Markus Leikola: Matkalla tänne

Markus Leikola: Matkalla tänne, Novelleja, Schildts & Söderströms 2013, sivumäärä 150. Kansi ja Ulkoasu Jussi Karjalainen, kuva kirjasta Jokke.

Markus Leikolan teos Matkalla tänne sisältää kaksitoista lyhyttä novellia. Novelli on minulle haastava kirjallisuuden laji lukea, mutta Leikolan novelleihin pääsee helposti sisälle. Kokoelman novellit jättävät riittävästi vapauksia lukijalle, toisaalta niitä on siksi vaikea kuvata

Ensimmäinen  Pihapolku kertoo pienen pojan jännittävästä yöllisestä vessareissusta "pikkulaan" vaarin kesämökillä. Pikkupojilla on omat ajatuksensa ja arvomaailmansa. "Kellon tunsin ja osasin. Mutta hienointa siinä oli nahkaranneke, josta lennähti hyvä haju aina, kun käden nosti nenänpieleen jos tarvitsi pyyhkäistä ylimääräistä räkää". s. 10. Minustakin pojalle on tärkeää osata joku asia, tässä tuntea kello. Nahkaremmikin on hieno lisä ja haju, mutta virkkeen loppu on olennaista. Räkä pyyhitään kädellä, eikä sitä kaikkea tarvitse pyyhkiä, vain ylimääräinen.

Kakkos novelli ... ja kevät kertookin isomman pojan eturauhastutkimuksesta, jota suorittaa naislääkäri. Naislääkäri on - mikä myöhemmin ilmenee- myös miehen naisystävä.

Kolmannessa novellissa Telakalla Sakari saa tuntea korealaisen telakan "koreuden", ja vielä epäsuorasti mediaa seuraavien kaverien kautta.

Altaanmittoja -novellissa Jarmo ui hallissa rataa päästä päähän ja iskee silmänsä Mariin. Tämä ei pääty edes seurusteluun. Jarmo siirtyy lenkkeilyyn, Marikaan ei jatka uintiharrastustaan.

Jouluihminen -novelli oli minusta paras. Maaret on novellin päähenkilö, äiti, joka on tulossa isoäidiksi, ja jonka tytär Tiia raahaa joulua rakastavan äitinsä Kanariansaarille mukana on Tiian kumppani Ari-Pekka. Novellissa käy ilmi, miksi joulu on äidille arvokas, ja tyttärelle ei. Maaret yllättää, hänellä on glögit mukana, ja keitättää riisipuurot. Lisäksi hänellä on mukana rakkaat joulukoristeet, ja päästään kuusen koristushommiin ja samalla puhutaan perheen solmuja auki. Hyvä novelli.

Häämatkalla -novellissa Kirsimaria ja Matti suuntaavat Pariisiin, ja yrittävät aukoa Matin salaisuuksia. Pyykkitupa -novellissa kerrostalokyttääjä pesee pyykkejään ja pohtii naapureitaan. Naapurit tulee käsitellyksi, mutta pyykit jäävät vahingossa pesemättä.

Novellit Tänään ja Kadonnut Passi koostuvat dialogista. Passi-tarina on hyvä, siinä matkailija ilmoittaa poliisille passinsa varastetun hotellista, ja joutuu kuulusteluun, jossa kysytän ketä hän tavannut ja miksi.

Arpajaisvoitto. Olavi voittaa yhden hengen matkan Olavin Linnaan, oopperaan. Matka taittuu tilausbussilla. Olavi itse on ollut linja-autokuski, joka on ajanut työkseen väliä Helsinki - Savonlinna..

Jätetty, tarinassa Suski on jätetty.

Päättöjuttu on nimeltään  Huipulla. Keski-ikäinen ja keskikertainen Pirjo ponnistelee turistijoukossa Kilimandjaron huipulle. Matka ja nousu on maksettu, kuten myös varusteet, kantaja ja matkanjohtaja.

Markus Leikolan novellikokoelma Matkalla tänne sisälsi kaksitoista helppolukuista, mutta syvälle luotaavaa novellia.

Sain kirjan joululahjaksi perheeltäni, kiitos.

Robert I. Sutton Työpaikan kusipäät, selviytyjän opas

Robert I. Sutton Työpaikan kusipäät, selviytyjän opas, The Asshole Survival Guide, kääntäjä Juuso Arvassalo, Minerva 2018, sivumäärä 238.

Työelämä ja sosiaalinen elämä ovat yhä kuormittavampia. Minusta tämä kirja paneutuu hankaliin ihmisiin "assholes" joka on käännetty kusipääksi. Itse olen paneutunut myös tematiikkaan, tässä tosiaan minusta tarkoitetaan kusipäitä, vaikka monesti Suomessa puhutaan vain ikävistä ihmisistä, hankalista työtovereista, ja haastavista asiakkaista.

Sutton kirjoittaa, että tavallinen ihminen väheksyy kusipääongelmaa. Tavallinen ihminen uskoo ajan ratkaisevan ongelman, uskotaan puheen voimaan, lisäksi ihminen yliarvioi oman jaksamisensa. Toisaalta Sutton kehottaa kuitenkin tarkkailemaan tilannetta, se voi olla väärin tulkittua, tai ohimenevää, mutta oikeasti hankaliin kohtaamisiin pitää kehittää oma selviytymisstrategiansa, sillä myrkynkylväjä, takanapäin puhuja, selkään puukottaja, tyhjästä nipottaja saa kohteensa tilaan, josta seuraa terveydellisiä ongelmia kuten unettomuutta, päänsärkyä, verenpaineen nousua, ja vatsakipuja.

Teoksessa on monia neuvoja ja paljon esimerkkejä. Eräs hyvä tapa välttää kusipääongelma on kirjan mukaan pakeneminen. Monesti ihmiset eivät uskalla ottaa etäisyyttä kiusaajaan, koska kieltävät nykytilan, toivovat asioiden menevän paremmin, tai uskovat parantavansa tilanteen, tai päättävät vain kestää. Pienen etäisyyden ottaminen auttaa, sillä tutkimusten mukaan työkavereiden työpisteiden läheisyys vaikuttaa altistusaikaan. Minusta Suomessa on kysymys myös kehtaamisesta, emme kehtaa toimia  tai ottaa etäisyyttä.

Sutton kehottaa myös hidastamaan rytmiä. Olen havainnut tämän saman taktiikan hyväksi. Kun joku pommittaa sinua maanisesti sähköposteilla, ei kannata vastata samassa tahdissa, vaan hidastaa tahtia oikeasti perehtymällä siihen rauhassa, eli kuittaa posti vasta jonkin ajan kuluttua, ja kerro, että paneudut ongelmaan paremmalla ajalla. Yleensä henkilö on löytänyt kiinnostavampia ongelmia, tai asia voi jopa unohtua, ehkä ihminen on osannut sen ratkaista, tai aika on sen tehnyt.

Sutton käsittelee paljon isojen pomojen ongelmia, eli kannattaa pitää esikunnassaan ongelmanratkaisijoita, tai alaisia, jotka kohtaavat ihmisten kiukuttelua. Ongelmien poimijoilla taas pitää olla omat turva-alueet, missä voivat etäännyttää itseään tilanteesta. Sutton kertoo myös tunneituista tekniikoista, eli etäännyttää itseään ongelmista ja pohtimalla asian hyviä puolia tai mahdollista huumoria. Riittävän hankalaan ihmiseen ei tehoa sympatia. Kuitenkin Sutton kehottaa malttiin johtopäätösten teossa, henkilö voi olla ohimenevästi hankala. Suttonilla jotkut ohjeet ovat varsin suoraviivaisia, eli kun hankala ihminen tulee, niin ihmiset varoittavat toisiaan, tuntuu tylyltä minusta. Muutama hankala kusipää maksaa kirjan mukaan yritykselle paljon.

Aggressiivinen yhteenotto kusipään kanssa ei johda positiiviseen tulokseen. Syyttämällä kusipäätä kusipääksi, et yleensä selviä voittajana. Tilanteen dokumentointi, tyyni, arvostava ja rationaalinen, mutta suorapuheinen keskustelu voi olla parempi tapa (kuka sellaiseen pystyy?).  Sinun ei kannata olla Suttonin mukaan olla koskaan yli-itsevarma, eikä kannata tuomita ketään.

Sutton vertaa toisaalta kiusaajia torakoihin, kun voimakkaasti valaistaan, ne menevät piiloon, eli tuomalla tosiasioita tuodaan työyhteisöön valoa, totuutta kiusaajat perääntyvät. Suttonin mielestä kusipäitä vastaan ei kannata lähteä yksin taistelemaan, vaan joukolla, se tuottaa parempia tuloksia. Lakitietä hän ei kannata, USA:ssa on ollut oikeudenkäyntejä, jossa kiusatun sairaushistoriaa on käytetty hyväksi. Ihmiset leimataan helposti hankaliksi tai hulluiksi. Sutton nostaa Hemingwayn kohtalon esille. Kirjan mukaan FBI oli seurannut häntä. Hemingway leimattiin epäilyineen hulluksi, mutta ilmeisesti häntä seurattiin, tässä linkki The Guardianiin, jossa on juttu asiasta. Sutton mainitsee myös Lance Armstrongin, joka haukkui rumasti kaikki häntä dopingista syyttäneet ihmiset.

Aina voi pohtia, pitävätkö muut minua kusipäänä, ja Sutton listaa asioita, jotka altistavat kusipäisyydelle, tai sille, että ihmiset pitävät sinua kusipäänä. Altistavin tekijä on se, että olet kusipäiden seurassa. "Joukossa kusi nousee päähän varmemmin". Jos sinulla on valtaa, jonka olet saanut äskettäin, eli olet esimerkiksi uusi esimies, voi kusi nousta päähän tai näet alaiset uhkana itsellesi, olet rikas, tai olet kylmä. Olet ahkera, mutta valitat, että muut eivät tee yhtä paljon töitä, niin tästä ei pidetä tai nipotat säännöistä. Et nuku tarpeeksi, tai sinulla on liikaa töitä, tai olet kiireinen, eli olet ärtynyt, se saa sinut näyttämään kusipäältä. Jos vilkuilet jatkuvasti puhelinta, olet kyyninen tai negatiivinen, se näyttäytyy muille kusipäisyytenä.

Kirjassa kuvataan hankalaa ihmistä piikikkääksi, kun kaksi piikikästä koittaa olla toistensa lähellä, kestää aikana löytää etäisyys, missä toisen piikit eivät tee kipeää.

Sain tämä joululahjaksi perheeltäni, ja kirjan nimi sai minut hieman varpailleni, mutta oli oikein valaiseva kirja, jota suosittelen kaikille, jotka ovat hankalassa työpaikassa. Huomenna taas useimmat meistä aloittavat vuoden työt.

****
Robert I. Sutton (s. 1954) on Stanfordin yliopiston professori, joka on tehnyt väitöstutkimuksen organisaatiopsykologiasta, ja on "Management Science"  eli hallintotieteen tai johtamisen professori  (Lähde Wikipedia). Sutton on paneutunut pitkään tähän työpaikan kusipääongelmaan.

JHT – Musta lammas

JHT – Musta lammas, kirjoittanut Mikko Aaltonen, Otava Seven 2017, sivumäärä  490.

JHT – Musta lammas -kirja kertoo Suomen kaikkien aikojen rappäristä Cheekistä, ja siviiliminästä Jare Henrik Tiihosesta, urasta ja sen paineista. Omistan itse Cheekin levyjä, mutta olen nähnyt Cheekin alle kymmenen kertaa lavalla ja vain kolme kertaa eturivistä (Aurafest 2016, Ruisrock 2018, ja Tammerfest 2018). Olin Lahden Mäkimontun B-katson eturivin keskellä elokuussa 2018, yläkuvassa Valot sammuu -konsertin VIP-rekvisiittaa, eli kassi, vip-passi  ja lamppu. Kirjan viimeinen -tähän pokkaripainokseen kirjoitettu- luku käsittelee uran päättämisen syitä ja jäähyväiskonsertin paikkaa. Ymmärsin, että siviili-Jaren ja artisti-Cheekin ristiriita on yksi syy päättää ura.

Koska Olympiastadion oli remontissa, keksittiin keikkapaikaksi Lahden mäkimonttu, jonne Tuhlaajapoika voi palata viimeisen kerran, ja viimeinen kappale on Valot sammuu, joka on kirjan mukaan kirjoitettu Los Angelesissa, jossa Alpha Omegaa osin tehtiin.

Viimeisessä luvussa puhutaan myös fanifoorumista, ja siitä että Vain Elämää -ohjelman ensimmäinen kausi toi paljon lisäfaneja.

Cheek oli myös Vain Elämää -ohjelman Allstar -kaudella, jolloin esitettiin Cheekin minusta paras sanoitus  Keinu, josta olen kirjoittanut täällä. Päättövuonna 2018 Cheek oli striimatuin artisti Spotifyssä, ja ilmeisesti myös koko Spotifyn historian aikana.

Kirja kuitenkin alkaa siitä, kun Cheek palaa lavoille Blockfestissä Tampereella 2015, tätä aiemmin Cheek oli valloittanut Olympiastadionin keikoillaan kahdesti. Ennen Blockfestin keikkaa julkaistaan Sä huudat -biisi. Epävarmuus raatelee artistia, mutta sitä striimataan 255 000 kertaa.

Sitten palataan lapsuuteen Vantaalle, josta muutetaan Lahteen. Jarella ja kaksoisveljellä on ollut rajua toimintaa ja tapahtumia nuoruudessa, koulussa on ollut vilkasta, vaikka Cheek on ollut hyvä peruskoulussa etenkin matematiikassa, ja hän mainitsee loistaneensa J.D Salingerin Sieppari ruispellossa esseensä kanssa, mutta pahoittaneensa heti sen jälkeen kepposillaan äidinkielenopettajan mielen. Vanhemmat perustivat yrityksen, jonne kaksoisveli aikanaan työllistyi. Jare pyrki Lahden Lyseon lukioon, ja oli siellä aika yksin, illat ja viikonloput kuluivat toisissa porukoissa, oli paljon seikkailuja, spreijausta, ja tappeluja, joita löytyy kirjasta paljonkin. Lukio, kirjoitukset, ensimmäinen pitkä suhde, kuuden kuukauden intti, pääsykokeet, ensimmäisen pitkän suhteen loppu, räppiuran alku Cheekinä, kaikki on esitetty rosoisena ja aitona. Ensimmäinen isompaa huomiota saanut biisi oli Avaimet mun kiesiin, sen taustat kerrotaan. Jare suorittaa tradenomin tutkinnon loppuun 26-vuotiaana, ja muuttaa Helsinkiin, samalla Cheek vaihtaa Rähinälle, on 50 centin lämppärinä.

Liekeissä on oikeastaan ensimmäinen radiohitti. Samoihin aikoihin loppuu toinen pidempi suhde. Cheek puhuu suoraan  avoimesti myös masennuksestaan, joita tulee maanisten jaksojen jälkeen, ja siihen liittyvistä asioista. Kirja on erittäin mielenkiintoinen ja jokainen voi pohtia, mitkä ovat menestyksen lunnaat, ja lopettamisen syyt. Cheek asettaa itse päämääränsä, ja toteuttaa ne jääräpäisestikin, hän haluaa taloudellisen riippumattomuuden ja tienata omat eläkerahansa.
Musiikillisesti Liekeissä tuo hyvin näkyvyyttä, ja sitten irtiotto Rähinältä (kirjassa on myös Elastisen näkökulma). Warnerilla työstetään Sokka -irti -levy. Hyvin mielenkiintoista on myös Vain Elämää ykköskauden kuvaus. Musiikillisesti kausi oli täysosuma, ja Cheekille iso asia, ja myös hiphopille. Cheek itse arvostaa eniten vedoistaan Puhelinlangat laulaa, mutta minusta paras oli kyllä Tinakenkätyttö. Cheekin biiseistä Erin teki parhaan vedon Mitä tänne jää sekä Jari Sillanpää oli myös Liekeissä. Cheekin veto Kaduilla tuulee on minusta hyvin onnistunut. Duettopäivänä Cheek ja Kaija Koo lauloivat yhdessä Syypää sun hymyyn, jonka Kaija Koo veti All Stars -kaudella yksin. Cheek mainitsee erikseen myös Jonne Aaronin huikean vedon Kaija Koo-biisistä Kylmä ilman sua.

Ykköskausi kuvattiin toukokuussa 2012, ja sisälsi nähtyjä ja näkemättömiä kohtauksia. Cheek ei suostunut kömpimään vanhaan makuupussiin, minkä kamerat näyttivät, sen sijaan autoretkestä voi lukea kirjasta. Vain Elämää jatkui, ja kirjan ulkopuolelta tiedämme, että All Stars kaudella olivat ykköskaudelta Cheek, Jari Sillanpää ja Kaija Koo, sekä muilta kausilta Sanni, Jenni Vartiainen, Juha Tapio ja Toni Wirtanen. Sanni esitti Cheekin biisin Timantit on ikuisia, osin omin sanoin. Toni Wirtanen esitti Fiiliksissä, Juha Tapio Brädin kanssa Sinuhe. Brädi, kuten TS:kin ovat kulkeneet Cheekin kanssa yhteistä matkaa Lahdesta. Jari Sillanpää esitti Parempi mies, ja Jenni Vartiainen loistavan Keinun. Cheek lauloi Jari Sillanpäältä Sinä ansaitset kultaa, Sannin Vahingon, Jenni Vartiaisen Maljan, Kaija Koon Surulapsen ja Juha Tapiolta Älä lähde vielä pois. Muistaakseni Satulinnassa puhuttiin radiosoitosta, jota Cheekillä ei ole niin paljon kuin striimaukset voisivat ennustaa, ja se johtuu Cheekin mukaan heitreitistä (haterate) eli radiossa soitetaan kappaleita, jotka eivät ärsytä. Kirjoitan tätä 29.12 ja viikon 51 Virallisella radiolistalla on kotimaisista Lauri Tähkä Minä en pelkää kakkosena, Jenni Vartiainen Made in Heaven kolmosena, Anssi Kela Ilves nelosena, Pyhimys Feat Aksel Kankaanranta Jättiläisellä seiskana, Ellinoora on kymppi, Apulanta kahdestoista, Kaija Koo Mun sydän sijalla 13, Elastista löytyy sijalta 20, Sannia on sijalla 24, 58 ja 76, Juha Tapiota sijalla 36 ja 64, Erinin esittämä Cheekin biisi Mitä tänne jää on sijalla 77 ja Katri Helenan Joulumaa on joulun kunniaksi sijalla 99, lista päättyy sijaan 100, joka on Dire Straitsin Money for Nothing, vuodelta 1985. jossa lauletaan että raha ja typykät tulevat tyhjästä, soitetaan kitaraa MTV:llä. Kaikki kuitenkin vaatii ponnistelua, kuten Jäähallikeikat, Olympiastadionin keikkojen suunnittelu ja toteuttaminen, ja lopulta valojen sammuttamista suunnitellaan.

Cheekillä on ympärillään uskollisia ihmisiä, joista yksi naispuolinen toteaa seuraa hakevista naisista: "... että tajuatko sä Jare, kaikki nämä muijat vaan käyttävät sua hyväksi". s.327. Cheekin vanhempien liitto on ollut tuulinen, kuitenkin Cheekillä on ollut väleissä vanhempiensa kanssa, vaikka on muuttanut kotoa lukion jälkeen. Isä, vaikka on ollut kirjamyyjä ja yrittäjä, on asenteeltaan puhtaasti räppäri. Cheek itse kokee olevansa ulkopuolinen "edes perheeni keskellä en koe aina kuuluvani joukkoon. Olen aina ollut musta lammas". Cheekin isä on ollut minusta voimakas persoona, alun alkaen hän möi kirjoja, tietosanakirjoja, ja hän on  sanonut, "että hävitä ei saa. Aina pitää taistella loppuun asti". Isän tarina tihkuu jonkin verran rivien väleistä ja tarina on kiinnostava, hän on ollut  myös niin kuin Jare-poikansa oman tiensä tallaaja, eikä aina niin "helppo".

Täytyy sanoa, että pidin kirjasta, ja suorasta tekstistä, ehkä aivan kaikkea en silti olisi halunnut lukea, mutta ymmärrän, että suu on puhuttu puhtaaksi. Cheek kokee itsensä (ajoittain) ulkopuoliseksi ja väärin ymmärretyksi, hän haluaa myös näyttää. Kirjassa on sille sana Ähäkutti. Ehkä Ähäkutti on tapa motivoida, ja ilman suunnatonta työtä ei listoja ja lavoja pysty valloittamaankaan. Itsekin tunnen aika ajoin ulkopuolisuutta kirjablogimaailmassa, joskin viime aikoina olen tuntenut kuuluvani bloggarien joukkoon, vaikka ketään en ole henkilökohtaisesti tavannutkaan..

JHT -Musta lammas on ollut myös Arjalla luvussa täällä. Sain itse kirjan joululahjaksi perheeltä, kiitos.

*****
Jare Henrik Tiihonen on syntynyt vuonna 1981 Vantaalla. Esiintynyt artistinimellä Cheek. Cheek oli Herrasmiesliigassa yhdessä TS:n ja Brädin kanssa. TS oli Cheekin uskollinen tuplaaja. Cheek on Suomen striimatuin artisti ja Cheek on voittanut yksitoista emmapalkintoa. Seuraava Emma-gaala on 2.2.2019.

Mikko Aaltonen on kirjan mukaan toimittaja ja siis kirjailija. Kirjassa puhutaan paljon media suhteista, ja ne ovat tärkeitä. Artistin on vaikea ponnistaa huipulle, ellei saa näkyvyyttä.

Olen itse käynyt nuorempana keikoilla, mutta lasten ollessa pieniä tuli pitkä tauko, ja sitten muiden harrastusten vuoksi. Itse en juuri perusta lehtien artistijutuista, enkä konserttiarvosteluista. Cheekin keikalle menin toisen henkilön ehdotuksesta, ja sitten keikkoja tuli katsottua enemmänkin. Olen nykyisin henkilö, joka haluaa mennä harvoille keikoille yleensä seurassa, ja eturiviin. Tämä vaatii jonotusta, oikea-aikaisuutta, ja sitä että pystyy olemaan syömättä ja juomatta, eikä vessaankaan saati narikkaan ole asiaa, helpottaa jos on joku perheestä mukana ja lopulta pitää olla onnea. Kirjassa mainittuja artisteja olen nähnyt seisomakatsomon eturivistä Kaija Koo (Saaristo Open), JVG (Saaristo Open, Aura Fest ja Tammerfest), Samuli Edelman (Tammerfest) Sanni (Ruisrock), Pyhimys (Ruisrock), Jukka Poika (Aura Fest), Elastinen (AuraFest), tämän jutun artisteista olen lisäksi nähnyt eturivistä Erinin (Tammerfestissä Nylon Beatin keikalla), Anssi Kela (laskujeni mukaan ainakin seitsemän kertaa). Kirjan sain joululahjaksi.