Sininen keskitie eli bleue on haastanut minut täällä, "Blogien lastenkirjaviikko 2014 -haasteeseen! (24.-30.3.2014), Tavoitteena on saada lastenkirjojen lukemista ja arvostusta näkyville. "
Sinisessä keskitiessä näin bloggauksen Pompom aamusta iltaan. Se Pompom on eri kuin yläkuvan Pompom. Tämäkin Pompom on mukava pupu, jonka syntymäpäivän tiimoilla harjaannutetaan lapsia laskemaan ja houkutellaan lukujen maailmaan. Postikantaja herra Hepo vie ensimmäisen kirjeen Tiikereille, toisen Hiirisille. Tarina jatkuu ja viiteenkymmeneen päästään luvuissa ja synttärit saadaan vietettyä iloisissa tunnelmissa. Kukaan ei kiusaa ketään ja kaikki otetaan huomioon.
Pompom on lapsille sopiva rimmaava ja soiva nimi.
Mukavaa meininkiä ja positiivista otetta, niistä on minusta hyvä lastenkirja tehty.
Kirja on painettu 1986 ja Laila Niukkanen on kääntänyt ja Kirjalito kustantanut.
Satukustannus on painanut mukavia Pikkutarinoita vuonna 1990, Jukka Torvisen suomennoksin.
Hiekkalinna kirjassa pikkunallet Sami ja Salli ovat rannalla, rantaleikeissä menee koko päivä, ja Samia hieman harmittaa, hän on kaatunut rannalla hiekkaämpäriin ja hajottanut hiekkalinnan. Äiti on ostanut jäätelötötteröt ja harmi unohtuu.
(Äiti ei siis huuda Samille ja käske lopettamaan ulvomista, eikä ala itse huokailla ja itkeä. Äiti ei soita isälle ja käske puhua pojan kanssa, kun poika on niin mahdoton. Toimintaterapeutille ei soiteta, jotta Samin lihaskoordinaatioon saataisiin parannusta. Samille ei tehdä eskarissa hojksia. Äiti ei syyllistä eikä etsi syyllistä Samin hiekkaämpäriin kompastumiseen. Kenenkään muunkaan vanhempi ei vaadi hyvitystä rikotusta hiekkalinnasta. Rantavalvojaakaan ei näy päivittelemässä nykyajan nuorison huolimattomuutta. Eduskunta-aloitetta hiekkaämpärien myyntirajoituksista ei kerätä. Iltapäivälehtiäkään ei informoida. Äiti ei myöskään ole haastamassa ketään oikeuteen eikä kirjoita asiasta someen. Äiti on läsnä, iloinen aurinkoinen ja on reipas, kuten lapset ja kirjakin =).
Hienoa lapset, hienoa äiti ja hieno kirja :)
Missä on Nalle?
Pekka ja Pipsa etsivät Nallea, aikuinen näkee Nallen jo kakkossivulla.
Nalle on pyykkikorissa yläkuvan nuolen kohdalla. Pipsa ja Pekka etsivät sitä seitsemän aukeamaa sisältä ja ulkoa, viimeisellä sivulla äiti näyttää Nallen, jonka on pessyt pesukoneessa.
Tämäkin Pupu-äiti ottaa rauhallisesti, äiti on turvallinen ja hymyilevä.
Mikä onkaan parempi kuin hyvä äiti, joka puhaltaa pipin pois ja puhuu pahanolon pois, ja hyväksyy.
Näissä Satukustannus-kirjoissa on hyvä idea ja toteutus.
Minusta lapsen kehitystaso pitää ottaa huomioon. Näissä on värikkäitä ja selkeitä kuvia, tunnistettavia hahmoja. Lämpimät iloiset värit ja kuvat luovat turvallisuutta ja iloa kuten selkeät ja helpot tekstitkin.
Ongelmat ratkaistaan ja lapsille annetaan selviytymisen malli.
Elämässä siis selviää :)
