 |
| Punapaita ja sankari |
Tässä poikaromaanissa on kyse omasta ryhmästä, kunniasta ja Pál-kadun tontista Grundista, josta käydään sotaa kahden poikaporukan kesken. Grundi on ihanteellinen pikku poikien tukikohta, sitä ympäröivät muurit ja aita, ja viereisen tontin höyrysahan vuoksi siellä on puupinoja, jotka muodostavat labyrinttimäisen rakennelman. s.89 Grundista: " ..joka heidän lapsensieluilleen merkitsi rajattomuutta, vapautta ja kaiken elämän rikkautta ..."
Grundia miehittävät Janós Bokan johdolla 14 poikaa, joista 13 on upseereita, vain pieni vaalea Ernö Török on muiden komenneltavana sotilaana. Törökin aseman huonoutta kuvaa, että vain vartijan (sanotaan slovakiksi) Jánon koira on toinen sotilas, muut pojat ovat upseereja, jolle sotamiehen pitää tehdä kunniaa ja totella. Pál-kadun pojat ovat 14-vuotiaita ilmeisesti suurin osa samalla luokalla. Joukossa ovat myös Barabbas, ja petturi -juudas- eli Geréb, joka kadehtii rauhallista Bokaa, ja pettää omansa, Tibor, keikari, jonka koulukirjat ovat irtolehtinä, Katona, sekä Weis ja Richter, jotka ovat kittiyhdistyksenkin jäseniä.
Kasvitieteellisessä puutarhassa on toinen poikaporukka punapaidat, jotka havittelevat johtajansa Feri Atsin johdolla Grundia pallonlyöntipaikakseen. Geréb on grundilaisten petturi ja paljastaa sisäänpääsyreitit punapaidoille. Gerébin petturuus tulee ilmi tiedustelumatkalla, jossa Török kastuu kohtalokkaasti kahdesti. Geréb "ostaa" slovakin, mutta Feri Ats tuntee kunniaa, eikä suostu ottamaan Grundia taistelematta. Török kastetaan vielä kolmannen kerran, ja tämä on kirjan yksi käännekohdista, koska Geréb etääntyy punapaidoista ja ajan mittaan maksaa velkansa, toisaalta Törökille kolmas kerta toden sanoi kahdella tasolla, hän voitti vihollistensa kunnioituksen, mutta ...
Ihmettelen, kuinka 1880-luvun Unkaria kuvaava kirja voi säilyttää voimansa vielä 100 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Kuvauksessa ei ole mitään muuta vanhahtavaa, kun bunsenlampusta puhuminen. Bunsenlamppu mainitaan heti alussa kolmesti ja sen liekin väri vihreä. Tuolloin olivat höyrysahat, raitiovaunut, katukauppiaat ja posetiivin soittajat. Nykyisin posetiivin soittajien tilalla on kerjäläisten haitarit tai musiikkia kuunnellaan mp3:t korvilla.
Teoksen aluksi kuvataan ympäristöä ja luetellaan katuja, pojat esitellään kouluympäristössä. Ilmeisesti Pál-katu on Pestin puolella Unkarin pääkaupunkia (Budapestiä). Unkari kuului tällöin osana Itävalta-Unkariin, jossa ilmeisesti valtion nimessä ollut järjestys, oli myös maiden arvojärjestys. Teos on isänmaallinen ja varmasti unkarilaisten lukuohjelmassa vieläkin, mutta ei enää suomalaisten. Unkari itsenäistyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, samoihin aikoihin Suomen kanssa.
Teoksessa keskeisiä tunteja ovat luonnontieteen, pikakirjoituksen ja latinan tunnit. Opettaja Ráts, jonka auktoriteetti on kova, on ainoa nimeltä mainittu. Opettajan takki laitetaan päälle, ja kuulustellessaan kittiyhdistystä, pojat puhuvat, kun Ráts vaan kysyy.
Kirjassa on monta tiedustelu- ja neuvotteluvaihetta, mutta pääpaino on taistelu Grundista hiekkapalloilla ja puumiekoilla ja painien, kahden kilpailevan "armeijan" yhteenotto, tätä voi verrata taisteluun isänmaasta, tai siis teoksessa suoraan verrataankin.
Kitti-yhdistys –sivuhaarassa lienee kyse byrokratiasta, opettaja on kieltänyt yhdistykset ja pojat jäävät kiinni. Kitti on peräisin ikkunoista, ja kittiä pitää aika ajoin pureskella, ettei se kuivu.
Miksi kittiä pitää kerätä? Se minulle on epäselvää, kuten koko kittiyhdistys.
Kittiyhdistyksellä on säännöt, virat, kokoukset ja rahavaroja. Kittiyhdistys omistaa myös leimasimen ja lipun. Lippu on puna-valkea-vihreä, minkä värinen on nykyään Unkarin lippu! Grundin lippu oli ensin puna-vihreä, mutta varkauden jälkeen puna-valkoinen, vihreän kankaan puuttumisen vuoksi. Kittiyhdistyksen toiminnassa esitellään myös muita poikia, ja saadaan Török myös siellä sorsituksi, hän kun jäljittää Gerébiä kokouksen aikana. Gerébin petturuudesta ei tiedä tällöin kuin Boga ja Török, ja vain Török tietää rahalla ja sikaarilla lahjomisen. Kittiyhdistys rankaisee petturiksi ja pelkuriksi päättämäänsä henkilöä muuttamalla nimen pienillä kirjoitetuksi. Päätös tehdään kokouksessa, mutta vain epäillyn kuuleminen jää suorittamatta. Siksi ihmetyttää kittiyhdistyksen valtava byrokratia, kun näin yksinkertainen perusasia jää toimittamatta. Verrattaanko tässä politikointiin?
Teoksen rohkein ja vaikuttavin henkilö on petturiksikin leimattu päähän potkittu pikkupoika Ernö Török, joka on alunperin unkariksi Nemecek, pieni heikko vaalea poika. Kaikkien poikien vanhempien ammattia ei tuoda esiin kaikkien osalta, mutta yksi on lääkäri, ja toinen ilmeisesti lakitieteen tohtori. Törökin isä on köyhä räätäli, mutta poikansa on äärimmäisen urhea ja joka kuumevuoteeltaan tulee ja mittaa Feri Atsin. Mannerheim-risti oli Suomessa sodan aikana kunniamerkki, jonka sai rohkeudesta. Ernö Török oli sodan ainoa sotilas, mutta hän olisi ansainnut urhoollisuusmitalin. Poika pelasti omansa kolmesti. Boka ja Ats ovat asiallisia johtajia, Boka ehkä harkitsevampi. Geréb on joukon juudas, jota kohdeltiin liian hellämielisesti, kun sai palata omiensa joukkoon ilman rangaistusta ja häpeää. Török vielä säilyttää Gerébin kunnian hänen isänsä silmissä. Gerébkin pääsee takaisin grundilaisiin. Törökin kunnia palautettiin postuumisti.
Teemoja ovat johtajuus, sankaruus, velvollisuus, kunnia, isänmaa (grundi), mutta myös sankaruuden ja sodan kärsimykset ja hinta. Koko kirjaa voidaan tarkastella allegorialle itsenäisyystaistelulle. Kirjassa on hieno tunnelma, mutta loppuratkaisu on murheellinen, mutta täytyy sanoa, että kirja on ollut itselleni vaikuttavin lukukokemus, jopa muutama vuosi sitten, vaikka tiesin mikä on lopputulos.
Markkinavoimat näyttävät voimansa Grundin kohtalossa taistelun jälkeen. Talouden laki on käsittelyssä heti teoksen alkusivuilla, kun italialainen nekun myyjä joutuu lähtemään, mutta korottelee hintaa yhdestä kreutserista kahteen ja sitten kolmeen. Räätälin puvuntilaajan hahmossa näemme asiakkaan, joka haluaa pukunsa halvalla, nopeasti, mutta laadukkaasti juoksuttamalla räätäliä tahtonsa mukaan. Geréb yritti lahjoa vartijan rahalla ja sikaareilla ajamaan pojat pois. Gerébin isä ostaa Jules Vernen kirjan palkinnoksi pojalleen, käytyään tivaamassa, onko poika petturi. Itse asiassa rahasta puhutaan enemmän kuin poikakirjoissa yleensä, koska myöskin kittiyhdistyksen rahavaroja setvitään floriineja ja kreutsereita myöten.
Janós Boka ja Feri Ats ovat hyviä johtajia. He kunnioittavat sääntöjä, mitä heidän alaiset eivät pysty tekemään. Feri Ats julistaa sodan, hyökkäysaika sovitaan ja säännöt. Lopputulosta kunnioitetaan, kuten urheuttakin, petturuutta paheksutaan. Hävinneet potkivat johtajansa pois, ja voittajat eivät, mutta muu joukko Bokaa, Atsia, Gerébiä ja Törökiä lukuunottamatta jäävät massaan. Kittiyhdistyksen byrokraatit ovat liian kankeita, sellaisella johtamisella hautaudutaan pykäliin, ja kittikin kuivuu.
Kirjassa on voimakkaita kontrasteja, se on hyvin vaikuttava teos. Nykynuori voi vierastaa paatosta, joka tulee termeistä: isänmaa, kunnia, häpeä ja itsensä uhraaminen. Kannattaako itseään uhrata, jos on ravintoketjun heikoin ja alin lenkki? Kannattaako uhrata itsensä? Kolmetoista poikaa ei uhraa, mutta yksi uhraa. En tiedä, onko kirjailija nähnyt tässä yhteiskunnallista ja sotien arkea, eli joukot uhrataan, uhrautuvat. Minusta taloudellisissa suhteissa kirjailija näkee korjaamisen paikan.
Kirjan loppuosaa olisi hieman voitu rankasti lyhentää. Kirja on niin murheellinen ja ankea, että uusintalukukertoja ei hevillä tule. Vaihtoehtoisia loppuja olisi ollut tarjolla, mutta kirjailija valitsi tämän, jossa Boka kasvaa aikuisuuden maailmaan murheen ja menetysten kautta.
***
Koulupojista on tullut Otavan uusi suomennos eli vuodelta 2012 on saatavissa siis kirjakaupoissa. Kansikuvassa näet, siinä on grundi poikia erivärisissä paidoissa ja Janon (slovakin) koira, hyvä kansi, mutta erilainen kuin vanha kansi (ylhäällä).
Samaa voi sanoa Outi Hassin alkusanoista, missä hän tunnustaa lukeneensa kirjan monesti, ja hän on todella sisäistänyt teoksen, ja kertoo suomennoksen olevan ajalta ennen Suomen vapaussotaa. Annan 10 pistettä uuden suomennoksen saatesanoista. Kaikki tikat ropsahtivat taulun kymppiin.
Onnittelen myös suomennoksesta. Monessa kohtaa ilmaisu on selkeämpää, joskin olen niin tottunut vanhaan, että välillä teki "pahaa" ja pidän Kivekkään suomennosta oikeana, mutta kirja on iätön ja ajaton, tämä olkoon seuraavan vuosisadan suomennos.
Hassi on tehnyt poikien nimissä ratkaisun, että ne ovat "unkarilaisia". Erno Török on Erno Nemecsek ja Katona on Csonakos, Benedek on Csengey, Tibor on Csele. Janos Boka ja Feri Ats ovat sentään ennallaan. Törökin muuttaminen Nemecsek:ksi on hyvä ratkaisu, muuten uuden painoksen nimet ovat suomalaisittain vaikeita: Csengey, Csetneky ... ja kirjoitin ne ilman "páinòtûsmerkkejä".
Kirjan esipuheessa Hassi kirjoittaa Kivekkään suomennoksesta "hätkähdin, sillä vaikka kirja oli tuttu, en täysin käsittänyt kaikkia sen kohtia. Ilmaisu tuntui monin paikoin kankealta ..." . Henkilökohtaisesti olen ehkä eri mieltä ainakin käsittämisestä, teoksessa ei vanhassa suomennoksessa ole mitään, mitä en ymmärtäisi, eri asia on, jos Kivekäs on ottanut vapauksia alkukielen suhteen ja tehnyt käännösvirheitä, eli käsittämisessä on kyse vain yksittäisistä ilmauksista, ei sisällöstä, mistä siis Hassilla on kiitettävät tiedot.
Kieltä on modernisoitu jo veti alussa "neljännestä vaille" on korvattu "varttia vaille".
Katujen nimet Hassi on suomentanut esimerkiksi Pal-katu on Paavalinkatu, katujen suomennos on hyvästä. Termistä Grundi pidin enemmän. Hassilla Grund. Hassin sana "pappara", mitä hän lukuisasti viljelee on ärsyttävä. Hassin käännöksestä Nemecsekin alun pelokkuus ja varomattomuus (tulitikun sytytys) tulee hyvin ilmi, mutta sana "pappara" on lyhyen ajan kuluessa ainakin kymmenesti. Rohkaistuminen ja uroteot selviävät
Olen iloinen kirjasta, esimerkiksi luvussa kaksi huomasin (tai muistin), että lopputulosta ennakoidaan, Nemecsekin huono asema tulee kirkkaasti esiin, suoranainen simputus kukoistaa "ei olisi ollut ketä komentaa". Alussa Feri Ats tapaa Nemecsekin ja varastaa Grundilta lipun, ja sanoo hänelle, ettei tarvitse pelätä, mutta Nemecsek pelkäsi. Hän kertoo kuitenkin, ettei pelännyt. Tätä pelko siaa voi tarkastella, ja myös Feri Atsin ja Nemecsekin kohtaamista sodassa. Isänmaan puolustamisesta ja omasta maasta
Johtajan valinnassa Boka voitti Gerebin 11-3, ja Boka äänesti Gerebiä, Gereb tuskin Bokaa, eli kuka muu äänesti Gerebiä?
Hassi on minusta aivan oikeassa siinä, että tämä on suora allegoria sodalle, ja sitähän tässä minusta käydään. Myöskin hän tuo esiin poikien varallisuuserot, ja räätälin "upporikkaan" (=kaupungin virkamies) asiakkaan, jotka näyttävät taloudellisen epätasa-arvon. Myös kittiyhdistyksen analyysi Hassilla on oikea. Kittiyhdistys byrokratiassaan pääsi maaliin, ja erno nemecsek muutettiin ERNO NEMECSEKIKSI, mutta byrokratian rattaat ovat liian hitaat. Kittiyhdistyksen papereista selviää tapahtumavuosikin eli 1889 ja siis paikka Budapest.
Loppuosasta ote Hassin mukaan
"Nyt nuljahti Bokan maailman kokonaan sijoiltaan. Kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä. Hän ryntäsi portista ulos. Pakoon grundilta, valtakunnasta, jota he olivat puolustaneet niin kiihkeästi ja sankarillisesti ja joka nyt hylkäsi heidät noin petturimaisesti, otti niskoilleen suuren kerrostalon ikuisiksi ajoiksi. s.237/2012 painos
Loppuosasta ote Kivekkään mukaan
Maailma pyöri Bokan silmissä. Nyt tunkeutuivat jo kyyneleet hänen silmiinsä. Hän riensi ja lähti hurjasti juoksemaan porttia kohti, pakeni pienltä maakaistaleelta, jota he olivat niin uhrautuvasti ja sankarillisesti puolustaneet ja joka nyt uskottomana jätti heidät, ottakseen suuren vuokrakasarmin iankaikkisesti taakakseen. s.214/1968 painos (viides korjattu painos)
Hassin etuna on sana valtakunta, se on hyvin keskeinen. Kivekkään suomennoksessa etuina minusta ovat sana vuokrakasarmi ja taakka, loput vertailut voi jokainen itse suorittaa, mutta minusta Hassin "nuljahti" on voimakkaampi kuin Kivekkään "pyöri silmissä". Hassi ja Kivekäs tuovat esille hyvin Grundin isänmaallissuden maan arvon.
Haluan kiittää Jokken kirjanurkan puolesta sekä Otavaa että Outi Hassia suuresta kulttuuriteosta, pidän tätä Molnarin Koulupoikia itse parhaana lastenkirjana, jonka olen lukenut. Ehkä kaikki eivät suhtaudu tähän niin intomielellä, mutta tuskin kirjaa huonoksi voi sanoa.
***
18.1.2013
Uutta painosta on saatavilla alennusmyynnistä 7,95, josta vielä 20% pois eli 6,35 eur.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti