maanantai 20. kesäkuuta 2011

Charrière Henri: Vanki nimeltä Papillon



Charrière Henri Vanki nimeltä Papillon, Suuri Suomalainen Kirjakerho 1970 on teos, jonka luin. Kirjakerhoista on paljon hyötyä myös jälkipolville, koska tämäkin teos on löytynyt tuttavien kirjahyllystä. Papillon on Henri Charrièren kirjoittama teos kokemuksistaan vankina Ranskan Guayanassa. Vankit teljettiin pikku saarille, kuri oli kova, olot ankeat, ruokaa oli vähän ja työ kovaa. Kuolleisuus oli suurta, ja hengissä selvisi, jos oli suhteita, rahaa, ja kovat nyrkit tai kaikki nämä. Henriä kutsutaan Papilloniksi perhostatuointinsa mukaan.

Luin kirjan jo jokin aikaa sitten ja se oli viihdyttävä ja piti pihdeissään. Selasin kirjaa lisäksi, kun kirjoitan tätä. Rivien välissä olen lukevinani myös viestiä. Papillon oli ilmeisesti jonkin verran taipuvainen elämään laillisen ja laittoman rajalla, mutta kirjan yksi pääteesi on se, että Papillon on murhaan syytön, ja tuomio on väärä. Papillonilla on kova sisu, hän on hyvä suostuttelemaan, ja tulee toimeen myös naisten kanssa, tämä tulee ilmi monessa kohtaa. Papillon on kuitenkin levoton sielu, jolla on korkea käsitys omista kyvyistään. Teos on kuitenkin lukemisen arvoinen, ja siinä on karttoja pakoretkistäkin, jotta itse  voi hahmottaa missä mennään. Kirjan tapahtumat sijoittuvat maailmansotien väliin lähemmäs toista maailman sotaa.

Papillonin pakoyritysten huonona puolena on niistä koituvat rangaistukset. Toisaalta perusvankina hengissä pysyminen olisi niin ja näin, kaiken muun kurjuuden lisäksi vankeja vaanivat hygienian puute ja trooppiset sairaudet. Vartijat tuntuvat olevan ankaria, mutta koko systeemi perustuu lahjontaan, jos rahaa on kaikki järjestyy eli palveluyhteiskunnassa elettiin, ellei sitten joudu petetyksi. Pakoyrityksetkin kyllä onnistuvat milloin spitaalisilta ostettujen veneiden kanssa, milloin jollain muulla keinolla. Papillon viettää paon jälkeen ”onnellista perhe-elämää” intiaanien kanssa, mutta vääryyksien oikaisut johtavat ihmisten ilmoille ja abbedissa ei armahda … Pakoyrityksen jälkeen on entistä vaikeampaa … Onneksi Papillonilla on kyky herättää myötätuntoa ja kirja etenee taas onnistuneeseen pakoon, joka johtaa taas ”onnelliseen perhe-elämään”, joka taas päättyy ”levottomuuteen”...

Joka tapauksessa kirja päättyy onnellisissa merkeissä. Olin katsonut filmin ja se oli minusta hyvä, mutta kirja oli kuitenkin erilainen ja minusta parempi.

Aihe: Vankila elämä, pako, paon yritykset, itsensä etsiminen, lahjonta ...
Tiivistys:  Henri Charrierella eli Papillonilla oli visio, karata mahdollisimman pian vankilasta. Tämä visio hallitsi hänen vankeusaikaansa ja auttoi hänet yli eristyssellivaiheiden vähäisin vaurioin. Karkaaminen oli oikeutettua, koska Papillon omien sanojensa mukaan oli syytön. Karkumatkat jäivät niin kauan hyödyttömiksi, koska koston ajatukset hallitsivat häntä. Vasta tilanteen hyväksyminen saattoi hänet yhteiskunnan jäseneksi uudestaan. (Lähde kirja, ei elokuva).

2 kommenttia:

  1. Hei! Olipa virkistävää törmätä miehiseen blogiin, jolla vielä on niin kiva nimikin (Kirsin kirjanurkka on "melkein" kaima)!
    Olen lukenut Papillonin aikoja sitten, mutta kirja on jäänyt mieleen. Muistan erityisesti köntsät, joihin piilotettiin arvotavarat. Kirja taisi meilläkin olla kirjakerhon peruja.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommenteista. Tutustun kirjanurkkaasi. Olen huomannut omasta innostani huolimatta, että kirjablogeja on paljon, ja ne ovat korkeatasoisia. Jos olisin lukenut niitä etukäteen en varmasti olisi tehnyt omaa, mutta kun se on tekstiä tulee.
    Sen olen huomannut että valtaosa blogeista on naisten kirjoittamia.

    VastaaPoista