sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Agatha Christie: Rakkauskirjeiden salaisuus


Agatha Christie: Rakkauskirjeiden salaisuus, Bon, WSOY, 278 sivua, The Secret of Chimneys, 1925, suomentanut Kirsti Kattelus.

Rakkauskirjeiden salaisuus kuuluu Agatha Christien varhaistuotantoon. Tässä farssissa näyttämönä on englantilainen Chimneyn kartano ja siellä pelataan bridgen sijaan valtiollista shakkia Herzoslovakian valtion kruunusta ja maaperän öljystä sekä etsitään kruununjalokiveä. Herzoslovakian kuningaspari on murhattu, ja entinen pääministeri kreivi Styptich on niin ikään kuollut ja jälkeen jääneet muistelmat ovat kuumaa tavaraa. Jos ne julkaistaan, estyy lojalistien, rojalistien ja englantilaisten toive palauttaa monarkia.

Englantilaisten todellinen motiivi on saada valtion öljysopimukset itselleen. Keino siihen on saattaa valtaistuimelle Herzoslovakian prinssi Michael Obolovitch. Prinssi ei ole entisen kuningasparin lapsi vaan muu laillinen monarkkiehdokas, joka on etsitty maan aatelisten joukosta, mutta on mahdollisesti nyt murhattu.  Vastapuolella häärivät kansantasavaltaa haluavat Punaisen käden toverit ja Timanttisyndikaatti johtajanaan "kuningas" Victor, jolla on omat verkkonsa vesissä. Koska Michael-prinssin ounastellaan tulleen tapetuksi, on yhdysvaltaisilla oma prinssikandidaatti ja omat suunnitelmat öljyn hyödyntämiseksi.

Kirjassa on peräti kolmekymmentäyksi lukua ja vielä enemmän henkilöitä, joita tulee mukaan tarinan kuluessa. Vaikka pelissä on paljon, ja moni henkäisee viimeisen henkäisynsä, on kyse farssista ja kuvaus on kepeää. Henkilöiden luonne ja jopa henkilöllisyys vaihtuvat tarinan edetessä. Kartanossa hiippaillaan, ja sinne tehdään mystisiä murtoja. Lopulta selviävät kelmit ja kunkut.

Tästä kirjasta voi pitää vain, jos ummistaa silmänsä sarjalta epäloogisuuksia ja unohtaa valtiollisten juonien ikävät seuraukset. Kuvitteellinen Herzoslovakia, entinen kuningaskunta, sijaitsee Balkanilla ja pääkaupunkina on Ekarest. Lukijalla tulee mieleen Romanissa sijaitseva Bukarest, ja Herzekovina Jugoslaviassa, sekä Tsekkoslovakia. Tämä on siis kirjoitettu 1920-luvulla ei nyt. Toisaalta huumorin keinoin on saatu asetelmasta paljon irti.

Juonessa on monta säiettä. Pääosaa esittää salaperäinen Anthony Cade, joka tapaa kirjan alussa kanadalaisen Jimmy McGrathin, jolla käsikirjoitus on. Cade esiintyy McGrathina ja välillä "itsenään". Hän yrittää palauttaa entisen suurlähettilään hehkeälle 27-vuotiaalle leskelle Virginia Revelille rakkauskirjeet. Cade lyöttäytyy Revellin matkaan, kun eräästä ruumiista pitää päästä eroon. Revellin kirjoittamaksi luultua  rakkauskirjettä haluavat muutkin ja todellisuudessa sen on kirjoittanut timanttisyndikaatin houkutuslintu ja entisen kuninkaan edesmennyt puoliso. Todella hervonta menoa, mihin kytkeytyy poliiseja, englantilaisia ulkopolitikkoja George Lomax ja hänen apurinsa Bill Everleigh, Scotland Yardin tarkastaja Battle sekä Lordi Caterham, jonka kotitalossa Chimneyn kartanossa sattuu ja tapahtuu, ruumista tulee, ja lopulta siniverinen kruunupääkin löytyy.

Agatha Christien Rakkauskirjeiden salaisuus on todiste kirjoittajan kyvystä farssimaiseen kuvaukseen. Kuitenkin Agatha Christien (1890 - 1976) todellinen vahvuus on maalaisyhdyskunnan staattisten jännitteiden kuvaus tai paremminkin niiden sijoittaminen dekkareihnsa.

***
John Curran, teoksessaan Agatha Christien murhasuunnitelmat, selostaa perinpohjin tämän kirjan kirjoittamisen lähtökohdat ja juonen ristiriidat. Kiinnostavaa tässä on se, että monia tässä esiteltyjä "keinoja" käytetään myöhemmissä dekkareissa. Agatha Christie kirjoitti tämän teoksen sopimuksen pohjalta.
Agatha Christie: Seitsemän kellon salaisuus, The Seven Dials Mystery, 1929, suomentanut Helena Luho, WSOY 1983 sivumäärä 303.

Tapahtumapaikkana on Rakkauskirjeiden salaisuudesta tuttu Chimneyn kartano, jonka on Caterhamin jaarlilta vuokrannut sir Oswald Coote, joka on muuttanut terästä kullaksi. Lady Coote pyörittää henkilökunnan kanssa taloutta, mutta jäykän aristokraattiset palvelijat eivät tottele lady Cooten toivetta tuoda viinirypäleitä kasvihuoneesta ja laittaa keilailurataa kuntoon. Tätä puutarhurin käskytystä lady Coote myöhemmin kirjassa kadehtii.

Viikonloppua viettää joukko ihmisiä. Ronny Deveraux, Bill Eversleigh, jotka työskentelevät ulkoministeriössä. Bill Eversleigh on tuttu, jo Rakkauskirjeiden salaisuudesta, sekä Jimmy Thesiger  ja Gerry Wade, lisäksi on tyttöjä Helen, Nancy ja Socks ja Lorainen Wade sekä Cooten yksityissihteeri Rupert Bateman. Gerry Wade on aamu-uninen ja "pojat" tekevät hänelle kepposen ja vievät hänen huoneeseensa kahdeksan herätyskelloa, ja laittavat ne soimaan. Teko on tehoton, sillä Gerry Wade on nukahtanut ikiuneen liiallisen unilääkeannoksen nauttineena. Kummallista on, että kelloja on enää seitsemän ja ne on aseteltu takan viereen riviin.

Caterhamien otettua isännyyden kartanossa Lady Eileen Brent "Bundle" onnistuu saamaan aatelisen etuoikeudella viinirypäleitä kasvihuoneesta ja saa keilaradan kunnostetuksi.

Hän löytää huoneestaan Gerry Waden kirjoittaman kirjeen "Loraine-kullalle", joka on jäänyt kesken unisuuden vuoksi, Bundle päättelee, että Wade ei ole ottanut unilääkettään itse. Kun hän ajaa kaupunkiin hoipertelee auton eteen vielä ammuttu mies. Bundle on hyvin aktiivonen tutkimuksissa. Aiemmasta osasta tuttu George Lomax on ulkoministerinä. Bundle nuuskii jälkiä Seitsemän kellotaulun seuraa, Eberhardin teräskaavaa, kaikki ei tule onnistumaan ilman kolhuja. Seitsemän kellon kerronta on kuitenkin hyvinkin hauska englantilaisittain ja minusta parempi kirjana kuin Rakkauskirjeiden salaisuus. Salaseurakin on varsin toisenlainen kuin Bundle olettaa.

Syylliseksi osoittautuu kaveri, joka näyttää peribritiltä, mutta on täydellinen mätämuna, vaikka häntä alussa luonnehditaan "miellyttäväksi nuoreksi mieheksi" . Itse asiassa ensimmäisen murhan tehtyään hän sanoo seuraavalle uhrilleen " Älä ota raskaasti vanha veikko, parin minuutin kuluttua olet ennallasi". Jäljempänä hän pohtii, että hän ei ollut aavistanutkaan, että Ronny ja Jimmy olivat olleet noin hyvät ystävät. Todella olivat ja isänmaan ystäviä.

Tarkastaja Battle ratkaisee rikollisen ja rikoksen motiivin. Lopussa Eileen eli Bundle ja Bill Eversleigh kihlautuvat. Eileenin isä lordi Caterham on kuvaatu hauskasti, varsinaisen kuivan huumorin mies.
****

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

4 kommenttia:

  1. Muistelen, että olisin lukenut tämän, mutta loppuratkaisua en muista, joten olisi ehkä hyvä syy lukea tämä uudelleen.

    VastaaPoista
  2. Herttinen, olisikohan tässä nyt Agatha Christie, jota en ole vielä lukenut? Ei ainakaan kuulosta ollenkaan tutulta. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on sitten juuri sinulle, eli kaikki Christien kirjat lukeneelle.

      Poista