamaton käänne, hän menee nuoren neidon avuksi, jota ahdistelee mies. He keskustelevat, mikä miehelle on hyvin epätavanomaista. Tyttö on Nastjenka, 17-vuotias neito. He päättävät tavata seuraavana iltana, jolloin neito kertoo tarinannsa. Tyttö on orpo ja asuu heikkonäköisen isoäitinsä luona. Isoäiti on ommellut Nastjenkan hameen yhteen hänen hameensa kanssa. Isoäiti vuokraa huoneen nuorelle miehelle, joka yrittää ystävystyä Nastjenkan kanssa. Mies antaa hänelle kirjoja luettavaksi. Hän vie mummon ja Nastjenkan katsomaan Sevillan parturia. Nastjenka ihastuu mutta mies  lähtee vuodeksi Moskovaan. Nuoret lupaavat mennä naimisiin, kun mies saapuu Moskovasta.

Nastjenka on epätoivoinen, aika on kulunut, ja hän tietää, että mies on saapunut. 

Nuoret jatkavat tapailua ja sopivat vastaavasti treffit kolmanneksi ja neljänneksi illaksi. Mies rakastuu Nastjenkkaan, joka on lupautumassa miehelle....

Dostojevskin tuotannossa, harvemmin käy hyvin. Tässäkään ei ilman kyyneliä selvitä. 

"Mutta Nastjenka ei katsellut pilviä; hän seisoi vaijeten niinkuin kivettynyt. Silmänräpäyksen kuluttua rupesi hän vapisemaan ja hiipimään lähemmin minuun kiinni. Hänen kätensä vapisi käsivarrellani. Minä katselin häntä. Hän nojautui vielä lujemmin minuun. Tässä silmänräpäyksessä meni eräs nuori mies ohitsemme. Hän pysähtyi äkkiä, katsahti läpitunkevasti meihin ja astui sitten muutamia askeleita. Sydämeni vapisi.
"Nastjenka," sanoin minä puoliääneen, "kuka se on, Nastjenka?"
"Se on hän!" vastasi hän kuiskuttaen, läheten yhä lähemmäksi minua.
Minä saatoin tuskin pysyä jaloillani".

Viime hetkellä Nastjenka tapaa siis Moskovan miehensä, ja lupautuu tälle, ja häitä pukkaa. Nastjenka lähettää kertojalle tunteikkaan kirjeen, joka avaa kyynelkanavat, ja pimentää kertojan valkeat yöt, tummiksi.

Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta olen blogannut TÄÄLLÄ
Dostojevskin Idiootista olen blogannut TÄÄLLÄ

Dostojevksin Karamazovin veljeksistä on blogannut TÄÄLLÄ

Dostojevskin Pelureista olen blogannut TÄÄLLÄ
Dostojevskin Kellariloukko on blogattu TÄÄLLÄ

Dostojevskin Vanhan ruhtinaan rakkaudesta olen blogannut TÄÄLLÄ
*****
Fjodor (tai Fedor tai F.M) Dostojevski (1821-1881) oli venäläinen kirjailija. Hän kirjoitti tämän teoksen vuonna 1859, Dostojevskin päätuotanto on julkaistu vasta 1860-luvulla Riivaajat 1872, ja Karamazovin veljekset 1880. Tiettävästi Dostojevski sairasti epilepsiaa. Velkojat ahdistelivat häntä 1860-luvulla, 1850-luvulla Dostojevski oli poliittisesti valveutunut ja joutui siitä tuomiollekin.

Luin tätä myös Gutenbergistä, joten osallistun Gutenberg haasteeseen.