keskiviikko 6. helmikuuta 2013

John Fowles: Eebenpuutorni

John Fowlesin Eebenpuutorni on Heimo Pihlajamaan suomentama teos, jossa 128 sivuisen nimikertomuksen lisäksi  neljä muuta kertomusta ja lisäksi on henkilökohtainen huomautus. Alkuperäinen teos  on vuodelta 1974 The Ebony Tower, Kariston suomenkielinen laitos vuodelta 1975, 342 sivua. Olen saanut kirjan jostain, mutta vaikka kansilehti on kulunut, olin ensimmäinen, joka luki kyseisen teoskappaleen. John Fowlesin (1926-2005)  Neitoperho ja Ranskalaisen luutnantin nainen ovat tunnetuimpia teoksia, mutta Wikipedia nostaa Fowlesin kuuluisammaksi teokseksi Aristos: käsityksiäni elämästä.

Eebenpuutorni kertoo nuoren englantilaisen taidetoimittaja David Williamsin matkasta kuuluisan taiteilijan Henry Breasleyn luo Ranskaan, jossa hän on "maanpaossa". David, joka on itsekin lupaava taidemaalari tapaa Ranskassa rivon neron, joka käy omia pelejään. Vanhuksella on kaksi nuorta tyttöä maatilallaan. Hän alistaa näitä kultaisissa kulisseissa. Toista hän kutsuu Hiireksi ja toista Hurjaksi. Hurja jakaa vuoteen vanhan taiteilijan kanssa, Hiiri on muuten vaan hyödyllinen. Davidin tehtävänä on saada esipuhe Breasleyltä kirjaan, jota on tästä kirjoittamassa, ja David joutuu eriskummalliseen ihmissuhdepeliin.

Seksuaalisuus näyttäytyy kieroutuneesti: vanha mies, kaksi nuorta tyttöä. David tekee havaintoja "kuusikymmentälukulaisista tytöistä", esimerkiksi "Hiiren, jolla oli tummanvihreä jerseypaita (David oli huomannut, että kaikkia rintaliivejä ei ollutkaan poltettu) ss.66-67. Breasley pakottaa tytöt alastomina uimaan ja toteaa Davidille hyvinkin rivoja asioita. Hurjan ja Hiiren tarinaa avataan, ja heillä on nimetkin eli Anne ja Diana, entisiä taideopiskelijoita Leedsistä. Loppujen lopuksi teos kertoo kuitenkin Davidin piinasta, mihin talon tunnelma ja kieroutunut seksuaalisuus hänet ajaa. Ihmiset myös David joutuvat tekemään valintoja.

Eebenpuutorni-termiä avataan kertomuksen puolivälissä, se on Breasleyn vastine termille NorsunluutorniEebenpuutorni on jotakin hämärää taiteessa. Eebenpuusta tehdään shakkinappuloita, myös norsunluisia shakkinappuloita on valmistettu. Teoksen ymmärtämistä auttaisi kuvataiteeseen perehtyminen. Breasley on ollut Espanjassa sisällissodan aikana, mutta hän ei erityisemmin arvosta Picasson Quernicaa. Tyylisuuntia paljon mainitaan, en tiedä esimerkiksi, mikä taidesuunta on uusprimitivismi. Taide on joskus  amoraalista, miten se eroaa moraalittomasta?

Käännös on ollut ilmeisen hankalaa, sillä Suomessa ei luultavasti puhuta, miten alkukielellä on kirjoitettu puhuttavan. Tämä on hyvin brittiläinen teos. Useat rivot ilmaukset Heimo Pihlajamaa on kääntänyt hyvin, mutta ihmettelin ilmauksia "narsissismia" (vrt narsismia) sekä "quattrocentaherkkyys" (onko ensimmäinen termi 40?) sekä "ikään kuin sovittaakseen kuohittua tilanteessa, jotakin epäreilua", oriita kuohitaan ruuniksi, mutta en ymmärrä koko lausetta? Tämä on jopa vaikeaselkoisempaa kuin Waughin  Menneessä maailmassa mainitsemat " seksuaalisuuden ohuen lepakonpiipahduksen" ja "lanteiden luovutuskirjat".   Kuohitseminen on myöhemminkin käsittelyssä. David tuntee itsensä kuohituksi, ei ole uskaltanut katkaista kahleitaan porvarilliseen avioliittoon (ja olla Hiiren kanssa). Ruuna tai ori: minusta sillä ei ole merkitystä, jos pettää aviovaimoaan.

Toisaalta Pihlajaniemi saa karmivan mielleyhtymän Henryn tokaisusta Davidille "ota perhe mukaan tykkään pikku tytöistä", tämä kuvaa Henryn itseriittoista ilkeyttä. Davidin päätelmät Henrystä ovat kuitenkin päinvastaiset, mies on hänestä ujo perusbritti, joka on piiloutunut Ranskaan ja rivouksien panssarin taakse ...

***
Eliduc-kertomus on tekijän mukaan vanha kelttiläinen kertomus, joka lienee ennen tuhatlukua jo kirjoitettu. Kirjaajaksi mainitaan Marie De France, onko nimi keksitty? Tarina on kertomus Eliduc nimisestä ritarista, joka joutuu panettelujen vuoksi kuninkaan epäsuosioon Ranskassa. Hän jättää rakastamansa vaimon ja kartanon ja Kanaalin takana tarjoaa ritari palveluja kuninkaalle. Palvelujen laatu on kohdallaan, ja ihana neito ihastuu häneen. Eliduc joutuu kahden naisen loukkuun. Tarina on varsin tyypillinen tähän asti, mutta miten kaikki päättyy ja miksi, tekee siitä ison tarinan. Tätä tarinaa pidetään esikuvana esimerkiksi Tristanin ja Isolden tarinalle. Tarinaa ja sen loppuratkaisua en avaa, mutta tarinan loppu on onnellinen.
***
Koko-parka -kertomus kertoo kirjailijasta, joka joutuu murtovarkaan yllättämäksi, viimeistellessään hengentuotettaan painokuntoon ystäviensä asunnolla. Murtovarkaan ja kirjailijan välille muotoutuu dialogi. Tässä tarinassa on samoja elementtejä kuin avaustarinassa, sillä 1960-lukulaisuus oireilee vanhempien arvojen maahan polkemisena. Rikkaiden lakimiesten lapset hylkäävät juristiopintonsa, ja liittyvät maolaisiin kommuuneihin, tai vain ovat tekemättä "mitään" ja rahoittavat hummaamisensa murtovarkauksilla tuttaviensa asunnoissa. Tässä viidenkymmenen sivun novellissa olisi hyödyllistä tietää enemmän englantilaisesta kirjallisuudesta, mitä minä tiedän. Kirjalija on tehnyt neljä vuotta muistiinpanoja ja töitä Peacock-teosta varten, jonka nuori vastuuton retku sytyttää ja polttaa - kaiken: kirjan, lehdet, aikalaisarviot, viittauskortit, vanhoja dokumentteja ... Raivo alkaa kiehua, mutta analysoidessaan teon motiivia päähenkilö tunnustaa tehneensä yhden pahan virheen, hän ei ollut luvannut kirjoittaa murtovarkaasta, vaan oli perienglantilaiseen tyyliin lausunut ivallisen kieltäytymisen narsistille. Tämä murtovarasturhake harrasti vanhan yhteiskunnan hajotusta rikkomalla ja tuhoamalla myös kirjailijoiden teoksia, joita hän piti sisäänpäinlämpiävän yhteiskunnan edustajana. Raapimisen estämiseksi tätä kulkukissaa olisi pitänyt ruokkia kultalautasella ja silittää ja kehua. Ylistyssaagan kirjoitus olisi pelastanut neljän vuoden työn, näille "idealisteille" oma napa on aina lähinnä.
***
Katsoin Wikipediasta Peacock lienee Thomas Love Peacock englantilainen novellisti, runoilija, suurmies, mistä minä en tiennyt yhtään mitään, en edes nimeä.

***
Henkilökohtainen huomautus sisältää virkkeen, joka ei ehkä kuitenkaan päde Fowlesiin, mutta kyllä minuun (tietämättömyys Peacockista esimerkkinä) " lukemistani ohjasi pikemminkin tietämättömyys kuin älykkyys. Todellisista mieltymyksistäni en ollut paljonkaan hajulla ..."

12 kommenttia:

  1. Mukava läikähdys tuli mieleen kun otat Fowlesin esille. Pidin aikanaan valtavasti Fowlesista, ostin jopa englanniksi Daniel Martinin mutta taisi jäädä lukematta. Jumalten naamio (Magus) taisi olla minusta jopa parempi kuin Ranskalaisen luutnantin nainen.

    Tässäkin siis olisi kirjailija jonka tuotantoon kannattaisi palata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minusta tämä oli hyvä teos, luultavasti ei parasta Fowlesia. Tässä oli kuitenkin oikeaa 60-luvun tuulta :)

      Poista
  2. Mahtava John Fowles. Mun on pitkään pitänyt lukea Fowlesia uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,

      JF oli mahtava ja englantilainen sanan myönteisessä merkityksessä :)

      (Epäilen muuten, että Leedsiin liittyy ehkä ironiaa, oma suhtautuminen asiaan on myönteinen, itse olen Leedsin liigajoukkueen ikifani ).

      Poista
  3. Fowles lopettaa kirjansa (Jumalten naamiot, Ranskalaisen luutnantin nainen) sillä tavoin monimerkityksellisesti, että lukijasta riippuen loppu on lohdullinen tai lohduton. Itse esim koin Jumalten naamioiden lopun toiveikkaaksi, koko kirjan eräänlaiseksi kehityskertomukseksi. Luin sen noin 20 vuotta sitten. Kohta taitaa olla aika päivittää kokemus. Ranskalaisen luutnantin nainen on tuoreempi tuttavuus ja mun top ten kirjoissa. Aivan upea. Neitoperho taas primitiivisen ja pakonomaisen "rakastamisyrityksen" kuvauksena on asianmukaisen kammottavan hyvä.

    Ehkä kaikkia em kirjoja (kuten näköjään Eebenpuutorniakin) yhdistää omistavan ja pakottavan (tavallaan sadomasokistisen) suhteessa olon kuvaus ja hapuilu kohti toisen huomioon ottavaa vastavuoroisuutta. Joissain kirjoissa ja joidenkin lukijoiden mielissä se hapuilu onnistuu.

    Eebenpuutorni on jäänyt multa jostain syystä huomaamatta. Hyvä kun tuli bongattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos asiantuntemuksesta.
      Olen joskus lukenut nolona bloggauksiani, mutta Fowlesin kirjasta pidin, kuten tästä bloggauksesta. Olen saanut säilymään sen tunteen, minkä lukeminen minussa herätti.
      Fowlesin muu tuotanto kiinnostaa edellen.

      Poista
  4. Sen verran vielä tarkennan kommenttiani hapuilusta (kohti toisen huomioon ottavaa vastavuoroisuutta), että vaimoni kanssa kävin aikoinaan pitkänkin keskustelun siitä oliko Jumalten naamioiden loppu onnellinen/ toiveikas vai ei. Olimme eri linjoilla enkä väitä, että minä olin oikeassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ranskalaisen luutnantin naisessa ja Mennessää maailmassa -tv-sarjassa jätetyksi tulevaa näyttelee Jeremy Irons. Olen laajentanut omaa bloggaustani Waughin Menneestä maailmasta, ostin DVD:n sarjasta ja katsoin elokuvan ...

      Poista
  5. Ymmärränkö oikein, että Mennyt maailma on saatavissa DVD;nä? Minulle tuo sarja oli täydellinen. Kuin myös Jeremy Irons.

    Tänä iltana katson Yöjunan Lissaboniin, jossa hän on mukana. Viime viikonloppuna katsoin Pariisin sanat. Upea sekin.

    Itse asiassa minun piti kysyä, että oletko nähnyt Ranskalaisen luutnantin naista DVD:nä. Minulle ei kelpaa ainoa löytämäni dvd, jossa kielet ovat eng ja ruotsi. En kelpuuta sen kantta. Minun on pakko saada se asussa, joka on kirjassa eli Meryl Streep yksin. Etsin myös Talo jalavan varjossa dvd.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mennyt Maailma on saatavissa DVD:nä (sain lahjaksi noin vuosi sitten), luultavasti Ranskalaisen luutnantin nainenkin on. Olen nähnyt tv:stä Talo Jalavan varjossa ..

      Poista
  6. Minkälaisen vaikutuksen Mennyt maailma teki sinuun? Oletko Downton Abbeyn seuraaja?
    Minun pitää jatkaa etsintää, jos vaikka löytäisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuren vaikutuksen. Luultavasti omalla sarallaan paras tv.sarja

      Lukemalla bloggaukseni

      http://joklaaja.blogspot.fi/2011/08/evelyn-waugh-mennyt-maailma.html

      On kantoja kirjasta ja tv-sarjasta.

      Bloggauksessa on DVD:n kansikin.

      Olen missannut koko Downton Abbeyn.

      Poista