keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Juha Vuorinen: Dali-Ihantala


Juha Vuorinen: Dali-Ihantala, Diktaattori Oy 2016. sivumäärä 223.

Tämä on minusta lukemistani Juha Vuorisen kirjoista yllättävin. Kirjassa on vuoden ajalta kolumneja vaihtelevista aiheista. Kirjan tuotosta osa menee Helsingin Namikan yökoristoimintaan, Vuorinen pelasi kirjan mukaan junnuna korista.

Eletään huhtikuuta 2015 ja Juha Sipilä kasaa hallitustaan, oppositio ja ay-liike jarruttavat uudistuksia. Tässä kirjassa mikään osapuoli ei välty piikikkäiltä huomioilta.

Vuorinen asuu perheineen aluksi Maltalla. Vuorinen kirjoittaa itsensä humanistiksi. Maltalle suuntautuu ihmisvirtaa Afrikasta. Vuorinen kutsuu ihmissalakuljettajia kusipäiksi, mutta kirjoittaa monesti siirtolaisista, mutta suhtautuu heihin humanistisesti ja hyvin. (Suomen pakolaisavun sivuilla täällä on määritelmät pakolaiselle ja siirtolaiselle). Kirjan loppuosassa Vuorinen pohtii pakolaisuuden ja siirtolaisuuden eroa, tekstin sanavalinnasta on ollut puhetta kustannustoimittajan kanssa. En tiedä Maltan tilanteesta mitään, mutta Suomessa puhutaan turvapaikan hakijoista, eli he ovat henkilöitä, jotka ovat jättäneet turvapaikkahakemuksen. Siirtolainen on minusta henkilö, joka on muuttanut toiseen maahan pysyvästi. Turvapaikanhakija voi saada kielteisenkin päätöksen. (Tunnustan, etten ole asiantuntija tässäkään).

Juha Vuorinen muuttaa kirjan aikana Espanjaan, Andalusiaan. Hänellä on havaintoja asunnon vuokraamisesta, sähkökatkoista ja lasten koulun käynnistä. Kouluissa koulupuku on hyvä, sillä on yksi kiusaamisen aihe vähemmän. Vuorinen noteeraa Katalonian itsenäisyyshaaveet. Kansainvälistä politiikkaa Vuorinen havainnoi herkästi. Hän tajuaa, jopa mahdollisuuden, että Trumpista tulisi USA:n presidentti, ja pitää sitä ihmiskunnan ansaitsemana asiana, vaikka pitää Trumpia - ei niin arvossa.

Vuorinen luotaa myös menneisyyttään ja  jotkut sanailut ovat hyvinkin hauskoja, mutta monessa on elämän toinenkin puoli läsnä;
... minussa on edelleenkin puhelinmyyntityön raapaisema parantumaton haava. ... myytyäni ysikymppiselle mummelille Urheilulehden vuosikerran tunsin karman karmean vihlaisun.   ... Sain nimittäin myytyä lehden  vetoamalla hänen lapsenlapsiinsa, joilla olisi jännittävää luettavaa käydessään mummilassa. Vieläkin virtsaputkesta vääntää moinen kusettaminen. s. 27

Vuorisella on yllättävän hyvä yleistieto ja sujuva kirjoitustyyli. Tausta tulee ilmi kirjoituksissa. Juha Vuorinen on ollut ja on kova tekemään töitä  ja myöhemmin toiminut yksityisyrittäjänä. Jotkut mielipiteet ovat ilmeisesti kirvoittaneet pitämään häntä "demarien vihaajana".
"... työnantaja huolestuneena yhtiön tuottavuudesta asensi kokoonpanohalliin kameravalvonnan. Tempusta seurasi massamielensäpahoittaminen  Ruvetaan nyt saatana vakoilemaan, mitä duunarit puuhailevat työajallaan". s. 66
Kameravalvontaa en tässä mielessä itse kannata, mutta työtä kyllä tehdään työaikana työnantajan ohjein ja valvonnan alla, ja siitä saa palkkaa. Asiaa kylläkin säätelevät ainakin työsopimuslaki ja laki yksityisyydestä työelämässä.

Kommentteja on muitakin:
"Hyvinvointia - ei leikkauksia mielenosoitukseen osallistui 0,09% väestöstä".

Monessa kohtaa Vuorinen puhuu lakoista, ja lopulta numeroin. Vuonna 2014 Ruotsissa oli  5 lakkoa, Suomessa 143.

Ajankohtaisiin taide- ja viihdemaailmaan otetaan joissain jutuissa kantaa. Vuorinen pitää Aku Hirviniemen mediapyöritystä kohtuuttomana ja sitä se varmasti onkin, en ole tosin Hirviniemen ohjelmia seurannut, enkä juttuja hänestä, eli täällä on yksi syytön siihen pyöritykseen. Radiosta kuulin, että Akulla alkaa vuonna 2017 Nelosella TV-ohjelma.

Vuorinen kommentoi myös 3.12 kolumnissaan Laura Lindstedtin Finlandia-palkintopuhetta. Vuorinen ei ymmärrä -niin kun en itsekään- verottomia palkintoja ja isoja apurahoja. Vuorinen saa tulonsa kirjan ostajilta ja kolumneistaan.

Vuorisen teosten taso hieman vaihtelee, mutta tämä on minusta tavallaan hyvä, varauksella, että tässä on yllä kuvattuja mielipiteitä, joita en sellaisenaan allekirjoita. Onneksi hän ei noudattanut neuvoa (meillä ei tällaista paskaa paineta), jonka sai kustantamolta, jonne toimitti ensin  Juoppohullun päiväkirjan mahdollista julkaisua varten, sitten tuli Juoppis 2:n ...

Tällä voisi miltei osallistua Ompun novellihaasteeseen, mutta varsinaisia novelleja on vain muutama selkeimmin "Joulu on ovela", jossa käsitellään Vuorisen "lempilasta" AKT:täkin, myös Paperiliitto saa huomiota.

Dali-Ihantala oli ennakkokäsitykseni mukaan täydellistä hölynpölyä, enkä pidä kannestakaan. Kun luin kolumnit läpi, sivuilla oli kuulumisia, mutta myös viiltävää analyysia. Kaikesta en ole tietenkään samaa mieltä, mutta monessa asiassa hieman olen. Opposition ja ay-liikkeen lääkkein ei tästä velkasuosta nousta. Ei nousta valitettavasti kyllä hallituksenkaan keinoin. Koulutusleikkaukset ovat minusta ylimitoitettuja ja Sote-soppa johtaa luultavasti sekasotkuun. Tästäkin asiasta käydään näitä loputtomia eipäs-juupas -väittelyjä Eduskunnassa seuraavat kymmenen vuotta (ennustus, ei tieto).

4 kommenttia:

  1. Juha Vuorinen on täällä vielä tuntematon ja saattaa sellaiseksi jäädäkin. En ole ikinä kokenut vetoa hänen kirjojaan kohtaan, ja koska mies kuvaa itse itseään Tuusulan läskipäiseksi Bukowskiksi, niin... Taidan olla vähän subjektiivinen tämän asian suhteen, koska Bukowski nappaa niin hyvin, kun taas en usko Vuorisen räpellysten yltävän lähellekään sitä. :D
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan Diktaattori Oy mainostaa herraa kyseisellä nimellä. Olen Bukowskilta lukenut vain Postitoimiston, joka oli kyllä hyvä, minusta hän on vielä astetta parempi kirjailija, tai Postitoimisto oli hyvä, mutta kyllä ajatusmaailmassa on jotain samaa. Tähän oli kolumnikokoelma.

      Poista
    2. Juu, ehkä tuomitsen Vuorisen turhaan (no, kyllä se lukematta tuomitseminen aika turhaa taitaa olla). Oikeasti olen kyllä harkinnut hänen kirjojen lukemistaan ja luultavasti joskus luen ainakin yhden, vaikken ihan vielä sitä ole valmis myöntämään itselleni.

      Poista
    3. Näitä on jo kirjastossa, tämän napsaisin kirjaston uutuushyllystä.

      Ostin Anttilan alennusmyynnistä Juoppohullun päiväkirjan 2, se on minusta huonoin juoppis. Samoin kuin esim. Postitoimistossa, pitää hyväksyä päähenkilö, ja hänen asenteensa. Juoppisten päähenkilö on Juha Berg. Ensimmäinen menee viinaa juodessa, ja siitä irrottautuessa, ja kirja sisältää kaikki eritteet ja törkyisyydet. Se on kuitenkin jollain lailla hyvin suora ja rehellinen kirja.

      Tässä kirjassa on yhteiskunnallista pohdiskelua, jossa on otettu reippaasti kantaa. Keskustelu muualla on pääosin pelkää ruikuttamista, eniten minua ihmetyttää täydellinen suomalaisten näköalattomuus.

      Velka ja velkaantumisvauhti on jo ylittänyt kaikki EU:n kriteerit eivätkä ihmiset tajua, että kaikkien on tingittävä. Kohta EU-komissio tekee budjettimme.

      Sitä en kylläkään itse hyväksy, että kaikkein pienimmistä eläkkeistä leikataan jäädyttämällä indeksit. Mi-nulla olisi omia ehdotuksia, mutta jätän sen julkaisematta.

      Pyörät täytyy saada pyörimään investoimalla, mutta en usko valtion nousevan panostamalla Terrafameen.
      Wikipedian mukaan Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj:n liikevaihto 2013 oli 77,6 miljoonaa euroa, ja tilikauden tulos -812,5 miljoonaa euroa. Eli tuntuu pohjattomalta kaivokselta. Liiketappiokin oli pakkasella 700 miljoonaa euroa.

      Poista