George Gamow: Maailmankaikkeuden synty

Kirjan yksi mustavalkokuvista

George Gamow: Maailmankaikkeuden synty, wikipedian mukaan 1952, mutta WSOY:n painamassa niteessä Gamowin alkusanat kirjattu marraskuulle 1951, ja suomentajan Risto Niinin alkusanat 2.8.1953. Kirja on tullut minulle pussissa, joka muuten olisi joutunut roskikseen, mutta sitä myydään yhä  sekä antikvariaateissa että huuto.netissä. Teoksessa on 167 sivua, joista viimeiset ovat kattava hakemisto. Viimeinen tekstisivu on 159.

Varoituksena totean, että olen maallikko myös tähtitieteen ja fysiikan alalla, vaikka olen fysiikkaa hieman lukenut ja tähtitiedettä seurannut, mutta olen täysin tumpelo amatööri molemmissa.

Teoksessa käsitellään maapallon ikää, radioaktiivisia isotooppeja, valtamerten ikää, ja kuun ikää. Sitten käsitellään tähtien ikää ja päädytään otaksumaan, että avaruus laajenee, ja on olemassa todisteita alkuräjähdyksestä, eli kaikki massa olisi ollut yhdessä ”pisteessä”. Tämä on ollut kova väite vuonna 1951, koska silloin saattoi olla toisenlaisiakin teorioita, esim. jatkuvan luomisen malli, joka on mainittu myös kirjassa. Hoylen teoria ainakin väittää uutta materiaa muodostuvan kompensoimaan laajenemista. Gamowin mukaan Hoyle otaksui vedyn ytimiä voivan syntyä. Luultavasti tämä ei siis pidä paikkaansa, sillä Gamowin aikoihin ei oltu vielä havaittu ns. pimeää massaa, eikä pimeää energiaa. Myös mustat aukot puuttuvat teoksesta, on vasta havaittu valkoiset kääpiöt. Luultavasti BIG BANG pitää paikkaansa, koska useimmat havainnot tukevat tätä, kuten myös loputon laajeneminen, mihin otetaan kantaa ja otaksutaan laajenemisen jatkuvan loputtomasti, mikä on ollut terävä väite tuolloin. Kirjassa puhutaan avaruuden kaareutumisesta ja siitä onko se ääretön. En kirjaa pohdintaa ylös, sillä moni asia on ehkä muuttunut 60 vuodessa. Kirjassa ei puhuta myöskään kvarkeista, ei oltu vielä keksitty, mutta neutriinoista kylläkin. Kvarkit, hiukkaskiihdyttimet ja muut ovat vasta tulevaisuudessa, kun tätä on kirjoitettu. Herra Hubble mainitaan, mutta hänen mukaansa nimetty teleskooppi on vielä tulevaisuutta. Teoksessa puhutaan belgialaisen Lemaitren maailman atomin hypoteesista, tämä pötikkä sitten räjähti ja alkoi atomien synty ja laajeneminen, siis tämän teorian mukaan. Atomilajien runsauksia pohditaan, mutta en tähän perehtynyt, sillä niitähän muodostuu fuusiossa tähtien ytimessä. Kun tähden vety on fuusioitunut heliumiksi  muut ydinreaktiot käynnistyvät, kunnes materia on fuusioitunut raskaimmisksi alkuaineiksi tai sinkoutunut pois.  Seuraavaksi käsitellään kaasupilvien tiivistymistä ja kehittymistä. Vanhimpia tähtiä Gamow nimittää kantatähdiksi. Aurinkokunnan planeettojen syntyyn esitetään näkemyksiä, ja myös siihen miksi kovin lähelle aurinkoa ei muodostunut Jupiterin kokoista planeettaa. Pluto lasketaan vielä kirjassa planeetaksi.

Lopuksi puhutaan kaksoistähdistä, joista lähin on tämän mukaan Siriuksen lähellä. Sitten puhutaan tähtien kuolemasta, tässä kirjan on vanha, äärimmäisenä kehitysvaiheena pidetään valkoisia kääpiöitä. Neutronitähtiä, mustia aukkoja ei vielä tunnettu.

Kiinnostava kirja vaikka tähtitiede on kuudessa vuosikymmenessä harpannut jättiaskelia eteenpäin. En tiedä kenelle kirjasta voisi olla hyötyä. Itse kuitenkin luin sen mielelläni. Se oli nimittäin äärettömän loogisesti kirjoitettu.

--

George Gamow on tunnettu fyysikko ja ilmeisesti tähtitieteilijä. Wikipedian mukaan hän on loikannut Yhdysvaltoihin 1933 ja 1934 Neuvostoliitosta, Venäjässä hän oli syntynyt 1904 ja kuoli 1968. Englanninkielisillä Wikipedian sivuilla on paljon enemmän Gamowista. Hän on ollut merkittävä tiedemies, ja oli Nobel-listoillakin, mutta ei saanut koskaan palkintoa