tiistai 19. heinäkuuta 2016

Jarkko Sipilä: Luupuisto

Jarkko Sipilä: Luupuisto, Takamäki sarjan 14:s nide, 2014, tämä painos Crime Time 2015, sivumäärä 250.

Jarkko Sipilän Luupuisto on rutiinilla kirjoitettu realistinen rikosdekkari.

Luupuistossa naissienestäjä löytää kyynärluun palasen, ja poliisit löytävät Thomas Miro Nyyssösen ruumiin haudattuna läheltä. Nyyssönen on kärsinyt pienen huumetuomion, ja hänen läheinen lapsuuden kaveri Teemu Laurila isomman kakun nauttija Kuopion vankilasta joutuu kuulusteltavaksi. Nyyssösen viime vaiheet on selvitelty rutiinitutkimuksilla, pankkikortinkäytöllä saadaan jo valaisevia tietoja. Nyyssöselle on sossun tuet juosseet, vaikka kaveri on ollut murhattuna jo vuoden verran.

Kirja vie eteenpäin murharyhmän poliisien tarinoita, tutkinnassa joudutaan piipahtamaan myös huumepoliisin reviirillä. Poliisin vasikat ja vinkkitoiminta ovat valokeilassa ja puhutaan eprin kirjauksista. Epri tarkoittaa epäiltyjen rekisteriä, eli siinä on hyvinkin jäsentämätöntä mutta hyvin hyödyllistä tietoa, ongelma on eprin "vastustajien" mukaan siinä, että tieto on salaista, eli asianomainen ei voi oikoa väärää tietoa. Viime kädessä on minusta kysymys polisin keinosta suojella kansalaisia ja tutkia rikoksia ja toisaalta kansalaisten perusoikeuksista, tämä on aina tasapainoilua). Tarinan kuluessa saadaan talteen 100 kilogramman amfetamiinierä. Koetaan paljon poliisien nokittelua, tavataan erilaisia rikollisia ja metsien miehiä (yksi on Jake Nyman, jonka täyskaima on legendaarinen musiikkitoimittaja).

Nyyssösen murha, joka on välillä miltei sivujuonne saadaan selville, miehen menneisyydestä ja mieltymyksistä löytyy murhamotiivi. Lopussa tiedoista seuloutuu motiivi ja jännitys tihenee.

Kirjasarja on nimetty Takamäen mukaan. Takamäki on tarinassa taaemmalla tutkii ja ylläpitää suhdetta alakerran asunnon kuvaamataidonopettajaan Iinaan. Eniten huomiota saa Suhonen eli Suhis, joka solmii kirjan alussa suhteen entiseen (ja nykyiseen?) rakkauden ammattilaiseen Irinaan. Tällä voi turvallisuusseurauksia. Poliisi-amk:stä on harjoittelemassa nuori nainen eli Milka Mustavaara, reipas nainen, joka löytää Nyyssösen ruumiinkin.

Kaiken kaikkiaan Jarkko Sipilän Luupuisto oli varsin viihdyttävä kotimainen rikosdekkari. Alkuun vierastin asiatyyliä, mutta kirja kasvoi minusta nautittavaksi dekkarikokemukseksi.

Kirjavuori on lukenut koko sarjan ja positiivinen arvio on TÄÄLLÄ.

*****
Jarkko Sipilä on rikostoimittaja. Hänestä on oiva haastattelu Elsa-News lehdessä 1/2014. Jutun mukaan Sipilä on ollut MTV:n rikostoimituksen päällikkö. Jutussa ilmenee, että Sipilä on ollut raportoimassa keskeisistä henkirikoksista. Sipilä vaikuttaa hyvin terävältä.
Sipilä suunnittelee jutun mukaan juonta miltei kauemmin kuin kirjoittaa tarinaa. Itse kirjoitustyö vie aikaa yhdestä kahteen kuukauteen. Juoni hahmottuu parissa kuukaudessa kirjoittamisen jälkeen viimeistely vie aikaa. Kuten arvata saattaa Takamäki ei ole Sipilän alter ego.

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Dekkareita lukiessa voi mennä tosiaan halu lähteä sieni- tai merjametsään.

      Poista
  2. Luin alkukesästä Takamäki-sarjan ensimmäisen osan, ja siinä Takamäki oli paljon esillä. Sarja-aloitus oli yllättävän hyvä edelleen, vaikka sen ilmestymisestä on jo aikaa. Poliisityön kuvaus tuntui vakuuttavalta, ja niin taitaa olla tässä Luupuistossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä oli paljon parempi kuin kuvittelin sen olevan. En ole kuitenkaan lähiaikoinalukemassa koko sarjaa, mutta yksittäisiä osia kylläkin.

      Poista