Ari Hakkarainen: Mene$tyksen hinta

 

Ari Hakkarainen: Mene$tyksen hinta, Nokian matkapuhelinten tarina napaansa tuijottavien liikemiesten ja hullujen sammakoiden maailmassa, 2009 Read.me Gummerus, sivumäärä 279.

Ari Hakkarainen on toimittaja, ja Mene$tyksen hinta -kirja on jäsennelty 15 lukuun. Alkuluvussa on katsaus Nokiaan ja sen kehitykseen. Hakkarainen aloittaa Suomen Posti- ja Telelaitoksen työntekijöiden Matti Makkosen, Seppo Tiaisen ja Juha Tapiolan tekstiviesti-ideasta vuodelta 1984. Tekstiviestit olivat 1990-luvun kännyköiden yksi selkänoja. Etenkin suomalaiset lähettivät paljon tekstiviestejä. Nokia oli pelastettu 1992 Jorma Ollilan johdolla kuilun partaalta. Nokia oli aikojen saatossa myynyt paperin, kulutuselektroniikan, renkaat ja saappaat pois ja keskittyi langattomaan tiedonsiirtoon ja matkapuhelimiin. 

Lopuissa 14 luvussa on tarinoita, mutta Hakkaraisen kirjan nimeä Mene$tyksen hinta, Nokian matkapuhelinten tarina napaansa tuijottavien liikemiesten ja hullujen sammakoiden maailmassa en ymmärtänyt tai hullut sammakot ymmärsin, se liittyi Crazy Frog -soittoäääniin, joka oli sangen lyhyt episodi matkapuhelinten historiassa.

Jorma Ollila keräsi ympärilleen huippujoukkueen. Juristi Olli-Pekka Kallasvuo, kauppatieteilijä Sari Baldauf, tekniikan tohtori Matti Alahuhta, kauppatieteilijä Anssi Vanjoki,  sekä kauppatieteilijä  Pekka Ala-Pietilä täydensivät toisiaan. Nokialla oli 1990-luvun alussa lähes ylivoimaisia ongelmia, se oli kannattamaton. Rönsyt karsittiin ja Ollilan aikana keskityttiin puhelimiin ja verkkoihin. Koska matkapuhelimet ja verkot ovat globaalia liiketoimintaa, Nokian piti kansainvälistyä., minkä se tekikin, ja rakensi vahvan brändin. 

Nokian puhelimet upotti jo Hakkaraisen mainitsema Applen 2007 lanseeraamat iPhonet ja Googlen android-käyttöjärjestelmä. Tästäkin kirjasta tulee mieleen, että sukupolvenvaihdos Nokian johdossa olisi pitänyt tehdä jo 2001. Olli-Pekka Kallasvuo valittiin vuonna 2006 Ollilan seuraajaksi, mutta huipputiimi oli jo hajonnut. Stephen Elop aloitti vuonna 2010 ja hän kertoi öljylautan olevan tulessa ja lautan rääppeet myytiin Microsoftille, ja  Nokian puhelimet olivat historiaa. Kirjan aikaikkuna loppuu vuoteen 2008, joten Hakkarainen saa kertoa Nokian voittokulusta kotimaassa, viennissä Kiinaan ja etenkin yhtiön asemasta Intiassa. Nokialla oli kirjan mukaan omia kuorma-autoja Intian maaseudulla, jotka toivat Nokian viestiä, Nokialla oli hyvin vahva asema Intian markkinoilla.

Nokian menestys takoi Suomeen markkoja ja euroja, ja Nokian tarinasta on kirjoitettu monta teosta, itsekin olen blogannut kirjoista Marco Mäkisen (1995) Nokia Saga, sekä  Harri Saukkomaan ja Jorma Ollilan (2013) Mahdoton menestys. Nokia Saga on kirjoitettu  ennen suurinta Nokian voittokulkua ja Mahdoton menestys silloin kun matkapuhelimien haaksirikko oli jo nähtävissä.

Menastys ja sen hinta?

Menestyksen alkutahdit otettiin siis tekstiviestin keksimisestä. SMS:t olivat alkuun tärkeitä. Nokian insinöörit olivat panostaneet digitaaliseen tulevaisuuteen ja GSM:ään. Ensimmäinen digitaalinen  puhelinkeskus rakennettiin kirjan mukaan jo 1980 Korppooseen. Langattomuudesta ja verkkojen kehityksestä on kirjassa paljon, myös vaikeuksista. Tuona aikakautena, Nokia fuusioi verkkotoimintansa Siemensin kanssa, myöhemmin Alcatel Lucian kanssa.

Paljon tarinaa on Nokia 9000 Communicatorista, jopa liikaa, kun puhutaan ulkoministerin tekstiviesteistä. Communicator (sanon sitä itse kommariksi) sisälsi intelin 386 prosessorin ja ehkä useammankin. Nerokasta kommarissa oli ulosvedettävä näppäimistö. Olen pohtinut, oliko näppäimistö niin nerokas, että yhtiö ei reagoinut kosketusnäyttöön riittävän nopeasti. Kommarilla pystyi tarkastamaan sähköpostit lentokentän jonoissa, ja aina kun oli tarpeen. Nokiaan liittyy paljon nostalgisia asioita mistä kerrotaan: matopeli, hauskat ja operaattoreille tuottoisat soittoäänet. 

En tiedä,  mikä oli se menestyksen hinta? Nokian optio-ohjelmasta puhutaan, alkuun ohjelmat olivat hyvinkin tuottoisia niiden saajille. Toisaalta kirjassa vihjataan, että tyytymättömyys yhtiön työntekijöiden keskuudessa nousi.

Nokian suhde alihankkijoihin esitetään kyynisesti, jos alihankkija tuotti voittoa, ehtoja kiristettiin. Nokia siirteli omiakin tehtaitaan, koska tuotannon oli reagoitava markkinoihin. Nokia oli hyvin kustannustietoinen, ja tämä myös aiheutti konflikteja. 

Jos oli matopeli suuri menestys, niin  Mato Valtosen firman loppu oli menetys, vaikka startti oli hyvä.

Se miten Nokian taru päättyy on vielä arvoitus. Nokia on nyt verkkoyhtiö, sen liikevaihto oli 2019 noin 23 miljardia euroa. Osakkeen hinta oli vuonna 2000 peräti 65 euroa. Tosin teknokupla puhkesi vuonna 2001, mutta Nokian osake tointui ja pienempi huippu oli vuonna 2005. Mokian osake on viime vuosina pyörinyt 3-4 euron molemmin puolin, ja oli alimmillaan noin kaksi euroa.

Oma suhteeni Nokiaan on tyypillinen suomalaisen suhde yritykseen, eli asiakas.

Kuvassa on Nokia 3310:n laatikko, ja kaksi vielä toimivaa puhelinta, toisessa "erikoiskuoret".

Perus-Nokioita oli enemmänkin. 

Olin Nokialle uskollinen hyvin pitkään, minulla oli vielä Nokia Symbian 720 , työkännykkänä Nokia Lumia 630, joka hajosi vasta 2018. Nokia Symbianeissa oli hyvä kamera.

Jorma Ollila, Harri Saukkomaa: Mahdoton menestys

Jorma Ollila, Harri Saukkomaa: Mahdoton menestys, kasvun paikkana Nokia, Otava 2013.
Miki-taskukirja, sivumäärä 995.

Nokian pääjohtaja Jorma Ollila (s.15.8.1950) on kirjoittanut ja osin sanellut muistelmansa, toimittaja Harri Saukkomaa (s.1957) vastaa kirjallisesta lopputuloksesta. Teoksen pääpaino on tietenkin Ollilan Nokia-vuosissa, tarina itse asiassa alkaa siitä kun 16.1.1992 Jorma Ollila nimitetään yhtiön toimitusjohtajaksi. Pääjohtajaa pidettiin liian nuorena, hän oli 41-vuotias. Pörssikurssi laski 10 %. Nokia oli syvässä kriisissä, ja sitä oltiin yritetty myydä Ericssonille, mutta ei ollut kelvannut, sillä Nokiassa oli tappiollinen kulutuselektroniikka ja monia pulmia. Kuten kirjan alussa todetaan Suomi ja Suomen talous olivat romahduspisteessä, mutta sitten Ollilan tarinaa käydään kronologisesti läpi.

Tämän kirjan alkuosa on antoisaa, eli muistoja Jorma Ollilan elämänvaiheista. Tarina tavallisen perheen esikoisesta, ja siitä miten hiljalleen noustaan hierarkiassa ylöspäin yhä vaativimpia tehtäviä. Jorma Ollila on kotoisin hyvin tavallisesta suomalaisesta perheestä Kurikasta. Jorma Ollila  asui Pohjanmaalla lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa, jolloin isä oli töissä Turussa Vihannon sähkössä ja Ollila kävi Vasaramäen ja Kähärin kansakoulua lyhyen aikaa, kunnes perhe muutti Vaasaan. Ollilla pääsi stipendillä lukioikäisenä Atlantic Collegeen Walesin, missä oli kansainvälisiä opiskelijoita, Suomesta Ollilan lisäksi  Pentti Kouri. Ollila keskittyi  Walesissa matematiikkaan, fysiikkaan ja taloustieteeseen. Suomeen tultua hän pyrki Otaniemeen, ja pääsi Teknilliseen fysiikan osastolle, ja myöhemmin Helsingin yliopiston Valtiotieteelliseen tiedekuntaan lukemaan kansataloustiedettä. Ollila meni naimisiin, ja perheeseen syntyi lapsia, Uran kannalta on mielenkiintoista, että Ollila oli SYL:n puheenjohtaja,  SYL oli tuolloin tärkeä aitiopaikka, puheenjohtajan valinta oli  poliittiisten ylioppilaskuntien edustajien väännön tulos. Ollila sai kutsun myös tuolloin Tamminiemeen SYL:n edustajana ja Linnan juhliin. Tätä opiskelijapoliitikan perua on varmasti vuoden 1999 presidentinvaalitunnustelut, jolloin Jorma Ollilaa pyydettiin porvariehdokkaaksi. 

Jorma Ollila rekrytoitiin Citibankiin, mistä häntä kosittiin SYP:iin ja EVA:an, mutta hän menee Nokiaan rahoitusjohtajaksi. Nokia oli tuolloin Kari Kairamon johtama. Kairamolla oli visio, mutta hänelle ei käynyt hyvin. Yhtiö joutui käymään Suomen laman myötä raskaita aikoja, Nokian paperi myytiin Yhdysvaltoihin. Yhtiössä oli kulutuselektroniikkaa, joka piristyi Saksojen yhdistyessä, mutta joka myöhemmin 1990-luvulla jouduttiin myymään. Jo ennen Suomen totaalista lamaa Nokialla oli vaikeaa. Mustasta maanantaista 19.10.1987 alkoi ongelmavyyhti, ja 1988 vuosi oli kauhea. Kairamon kuoleman jälkeen tilalle astui Vuorilehto. Ollila siirretään matkapuhelindivisioonan johtajaksi. Tuolloin matkapuhelin markkinoita hallitsi yhdysvaltalainen Motorola. Kun Ollila aloitti toimitusjohtajana 1992 oli Nokian ja Suomen talous kuralla. Ollila oli 1990-luvun loppuun toimitusjohtajana, sitten pääjohtajana, ja lopulta vuoteen 2012 asti hallituksen puheenjohtajana.

Nokian kehitys ei ole ollut lineaarista eikä, jatkuvaa nousua, ja sitten laskua, vaan hyvin vaihtelevaa. Itse asiassa Nokia oli monesti hyvin ahtaalla, ja Ollilan asema vaakalaudalla. 1990-luvulla matkapuhelinyleistyi ja 2000-luvulla se oli yhä useammalla. Kun puhelin oli vain puhelin ilman kunnon kameraa, ja nettiä, sillä puhelimella soitettiin ja lähetettiin tekstareita. 

Jorma Ollilan tekstistä päättelin, että hänellä oli hyvä tiimi ympärillään. Olli-Pekka Kallasvuo, joka valittiin Ollilan tilalle 2006 toimitusjohtajaksi, oli tullut 1980 yhtiöön lakimieheksi. Muita avaintoimintoja johtivat kauppatieteilijä Sari Baldauf, tekniikan tohtori Matti Alahuhta, kauppatieteilijä Anssi Vanjoki,  ja kauppatieteilijä  Pekka Ala-Pietilä. Dream-Team tai Viisikko kävi paljon vaikeita aikoja. Tehtävt muuntuivat, ja ongelmat ratkaistiin. Nokialla oli siis paljon ongelmia. Se oli monialayhtiö, jossa oli tappiollisia osia, joista ei oletu haluttu luopua, tai se olisi ollut liian kallista. Nokia kuitenkin keskittyi puhelimiin ja verkkoihin. Salossa Ollila ajoi läpi siirtymisen kolmivuorotyöhön. Matkapuhelimet ja verkot ovat globaalia liiketoimintaa, eli yhtiön piti kansainvälistyä. Lisäksi myöhemmin oli ongelmia komponenttien saamisessa ja logistiikassa.

Nokian arvoista, ja arvojen mukaan toimimisesta on hedelmällistä tarinaa. Slogan Connecting People oli kyllä todella hyvä, ironista ehkä, että Applen i on todella nerokas. I on minä, mutta tarkoittaa vielä lisäksi internet, individual, instruct, inform, ja inspire. Apple lanseerasi vasta 2007 ensimmäisen iPhonen, eikä Nokian Symbian-pohjaiset puhelimet pystyneet haastamaan, ja MeeGo kortti jäi kääntämättä, kun Nokia valitsi Olli-Pekka Kallasvuon jälkeen toimitusjohtajaksi kanadalaisen Microsoft-taustaisen Stephen Elopin. Elopin tarinaa ei kerrota kirjassa, mutta se oli Nokian puhelimien hautajaissaatto. Mutta Nokia myi miljoonia puhelimia, ja nousi Ollilan aikana maailman ykköseksi, hallitsi Kiinan markkinoita. Yrityksen kasvussa oli monta kriisiä. Kassakriisi, monialayhtiökriisi, logistiikkakriisi, ja ongelmat operaattorien kanssa. Nokian menestyksen salaisuus oli oikea ajoitus digitalisaatiossa, eli GSM:stä tuli standardi. Nokia panosti digitaaliseen tulevaisuuteen, ja oli aivan ykkönen. NGage-puhelimen idea oli loistava, mutta se ei lyönyt läpi vuonna 2003. Kun internet kunnolla löi läpi, iPhonet valtasivat alaa, ja android-puhelimet. Nokia jäi sivuraiteille, Nokiasta ei Ollilan mukaan kehittynyt ohjelmistotaloa. Ollila antaa itselleen, ja tiimilleen puhtaat paperit, mutta rivien välistä voi päätellä, olisiko voitu tehdä toisia valintoja, toimitusjohtajanimityksissä, uudistamisessa? Menneisyyttä ei voi kuitenkaan muuttaa. Ollilan tekstistä kyllä voi päätellä, että palaverikulttuuri muuttui, nälkä uudistaa muuttui.

Jorma Ollila, joka tänään täyttää 70 vuotta,  tunsi henkilökohtaisesti Microsoftin Bill Gatesin, ja Applen Steven Jobsin. Jobsin jo Pixar-ajalta. Gatesin kanssa ei ryhdytty yhteistyöhön, eikä Microsoft ole saanut samaa asemaa langattomassa viestinnässä, kuin tietokoneissa. 

Nokia on nyt verkkoyhtiö, sen liikevaihto oli 2019 edelleen 23,3 miljardia euroa. Osakkeen hinta oli vuonna 2000 65 euroa. Tosin teknokupla puhkesi vuonna 2001, mutta Nokian osake on laskenut, mutta se on viime vuosina pyörinyt 4 euron molemmin puolin, ja oli alimmillaan noin kaksi euroa.

Varmasti kirjan luettuaan voi pohtia, onko Nokian menestys ollut mahdottomuus, näin pienessä maassa, noin loistava yritys. Menestys oli kuitenkin mahdollista yli vuosikymmenen, ja tuotti paljon vientituloja, veroja kunnille, ja valtiolle. Nokian optio-ohjelmat tekivät miljonäärejä.

Kirjan lukeminen oli antoisaa. Hyvin antoisaa oli lukea ylä- ja alamäistä, sekä Ollilan johtamisopeista, joiden yksi kulmakivi on viestintä.

Oma suhteeni Nokiaan on tyypillinen suomalaisen suhde yritykseen.

Kuvassa on Nokia 3310:n laatikko, ja kaksi vielä toimivaa puhelinta, toisessa "erikoiskuoret".

Nokian laatikoissa on Nokia motto "Connecting People".

Connecting People oli hyvä ohjenuora. Joka toimi ja Nokia menestyi.

Perus-Nokioita oli enemmänkin. 

Olin Nokialle uskollinen hyvin pitkään, minulla oli vielä Nokia Symbian 720 , työkännykkänä Nokia Lumia 630. Nyt olen ostanut Samsung Galaxy S9:n. 

Ulkoa päin katsottuna Nokian firmaa vaivasi se, että kun menestyttiin, kaikki halusivat osalliseksi menestyksestä.  Menemättä henkilötasolle niin ihmettelin monia johtajarekrytointeja, poliitikkotaustaisiakin ihmisiä meni Nokialle johtajiksi, mikä oli heidän lisäarvo ja motivaatio, verrattuna oikeasti avoimen rekrytoinnin kautta valittuihin? Myöhemmin poliitikot rehvastelivat, että Suomella menee hyvin, ja jakoivat mittavia verotuloja valtion budjettien kautta. Finanssikriisi paljasti Suomen talouden lahot tukijalat, ja vuotta aikaisemmin Apple oli tullut puhelinmarkkinoille. Kaikki arasivat, miten Elopin kanssa kävi. Huonosti. Eikö Nokiassa huomattu, että internetin myötä maailma muuttui. Kuvia, videoita jaettiin, ja eri chattisovellukset olivat yhä yleisempiä. Facebook perustettiin jo2004, Youtube alkoi pyöriä 2005. Nintendo julkaisi käsipelikonsoleita 2000-luvu alussa, joissa oli kosketusominaisuus (tikku), kuinka tästä ei tullut mieleen, että kännykästä tulee koskettelukone ja teinien elämän keskipiste, Nykyisin älykännykkä on miltei kaikilla hipelöitävänä vauvasta vaariin. Yhdessä kännykässä, on koko netti, insta, vanhemmille Facebook, twitter, pankki- ja  parkkisovellukset...

Marco Mäkinen: Nokia Saga

Marco Mäkinen: Nokia Saga, kertomus yrityksestä ja ihmisistä, jotka muuttivat sen. Gummerus 1995, sivumäärä 454.

Marco Mäkinen (s.1965) on kirjoittanut vuonna 1995 Nokian tarinan, miten Nokia Oy on syntynyt ja kehittynyt. Kirja alkaa 1960-luvulta tai jo aiemmin, eli silloinen Nokia oli muodostunut kolmesta erillisestä yhtiöstä eli Kumitehtaasta (entinen Suomen Gummitehdas Oy), Kaapelitehdas ja Nokia osakeyhtiö. Nokian globaali nousuhan tapahtui 'vasta' 1990-luvun lopulla. Osakkeen arvo nousi huippuunsa ja oli vuonna 2000 yli 60 euroa, ja sen jälkeen arvo on hiipunut, joskin se nousi välillä. Muistelisin, kun Elop tuli pääjohtajaksi harkitsin osakkeen ostoa kurssilla 7 euroa, se laski varsin alas ja on nyt noustuaankin runsaat 5 euroa. (Elop tuli Nokian toimitusjohtajaksi 21.9.2010, hän "lopetti" Nokian älypuhelinten omat käyttöjärjestelmät Symbianin ja kehitteillää olleen Meegon, puhelinten käyttöjärjestelmäksi valittiin Microsoft, sittemmin puhelintoiminta myyytiin Microsoftille vuonna 2013 ja on nyt loppunut).

Marco Mäkisen Nokia Saga kerrotaan entisten nokialaisten kautta, ja se on hyvin kiinnostavaa lukemista, se on tietoliikenteen historiaa. samalla se kertoo suomalaisuuden teollisuuden kehittymisestä ja kansainvälistymisestä. Ajanjakso on osittain sama kuin kiinnostavassa John Simonin Koneen ruhtinaassa, joka kertoo Kone Oyj:n kansainvälistymisestä, joka tapahtui yritysostoin. Yritysostoja tapahtuu tietoliikennealallakin, omassa maassa, mutta myös ulkomailla. Nokialla oli pehmopaperiosasto, ja tv-toimintaan panostettiin. Teoksessa kerrotaan myös Nokian oman tietokoneen Mikro Mikon tarina. Mikro Mikko kehittyi päätelaitteesta PC:ksi. Nokia on sittemmin myynyt rönsyt pois.

Kirjan kirjoitusaika 1995 tekee tästä opuksesta mielenkiintoisen, se on juuri globaalin menestyksen alla, Nokia hallitsi globaaleja matkapuhelinmarkkinoita ennen Applea ja Samsungia, nyt myös kiinalaiset älypuhelinmerkit viipaloivat markkinoita itselle. Tämä kirja päättyy Nokian matkapuhelinbuumin alkuun. Tällöin markkinat olivat kasvavat, ja laadukkaasta tuotantokapasiteetista oli puutetta. Sitä rakennettiin Suomeen. Töitä tehtiin neljässä vuorossa. Buumi minusta muistuttaa Varsinais-Suomen Meyerin telakan ja Uudenkaupungin autotehtaan nopeaa kasvua.

Nokia Saga ammentaa aineistoa taloushistoriasta ja elektroniikan kehityksestä. Transistori keksittiin toisen maailmansodan jälkeen, ja myös Kaapelitehdas alkaa panostaa elektroniikkaan, kaapeleita vietiin myös Neuvostoliittoon. Kirjan mukaan neuvostoliittolaisilla oli hyviä ideoita, mitä tarvitaan. Kauppareissuilla naukkailtiin votkaa, mutta kaupat neuvoteltiin aina selvin päin. Luottamus oli tärkeä ja se kasvoi vuosikymmenten aikana. Lopulta kaikki loppui Neuvostoliiton hajoamiseen, mutta kaapelinvienti oli jo aiemmin loppunut. Nokian kansainvälistyminen oli tuolloin jo alkanut, se oli viety New Yorkin pörssiin. Silti Neuvostoliitom hajoamisvuosi 1991 oli huono Nokialle. Luultavasti EU-jäsenyys oli yksi Nokian voittokulun nopeuttajista, toisaalta globalisaatio myös vaikutti nopeasti Nokian puhelintoiminnan vaikeuksiin. Puhelintoiminta on siis myyty pois ja sittemmin Microsoftilla lopetettu, ja nyt Nokia panostaa verkkoihin, tämänkin toimialan kehitystä kirjassa tarkastellaan.

Nokia Sagan mukaan Kaapelitehtaan elektroniikkaosasto perustettiin 1960-luvulla, vuonna 1975 elektroniikkaosasto jaettiin tietoliikennetekniikkaan, teollisuusautomaatioon ja tietotekniikkaan. Nokiaan "fuusioitiin" valtion omistama Televa, jolla oli osaamista puhelinkeskuksista. Kirjassa kerrotaan myös analogisten puhelinkeskusten muuttumisesta digitaalisiin. Matkapuhelinverkko NMT:n ja radiopuhelin valmistuksen kehitys, ja lopulta muuttuminen GSM:ksi kerrotaan tässä teoksessa, hauskasti ja kiinnostavasti henkilöiden kautta.

Nokian ohella Salossa toimi TV:stään tunnettu Salora. Saloran kanssa perustettiin Mobira, joka Saloran vaikeuksien jälkeen päätyi Nokialle, joka oli puhelintoiminnan "siemen". Vaikka Mobira päätyi Nokialle, nokialainen Jorma Nieminen päätyi perustamaan matkapuhelimia valmistaneen Benefonin Saloon. Benefon oli matkapuhelinmarkkinoiden alkuaikojen yksi menestyjistä, minusta yritystä ei mainita kirjassa nimeltä.

Nokia on hankkinut vuonna 2016 määräysvallan ranskalaiselta Alcatel- Luciasta. Tässä kirjassa mainitaan muutamaan kertaan Alcatel, joka syntyi, kun Ranska alkoi panostaa tietoliikenteeseen. ja "ranskalaista tietoliikennealan teollisuutta vahvistettiin hankkimalla ITT:n tietoliikennetoiminta. Uuden yhtiön nimeksi annettiin Alcatel ja se nousi kerralla eturivin järjestelmätoimittajaksi". Nokia teki puhelinkeskuksia 1980-luvulla Alcatellin lisenssillä.

Kirja kerrotaan tarinat henkilöiden kautta ja kirjassa on monia sankareita, yksi on Lauri Kuokkanen, joka oli lähinnä tuotekehittelijä. Loppuosassa kirjaa käsitellään myös pääjohtajia Kari Kairamoa, hieman Simo Vuorilehtoa ja lopuksi Jorma Ollilaa. Pääjohtajista voit lukea muista teoksista enemmän ja syvällisemmin.

Kun tarkastellaan teknistä kehitystä, pitää ymmärtää Lauri Kuokkasen tavoin, että "markkinat pitää olla", sitten ne kasvavat rajattomasti, kunnes ne ovat kylläiset. Jorma Ollila on lanseerannut henkilöstöoppaaseen, että "asiakas ei ole riippuvainen Nokiasta vaan Nokia on riippuvainen asiakkaasta". Itseäni pohdituttaa, että noudattiko Nokia tätä uskoessaan viimeiseen asti Symbian malleihinsa, ja lähtiessään Microsoftin käyttöjärjestelmään ja kuopaten Meegonsa?

Marco Mäkisen Nokia Saga oli minusta kiinnostava lukemisen arvoinen teos, jossa on esitetty ongelma, ja miten nokialaiset sen ratkaisivat. Tämä sykli eli ongelma ja sen ratkaiseminen toistuu useasti ja muodostaa hyvän kokonaisuuden.

Kirja loppuu seuraavasti:

"Toimiessaan tiimeissä he kehittävät uuden sukupolven tuotteita. Yhdessä asiakkaan kanssa.
Tietoliikenneala ei pitkään aikaan asettaisi esteitä heidän menestykselleen. Kaikkien ennusteiden mukaan alan muutos jatkuisi pitkään.
Mitä vastaisin uteliaille?
Jatko riippuu nokialaisten korvien välistä".