lauantai 26. toukokuuta 2012

Sidney Sheldon: Sydänyön tuolla puolen



 
Kirjaa on ainakin kaksilla paperi kansilla.

Sidney Sheldonin Sydänyön tuolla puolen on ollut bestseller 1970-luvulla. Sheldon (s. 1917 Chigacossa) julkaisi esikoisromaaninsa vasta 1970 eli 53-vuotiaana, tämä on hänen toinen romaaninsa, julkaisuvuosi 1973, Sidney Sheldon toimi tätä ennen käsikirjoittajana mm. Broadwaylla ja tv-sarjojen parissa, kertoo kirjan esipuhe ja sen teos todella todistaa.

Sydänyön tuolla puolen tapahtuu pääosin vuosina 1939-1947 eli toisen maailman sodan aikana ja sen jälkeen, joskin teoksen päähenkilöttäret ovat syntyneet 1919 ja jonkin verran heidän lapsuuttaan avataan.

Kirjassani ei ole takakansitekstiä, eikä sisällysluetteloa, joten lukemisen sai aloittaa tabula rasa -asenteella. Kirja on kuitenkin erinomaisesti kirjoitettu ja juoni imee mukaansa. Prologista ilmenee, että tulevassa oikeudenkäynnissä, jota tulee seuraamaan joukko silmäätekeviä, ovat syytettyinä kaunotar ja diiva Noelle Page ja hänen rakastaja komea Larry Douglas. Koska tarinan luvut on otsikoitu Catherine Chicago 1919-39, Noelle Marseille-Pariisi 1919-39 lienee selvää, mitä on tapahtunut.

Catherine on kiltti perhetyttö Amerikasta, joka on ollut hikipinko koulussa, ja vaikuttanut sen jälkeen Washingtonissa. Noelle taas on lehtolapsi (”isä” ei tosin tiedä sitä) Marseillesta, joka sisu kasvaa isän nyrkkien ja mallitoimiston johtajan kohtelun vuoksi. Noelle tietää, mitä tahtoo ja pakkomielteenomaisesti vie tahtoaan läpi.

Sheldonilla on kyky viedä molempia tarinoita eteenpäin ja katkaista jännimmässä kohdassa. En tiedä, onko Sheldon jättänyt vihjeitä tekstiinsä, mutta minusta tapahtumat kaikessa viihdyttävyydessään oli helposti ennakoitavissa. Mutta vihjeet annettiin hiljalleen hieman ennen seuraavaa käännettä. Kuuluu varmasti Sidneyn menestysreseptiin. Pystyin ennakoimaan jopa osan loppuratkaisustakin.

Monia miehiä on Noellen CV:ssä: sympaattisin neurokirurgi Israel Katz (myös vastarintamies Torakka), jonka kanssa ei peitto heilunut, muiden kanssa kyllä, kuten Armand Gautierin, suure elokuvaohjaajan, Constantin Demirisin, maailman kolmanneksi rikkaimman miehen kanssa, sekä Larry Douglasin .... Catherinen CV:ssä on Larryn lisäksi vain presidentin erityisavustaja William Fraser...

Menestysresepti on saippuasarjamainen, kauneutta, rahaa, kiimaa, kateutta ja verikostoa.
***


Tätä samaa reseptiä tarjoaa Sidney Sheldon seuraavassakin teoksessa:
Pahan kasvot , 301 sivua, Suuri suomalainen kirjakerho, 1978, alkuteos A Stranger in the Mirror, 1976.

Romaani on kolmeosainen, ja lisäksi teoksessa on prologi. Prologi ja kolmannen osan loppu tapahtuvat vuonna 1969 loistoalus s/s Bretagnella. Missä kuoritaan pahan kasvot ja näytellään kirjan traaginen ja kaunainen loppunäytelmä.
Romaani henkilöitä ovat Tobias "Toby" Temple (s.1919) , joka on saksalaissiirtolaisten lapsi Detroitista jolloin Detroit oli kukoistava teollisuuskaupunki, nythän kaupunki on autoteollisuuden vaikeuksien vuoksi hakeutunut konkurssiin, ja väestöä on alle miljoona. Toby on 1950-luvulta alkaen ollut Hollywoodin kiintotähti.

Seldonin tyyli on suora ja pisteliäs: Tobyn isä Paul saamaton runoratsu ja äitinsä Frieda ruma, mutta aikaansaava. Patistettuaan Paulia, hän synnyttää vauvan Tobyn ja  Frida kasvattaa Tobyn saksalaisella tavalla. Eräistä syistä Toby on naisten suosiossa, ja lukioaikana hänet patistetaan naimisiin luokkatoverinsa kanssa raskauden vuoksi. Äiti ei tätä halua ja laittaa pojan yksin New Yorkiin, ja Tobylla alkaa kova taival tähtiin, johon liittyy roudarin hommia, sotilaana olo toisessa maailmansodassa, koomikkokeikkoja kurjissa klubeissa pitkin USA:ta, ja lopulta Hollywood, Las Vegas ja studioitten maailma. Hollywoodin osalla kerronta lienee osin osuvaa, mutta muuten hosuvaa, mikä liittyy Tobyn taustaan. Toby oli saksalaissiirtolaisten lapsi, isänsä sukunimi oli Templaurhaus, ja äiti oli Frieda. Kirjassa kieliongelmia ei ollut, sopeutumisongelmat, niitäkään ei ollut, eikä Tobylla ollut ongelmia sotia vanhempien entistä kotimaata vastaan Euroopassa.

Seldonin teksti puksuttaa kuin juna asemalta toiselle, maisemia ei ehdi katsomaan, kun verhot ovat kiinni, samalla pikaisella pieteetillä kerrotaan Tobyn murtautuminen politikkojen rakastamaksi rääväsuiseksi koomikoksi, ja lopulta Tobylla on oma huippu-show, ainoa asia, joka Tobya vaivaa on yksinäisyys, Tobylla on ollut "pakkoavioliitto" Vegasissa, mutta vaimo on kuollut.

Toinen päähenkilö on Josephine Czinski (s. 1935), puolalaistaustainen kovan tien käynyt pikkukaupungin tyttö, joka on lopulta tähti, mutta kovia uhrauksia ja fyysistä toimintaa tyttö on joutunut tekemään. Josephine Czinski jätti kotikaupunkiinsa Texasin Odessaan ensirakkautensa, ja nimensä ja  lähti Hollywoodiin Jill Castle -nimisenä, kun nuoruuden rakastetun David Kenyonin öljymiljonääriperhe pakotti Davisin naimisiin valitsemansa tytön kanssa. Josephine Czinskin urasta kerrotaan epämiellyttävimmät tapahtumat alkaen kivulloisesta pihtisynnytyksestä, ja keinoista, millä rooleja Hollywoodissa saa.

Kirjan kolmannessa osassa kaunaisten ihmisten kostot ja vastakostot seuraavat toisiaan, ja loppu on erikoinen.

En pitänyt kirjasta lainkaan. Resepti oli liian saippuasarjamainen: kauneutta, rahaa, kiimaa, kateutta ja kostoa.

Muutama lainaus kuitenkin

Luvussa seitsemän Sam Winters ajattelee, että "elokuvastudion johtaja oli kuin nuorallakävelijä Niagaran putousten yläpuolella lumimyrskyssä. " Nik Wallenda ylitti muuten nuoralla kyseisen paikan kesäkuussa 2013 ja vielä ilman turvavaljaita.

Alkuvirke, joka varsin informatiivinen, kuten Sheldonin teksti muutenkin.
"Eräänä lauantaiaamuna vuoden 1969 elokuun alkupuolella sattui joukko eriskummallisia ja selittämättömiä tapahtumia s/s Bretagnella, 55 tonnin loistoalus joka oli lähdössä New Yorkin satamasta Le Havreen".
Loppulause kuvatkoon Sheldonin tunteellista puolta. Tässäkään ei ole pilkkua relatiivilauseen edellä.
"Ja ylhäällä tähdet joihin kaikki oli kirjoitettu"
***

Veren perintö, missä on 2 osaa, 57 lukua ja 280 sivua ja se on kirjoitettu 1978, ja suomeksi se on ilmestynyt vuonna 1979. Hilkka Pekkanen on suomentanut alkuteoksen Bloodline.
Kuten aiemmissakin teoksissa kateus, kiima ja kuolema ovat keskeisiä osia kerronnassa kuten ehkä raha ja rakkauskin.
Veren perintö on jännäri, jossa etsitään syyllistä. Teoksen alussa suuryrityksen johtaja Sam Roffe kuolee kiipeilyonnettomuudessa, myöhemmin ilmenee, että kyse on sabotaasista. Sam Roffen tytärtä Elizabethiä, joka nousee monikansallisen perheen hallitseman lääkeyrityksen johtoon yritetään monin eri onnettomuuksin saada pois päiviltä. Johtokunnan jäsenistä joku on syyllinen ja osa suvusta on hyviksiä ja osa pahiksia: hyviksiä ovat palkkajohtaja Rhys Williams ja vainajan perillinen Elizabeth, jotka saavat toisensa, muita pareja ovat Alec ja Vivian, sitten on Walter Gassner ja Anna Roffe-Gassner, Ivo Palazzi, jolla vaimo ja rakastajatar ja molempien naisten kanssa 3 lasta, sitten on Charles ja Helene.
Juonesta ei ehkä sen enempää, mutta joillain on velkaongelma, jollain on vintti pimeänä, ja kirjassa kerrotaan kaikki intiimit seikkailut yrityksen historia vuodesta 1855 alkaen, ja paljon epämiellyttäviä yksityiskohtia.
Sheldonilla tuntuu tässäkin olevan huoli tietokoneista. Sveitsiläinen poliisi ratkaisee keskustietokoneiden avulla eräiden laskujen kohtalon. Sheldon lisäksi pohtii kaiken yksityisen olevan mennyttä. Minusta tämä on lööperiä, kirjan kirjoitushetkellä ei ollut edes PC:tä saati nykymuotoisesta internetistä. Etsivä Max Hornung on omasta mielestään mestari ja Sheldonin sankari, hän osaa fortrania, cobolia ja basicia ja keskustelee binäärikoodein. Huvittavaa on se, että hän tutkii pankkitapahtumia, ja on sveitsiläinen, jonka maan pankkisalaisuus on varsin tiukka. Ilmeisesti osa pankkitapahtumista on vielä Englannissa, eli millä valtuuksilla ja miten rivietsivä saa pääsyn pankin keskustietokoneelle, modeemillako???


***
Sidney Sheldon (1917  - 2007) syntyi Chicagossa, hän oli käsikirjoittajana  Hollywoodissa ja osin Broadwaylla ja siirtyi kirjailijaksi. Sheldonin teos muistuttaa viihdyttävyydessään joiltain osin Mario Puzon Kummisetää. Sheldonin teoksissa fokus vaihtuu ja jännitys tiivistyy. Sheldonin havainnot Hollywoodista ovat puzomaisia, voi olla itse nähtyjä.  Moraaliselta kannalta pohdittavaa teoksista jää paljonkin, mutta toisaalta teoksen loppuratkaisut jättävät voimakkaan muistijäljen, ja voivat olla niiden suosion salaisuus. Kirjoissa on varsin paljon myös "fyysistä toimintaa".

2 kommenttia:

  1. Sydänyön tuolla puolen on ainoa lukemani Sheldonin kirja. Luin sen jo 70-luvulla. Lukiessani arviotasi, ihmettelin, miten voin muistaa jostakin kirjasta niin paljon. Muistan esimerkiksi, mitä Catherine kirjoitti koulussa yhdestä laivakirjasta ja kuka on Noellen isä. Kirjan lopun muistan tietysti. Siitä huolimatta en halunnut lukea lisää Sheldonia, ei ollut ihan minun lajityyppini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, loppu on varmasti se, jonka muistaa, ja näköjään muitakin kohtia jää mieleen. Monesta kohtaa en maininnut.

      Minua näissä kiinnostaa se, että miksi ne ovat best-sellereitä. Kasoin taannoin MTV3-sarjalta jotakin 1980-luvun? alun sarjaa taiteilijan tytärtä, joten tästä tuli se mieleen, vaikka vain tämä Ranskan saksalaismihitys oli samanlainen teema...

      Poista