lauantai 2. huhtikuuta 2011

Kaksi palkkia latausta, kirjoittanut Kari Levola



Tässä kännykässä on vielä palkit osoittamassa latausta


Kari Levola: Kaksi palkkia latausta, Mustakaista, Tammi, sivumäärä 111, 2009.

Luonnehdinta: Kirja oli kiva ja lyhyt, ja nopealukuinen

Henkilöt
Karri, koululainen, ”minäkertoja”
Arttu, Karrin ystävä ja koulukaveri
Jenni, Karrin sisko
Anu, Karrin ”tyttöystävä”
Hapa, Jennin poikakaveri
Muita hahmoja: Anun isoveli, Karrin isä, äiti, Artun pikkusisko, poliisi(t), Eve Artun pikkusisko kuudennella luokalla

* Voi sisältää juonipaljastuksia *

Karri asuu  kaksikerroksissa talossa. Jenniä hänen lukioikäistä isosiskoaan käy hakemassa joku prätkäjätkä. Karri epäilee tätä kaveria rikolliseksi, koska sillä on sahalaitainen kypärä, mutta se on yleinen kypärä, eli ei voi yhdistää lehtien rikosuutisiin. Prätkäkaveri vie vain Jenniä harrasteteatterin harjoituksiin ja näytöksiin. Jenni pitää oveansa lukossa, mutta Karri kyllä osaa tiirikoida huoneen oven auki. Jenni väittää, että Hapa ei  ole poikakaveri vaan harrasteteatterilainen, joka vie hänet moottoripyörällä harjoituksiin. Arttu ja Karri toikkaroivat teatterissakin kaataen lavasteita, ja puhuihan se Jenni sittenkin totta!

Karri alkaa seuraavaksi nuuskia keilahallin läheltä ja mukana on ainoa kaveri Arttu. Karri on hieman omahyväinen ja yksinkertainen ja hänen  kohelluksensa johtaa tuloksiin, hyviin ja huonoihin... He nuuskivat  Keilahallin lähistöllä olevan varaston liepillä. Karrilla tutustuu reippaaseen Anuun, joka on töissä veljensä videovuokraamossa.  Kaikkea jännää tapahtuu, varastossa nuuskitaan ja sitten tulee poliiseja, jotka palauttavat kännyköitäkin pojille, ne nimittäin ovat jääneet matkanvarrelle, ja Karri toteaa että "vielä olisi ollut kaksi palkkia latausta!" Arttu kaksikosta on ujompi, Karri on aika eteenpäin menevä tyyppi. Karrilla on kovat luulot itsestään.

Kirja kannattaa lukea, koska se on nopealukuinen, joten jokainen ehtii lukea sen, luin sen muistaakseni pikalukuna runsaassa tunnissa. Se jäi mieleen, että päähenkilöllä oli/on varsin vilkas mielikuvitus ja kaveri aikamoinen poskisolisti. Tarina sopii ensimmäiseksi lukukirjaksi vaikka yläkouluun, ei liian vaikea, ja minusta ihan "jännä", koska osa asioista pitää päätellä itse, eli kaikkia vastauksia ei varmasti saa päähenkilöstä pelkän lukemisen perusteella.

Helppolukuinen kirja, kuten seuraavasta lainauksesta huomaat:

Yhdeksännen luvun alku s. 55- Artun ja Karrin dialogia
-Jätkä leijuu, Arttu sanoi koulun pihalla.
-Mitä? minä otin heti lämpöä.
-No Anu ja Anu ja anunanu, ei sinun puheessasi muuta olekaan. Ihan kuin se olisi joku ...
-Niin mikä?
- No, joku mielikuvitusolento ....
Anu on oikeasti töissä kahviossa ja minusta ihan ok-tyyppi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti