J.M.G Le Clesio: Autiomaa

J.M.G Le Clézio: Autiomaa, alkuteos Désert 1980, suomentaja Marjatta Ecaré, Otava Seven-pokkari sivumäärä 368.

Ranskalaisnobelisti Jean-Marie Gustavo Le Clésion romaani Autiomaa on kuin runoa, joka ylistää autiomaata, sen karua kauneutta, ja tuulen muovaamia hiekkadyynejä. Autiomaa -teos kertoo Lallan orpotytön tarinan, mutta rinnakkaistarinassa  nuoren pojan Nur'in silmin tarkkaillaan matkaa aavikon läpi. Nur matkaa karavaanien mukana vuosina 1909 - 1910, matka päättyy vuonna 1912 ranskalaisten siirtomaajoukkojen voittoon resuisista karaavaaneista. Lalla ja Nur ovat samankaltaisia hahmoja, nuoria herkkiä tarkkailijoita, jotka havainnoivat autiomaata, vettä, tuulta ja valoa. Molemmat kuuntelevat tarinoita, jotka ovat myyttisiä, niissä tapahtuu ihmeitä.

Lallaa kasvattaa täti Aamma. Lalla aistii maailmaa eri tavoin kuin tavallinen lapsi. Hän tuntee tuulen, valon ja aavikon elämän.

Nurin suhde aavikkoon on toisenlainen. Hän matkaa ensin karavaanin kanssa etelään. Karavaanin kärjessä on miehet ja dromedaarit, lopussa naiset, lapset ja vuohet. Nur havainnoi eri heimojen miesten kokousta. Kristityt ovat iskeneet orjakaravaaniin, ja vapauttanut orjia, ottaneet lapset mukaansa. Karavaanissa Ma el Ain joutuu tekemään päätöksiä ja joukkio lähtee kohti pohjoista. Nurin tarina tapahtuu vuosina siis 1909 - 1912, ja se taustoittaa nykyajassa tapahtuvaa Lallan tarinaa. Nuori Nur todistaa kun, resuinen karavaani etsii turvaa pohjoisesta mutta kaupungit karttavat aavikon sinisiä miehiä. Nur myöskin näkee, kun hengellinen johtaja sheikki Ma el Ainin parantaa sokean.

Lalla varttuu Citén kylässä ja hän kuuntelee kalastaja Namanin tarinoita. Lalla on paljon yksin aavikolla  tai on yhdessä vieraan pojan Hartanin kanssa. Hartan on aavikon orpolapsi, joka ei osaa puhua, mutta näyttää aavikolla olevat luolastot. Lallan ja Nurin tarinaa viedään eteenpäin hienovaraisesti, ja nuoret kuulevat paljon myyttisiä tarinoita. Nur näkee paljon kärsimystä aavikolla. Lallan aavikko on armeliaampi. Hartan näyttää luolien onkalot. Hartan tutustuu myös Lallan sopukoihin ja nipukoihin. Aamma lähtee Marseilles'hin siivoamaan sairaalaan, ja Lalla seuraa perässä. Lalla tutustuu kaupunkiin kuin aavikkoon. Marseilles on kuitenkin ankea paikka, siellä on kerjäläisiä, taskuvarkaita, huoria ja rikollisia. Lalla pestautuu rähjäiseen siirtolaisten hotelliin siivoojaksi, ja tutustuu kerjäläiseen Radickiin, joka selittää kaiken kerjäämisen olevan järjestäytynyttä. Radicz kerjää, mutta on pian liian vanha siihen. Pian Radicz pakotetaan autovarkaaksi. Lallan huomaa valokuvaaja, joka ottaa hänestä kuvia eri miljöissä, kuvat julkaistaan aikakausilehdissä (ei siis alastonkuvia). Lalla antaa rahansa kerjäläisille.

Kirjan loppu on kahtalainen. Nurin silmin katsotaan aavikon miesten kuolemaa. He eivät saa suojaa mistään kaupungista. Ranskalaiset siirtomaajoukot  (sotilaat ovat afrikkalaisia) ajavat heitä takaa ja ampuvat miehet. Lalla palaa Citeen ja synnyttää lapsen, hän oli Marseilles'ssa raskaana (Hartanille), ja hän synnyttää yksin aavikolla meren rannalla lapsen. Kuvaus on hyvin runollinen. Runollisuuden lisäksi kirjassa on paljon raadollisuutta. Lallan täti Aamma lähtee kuten moni muukin Marokosta siirtolaiseksi Espanjaan ja Ranskaan. Aamma lähtee Marseilles'hin, ja toimii nälkäpalkalla siivoajana, ja asuu slummissa. Lallan paperit tutkitaan tarkasti. Siirtolaisia uhkaa karkoitus, jos ei ole työpaikkaa. He pelkäävät viranomaisia. Kerjäläiset tekevät töitä, jokaisella on oma alue, ja myös taskuvarkaat ovat "työsuhteessa" isommalle varkaalle.

Kirja on erinomainen kaunokirjallinen teos. Se linkittyy Länsi Saharan alueelle ja Marokkoon, vaikka paikkoja ei tarkoin nimetäkään. Nur'in näkemä teurastus liittyy 1900-luvun alun siirtomaasotiin, jota ilmeisesti etenkin Ranska ja Espanja kävivät. Sotiin liittyy Osmannien valtakunnan heikkeneminen, ja myös uskonto tai uskonnot, mutta paljolti sodan syy on reviirit, ja valta.  Koska kirjassa on myös uskonnollisia viittauksia, pidättäydyn lisäanalyysistä, ja kehotan lukemaan teoksen tai Elizabeth Hawesin New York Timesiin kirjoittaman arvion ja se löytyy täältä.
Olen lukenut aiemmin Le Clesiolta teoksen Kaupunki nimeltä Onitsha 
*****
Jean-Marie Gustavo Le Clésio voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 2008. Le Clésio on syntynyt 1940 Nizzassa, ja asunut Nigeriassa.