keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Agatha Christie: Ikiyö


Agatha Christie: Ikiyö, Suuri Suomalainen kirjakerho 1981, alkuteos Endless night 1967,   suomentanut Anna-Liisa Laine, sivumäärä 250 sisältää Dame Agathan esittelyn.

Ikiyön minäkertoja on sekalaisia töitä tehnyt Michael "Mike" Rogers, joka tapaa tulevan vaimonsa Ellien Mustalaismäellä. Tapaamiseen liittyy pahoja enteitä. Ennustajaeukko Lee ennustaa molemmille murhenäytelmää, paikkaa pitäisi välttää.

Ellie on todellisuudessa rikas 20-vuotias perijätär Fenella "Ellie" Guteman, jolla on tehokas ruotsalais-saksalainen seuraneiti Greta Andersen, joka hoitaa neidin asioita. Lisäksi mittavaa omaisuutta hoitavat monet lakimiehet, kuten herra Lippincott. Kun Fenella tulee täysikäiseksi, hän avioituu Miken kanssa ja he rakennuttavat talon Mustalaismäelle. Arkkitehtinä on Miken ystävä arkkitehti Santonix. Talo on hieno. Rudolf Santonix on nero, mutta hän sairastaa parantumatonta veritautia ja on kuolemassa.

Ikiyössä on erityinen synkän kaihoisan painostava tunnelma. Eräs kirjan avaintapahtuma on kirjan keskivaiheilla luvussa 14 sivulla 146 (tämän painoksen mukaan) laulettu William Blaken (1757 - 1827) Endless night -runon kohta:
Every night and every morn
Some to misery are born,
Every morn and every night
Some are born to sweet delight

Some are born to sweet delight
Some are born to endless night

Yö ja aamun jokainen
jollekin tuo kurjuuden

joka aamu, joka yö
jonkun sydän riemuin lyö

jonkun sydän riemuin lyö
jonkun osa ikiyö

Murhatalkoot alkavat varsin myöhään, mutta murhaaja tai murhaajat ovat lopulta mielipuolia. Tapahtuu kolme murhaa ja yksi tappo (eräs hahmo kuolee "vahingossa"), lisäksi kuvataan vielä kaksi murhaa.

Luin tämän nuorena ja muistan sen olleen vaikuttava kokemus. Vaikka nyt muistin miksi murhattiin ja kuka murhat suoritti, kirjan loppu vaikutti edelleen varsin voimakkaasti.

*****
Varo mahdollisia juonipaljastuksia!

Älä siis lue tätä jos et ole lukenut kirjaa.

Agatha Christien kirjoissa on eräitä vakiomurhasuunnitelmia

Tämä ratkaisu on murhaajien ja motiivien osalta aivan samanlainen kuin teoksessa Kuolema Niilillä myös teoksessa Varjossa auringon alla on kysymys liittolaismurhasta. Kertojan osalta tämä on vahvasti sukua teokselle Roger Ackroydin murha.
Tässä on samanlaista pahaenteisyyttä kuin teoksessa Totuus Hallavan hevosen majatalosta. Enteet ovat tehtyjä. Tässä on myös luotu savuverho kuten teoksessa Syyttävä sormi.

Kirja on vaikuttava ja hyvin painostava.

Kirjassa on erityisesti kaksi pahaa kohtaa.

Fenella, joka murhataan ja huijataan avioliittoon, on täydellisen viaton ja hyvä ihminen. Hän aistii pahan ympärillään, mutta vastaa pahaan hyvällä. Tämä on erittäin painostavaa. Kaikki järjestetyt enteet, kiven heitot ja muut, ne ovat erityisen väärin, väärin hyvyyttä kohtaan.

Murhaaja eli Mike Rogers kertoo lopussa  kahdesta aiemmasta murhasta. Toisessa hän työntää jäihin pudonnutta koulutoveriaan jäiseen veteen ottaessaan kallista kelloa ranteesta. Toisessa hän murhaa armeijakaverinsa peli-illan jälkeisen puukotuksen yhteydessä ottaessaan hänen voittamat setelit. Pahuuden kuvaus on miltei liian hyvin onnistunut. Rogers toteaa lakonisesti murhat ja äidin epäilykset, mutta ei kadu eikä osoita minkäänlaista mielenliikutusta tekojen johdosta.

Armeijatarina on hyvin epäuskottava, sillä Mike on vasta 22-vuotias, ja toiminut elämässään monissa hanttiammateissa. Kuinka hän olisi ehtinyt olla armeijassa? Tai pystynyt mukautumaan sen kuriin? Ehkä hän saikin lipun maitojunaan. Autonkuljettajana Mike on kuskaillut rikkaita pitkin Eurooppaan, tätä kautta hän tuntee myös Santonixin, joka on hyvä ihminen, mutta kuolemassa verisairauteen. Sekä hän että Fenella näkevät Gretan ja Miken pahuuden, mutta ovat voimattomia kun kaikki kauneus tapetaan. Murhan motiivi on hyvin poikkeava, vaikka se on raha, Rogers puhuu Gretasta "seksin henkilöitymänä". Vaikka Mike on murhaaja, Greta on Fenellan murhasuunnitelman takana ja yhtä syyllinen siihen sen tekotavan vuoksi.

Murhaaja on täydellisen sekaisin lopussa, muuten hänessä on samanlaista välinpitämättömyyttä ja yksinkertaisuutta kuin Camusin Sivullisen Meursaultissa. Myös Mike Rogersin äidistä puhutaan, ja lopussa hän on joko vankilassa tai mielisairaalassa, missä kirjoittaa tarinaansa, harhaista ja pahaa tarinaansa.

Omituista minusta on myös asianajaja Lippincottin käytös. Hän oli saanut lehtileikkeen missä Hampurissa oli lehtikuvassa Greta ja Mike, mutta hän ei paljastanut korttejaan.

*****
Agatha Christie (1890 -1976) on kirjoittanut paljon dekkareita, tässäkin teoksessa oli 68 suomennetun dekkarin nimet sekä kuuden nimellä Mary Westmacott kirjoittamaa teosta. Painovuoden jälkeen on suomennettu lisää teoksia. Jossain vaiheessa alkavat ideat kiertää kehää, mutta vaikka tässä on käytetty vakioreseptejä, on Ikiyö tunnelmaltaan todella painostava ja minusta erinomainen pahuuden ja mielenvikaisuuden kuvaus ehkä liiankin hyvä.

Nobel-kirjailijatar Nadine Gordimer on kirjoittanut  Jonkun sydän riemuin lyö -novellin, jossa hän on käyttänyt yllä olevaa William Blaken runoa.
*****
IKIYÖ tuli Ylen TV1:lta sunnuntaina 4.1.2015 klo 18:45. Tarinaa on muutettu siten, että tämä on neiti Marple -tarina. Marplea esittää Julia McKenzie. Alkuperäinen tarinan aihio on julkaistu tosin nimellä Talonmiehen tapaus, siinä on neiti Marple, henkilöt ovat tosin eri nimisiä ja tarina on varsin lyhyt.

TV-elokuvassa Mike menee naimisiin Fenellan kanssa, arkkitehti on Miken ystävä. Hukkumistapaus näytetään aluksi. Hukkunut Pete on Robbien veli, jota ei ole kirjassa vaan on Santonix. Robbie tajuaa lopussa kellosta, kuka on syyllinen. Tarina on siirretty vuoteen 1956. Neiti Marple tajuaa vasta Claudian onnettomuudesta syyllisen. Filmin loppu on myös erilainen. Kirjan lopussa Mike paljastaa totuuden hukkumisesta, ja kertoo tarinan armeija-ajastaan. Äiti oli arvannut kellosta Miken tekoset, tässä äiti ja kello eivät tulleet ilmi, äiti vaikutti kyyniseltä, Mike vieraili äitinsä tykönä ennen avioliittoa. Greta oli Fenellan ystävä tai esiliina filmissä, mutta ei mitenkään kaunis ei minusta kauniimpi kuin Ellie. Karmiva tarina.


Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

12 kommenttia:

  1. Currie taisi mainita tämän Christen loppu-uran mestariteokseksi, ja onhan tämä vetävä. Ja lukijaa voi jäädä nolostuttamaan kuinka paljon tässä käytetäänkään muista kirjoista tuttuja kikkoja, mutta taas sopivasti uudelleenjärjestettynä ja taitavin hämäyksin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tunnelma on minusta painostava, koska salapoliisia ei ole on tämä minusta hyvä. Yllätyin, että vaikutus oli vieläkin niin suuri. Muistaakseni tosiaan Curran pitää tätä viimeisenä erinomaisena Christie-dekkarina, sitten taso laski, mutta minusta Kissa kyyhkyslakassa, joka muistaakseni on tämän jälkeinen on omassa lajissaan kohtuullinen

      Poista
  2. Tämä on jäänyt mieleen. Painostava tunnelma oli erityisen onnistunut, kuten kirjoitat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorena lukemistani tämä on jäänyt parhaiten mieleen yhdessä Eikä yksikään pelastunut (10 pientä n-poikaa) kanssa eli kyllä tämä kuuluu rouvan parhaimmistoon.

      Poista
  3. Tätä en luullakseni olekaan lukenut, mutta nyt kyllä alkoi kiinnostaa. Kiitos, kun varoitit juonipaljastuksesta, niin osasin hypätä sen yli. Dekkarista ei halua tietää juonta etukäteen! Jos kohta ei useimmiten muistakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on se huono puoli, että tämän valitettavasti muistaa, tai ainakin minä.

      Poista
  4. Onpas mielenkiintoista, olen ihan armoton Poirot ja Marple lukija, mutta tämä on jäänyt lukematta! Loistavaa, tiedän siis mitä luen seuraavaksi....

    Christien itse kirjoittama omaelämänkerta oli myös yksi mielnekiintoisimpia elämänkertoja mitä olen lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös Hallavan hevosen majatalo kuten tämäkin on ilman Poirotia ja Marplea. Tämä on minusta parempi.
      Christien omaa elämäkertaa en ole lukenutkaan.

      Poista
  5. Jokke, minulla on ollut ihan samanlaiset lukukokemukset kuin sinulla! Luin tämän myös nuorena, teini-iässä ja kirja on vaikuttavampia Christien dekkareista, kuten myös Eikä yksikään pelastunut. Ikiyö on jäänyt vahvasti mieleeni juuri sillä painostavalla ja synkällä tunnelmallaan. Hankin muutama vuosi sitten kirjan kirjahyllyyni, mutta en ole lukenut vielä uudestaan. Muistan kyllä loppuratkaisun hyvin. On kiinnostavaa kuulla, että kirjan vaikutus on edelleen vahva uudelleenluettunakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta vaikutus oli erittäin suuri. Olen lukenut nyt Christien dekkareita osin uudestaan ja osin ihan ensimmäistä kertaa, ja tämä myöhäisestä kirjoitusajankohdastaan huolimatta tai sen ansiosta on varsin vaikuttava teos. Tätä ei ehkä halua montaa kertaa lukea. Luin sen ensimmäisen SaPo-kansilla, tämän ostin torin kirjamyyjältä.

      Poista
  6. En ole kirjaa lukenut (vielä). On kyllä tuossa yöpöydän alatasolla. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja jännittävältä kirjalta. Hyvä vinkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ainakin mielenkiintoinen, sillä on varsin erityyppinen christie.

      Poista