Vaarallinen Juhannus, Tove Jansson

Tove Janssonin Vaarallinen Juhannus sisältää 140 tekstisivua, joissa on kuvia esimerkiksi legendaarisen, missä Pikku Myy on ompelukorissa. Viimeinen kuva on pieni kaarnajolla.

  -Juonipaljastuksia-

Vaarallinen Juhannus, Farlig Midsommar,

Tapahtumat ovat juhannuksen aikaan ennen ja jälkeen  tapahtuu kaikenlaista luonnonkatastrofista teatteriesitykseen. Teoksen alussa Muumimamma veistää kaarnalaivaa muumipeikolle, mutta jolla unohtuu. Tapahtuu maanjäristys, maa halkeilee, ja nousee tsunami. Vesi nousee muumitaloon ja perhe siirtyy ohi lipuvaan teatteriin, joka on muumeille tuntematon kaikkine ihmeellisyyksineen. pelokas Miska ja rohkea Homssu tulevat mukaan. Muumit kummastelevat outoa taloa, ja tutustuvat siivoojarotta Emmaan, joka kertoo teatterin tiukat normit. Muumipeikko viheltää teatterissa, ja Muumipappa laittaa kuiskaajankoppiin kävelykepin, mistä mlemmista Emma raivostuu. Yöllä pedantti pöyhkeilijä siivoojarotta Emma irrottaa kuiskaajankopissa kiinni olevan kävelykepin ja kiinnitysnarun ja Muumipeikko ja Niiskuneiti jäävät puuhun missä he yöpyvät. Pikku Myy, joka tässä kirjassa on "pikku" putoaa teatterista ja kelluu pois. Myy ajautuu Nuuskamuikkusen tyköön, jolla on missio puistonvartijan kieltotaulua vastaan ja saa huollettavakseen liudan mukuvia vintiöitä, jotka pakenevat pakkovaltaa puistossa. Toisaalla Viljaana, joka on viettänyt juhannusta yhdessä Muumipeikon ja Niiskuneidin kanssa haikailee sukulaisten perään. Kolmikko polttaa löytämänsä kyltit ja joutuvat vankilaan. Juhannuskokko kun tarvitsee polttoainetta. Virkaintoinen lainvartija vangitsee heidät vastaväitteistä huolimatta. Teatterissa Muumipappa kirjoittaa näytelmää, jonka toivoo yhdistävän perheen ...

Juonen jokainen muumivideoitakin katsonut tietää, mutta kirja on enemmän ja syvällisempää, ja surullisempaa, mutta loppu on onnellinen :)

Lapsena kirja jopa hieman pelotti, ensin talo täyttyy vedellä. Teatterissa tapahtuu kummia, Emma on outo, sitten kaksi lasta jää teatterista pois, nukkuvat puussa yön ja  Emma irrottaa kiinnityksen, joka on kuiskaajan kopissa ja Emma manaa huonoa onnea.  Toisaalla Nuuskamuikkunen repii kieltotaulut Niissä kielletään nauraminen, ja oleskelu. Nurmikot on tarkkaan leikattu. Nuuskamuikkunen aiheuttaa anarkiaa kylvämällä puistoon hattivatin siemeniä. Toisaalla Viljaana ja juhannuskokkoilijat joutuvat julisteiden polttamisesta vankilaan, eli vankilaan voi joutua syyttömät, tämä kyllä lapsena kummastutti ja pelotti...

Kirja itse asiassa on hyvä kuvaus Tove Janssonin ajatusmaailmasta, jonka luulen olevan hieman sovinnaisuudesta poikkeavaa. Puistonvartija ei minunkaan mielestä ole mikään yhteiskunnan tukipylväs, ja suvaitsevaisuutta lisäävä henkilö, eikä hänellä ole julkisen viranomaisen oikeutta puuttua toisten vapauteen. Emma taas on tärkeilevä pikkusielu, joka imee kunniatonta arvonnousua näyttelijöistä ja laiminlyö läheisiään. Miska taas on hieman rikki. Muumiperhe "häpäisee" Emman mielestä teatterin ja sen tunnelman, mutta Pappa kirjoittaa näytelmän ja pienellä improvisaatiolla siitä tulee jymymenestys. Tässä näen kannanoton taiteen ihailuun ilman kritiikkiä, ei teatteri sinäänsä ole hienoa, esitys voi olla, ja usein ovatkin, mutta se vaatii hyvän käsikirjoituksen ja itsensä likoon laittamista. Tätä keskustelua taiteesta on aina hyvä käydä. taiteen pitää myös puhuttaa yleisöä eikä vain taiteen tekijöitä, mutta yleisön kosiskelu ei saa mennä liian pitkälle, tässä vaikea raja. Kirja päättyy Muumimamman tekemään kaarnaveneen jollaan, jonka antaa pojalleen ja kehä on sulkeutunut.

Kirjassa on vanhempana lukien paljon huumoria kaikissa näissä tapahtumissa, jotka ehkä 10-12-vuotiasta voivat pelottaa. Suosittelen, mutta en ihan pienelle lapselle.
***
Aikuisena löytää aina jotain uutta, kuten minulla vuonna 2013 seuraavat:

Enteet, säännöt ja niiden rikkomisesta

Ensimmäinen luku nimeltään "Tulta syöksevä vuori on harmillinen" on hyvinkin enteellinen. Muumimamma veistää kaarnalaivaa, Muumipeikko toivoo, että jollalla, mutta on ilman, tämän jollan Muumipeikko saa lopuksi, kun itse seikkailu on koettu. Muumimamma antaa kaarnalaivan Muumipeikolle, ensimmäinen laiva annetaan henkilölle, josta välittää eniten. Tämä on tärkeä tulevan erossa olon vuoksi.
Mymmelin tytär on saanut Pikku Myyn kaitsettavaksi. Mymmeli on antanut kasvatuksessa kaikessa periksi, ja jättänyt Pikku Myyn ja kasvatusvastuun tyttärelleen, joka huutaa Myylle vain oman omantuntonsa vuoksi.
Muumipeikko kaipaa Nuuskamuikkusta, joka ei ole palannut keväällä. Hän pohtii suuren maailman vaaroja, ilkeää puistonvartijaa, Mörköä ja poliisia ja muita onnettomuuksia. Tämä kaikki on enteellistä, sillä vain Mörköä ei tavata itse seikkailussa.
Niiskuneiti haluaa tulla ryöstetyksi, tai ehdottaa sitä Muumipeikolle. Tämäkin on enteellistä, kuten nokihaituvat, joita lentelee ilmassa. Maa tärisee ja halkeilee, ilma on poikkeava. "Hyökylaine sähähtää" yli Muumilaakson ja vesi nousee.

"Miten saa aamiaisen sukeltamalla" on kakkosluvun nimi, ja sen aamiaisen  saa tietenkin sukeltamalla. Vesi on noussut Muumitaloon asti, ja aamiaisaineet haetaan sukeltamalla. Luku osoittaa Muumien boheemisuuden, he eivät välitä säännöistä eivätkä normeista. Marmeladia syödään suoraan purkista, ja tunne on helpottava. Huonekaluista tehdään polttopuuta. Hiirirouva sen sijaan on moraalin vartija. Hän valittaa, että ajat ovat toiset, ja nuoriso kuritonta. Hän kampaa itseään, mutta arvostelee samasta asiasta Niiskuneitiä ja rutisee Muumien syövän aamupalaa, mutta ei ota tarjottua apua vastaan. Homssu sen sijaan analysoi lainetta. Kuinka voi olla laine ilman tuulta. Miska taas on tunneihminen, ja tunnetta ei voi selittää.

Kolmas luku on nimeltään "Miten tutustutaan kummitustaloon".
Seikkailun kannalta seuraava vuoropuhelu on enteellistä vedenpaisumuksen keskellä.
-Minusta tuntuu, että selviämme (sanoo Muumipappa)
-Tietenkin me selviämme, vastasi Muumimamma.
Miska ja Homssu tulevat Muumitalolle, Miska kysyen saako tulla vierailulle, mutta Miska toteaa, että minua ei ole kutsuttu. Muumitaloon saa tulla ilman virallista kutsua, ja myös ohi lipuvaan taloon, josta laine on nähtävästi vienyt etuseinän, he menevät kutsumatta. Lisäksi Muumipeikon äiti toteaa, että "miksi kaiken pitäisi olla samanlaista". Samanlaista ei olekaan, rekvisiitta ei ole kotona, lattia pyörii, ruokaa ei voi syödä ja talosta kuuluu kolkkoa naurua.

Neljäs luku kertoo "Turhamaisuudesta ja yön vaaroista". Naiset kampaavat itseään, ja Niiskuneidin mukaan "Miskan pitäisi olla karvainen", Miskan mukaan taas "minä en ikinä kulkisi ilman vaatteita". Tämäkin hahmottaa, mitkä ovat kenenkin normit (ja arvot). Niiskuneiti löytää pukuvaraston, jossa "liikaa pukuja, jotta olisi voinut valita". Tässä luvussa teatterin siivooja Emma-rotta tulee oikomaan muumien käsityksiä teatterista. Muumipeikko viheltää, joka tietää Emman normistossa onnettomuutta, ja kuiskaajan koppia ei saa vahingoittaa esimerkiksi laittamalla siihen kävelykeppiä, jossa on kiinnitysnaru.

"Kuinka käy, kun viheltää teatterissa" Teatterirotta Emman irroittaman kepin seurauksena teatteri lähtee lipumaan. Muumipeikko ja Niiskuneiti jäävät puuhun, mutta jatkavat aamulla matkaa jalan, sillä vesi on laskenut, ja näkevät kokon, ja pohtivat juhannusperinteitään. Muumipeikon äiti on surullinen ja murheellinen lasten puolesta, mutta Miska itkee vain, koska on hyvä tilaisuus itkeä. Muumimamma piikittää Emmaa, ja kysyy kivistääkö varastettu sokeri vatsaa. Teatteri karahtaa karille ja Pikku Myy tippuu veteen.

Kuinka puistonvartijalle kostetaan, Pikku Myy asettautuu virran vietäväksi ja ottaa veneekseen Muumipeikon äidin ompelukorin, ja Nuuskamuikkunen "onkii" korin ja Myyn. Nuuskamuikkunen aikoo peläyttää vanhan konnan, puistonvartijan ja hänen rouvansa hattivattien siemenillä ja repiä irti kieltotaulut, jotka hän on koko elämänsä ajan halunnut repiä alas ja hän aloittaa Tupakanpoltto kielletty -kyltistä, nykyisin ymmärrettävä kyltti, mutta hän repii kaikki muutkin kyltit, jotka edustavat maailmaa, mitä hän inhoaa. Hän inhoaa myös puiston aidoitettuja loppuun asti leikattuja nurmikenttiä. Puistoon pakotetaan joka päivä kaksitusinaa lasta olemaan aiheuttamatta "haittaa" puistolle. Kirjan kuvassa olevassa kieltotauluissa lukee "puistoalueelle tuleminen ankarasti kielletty" ja kielletään nauraminen ja viheltäminen.

Juhannusyön huolista ja vaaroista luvussa Viljaana on yksin ja hän kysyy "eikö jokaisen velvollisuus ole kutsua juhlina sukua päivällisille". Muumipeikko kutsuu itsensä ja Niiskuneidin päivällisille. Viljaana oivaltaa, että ei tarvitse kutsua sukulaisia, ja "ihanaa, että kaikki on sallittu". He polttavat kokossa kieltotauluja, joissa kielletään kukkien poiminen, nurmella istuminen ja laulaminen. Tässä on monta tärkeää asiaa teeman kannalta. Normi on tiukimmin omassa mielessä, kuinka vapauttavaa on oivallus siitä, että on sallittu, ja kiellot pitää polttaa (symbolisesti). Ikävää on, että heidät pidätetään kieltotaulujen repimisestä ja polttamisesta, eli yhteisön rakkikoirat vartioivat normin rikkojia.

Kuinka näytelmä kirjoitetaan, niin miten? Muumipappa kirjoittaa, mutta Emma miettii, että siinä pitää olla loppusoinnut ja heksametri, eli siis tässä tarkoitetaan rytmiä. Emman mukaan teatteri on tärkein asia maailmassa, teatteri kertoo millaisia voisivat olla, millaisia tahtoisivat olla, vaikka eivät uskalla ja millaisia ovat. Muumipapan mukaan siis teatteri on kasvatuslaitos. Emman mukaan "vanhan hyvän ajan" murhenäytelmässä on kaikkien oltava sukua toisilleen. Eli normi on lähinnä Emman korvien välissä, kahleena kaikelle uudistumiselle.

Erään onnettoman isän huolista -luvussa Nuuskamuikkusella on isän velvollisuudet. Hän päätyy Viljaanan tyhjään asuntoon ja syöttää lapset pavuilla.

Miten vartijaa vedetään nenästä -luvussa vanginvartijahemulin lapsuusmuistot heräävät henkiin teatterin mainoksen vuoksi, tämä toive ei toteudu. Sen sijaan Viljaana, Muumipeikko ja Niiskuneiti saavat istua vankilassa, kunnes ovat tunnustaneet, mitä ovat tehneet ja "saatte tehdä uudet julisteet ja kirjoittaa viisituhatta kertaa "kielletty"". Suomessa pohditaan pitäisikö tunnustamisen vaikuttaa alentavasti tuomioon, nykyisin se ei vaikuta tuomion pituuteen. Tässä kirjassa ei ole minusta järjestetty oikeudenkäyntiä tai kuulemista, jossa syytetyillä ei olisi alisteinen asema. Kun vanginvartijan kiltti serkku päästää heidät kaltereiden takaa, he kyllä ilmoittavat, etteivät tule takaisin vankilaan ja ovat syyttömiä. Serkku ihmettelee, miksette sanoneet sitä heti. Heitä ei asianmukaisesti kuultu!

Mitä ensi-illassa voi tapahtua -luvussa, velvollisuusteemaa edustaa lasten toive Nuuskamuikkuselle lukea lentolehtinen, ja se, että teatterin pääsymaksuksi on oltava jotakin. Muumimamma tietää, että vaikka Muumipeikkoa ajetaan takaa, hän ei ole tehnyt mitään, mitä hän ei voisi hyväksyä. Heitä syytetään kaikkien julisteiden polttamisesta, ja siitä, että saivat puistonvartijan hohtamaan. Hehän kyllä polttivat julisteet, mutta eivät repineet niitä, eivätkä tienneet, että niitä ei olisi saanut polttaa. Nuuskamuikkunen tunnustaa repimisen.

Rangaistuksesta ja palkinnosta
Serkun viisituhatta kielletty-sanaa riittää rangaistukseksi.

Enteet toteutuvat monella tapaa. Näytelmä kirjoitettiin alun alkaen siksi, että teatteriin tulee katsojia ja myös kadonneet lapset ja näin tapahtui. Myös hiilihaituvat enteilivät luonnonmullistusta. Samoin poliisin kanssa jouduttiin tekemisiin. Myös onnettomuuksia tapahtuu. Kuitenkin Muumipeikon äidin viisautta oli se, että hän tiesi ja korosti "me selviämme"

Vaarallinen Juhannus -kirja on minusta hyvä kuvaus Tove Janssonin ajatusmaailmasta, jonka luulen olevan hieman sovinnaisuudesta poikkeavaa. Puistonvartija ja vanginvartija eivät minunkaan mielestäni ole lainkaan yhteiskunnan tukipylväitä. He eivät lisää suvaitsevaisuutta. Pidätys ja vangitseminen eivät ole laillisia, paikalla ei ole toimivaltaista viranomaista, jolla olisi oikeutta puuttua toisten vapauteen, pidätys saattoi olla laillinen, mutta vangitseminen ei ollut.

Teatteri, maailma jota en tunne, on myös eräs kantava teema. Kirja on omistettu Vivicalle, lienee Vivica Bandler, teatteriohjaaja ja -johtaja, joka toi uusia ajatuksia teatteriin 1950-luvulta alkaen ja jo ennenkin. Teatterin merkitystä monesti korostetaan. Teatterin ainut paikalla oleva työntekijä Emma taas on tärkeilevä pikkusielu, joka imee kunniatonta arvonnousua näyttelijöistä ja teatterin ilmapiiristä  ja laiminlyö läheisiään. Muumiperhe "häpäisee" Emman mielestä teatterin ja sen tunnelman, mutta Pappa kirjoittaa näytelmän ja pienellä improvisaatiolla siitä tulee jymymenestys, vaikka heksametri ei olekaan kohdallaan, tuskin loppusoinnutkaan. Sillä ei ole väliäkään, Emman mukaanhan yleisö ei ymmärrä teatteria. Minäkään en aina ymmärrä enkä sitä seikkaa, miksi kuiskaajankoppi on niin tärkeässä roolissa itse teoksessa, se on kuvattu jopa Emman hahmottelemaan "kaavakuvaankin".

Teatterin vaikutusta tai ei, mutta ihmiset kasvavat. Emma löytää missionsa, kuten Miska, joka on hieman rikki ja saa "kodin" murhenäytelmistä ja itkee itsensä ehjäksi. Homssukin jää teatteriin. Viljaana rikkoo sisäisen pakkonsa ja vapautuu.

Vaarallinen Juhannus päättyy perheen paluuseen Muumilaaksoon. Kaarnalaiva löytyy, ja Muumimamma tekee siihen puuttuvan jollan, se on täydellinen.

Kehä on sulkeutunut.