Teoksen minäkertoja palkkaa kaivokselleen Alexis Zorbas nimisen kansanmiehen ja he matkustavat Kreetalle. Kirjan päähenkilö on noin 35-vuotias kirjailijan joka on syventynyt "Budhaan" (kirjoitusasu tekstin mukainen ei siis Buddha). Päähenkilö hankkii ruskohiilikaivoksen Kreetalta. Zorbas organisoi työt kaivoksella. Kaivostyö ei onnistu, eikä sen jälkeinen tukkityökään, mutta pääpaino on Zorbasin elämänasenteessa, ja kirjailijan suhtautumisessa häneen. Lisäksi kylän tapahtumat vyöryvät ennalta arvaamattomasti eteenpäin.
Teoksessa siis tarkastellaan suhteita päähenkilö ja Zorbas ja toisaalta Zorbas ja päähenkilö. Zorbas on oppimaton ja kouluja käymätön, mutta erittäin aito niin ylä- kuin alamäissä. Näin selostettuna teen jo vääryyttä kirjan kerrontatavalle. Teos on minusta erilainen kuin yleensä lukemani teokset, mutta oikeastaan hyvin elämän makuinen, se käsittelee miehen ja naisen kohtaloita lähinnä miehen näkökulmasta. Zorbas on vaeltaja, hänen asenteestaan kertokoon seuraava lainaus ss.85-86 "Nainen on raikas lähde: kumarrut juomaan ... juot ja juot ... Sitten tulee toinen mies ja hänkin on janoissaan: hän kumartuu ...ja hän juo... Sitä voi sanoa lähteeksi, sitä voi sanoa myös naiseksi". Zorbas on ollut naimisissa, mutta vaeltanut jo pitkiä aikoja lähteeltä lähteelle. Kirjassa naisesta käytetään monia termejä, ja on leskiä ja lutkia, itse asiassa en juuri pidä tällaisesta luokittelusta enkä maskuliinisesta machoilusta. Minusta kirjan asenteessa on korjaamista, eli Zorbaksen asenteessa olisi korjaamisen varaa. "Naisen vähättelyssä ja naisen pelossa" pyöritään paljonkin ja Zorbasin teoissa ja tarinoissa teema uudelleen nousee esiin.
Toinen enemmän taustalla oleva teema on uskonnollisuus, joka ilmenee luostarikäynnein, jumalanpalveluksissa, eräissä traagisissa ja väkivaltaisissa tapahtumissakin, jotka tapahtuvat pääsiäisen aikaan ja yksittäisiä tapahtumia sen teemaan sidotaan. Päähenkilö jää ohueksi elinvoimaisen Zorbasin varjoon, hän elää Zorbasin elinvoimaa imien ja paperille tarinoita "tuhertaen" jotenkin parahultaisena parasiittina!
En voi sanoa pitäneeni kirjan loppuosasta enkä väitä saaneeni kiinni kaikista langoista. Kerro minulle Zorbas on kuitenkin erilainen. Erilaisuutta kuvaa Zorbasin kirsikka-tarina, joka toistuu. kirsikan himon Zorbas pystyi vain sammuttamaan vain kirsikoiden ylensyönnillään, muut himot eivät näyttäneet laantuneen. Zorbas on siis hyvinkin viettiensä vanki.s.200 "kirotut vehkeet tapasinpa missä tahansa jonkun naisihmisen ne saavat minut päästäni pyörälle ja avaamaan kukkaroni... Vehkeilyä kerrakseen. Zorbas käy tässä jo seitsemättäkymmentään ja yleensä himo kohdistui huomattavasti nuorempiin naisiin, joten en oikein ymmärtänyt avioaikeita Hortensea kohtaan, joka oli Zorbasin ikätoveri ja entinen rakkauden ammattilainen.
***
Wikipedian mukaan tämä kirja on filmatisoitu, kuten kirjailijan teos Viimeinen kiusaus
***
Lainauksia.
Majatalossa on mielenkiintoinen nainen, ss. 30-31
-Menkää madame Hortensen luokse...
-Leskikö?
-Kuinka monta partajouhta minulla tässä on, veikkoseni? No yhtä monen miehen leski hän on...
-Kaksi vuodetta .. ja kumarsin rakkauden papittarelle. Kaksi luteetonta vuodetta ..
-Ei luteita, ei ensinkään luteita
Ympäristön kuvausta, s.34
Jonkin matkan päässä rannalla kasvoi oliivipuita, johanneksen leipäpuita, viikunapuita ja joitakin viiniköynnöksiä.... kahden kukkulan välistä näkyi hedelmäpuutarhoja, joissa kasvoi vääristyneitä appelsiini- ja sitruunapuita sekä tuhkapuita ja lähinnä rantaa oli keittiökasvitarhoja.... Tämä Kreetan maisema muistutti mielestäni proosaa: huoliteltua, niukkasanaista, vapaata turhasta rihkamasta väkevää ja hallittua ...
Teos on käännetty ranskan kielestä, ja siitä voi seurata esimerkiksi seuraava kanaruokakummallisuus
s. 39 Vanhasta kanasta tulee hyvä keitto ... hän toi padan ja asetti eteemme
s.40 Hän oli lopettanut kananpaistinsa ja vielä niitiksi
s.45 ahdettuna täyteen kanaa ja riisiä
Eli mitä siitä kanasta tehtiin: keittoa, pataa vai risottoa?
***
Jaakko on blogannut näin.
