maanantai 4. huhtikuuta 2011

Hannu Salama: Juhannustanssit



Hannu Salama:  Juhannustanssit Seven 2006 ja alkuperäisen sensuroimattoman kirjan toinen painos, sivumäärä 245, lukuja 11. Kansikuva on hieno ja kokkoakin kirjassa poltettiin, mutta vain hetken, metsääkin syttyi palamaan.

Hannu Salaman  Juhannustanssit on  kirjoitettu 1964 ja jonka perusteella Hannu Salama tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen jumalanpilkasta ja teoksesta poistettiin eräitä kohtia. Myöhemmin presidentti Urho Kekkonen armahti Salaman. Miksi muuten Kekkonen armahti Salaman? Mikä motiivi Kekkosella on puuttua asiaan?  Ihmettelen, eihän ehdollisessa vankeustuomiossa olla vankilassa. Tässä on kyse rajanvedosta, kuinka paljon kirjoittaja voi kirjoittaa roolihahmonsa sanomaan.  Sensuroidut sivut ovat muurari Hiltusen "evankeliumia rienaavaa" hoentaa Paavolle, Paavon vastauksia ei ole sensuroitu, minusta hoenta on aika mautonta. (wikipediassa on ilmeisesti oikeat kohdat sivulta 139-142 ainakin miltei kokonaan, sensuroidussa versiossa on viite poistosta). Toisaalta ymmärrän molempia kantoja. Jos roolihenkilön voi laittaa sanomaan tai tekemään mitä vaan, silloin kaikki olisi sallittua, mutta pitää olla joku raja. Kirjasta julkaistiin sensuroitu versio, jonka luin ensin, mutta nykyisin on saatavissa sensuroimaton versio, jonka luin (kuvassa). Minusta Hiltusen kohdat eivät tue kirjan sanomaa, lähinnä vain provosoivat.

Juhannustanssit kertoo maaseudun juhannusjuhlista. Kirjassa on monta "päähenkilöä", joiden jokaisen juhannuskommelluksia seurataan, joten kuva juhannuksesta nivoutuu pala palalta kohti päätepistettä, joka on auto-onnettomuus.

Kirjan  tapahtumapaikka on pääosin maaseudun tanssilava ja sen ympäristö. Viinaa juodaan, tapellaan, tulen kanssa leikitään ja naisia vikitellään, pidemmällekin päästään, sitäkin kuvataan ja kännissä ajetaan, eli normijuhannus?

Tapahtuma-aika on juhannus 1960-luvulla, ja juuri juhannuksena avautuu monta patoa. Paavon kiinnostuksen kohde on oman velipuolensa vaimo. Paavo on isännän avioton lapsi ja suhteet velipuoleen ovat jännitteiset. Nainnin asteelle Paavo ei pääse, mutta kaupunkilaistunut Helena ajautuu naintipuuhiin. Paavo ja Helena edustavat ihmisiä, jotka ovat kaupunkilaistuneet, mutta juuret ovat maalla. Paavo ei kuitenkaan ole ollut hyväksytty yhteisössä, Helena puolestaan peittää asiallisen kuoren alle miehen nälkänsä.

Kirjassa on monia henkilöitä, esimerkiksi.
Lasse Raitala, linja-auton kuljettaja, yksi päähenkilöistä. Lassen silmin avataan kertomus ja päätetään, Lasse on kuudetta vuotta naimisissa, ja kasvattaa lasta, joka ei ole hänen, hänellä on naisystävä Raija, joka ehkä jättää hänet
Paavo Kenttäläinen, entinen paikkakuntalainen ja isätön poika, Pekan "velipuoli" ja Lassen kansakoulukaveri. Paavo on fil.yo ja on humanisti, siis opiskelijana
Pekka ja Kirsti, talollinen aviopari.
Muurari Matti "Masa" Hiltunen, rienaava "saarnaaja" ja Korpun veljesten kaveri, onnettomuuksissa kaataa veneen ja joutuu auto-onnettomuuteen, ollut YK-sotilaana Egyptissä
Vahtimestari "Pate" Helmelä, joka syrjähyppii ja hänellä on ollut suhde Paavon äidin kanssa ja monen muun kanssa. Helmelällä on muija. Helmelä on tutustunut Huckleberry Finnin seikkailuihin ja varsinkin sukuvihalukuun.
Helena, Lahtelan nuorempi tytär, asuu kaupungissa, talo maalla
Korpun veljekset: Risto ja Jussi Korppu, heillä on auto, ja ovat ajaneet aiemminkin Buickin pylvääseen, Risto opiskelee kauppakorkeassa
Sikavaaran Seppo, Paavo Kenttäläisen lapsuuden paras kaveri, ei esiinny kuin puheissa
Antti Lahtinen, nuori poika, jonka tyttöystävä (lähti mukaan tanssipaikalta) kuoli linja-autossa, Antin vatsa repesi.
Mäkelän Eppu, kartanon renki, Pässinen,  Immo "Ikuinen" , Ville, joka tappoi sorsan tanssilavalla, Raili laulaja, fonisti, kitaristi-Pekka, kännikala-Onni, Rudolf, Veijo ...

Juonitiivistelmä luku luvulta
I: Lassen linja-autokuskin toimia tarkastellaan. Paavo Kenttäläinen tulee kyytiin. Matka suuntautuu tansseihin.
II: Paavo saapuu tanssipaikalle, ja hän muistelee lapsuuttaan. Hän on isännän avioton lapsi. Velipuoli Pekka on paikkakunnalla tilallinen, naimisissa Kirstin kanssa.
III: Pekka ja Kirsti tulevat tanssipaikalle. Paavo tanssittaa Kirstiä. Kokko sytytetään, mutta rannan puut roihahtavat.
IV: Helena katuu, että on tullut maalle juhannukseksi, harkitsee talonsa myyntiä.. Helmelän osallistumista raittiusseura Väkevään ja Siweyden Turvan kokouksia käsitellään. Kirsitiina Sikavaara on ampunut Helmelää. Syynä lienee ollut Helmelän suhde Sikavaaran rouvaan. Korput ja Hiltunen pyörivät autonsa vieressä.
V: Antti Lahtinen puhuu tytön kanssa, Paavo ja Kirsti tanssivat taas, sopivat tapaamisen koivukujan päähän. Helmelä ja Helena menevät rantaan ja ovat sillai kahdesti. Helmelä kyselee Kirsitiinasta, joka on Helenan sukua. Raija raivoaa autossa Lasselle miesten "luonnosta" haluta vain sitä yhtä. Lasse avautuu ankeasta avioliitostaan, lapsia on liuta. Hän haluaisi olla Raijan kanssa naimisissa.
VI: Paavo puhuu Hiltusen kanssa, joka tarjoaa viinaa ja suoltaa rienaavaa saarnaansa ss 139-142, saarna tulee paloittain. Paavo pohtii motiivejaan Kirstin suhteen. Haluaa loukata velipuoltaan Pekkaa. Hiltunen tuo sorsan autoon. Ville niminen humalainen tappaa sorsan, jonka seurauksena, Paavo tappelee Villen kanssa ja saa ruhjeita. Kirsti unohtuu, eikä mitään tapahdu Paavon ja Kirstin välillä.
VII: Luvussa tarkastellaan bändin asioita, Railia, Pekkaa ja Onnia.
VIII: Tilanne nähdään Kirstin kannalta, Pekka on mustasukkainen. Hakkaa kotipihallaan Kirstin.  Lopulta Kirsti ei olut Paavon kanssa.
IX: Kerttu ja Pirkko menevät Korpun autoon, missä Hiltunenkin. Jussi ajaa ja muut kähmivät toisiaan. Lopulta hurjastellaan ja käännytään takaisin päin ja törmätään bussin kanssa. Onnettomuus on verinen, ja Korpun autosta selviää ehkä vain jompikumpi tytöistä. Paavo, Lasse ja Helena auttavat uhreja, sammuttavat tulipaloa.
X: Bändiläisten asioita, Raili ja Onni ja kumppanit setvivät välejään, minusta bändijuonihaara ei linkity teokseen.
XI: Paavo on Lassen kanssa "talleilla" ja pohtii tulevaisuuttaan ja Helenaa, joka on vanhapiika. Onko heillä yhteinen tulevaisuus? Aiemmin Paavo on ajatellut jättää tyttöystävänsä Helsingissä. Lasse paljastaa käyttävänsä piristeitä, jotta voi ajaa.

Juhannustanssit  -kirjassa on monta episodia, jotka osa nivoutuvat yhteen, osa taas ei, eli  kirjaa on hieman vaikea lukea ja tässä avata, kirja on kuin humalaisen juhannus. Esimerkiksi Siweyden Turvan yhteyttä tapahtumiin on vaikea käsittää muuta kuin Helmelän ja Kirsitiinan kohtaamisen vuoksi, joka taas linkittyy Helenaan. Vesilinnun tappaminen sensijaan, vaikka on hieman sekava tapahtumavyyhti, linkittyy Paavon päätökseen olla menemättä Korpun autoon, ja Paavo kiittääkin sorsaa elämästään. Muutama luku Railin toilailuja on hieman irrallinen..

Yhtä selkeää päähenkilöä ei ole, mutta Paavo ja Lasse sekä Helmelä että Helena ovat paljon esillä, myös Korppu ja Hiltunen. Paavon ja Helmelän taustat ovat ankeita, ja heidän juhannuspartnerinsa liittyvät ankeuden syihin. Helmelän ja Helenan välillä "se" tapahtuu (kahdesti) luonnossa, ja on alkuvoimainen kohtaus. Miehet esitetään varsin naturalistisesti, ja panemista, siitä puhumista ja törkeitä juttuja on riittämiin, luultavasti useimpien makuun liikaa. Ympäristön kuvaus on toistuvaa ja hyvin tarkkaa ja osuvaa. Tämä teos kuvaa 1960-luvun alun kesäisen maalaismaiseman naturalistisen tarkkaan ihmisineen, ja se on tämän kirjan hienous.

Teemoja on tietenkin monia, jotkin yllättäviäkin esim. maalta muutto, osa henkilöistä vain käymässä kotiseudulla opiskelevat Helsingissä, myös aviottoman lapsen asema maaseudulla, ilmeisempiä on juhannuksen vietto, viinajuonti ja "nainti". Olen lukenut kirjan kaksi kertaa molemmat versiot, ja molemmat kerrat ovat  olleet yllätyksellisiä.

Kirjassa on hyvää kerrontaa ja tiettyjä rivoja sanontoja, jotka Salama on jyräyttänyt paperille, ja osasta välähdyksen jälkeen kuului jyrinääkin. Nyt miltei puolenvuosisadan jälkeen kuminat ovat kaikonneet.

Esimerkkejä Juhannustanssit kirjan alapääsanastosta eli jumalanpilkka ei todella ole ainut kirjan rivous, joskin on luonnollisesti vakavampi, mutta tässä joitain näytteitä:
Samanlaisia rakoperseitä kaikki, s. 9
Saatuaan looraa s. 16 ja loora-asia pidemmässä muodossa s.204 pumpulipimslooraa
s.20 nai piikaa
Irmelin kanssa toimitun sukupuoliyhdynnän jälkeen s.31
Sanon minä, että sillekin nartulle saa muutaman markan maksaa joka sunkin kanssa lähtee s.35
Helmelä ... heitti rouvaa juuri laittamillaan saunanlauteilla ... He lempivät  navetanparvessa, saunanlauteilla, perunakuopassa, lehtimajassa,  ... ss64-65
Tähän lopetan lainaukset, joita tulee teoksessa vielä tarkemmin kuvattuina ja autenttisina otoksina , mutta lopuksi mainitsen että sivujen 123 - 124 mukaan Harjun Lillikään antanut kuin kahdelle Panssarirykmentille ja Hämeenlinnan Tarmolle. Näitä tosiaan riittää siis rivouksia ja yllättävissäkin kohdissa.

***
Hannu Salama on syntynyt vuonna 1936 Kouvolassa, mutta muuttanut ensin Tampereelle ja sittemmin Helsinkiin.
Hannu Salaman esikoisteos vuodelta 1961 on nmeltään Se tavallinen tarina.

Se tavallinen tarina on siis Hannu Salaman esikoisteos, se oli minusta lyhyydestään (162 sivua) huolimatta vaikealukuinen ja kertoo Eeli -nimisen tytön tarinan (Eelin Salminen). Eeli on esikoinen ja hoitaa huushollia rippikouluun asti, jonka jälkeen menee puuvillatehtaalle töihin. Perheen muut lapset tulevat perässä kaupunkiin, ja ahtaasti asutaan. Kirja on ankea, esimerkiksi Eelin vanhemmilla on molemmilla kuppa, joista epäilevät toinen toistaan, mutta kumpikaan ei kysy toiselta. Eeli tulee nuorena raskaaksi, tai retku nimeltään Kalle saattaa raskaaksi. Eeli joutuu liemeen ja hankkiutuu eroon sikiöstä ja joutuu myöhemmin mielisairaalaan. Ankea tarina se tavallinen tarina.

Otto poika on Hannu Salaman teos vuodelta 1991, se on siis Hannu Salaman myöhempää tuotantoa. Otto poika alkaa mielenkiintoisesti ja nivoo Otto-Willea, Stalinia, ja päähenkilö toimittaja Risto Mikkosta. Kun lukee koko kirjan petyin, koska lopulta oli kyse vain päähenkilön viinanhuuruisesta luuserimaisuudesta, ja toimittaja oli "sillai" erään naisystävänsä tyttären kanssa.

Hannu Salaman Sydän paikallaan on vuodelta 2010. Olen lukenut pokkaripainoksen vuodelta 2011, jossa on 254 sivua. Kirjan ilmaisu on haastavaa. Selviää kuitenkin, että kertojana on "minä, Regina von Emmeritziksi nimetyn SM-uimarin, ts. Allun ja Aatun mutsin käden kautta ritariksi lyöty vapaaherra Hans (ent. Hanski nyk. Hande) von Blixt" (on siis Hannu Salama -nimen väännös). Hans von Blixt ruotii känny-, Nato ja EU-kiimaa, sekä toistuvasti puhuu Pehmeästä Jäniksestä. (mieti mitä Pehmeä Jänis on etutavut vaihtaen). Hans von Blixt luotaa tekstissään 60-luvulle ja Kekkoslandiaan. Kekkosesta puhutaan ja tämä minusta linkittyy bloggauksen alussa olleeseen presidentti Kekkosen armahdukseen. Von Blixtin muistelee etenkin eri kommunistilahkoja ja nykyistä eu-vetoista touhua. Tämä suoraan sanominen mutta tietty vaikeaselkoisuus on minusta tyypillistä kaikissa Hannu Salaman teoksissa. Ilmaisu on runsasta, alapään sanastoa viljellään, naidaan (tässä viimeisessä pillerien voimin), mutta lopulta langat jäävät jotenkin vain nivomatta.

Juhannustanssit on minusta loistava kirja lajissaan ja lukemistani Salamista kaikkein kiinnostavin. Juhannustansseissa kuvataan sekavan juhannuksen yhteydessä kipeitä tarinoita ja samalla osoitetaan maalaismaiseman kätkemä luokkayhteisö ja sen ankeus sekä kaupungistumisen seurauksena tullut juurettomuus ja ihmisessä piilossa oleva raadollinen viettivankeus.
--
Kaikki nämä Salamat olen ostanut pokkareina kirjakaupasta. Tämä viimeinen Sydän paikallaan todistaa sen, että Salama ei ole onneksi luovuttanut konseksukseen ja korulausekerrontaan, Salamassa kipunoi vielä sähköä, mutta minusta häntä laiskottaa, romaanit ovat nykyisellään juonettomia julistuksia. Turun Sanomien (18.8.2014) Hannu Salaman romaani Hakemisen riemu ilmestyy torstaina 21.8.2014, ja kertoo päähenkilö Harri Salmisen luisteluksia.

---last edit 18.8.2014---

2 kommenttia:

  1. Olen itse lukemassa samaa kirjaa ja tämä sun postaus auttoi hirveästi! Kirja on omasta näkökulmastani hirveän sekava ja tämä selvensi ajatuksia ja tapahtumien ymmärtämistä. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Itsekin vasta toisella kerralla ymmärsin, kaikkien tapahtumien yhteyden keskenään.

      Juhannustanssit on minusta Salaman paras teos, ja hyvä kirja kaiken kaikkiaan.

      Poista