maanantai 9. huhtikuuta 2012

Risto Isomäki: Ydinvoima Fukushiman jälkeen


Tässä sataviisikymmentä sivua kattavassa Ydinvoima Fukushiman jälkeen -teoksessa Risto Isomäki käsittelee ydinvoimaturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä ja säteilyn ongelmia. Teoksen esipuhe on allekirjoitettu 2.5.2011. Osa kirjasta käsittelee Fukushiman ydinturmaa 11.3.2011, osa säteilyn vaarallisuutta, ja säteilyn lähteitä, sitten tarkastellaan päästöjen mahdollisuutta ja niiden suuruuksia, loppuosa teoksesta käsittelee ydinaseita, niiden leviämistä, ja ydinaseiden joutumista vääriin (todella vääriin) käsiin, ja eri ydinreaktorityyppejä ja loppusijoituksen ongelmaa terrorismin näkökulmasta.

Ihminen on dilemman edessä. Elintaso vaatii energiaa, eikä ongelmatonta energiaa ole. Fossiiliset polttoaineet nostavat hiilidioksidipitoisuutta, joka voimistaa kasvihuoneilmiötä, jäätiköt uhkaavat sulaa, merivesi nousta. Ydinvoima sisältää onnettomuuden mahdollisuuden, polttoaineen loppusijoitusongelman sekä terrorismin vaaran sekä uhan, että ydinaseet leviävät. Polttoaineesta rikastetaan aseuraania tai –plutoniumia. Sekä hiilidioksidin tason nosto että ydinvoimaonnettomuus voivat aiheuttaa peruuttamattoman ongelman. Jokaiselle puolesta ja vastaan ihmiselle olisi hyvä lukea alan kirjallisuutta. Olen lukenut Leggettin teoksen Viimeiset pisarat, Hupeneva öljy,lämpenevä ilmasto jonka valitettava sanoma minusta on, että kaikki öljy kuitenkin poltetaan, ellei asennemuutosta tule. Olen toki lukenut myös energiamyönteisiä julkaisuja, molempia tarvitaan.

Olen lukenut myös Isomäen teoksen Sarasvatin hiekkaa, josta arviointi on täällä. Teoksen lopussa varoitettiin  rakentamasta ydinvoimaloita rannikoille megatsunamien armoille, tämä oli ennen onnettomuutta. Isomäen mukaan muutama metriä isompi tsunami olisi tehnyt olennaisesti enemmän tuhoa Fukushimassa.

Insinöörin kirjahyllyssä on tämä kirja arvioitu jo elokuussa, täällä. ja varsin perinpohjaisesti.

Säteilyturvakeskuksen sivuilla on vastailtu kysymyksiin esim. Mitä radioaktiivisia aineita Fukushiman laitokselta tulee? täällä

Netistä saa tietoa, kuinka paljon radioaktiivista jodia tai cesiumia on vapautunut ilmakehään. Joka tapauksessa Fukushiman loppusavotta kestää monta kymmentä vuotta. Euroopassa Tsernobylin voimalaonnettomuus sattui noin 26 vuotta sitten, ja Harrisbugin onnettomuus noin 30 vuotta sitten Pohjois-Amerikassa.

Isomäen pamfletissa käydään läpi säteilyn muodot (alfa, beetta ja gamma), ja säteilyn lähteet, Suomessa radon lienee suurin, ja monta sivua hän käyttää tupakan poloniumista, joka on peräisin teoksen mukaan uraanipitoisista lannoitteista. Köyhdytettyä uraania on käytetty ammuksissa ja leviää luontoon, osa on peräisin ydinaseista, osa on taustasäteilyä.

Olen joskus seurannut kolme kautta 24-sarjaa, ja siinä terroristeilla oli bio- ja ydinaseita, eli terrorismin uhkaa Isomäki myös käsittelee asutuskeskuksissa. Hänen mukaansa ydinasevaltioita oli yhdeksän, eli viisi ensimmäistä olisivat saaneet neljä seuraajaa. Isomäki puhuu paljon ydinjäteriskeistä aseiden raaka-aine- asiassa.

Tämä on teos, joka kannattaa yleissivistyksen vuoksi lukea, tai vastaava. Luultavasti tämä ei ole koko totuus, mutta joku osa sitä. Samalla kannattaa tutustua Suomen olemassa oleviin voimalaitoksiin hiili- ja ydinvoimaloihin, ja rakenteilla oleviin ja niiden ongelmiin, ja siihen kuinka paljon tarvitsemme energiaa (tämänkin bloggaukseen tekemiseen). Durbanin sopimusta olisi myös syytä tutkiskella, hyvä sopimus ehkä, mutta miksi se ei koske kaikkia, niin kuin ei Kiotokaan. Omaa energian käyttöään voi tutkia ennen kuin arvostelee ketään toista. Dilemma on olemassa: tarvitsemme energiaa, eikä ongelmatonta energiaa ole.

Eräs asia pisti silmään. Risto Isomäki kertoi laittaneensa useasti sähköpostia STUK:n Jukka Laaksoselle, ja kertoi, mitä Laaksonen oli vastannut. Eli onko niin, että Isomäki on siinä asemassa, että pystyy käymään yksityisiä sähköpostikeskusteluja Laaksosen kanssa, ei kai jokainen saa eriteltyä vastausta.

--
Kirja on ostettu Akateemisesta kirjakaupasta.

4 kommenttia:

  1. ...mikä ihmeen yhteys tupakan polonium-pitoisuudella tai lannoitteiden uraanipitoisuudella on ydinvoiman tai ydinaseiden kanssa...juu, kaikissa lehtikasveissa on poloniumia mikä on peräisin maaperästä tulevasta radonista, sitä en tiedä nostavatko fosforilannoitteet paikallista ilman radonpitoisuutta merkittäviä määriä.
    Mutta tuo on asia jonka olen kuullut jo koulun fysiikantunnilla, joten salaliittoteorioita rakastaville on pakko todeta että olisivat kuunnelleet kun asiasta on aiemmin puhuttu. Ei se ole millään tavalla koskaan ollut salaisuus.

    Sinänsä on varmasti myös turhauttavaa STUKille ja vastaaville viranomaisille jaksaa keskustella onnettomuudesta joka saattaa johtaa Japanissa jossain vaiheessa säteilyperäiseen sairauteen tai kahteen, samalla kun yrittää saada vastahakoista yleisöä kiinnostumaan asiasta joka aiheuttaa vuosittain satoja keuhkosyöpätapauksia Suomessa (sisäilman radon, radioaktiivinen kaasu jonka pitoisuudet voisi saada kuriin ennaltaehkäisevällä rakentamisella ja korjaustoimenpiteillä). Mutta jälkimmäisestä ei saa räväköitä otsikoita kun se on niin yleistä...

    VastaaPoista
  2. Ihmettelin tupakan polonium juttua, joka tässä oli sivujuonne, mutta jota käsiteltiin sangen pitkään.

    Totta radon on peräisin ainakin radon alueilla pääosin maaperästä (kalliosta), ja pitäisi saada rakennusratkaisuilla pois. Radon on kaasu, joten se päätyy hengitysilmaan käsitykseni mukaan.

    Insinöörin kirjahyllyssä on seikkaperäistä tietoa kirjasta ja sen sisällöstä, itse luin tämän tämän teoksen lisäksi STUK:n sivut ja kysymysosion.

    Isomäen kanssa olen samaa mietä siinä, että laitokset pitää testata Murphyn lain mukaan, mikään ei saa mennä pieleen.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista, tästä kirjasta ensimmäisen kerran kuullessani ajattelin että pitääpä lukea mutta sitten se vain jäi.

    Se iso keskustelu, että millaiseen elintasoon (missäkin) olisi realistista tähdätä, tuntuu olevan laajemmilla massoilla vasta käynnistymässä, siihen kun ei vielä ole mitään valmiita lukuja tarjolla. Toisaalta vasta yksi päivä ruokapöydässä puhuttiin tästä ei-ihan-putkeen-menneestä parhaillaan käynnissä olevasta rakennusprojektista. Se, miten iso reaktori ihan maailman mittakaavassa on, tuntuu olevan monille epäselvää. Mutta mites se Eppu Normaalin biisi menikään "uraani halkeaa ja tuottaa lamppuun valkeaa, eikä millään muilla mailla, kuin Suomella se oo riskiä vailla" tai jotain sen tapaista. Uskokoon tietysti kuka haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut ilmasto-opuksia, ja opuksia ilmastonmuutoksesta. Myös ydinvoimasta on perustiedot. Olen seurannut myös ilmastokeskustelua.

      Eräs kritiikin haara on koskenut päästöjen vastustajien omaa elintasoa, joka aiheuttaa paljon päästöjä.

      Kirjablogeja on aika paljon, mutta löysin vain yhden postauksen ja se oli yllä mainittu.

      Eppu Normaalin biisi on tehty Harrisburgin onnettomuuden jälkeen. "Vaikka Harrisburgissa piti ikkunat sulkea, voi Suomessa aina huoletta kulkea", nykyrunoutta parhaimillaan koko biisi, sanat löytyvät luultavasti netistä, minulla on CD-levy, jossa biisi Suomi-ilmiö on, nimi tulee elokuvasta Kiina-ilmiö, jonka olen nähnyt, siinä ydin sulaa (Amerikan toisella puolella on Kiina)

      Poista