Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty

Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty. Otava 2005, tämä Seven 2010, sivumäärä 221.

Anna-Leena Härkönen jatkaa henkilökohtaisten asioiden käsittelyä romaanissaan Loppuunkäsitelty. Kirjan lähtökohtana on hänen Killi-siskonsa, joka on tarkoituksella hypännyt parvekkeelta alas eli tehnyt itsemurhan. Jäähyväiskirjeessä pyydetään antamaan anteeksi. Killi on kokenut, ettei jaksa tehdä töitä. Sairaslomalle jäänti on ollut rankkaa.

Kirja tarkastelee kirjoittajan tuntoja, taustoittaa tragediaa. Blogissani ei käsitellä ihmisten henkilötietoja, joten en voi kovin tarkasti kuvata, mitä kirjassa tapahtuu. Killin itsemurhan syytä pohditaan, oliko se keskimmäisen lapsen "syndrooma", eli  kiltti ja sopeutuvainen lapsi. Killi luki itsensä filosofian opettajaksi, hän oli monessa mukana ja tutki ihmisoikeusasioita ja hänen kirjansa Kunniallisen naisen taakka julkaistiin postuumisti. Päiväkirjassa oli kirjan mukaan merkintä "Tänään on hyvä päivä. Voi olla, että elän vielä vuoden", tähän kirjailija toteaa "olit väärässä". s.142

Anna-Leena Härkösen kirjallisiin hyveisiin kuuluvat helposti luettava teksti ja ilmaisun ymmärrettävyys. Suruprosessin edetessä kuvataan hautajaiset, Killin kämpän tyhjennys, lisäksi on otteita Killin päiväkirjasta. Itsemurhalle eivät varmaankaan läheiset voineet mitään. Taustalla oli mielenterveyshäiriö, johon liittyi itseinhoa ja jopa vihaa itseä kohtaan. Elämä on raskasta, joillekin liian raskasta. Jäljelle jäävät tarpovat eteenpäin, selviävät kuka kirjoittamalla, kuka soittamalla. Elämä jatkuu ja arki. Kirjoittajan taustalla on mies, ja poika, liuskoja naputellaan, tilaisuuksissa käydään ja paljon on aikaa ja rahaa matkailla, mutta suru on koko ajan matkaseurana.

Kirjan päätös on kuitenkin haikean toiveikas.

Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitelty on rankka kirja, rankasta aiheesta. Elämä on joillekin liian rankkaa, tämän kirjan lukeminen ei minusta niinkään, sillä kuitenkin elämä jatkuu, vaikka jokainen itsemurha on liikaa.

Nostan lopuksi vain yhden lainauksen: "Minä en osaa olla hurja oikeassa elämässäni, elän vain aanelosella". s. 55. Juuri tätä olen ounastellut, pätee moneen muuhun runoratsuun ja kynäniekkaan ehkä jopa tähän bloggariin. Mutta pitääkö olla hurja omassa elämässä, tai edes paperilla?

Mestariteoksia Guggenheim museosta

Mestariteoksia Guggenheim museosta, Mästerverk från Guggenheim-museet, toimittanut Sinisalo, Soili, 1994 Ateneum, sivumäärä 223.

Tämä paksuhko upea opus on painettu Ateneumissa 14.10.1994 - 15.1.1995 pidetyn taidenäyttelyn kunniaksi, teokset ovat olleet Guggenheimin museon kokoelmasta. Ostin teoksen kirpparilta, sillä Guggenheim on ollut tapetilla Helsingin museohankkeen vuoksi. En ole helsinkiläinen, mutta luettuani tämän kirjan tajusin, että Guggenheim tuo myös upeita teoksia ja osaamista. Bilbaossa on  Guggenheim-museo, jonka sopimus solmittiin vuonna 1991, ja sen piti teoksen mukaan valmistua vuonna 1997. Tarkastin netistä, niin se oikeasti valmistui vuonna 1997. Kirjassa on kerrottu Guggenheim-museon historia. Museo keskittyy abstraktiin (ei-esittävään, kuten kirjassa sanotaan) taiteeseen ja museon perusti Solomon R. Guggenheim. Suku on sveitsiläistä, ja suku vaurastui kaivostoiminnalla Amerikassa 1800-luvulla. Moderni museo-rakennus avattiin vuonna 1959, mutta museotoiminta alkoi jo parikymmentä vuotta aiemmin.

Pidän itse etenkin impressionismista ja myös expressionismin ja kubismista, vaikka en ole lainkaan itse taiteellinen, enkä ole edes taiteen tuntija. Olen ollut joissain näyttelyissä ja pidän "hyvästä taiteesta". Täytyy tunnustaa, että tämän teoksen luettuani olen myönteisempi Guggenheim-hankkeelle, jonka rahoittajiin ovat liittyneet Jane ja Aatos Erkon säätiö ja Tiina ja Antti Herlinin säätiö, uutinen täällä. Valtion rahaa ei ole menossa rakennushankkeelle, joten päätösvalta on Helsingillä. Saako museo valtion avustusta, jos se rakennetaan, on toinen kysymys. Kaikissa laitoksissa on rakennuskustannukset ja "vuotuiset käyttökustannukset". Rakennus on arkkitehtoonisesti mielenkiintoinen. Paikka sille on katsottu Etelärannassa, rakennuskustannukset lienevät siinä 120 miljoonaa? (Valtuusto äänesti hanketta vastaan, eikä museota siis tule).

Tämän teoksen suurin anti ovat upeat värikuvat näyttelyn teoksista ja niihin selitykset. 

Kubismia esittää Braquen teos Viulu ja paletti sekä Piano ja mandola, Picassolta on ollut näyttellä tässä osiossa pari teosta. Delaunayn Eiffel-tornin kubistiset tarkastelut ovat upeita.

Kansikuvan teos on Marc Chagallin Sotilas juo, joka on maalattu 1911 - 1912 öljyväreillä kankaalle, se on maalattu Pariisissa, mutta kuvassa on Venäjään viittaava samovaari, (en ole itse näin fiksu, tämä on selitetty teoksessa). Chagallilta on ollut toinenkin teos näytteillä.

Vaikka kyse on ei-esittävästä taiteesta alastomuutta esittävät Kupkan ja Modiglianin naista kuvaavat teokset, expressionismiin luokitellaan Marcin Poika ja karitsa, Kirchnerin Sotilaat suihkussa sekä Beckmanin Alfi ja naamio.
Upeita teoksia on ollut näytteillä, kubismia edustaa Matissen Laurette, expressionismia Marcin Kultainen lehmä ja Kandinskyn Sininen vuori.

Taitava teos on Beckmann Pariisilainen seurapiiri, kuvassa juhlatunnelma on outo, ilmeisesti teos kuvaa emigrantteja, se on maalattu vuonna 1931.

Konstruktivismista on teoksia, sekä otsikolla "Pariisi maailmansotien välissä" siinä sarjassa on Pablo Picasson Mandoliini ja kitara sekä  Legerin Meritähti.

Näyttelyssä on ollut mobilejakin esimerkiksi Alexander Calderilta.

Miro on todella tunnettu taiteilija, häneltä on ollut esillä mm. teos Kynnetty maa

Kaikista taiteilijoista on elämäkerrallisia tietoja, ja kirjan aluksi Soili Sinisalo on avannut näyttelyä ja sen merkitystä, hän on ollut Ateneumin johtaja.

Guggenheimin näyttely on ollut Suomessa jo vuonna 1957. Museolla on suuri eurooppalaisen taiteen kokoelma.

(Tätäkään bloggausta kukaan ei ole sponsoroinut).

Donna Leon: Ylimpiä ystäviä

Donna Leon: Ylimpiä ystäviä, Friends in High Places 2000, suomentanut Kristiina Rikman, Seven Otava 2015, sivumäärä 271.

Donna Leonin Ylimpiä ystäviä -teoksen tapahtumat sijoittuvat Venetsiaan, kuten kaikki muutkin Guido Brunetti teokset. Olen yrittänyt lukea ja pitää näistä, mutta en pääse oikeaan tunnelmaan lukiessani.

Tarina alkaa, kun poliisikomisario Guido Brunetin luo saapuu rakennustarkastaja Franco Rossi Ufficio Catastista. Rossi on lähettänyt edeltä kirjeen ja penää asiakirjoja lähinnä rakennuslupaa. Rossin mukaan vaikuttaa, että Brunetin asunto on laiton. Brunetit ovat asuneet toistakymmentä vuotta talossa ja talon myynyt välittäjä on kuollut. Rossi uhkaa talon purkamisella. Episodi on minusta hyvinkin kummallinen, omituisinta on minusta se, että Rossi tulee tonkimaan asiaa lauantaina. Asialle ei tapahdu aikoihin, sitten Rossi soittaa Guidolle, ja epäilee virastossa vilunkia. Guido käskee soittaa puhelinkioskilta (ei kännykästä jota voidaan kuunnella!), mutta puhelinsoittoa ei kuulu. Rossi on pudonnut rakennustelineeltä. Tapahtumapäivä on taas lauantai. Sairaalaan tuotu Rossi on kuollut. Guido Brunetti pistää pyörät pyörimään ja saa tutkimukset käyntiin (kunnon "salapoliisina" hän tutkii asiaa 24/7 yksin ja itse).

Minusta Donna Leonin teokset ovat hyvin "näsäviisaita". Brunetin pomo Patta on kuvattu epäpäteväksi. Tässä hänen poikansa on pidätetty huumekaupasta. Patta pyytää Brunettia käyttämään kontaktejaan ja poika pitää saada vapaalle jalalle. Brunetin tutkimuksissa törmätään myös yksityisiin rahanlainaajiin, joilla on yhteyksiä mafiaan (muistaakseni kyseinen  lafka toimii myös Donna Leonin synnyinmaassa USA:ssa ja Sopranos tv-sarjan Tony Sopranos asuu New Jerseyssä, missä Donna Leon on varttunut, ilmeisesti oikeasti NJ:ssä on Sopraanojen referenssit). Rahanlainaajien palveluja markkinoidaan pankkitiskeillä. Lisäksi kirjassa vihjaillaan kaikkia puheluja ja fakseja tarkkailtavan.

Tarina pyörii mielenkiinnottomasti eteenpäin. Brunetti hankkii tietoja entiseltä heilaltaan Francalta. Kotona vaimo Paola ei ole mustasukkainen, mutta oireilee keskiluokkaisesti. Lisäksi kirjassa väitetään monen Brunetin ikäisen kokeilleen huumeita nuorena. Huumeet tupruavat muutenkin monessa kohtaa, eräs arkkitehtiylioppilas on kuollut yliannostukseen.

Tämän kirjan lukeminen oli minulle miltei ylivoimaista. Vaivaista dekkaria kahlasin parisen viikkoa. Leon voisi tutkia kriittisesti myös kotimaataan. Hän kirjoittaa sivulla 210 "Hymy paljasti  tyypilliset italiaishampaat: ne oli kuoritettu kokoa lian isoiksi". Eikö Amerikassakin kaikki ole isoa? Puhelujen kuuntelemiseen vielä, NSA kuunteli puheluja sangen paljon, muistaakseni lafka toimii Leonin kotimaassa.

Brunetin kotona ei tapahdu muuta kuin pullantuoksuiset lapset Chiara ja ja Raffi kasvavat ja Paolan isä on hoitanut suhteillaan asunto-ongelman ja Brunettia harmittaa tämä asia vain silmänlumeeksi. Hän itse ei pidä koronkiskonnnasta, korruptiosta eikä ahneudesta, mutta elelee leveästi.

Lopulta leivotaan ratkaisu, missä löytyy sattumalta hullu murhaaja ja kaikki voi jatkua ennallaan. Pattan poika vapautunee taas kokailemaan ja kähminnät jatkuvat.

Donna Leon - vaikka  englanniksi kirjoittaa eikä anna kääntää näitä italiaksi - viljelee italialaisia sanoja, tämän opuksen saldo näyttää tältä:

Permesso, obitorio, telefonino, Zucchini trifolat, dottore, carabinieri, Questura, Ospedale civile, acqua alta (pienellä), piano rialzato, un'ombra, signore, signora, risi e bisi, papa, signorina, telefonino, carabinieri, riva, calle, antipatico, papa, carta d' idendita, laguna, Colpo di Sonco, ciao, cin cin, avanti, condono edilizio tästä puuttuvat enää buon giorno ja arrivederci.

Sanon tällä bloggauksella arrivederci Donna Leonille, ei ole kivaa kirjoittaa tällaisista kirjoista ilkeitä pilipalibloggauksia. Into laskee kuin Italian liiran arvo aikoinaan.

Bloggaus on umpisurkea, ja takki on tyhjä ja bloggari tyhmä. Sitä en kylläkään ymmärrä, miksi useimmat bloggarit kehuvat kaikkia "lukemiaan" kirjoja. Kirjoja on minusta hyviä ja huonoja. Oma omatuntoni ei jousta kehumaan huonoja kirjoja. Jos kehuu huonoa kirjaa, eikö se ole väärin hyvää kirjaa kohtaan?  Arrivederci!

Donna Leonin Ylimpiä ystäviä on Donnan perusdekkari ja hyvä lajissaan sarjan ystäville, tälle joskus italiaa lukeneelle junttibloggarille se oli pelkkää pitkää piinaa.
******
Donna Leon (s. 1942) on amerikkalainen New Jerseyssä syntynyt kirjailija, joka asuu nykyisin Venetsiassa ja kirjoittaa näitä dekkareita englanniksi.

Ilkka Remes: Nimessä ja veressä

Ilkka Remes: Nimessä ja veressä, WSOY 2005, sivumäärä 463.
Luin teoksen nyt toiseen kertaan, eikä se noussut suosikkiremekseksi toisellakaan kerralla.

Juonilankoja on kaksi. Ensinnäkin Pudasjärvellä riehuu murhaaja, joka on ampunut ensin Erja Yli-Honkilan ja sitten Anne-Kristiina Salmen. Teosta epäillään lähinnä paikallisia miehiä, epäilyttävää Tomi Stenlundia ja tirkistelystä kiinnijäänyttä mielenterveyshäiriöiden vuoksi sairaseläkkeellä olevaa Launo Kohosta. Murhia tuntuisi yhdistävän uhrien lestadiolaisuus, kun vielä kolmaskin nainen, entinen paikkakuntalainen Lea Alavouti ammutaan. Pudasjärvellä murhia tutkii KRP:n rikoskomisario Johanna Vahtera. Toisaalta kaikki kolme ovat olleet myös kaikki eksegetiikan tohtorin Saara Vuorion lapsuuden ystäviä. Saara Vuorio on (tämä on paljastettu jo Helsingin Sanomissa 2005) on tehnyt mullistavan löydön, eli löytänyt Tuomaan evankeliumin varhaisen version. Tuomaan evankeliumi on kiistanalainen lähinnä sen vuoksi, koska se on kirjoitettu. Kirjan suola on se, miksi pergamenttikäärö kiinnostaa ja keitä sen perässä laukkaa. Saara on kaapattu Irakissa. Saaran mies Karri Vuorio lähtee paikan päälle pelastamaan Saaraa tai pelastustoimen hoitaa RiskManagement ja Terasta Antti  Korpi, joka vierailee tässäkin kirjassa. Saarasta maksetaan lunnaat, ja Saara saapuu kotiin, jossa käydään vimmainen välien selvittely, on kotoperäistä konnaa, mielenvikaista mammaa, terroristeja, ja salaista valtiollista järjestöä. Kaikesta toiminnasta huolimatta tämä on minusta laimea kirja Remeksen tuotannossa.

Henkilöitä kirjassa vilisee ja vilahtelee. RiskManagementissa työskentelee Churchill, jonka etunimeä ei minusta mainita, lieneekö Ei-Winston. Vahteran lisäksi murhia tutkii poliisipäällikkö Sumilo, joka on pösilö, joten KRP kutsutaan paikalle, Ari Kekkonen tutkii ja tonkii, mutta Johanna Vahtera on kirjan yksi sankareista. Paikallisista Launo Kohosella viiraa virallisesti, mutta hänen käytöksensä on korrektia verrattuna rikollisen toimintaan. Saaran mies Karri Vuorio on diplomi-insinööri, hän on entinen yrittäjä, joka viettää sapattia myytyään firmansa. Tomi Stenlund ja Launo Kohonen salakaatavat hirviä, joita Johanna Karam ostaa ravintolaansa. Hänen aviomiehensä on libanonilainen Rafiq Karam, jolla on prepaid-liittymä ja jotain salattavaa. Teoksessa on sivuhenkilönä myös Antti Korpi, jolle seikkailu on kolmas. Antti kytkeytyy seikkailuihin mukaan TERA-yhteyksien kautta. Aaro ja Soile mainitaan, ja se, että Soile olisi katkaissut suhteensa työkaveriinsa Patrickiin.

Minusta teoksen käyttövoima eli kristinuskon varhaiset kirjalliset dokumentit ja tulkinnat ovat olleet jo tuolloin (2005) loppuun kaluttu aihe. Da Vinci koodi ilmestyi vuonna 2003, Indiana Jones teki valkokankaalla viimeisen ristiretkensä jo vuonna 1989. Toinen teema eli "lestadiolainen kyläyhteisö" on minusta pöyhitty jo liian monesti läpi. Minusta ihminen on perisynnin saastuttama, eikä mikään lahko ole siihen syyllinen. Syntiinlankeemus muistini mukaan tapahtui jo Edenissä.

Seuraava Ilkka Remeksen kielikuva on tahattoman hauska tai korni, päätä itse: "Vamman oli tehnyt perussuomalainen nyrkki" s.118.

Ilkka Remeksen Nimessä ja veressä on  trilleri, joka jätti tämän bloggarin kylmäksi, mutta tästä on perinpohjaisesti postannut myös Lotta, jonka blogin ura on tosiaan jäänyt lyhyeksi,  kahden jutun mittaiseksi.

****

Ilkka Remes (s.1962) on Suomen myydyimpiä kirjailijoita.

Antti Korvesta kertovat kirjat ovat:

Ikiyö (2003)

Hiroshiman portti (2004)

Musta kobra (2004)

Nimessä ja veressä (2005)

6/12 (2006)

Isku ytimeen (2009)

Seuraavista Remes-kirjoista olen itse blogannut

Esikoiskirja Pääkallokehrääjä
Karjalan lunnaat
Omertan liitto
Horna ja Jäätyvä helvetti
Aaro Korpi -sarjan bloggaus

Donna Leon: Kohtalokkaat lääkkeet

Donna Leon: Kohtalokkaat lääkkeet, Fatal Remedies 1999,  suomentanut Kristiina Rikman, Seven Otava 2012, sivumäärä 270. Alkuteos Acqua Alta, 1996,.


Donna Leonin Kohtalokkaat lääkkeet -teoksen tapahtumat sijoittuvat Venetsiaan, kuten kaikki Guido Brunetti -teokset.

Kohtalokkaat lääkkeet -teoksen ensimmäisessä luvussa Guido Brunetin vaimo Paola pidätetään, hän on heittänyt tieten kiven matkatoimiston ikkunan läpi. Guido hakee siippansa putkasta. Heillä oli ollut kotona illalla riitaa seksiturismista tai miten se kitketään pois, ja Paola on päättänyt paiskomalla ikkunoita pirstaleiksi parantaa maailman. Paola käy toistamiseen rikkomassa ikkunat, mutta ei jää enää kiinni, Matkatoimiston omistaja liikemies Mitri haluaa korvauksia aineellisista vaurioista ja anteeksipyynnön. Poliisipäällikkö Giuseppe Patta pitää median poissa tapauksesta -  jonkin aikaa- sitten media alkaa piirittää Brunettien taloa. Guido Brunetti laitetaan hyllylle. Sitten Mitri murhataan.

Brunetti pääsee tutkimaan Mitrin murhaa, hän käy Mitrin bisneskytkökset läpi. Matkatomisto oli toisen hoidossa, ja Mitri oli kieltänyt moiset matkat. Vainajalta jäi petetty vaimo, tytär, ja joukko sekalaisia sukulaisia. Näitä Brunetti kuulee, ja seuloo ...

Brunetti sarja on muutakin kuin yksittäisen murhaajan kiinniottamista. Tässä luodataan huonoa esimiestä poliisipäällikkö Giuseppe Pattaa, Paolan työsuhdetta yliopistoon, Paolan kreivi-isää Orazo Falieria ...

Donna Leon - vaikka  englanniksi kirjoittaa- eikä anna kääntää näitä italiaksi viljelee italialaisia sanoja, tästä paikallisvärityksestä voi olla montaa mieltä:
Un momento, papa, campo,signore, signora, signorina, gesu bambino, ciao amore, nazionale, suicada, cosa desidera, magistatura. pasticceria, favo, avvocato, pizzaiolo, che pasticcio, buon di, buon giorno, telefonino, medico legale, carabinieri, cafe latte, si arrivederci, grazie ...

Teoksessa on kulkee rinnalla toinenkin rikos. Etelästä tullut mies lupaa tunnistaa pankkiryöstäjän, kunnes hänen vaimonsa putoaa portailta. Tässäkään ei kaikki ole niin kuin päältä näyttää. Mies on hakannut vaimoaan. Myös mafian tekemät murhat kiinnostavat. Teoksen nimi Kohtalokkaat lääkkeet, liittyy motiiviin. Tässä EEC-määräykset kieltävät vanhojen lääkkeiden myynnin (eikö tuolloin ollut jo EU???), mutta kehitysmaihin voi viedä, ja etiketit vaihdetaan.

Tämän toisen juonilangan varassa Kohtalokkaat lääkkeet alkaa kiinnostaa, ja on lukemistani Brunetti-teoksista paras. Joskin Graham Greenen Kolmas mies -teoksen pääkonna Harry Lime laimensi lääkkeitä jo vuonna 1949.

Donna Leonin Kohtalokkaat lääkkeet hajanaisesta rakenteestaan huolimatta oli minusta kiinnostava dekkari.

******
Donna Leon (s. 1942) on amerikkalainen New Jerseyssä syntynyt kirjailija, joka asuu nykyisin Venetsiassa. Hän on asunut muun muassa  Kiinassa. Donna Leonin Guido Brunetti -kirjat sijoittuvat Venetsiaan. Listasin kirjojen nimiä alle, monissa alkupään teosten nimissä on englanniksi sana Death, tässä tosin ei, mutta suomenkielisessä käännöksessä löytyy myös monissa  sana Kuolema tämä on kahdeksas kirja.

1. Death at La Fenice, 1992 (suomeksi Kuolema oopperassa, 1997)
2. Death in a Strange Country, 1993 (suomeksi Kuolema vieraalla maalla, 1998)
3. Dressed for Death, 1994 (suomeksi Kuolema väärissä vaatteissa, 1999)
4. Death and Judgment, 1995 (suomeksi Kuolema tekee tiliä, 2000)
5. Acqua Alta, 1996 (suomeksi Kuolema tulvan aikaan, 2001), blogattu TÄÄLLÄ.
6. The Death of Faith, 1997 (suomeksi Ajasta ikuisuuteen, 2001), blogattu TÄÄLLÄ
7. A Noble Radiance, 1998 (suomeksi Ylimyksen kuolema, 2002)
8. Fatal remedies, 1999, Kohtalokkaat lääkkeet, 2002.
9. Friends in High Places, 2000 Ylimpiä ystäviä, 2003.

Sarja on jatkunut ja teoksia lienee yli tiullinen.
Luin viimeksi Ylimpiä ystäviä, joka oli keitos, joka ei minulle maistunut, siitä lisää tuonnempana..

Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen

Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen, Otava 2001, Seven 2005, sivumäärä 232.

Heikosti positiivinen kuuluu minusta Anna-Leena Härkösen parhaimpiin opuksiin. Käsittely on hyvin omakohtainen. Romaanin päähenkilö on käsikirjoittaja (kirjailija), joka punnertaa lapsettomuudesta kertovaa tv-näytelmää. Kirjoitusprosessin aikana päähenkilö alkaa haluta omaa lasta oman miehensä kanssa, mutta ensimmäinen odotettu raskaus päättyy keskenmenoon Pariisissa. Härkösen huumoria edustanee anopin toteamus sikiöstä: "Hää jäi sit Pariisii." Kirjailija tulee kuitenkin raskaaksi, raskaus on raskas asia, synnytys ei suju, imettäminen ei onnistu, tulee pelkoja ja ongelmia, mutta vaikeuksien kautta onnistutaan. Heikosti positiiviinen viittaa varmastikin raskauden yrittämiseen, mutta minusta myös asenteeseen. Anna-Leena Härkösen kirjallinen maailma on täynnä julkkikselle "vinoilua", joka pilvessä on tumma reuna, mutta elämä kuitenkin aina voittaa.

Härkönen kirjoittaa teokseensa omia työjuttujaan eli kommentoi Vuoroin vieraissa -sarjan Jani Volasta ja Kari Hietalahden runoa. Molemmathan olivat myös loistavassa Atte Järvisen Pasila -sarjassa ääninäyttelijöinä, Volanen Pöystinä ja Kontiovaarana ja Hietalahti Repomiehenä. Kirjassa kerrotaan keisarileikkauksen tehneen henkilön nimikin (nykyisin sangen tunnettu henkilö).

Tarinassa on monta kiinnostavaa kohtausta, kuten Härkösen tulo 17-vuotiaana Mikko Niskasen koekuvauksiin kyseessä oli L.Onerva tv-tuotanto , ja ikävämpiä juttuja eli stalkkerijuttuja, missä joku vakiohenkilö muistaa julkkista oudoilla kirjeillään.

Perheessäni on useita lapsia, joita olen hoitanut vauvasta lähtien, ja olen ollut mukana synnytysvalmennuksessa ja synnytyksessä, hoitanut heitä, eli vaikka en ole synnyttänyt, lapsiperheen arki on kyllä tuttu. Synnytys on minusta naisten intti, joka yhdistää synnytyslaitoksella naisia. Synnytys- ja lapsenhoitojutut jatkuvat hiekkalaatikoilla. Minusta miehet puhuvat inttijutuistaan enemmän ja kauemmin kuin naiset synnytysjuttujaan. Tietenkin miehillä on ongelma, jos intti ei ole sujunut, on tullut maitojunalla kotiutus, tai on siirtynyt sivariin. Naisten synnytystarinoihin kuulunevat synnytyksen käynnistykset,  epiduraalit ja muut. Miesten inttijutuissa ei puhuta siitä kun tulee vaikeuksia. Vaikeuksia tulee joskus naisillekin. Tässä raskaus on vaikea, sektio tehdään nopeasti. Haava on kipeä, maitoa ei tule. Hoitaminen epäilyttää. Hoitajat tuntuvat töykeiltä. Kotona lapsen kanssa on vaikeaa.
 "Parin sekunnin ajan tuntuu siltä, kaikki voi vielä selkiytyä. Mutta sitten pimeys ikkunan takana muuttuu taas paksummaksi, ja polveni alkavat nytkähdellä. Olemme täällä seuraavan yön aivan yksin.
Katselen, kun Olli puhdistaa lapsen napatynkää pumpulitukolla. Minusta on juuri ja juuri apua vaipanvaihdossa. Mitä iloa hänelle minusta on? " ss.195 - 196

Tämän kirjan google-haun kakkonen ja kirjablogien ykkönen on Susan bloggaus. Susa keskittyy bloggauksessaan vain raskauteen. Minusta teos kertoo enemmän kuin raskaudesta, se kertoo elämästä, jonka yksi palanen on raskaus ja tahtomattaan julkkiksen raskaudesta. Vaikka olen mies, ymmärrän hyvin pitkälti Härkösen ajatuksia. Se, että on kirjailija, se ei oikeuta tekemään mitään johtopäätöksiä toisesta ihmisestä. Jos itse olisin kirjailija, kirjoittaisin luultavasti salanimellä, ja koittaisin pysytellä pois julkisuudesta. Luultavasti myynti kärsisi. Onneksi minulla ei ole tätä ongelmaa, eikä tule, sillä en osaa kirjoittaa kirjaa enkä edes tätä bloggausta, mutta ehkä tämä on sellainen heikosti positiivinen bloggaus.

Tytti Parras: Pieni hyvinkasvatettu tyttö

Tytti Parras: Pieni hyvinkasvatettu tyttö, Otava 1978, tämä painos 1984, sivumäärä 221.

Juoni lyhyesti ja henkilöt
Päähenkilö eli "pieni hyvin kasvatettu tyttö" on Anu, joka on rikkaan perheen hyvinkasvatettu lapsi. Kirja alkaa Anun etsiskellessä "aikuisena" itseään, ilmeisesti irtosuhteissa löytyy ja matkailu on avartanut tai ahdistanut. Romaanissa on muistikuvia Anun lapsuudesta ja nuoruudesta, jossa on paljon ahdistuksen aiheita: Porkkalan tykkituli ja ukkonen pelottavat, mutta muukin pohdituttaa. Kirja ei ole ahdistava vaan hyvinkin kevyt ja ilmava muistelo lapsuuden ja nuoruuden muutamasta kesästä sekä isoveljen juristiksi lukeneen Hansin (Hanne) naisista, ja Rabbe-serkusta. Isä on lääkäri, jolla on yksityisvastaanotto kodin yhteydessä. Isällä on suhde vastaanottoapulaisensa neiti Bergin kanssa. Äiti, joka on Punaisen Ristin naistoimikunnan puheenjohtaja ja joka pitää ompeluseuraa, saa suhteesta raivarin, ja vie lapset kesäpaikkaan Tammirinteeseen syksyllä!. Isän ja äidin suhde palautuu ennalleen, kun neiti Berg saa potkut. Anulla on pikkuveli, hemmoteltu Tapio, ilmestyykö Tapio Berg-episodin jälkeen jäi hieman epäselväksi.

Hyvin kasvatettu tyttö -ilmaus on minusta ironiaa tai puppua, sillä isä on töissä ja uppoutunut neiti Bergin onkaloihin, äidillä on paljon yhdistystoimintaa, joten lapset ovat  kotiapulaisen Irjan vastuulla. Irja on uskonnollinen. Lähinnä lapsilta kielletään kaikki. Mutta Anua ei minusta kasvateta! Anulla on jo ennen kouluikää ongelmia ja oireita, joita psykiatri, joka on sukulainen, kartoittaa. Ongelmien syy ei paljastu, mutta oletan niiden johtuvan perheen ilmapiiristä, ja siitä, että Anu näkee veljensä ja neiti Bergin petipuuhia liian varhain. Lisäksi Irjan puheet pelottavat. Lisäksi äiti on uhkakuvien luoja, ja varautuu kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin tilanteisiin.

Kirjan kerronta kohdistuu muutamaan kesään, joista vuoden 1952 kesä on keskeisin. Lisäksi muutama kesä myöhemmin ruotsia tulee oppimaan maalle Marjukka eli Ange, joka päätyy Anun veljen petikaveriksi. Myös Rabbe ajautuu Angen lemmen ansaan. Angesta leivotaan tarinan konnaa, mutta minusta vika on perheen vinksahtaneessa ilmapiirissä. Hyvin kasvatetussa tytössä on minusta paljon samoja teemoja kuin Tytti Parraksen esikoisteoksessa Jojo eli nuori itseään etsiskelevä nainen, suhde serkkuun ja veljeen sekä kesäpaikan muistot. Anun mielestä Tammirinteen kesistä oppi enemmän kuin talvisin koulussa.

Kerronta on hyvin ilmavaa ja kaunista, ajankuva, jota analysoin alempana, on taltioitunut kirjan tekstiin hyvin. Loppu on riittävän väljä, joten lukijalle jää tulkinnan varaa.

Ajankuvat ja teemat
Porkkala
Tammirinne sijaitsee Lohja-järven rannalla lähellä Porkkalaa. Anu on syntynyt 1940-luvun alussa. Porkkala luovutettiin Moskovan välirauhan sopimuksen nojalla Neuvostoliitolle "vuokralle", ja se palautettiin "ennenaikaisesti" vuoden 1956 alussa. Porkkalasta kuuluvat ampumisen äänet pelottavat.

Markus-setä, radio, olympialaiset ja Armi Kuusela
Anu osallistuu kansakoululaisena Markus-sedän lasten tuntiin, jotka alkoivat radiossa vuonna 1926 ja kestivät aina vuoteen 1956. Radio-ohjelmista mainitaan myös Pekka Lipposen seikkailut, jotka alkoivat radiossa vuonna 1945. Perhe aikoo kuunnella olympiakisoja radiosta. Helsingin olympiakisat alkoivat 19.7.1952. Armi Kuuselan Miss Universum -kisavoitosta on myös mainintoja, Armi Kuusela kruunattiin maailmankaikkeuden kauneimmaksi 29.6.1952.

Lill-Babs ja Antti Eskola
Rabbe mainitsee kesällä 1952 nähneensä Lill-Babsin esiintyneen Skansenilla. Tätä en usko, sillä Lill-Babs eli Babro Svensson (s.1938) esiintyi ensi kertaa julkisesti Järvsjössä vuonna 1953, jossa hän oli syntynyt, (lähde ruotsinkielinen wikipedia täällä).
Teoksessa mainitaan, että kirjahyllyssä on Antti Eskolan Sosiologian tutkimusmenetelmät. Antti Eskolan (s.1934) Tutkimusmenetelmät julkaistiin vasta 1962, ajankohtaa ei ole tosin tarkoin määritelty.

Varakkaiden kesäpaikat, alkoholi, rapujuhlat
Anun perhe on varakas. Perheessä on kotiapulainen ja perheellä on upea kesänviettopaikka. Ilmenee, että kesäpaikan lähellä kaikkialla lukee "Privat område", tämä ilmiö on minusta nykyäänkin monen paikan ilmiö. Joka paikasta, vaikka ei olisi omaa maata, ollaan ajamassa pois.
Rabben vanhemmat eroavat, Rabben äiti on alkoholisti. Myös Anu on kertonut koulussa että "meillä juodaan viinaa kanssa hirveästi".
Lopussa kuvatut rapujuhlat ovat varsin kosteat. Lisäksi hyvin on kuvautunut tilanne, missä vanhempien poissa olo käynnistää kaupungissa kotihipat ja maalla kosteat juhlat ja kiihkeän tunnelman ja myös kehokarkelot.

Muutama huomio naisten asemasta ja lainaus
Perheen äiti on ruotsinkielinen, mutta isä on suomenkielinen. Käytännössä lapset ovat kaksikielisiä, mutta Anu käy suomenkielistä koulua, joka oli isän vaatimus.
Perheen pojille käy kuitenkin hyvin. Hans on juristi ja Tapio opiskelee Polilla (siis Otaniemen Teknillisessä korkeakoulussa). Tytöille ei kirjan mukaan tässä mallissa käy hyvin. Anun äiti kärsii miehensä syrjähypyistä, Neiti Berg saa potkut ja Angekin saa lopulta lähtöpassit, Rabben äiti on alkoholisti, ja Anu etsii itseään ja on ilmeisesti kokenut monen miehen syleilyn monessa Euroopan maassa etsiessään itseään. Kun Anu näkee liian nuorena ilmeisesti isänsä ja veljensä kehokarkeloita neiti Bergin kanssa, hänet laitetaan psykiatrille. Kun Anu näkee veljensä ja Angen karkelon ja mainitsee siitä, veli kuittaa "Näitä fantasioita sillä on ollut kuusivuotiaasta, Hanne sanoi -  se on testattu niistä ensimmäisen kerran kuusivuotiaana, ei se siitä kummene. Tule, jätetään seurakunta juhlimaan" s. 220

Rabbe, jota ilmeisesti Anu rakastaa, asuu Tukholmassa talvet. Anu mieltää Ruotsin sotalasten asuinpaikaksi. Rabbe kertoo olevansa sotalapsi, äidin ja isän välisen sodan lapsi!

Kuten bloggauksen pituudesta voidaan päätellä, Tytti Parraksen Pieni hyvinkasvatettu tyttö oli varsin hyvä romaani

*****
Tytti Parras (1943 - 2018) oli suomalainen, joka oli 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla suosittu kirjailija, joka voitti esikoisteoksellaan Jojo J.H Erkon -palkinnon  sitten romaanin Rakkaat  ja myös  Turkkilaisen satulan.

Aamulehden Arto Seppälän 29.10.1978 haastattelussa Parras puhuu tästä neljännestä romaanistaan Hyvin kasvatetusta tytöstä, joka kirjailijan mukaan on ironinen tarina hyvän perheen mustasta lampaasta. Parras kirjoittaa artikkelin mukaan aina  minä-muodossa.